Katsoit minua jälleen, sillä läpitunkevalla katseellasi. Olimme tunteneet toisemme kauan, mutta tiesin, ettet tuntenut minua. Halusit tuntea, sen näki tuosta katseesta. Halusit puhua. Olit kirjoittanut minulle, että halusit puhua kanssani jostain, mikä vaivasi mieltäsi. Et vain osannut aloittaa. minu piti tehdä se, sanoa keskustelun ensimmäiset sanat.
-Uskotko sä sitten Jumalaan? miksi sua alkoi yhtäkkiä itkettää. Minä oikein säikähdin. Olit kirjoittanut, että siitä sinä halusit puhua. Oikeastaan minunkin teki mieli puhua siitä.
-Milla mua pelottaa. Mikä sua pelotti, häh? Olisinko tyhmä jos kysyisin, päätin kuitenkin kysyä.
-Mikä sua pelottaa? Jumalako?
-En mä tiedä...en tiedä mihin pitäis uskoa, en tiedä mitä tehdä...sä nyyhkytit. Olin kietonut käteni sun ympärille. Olin vaikeassa tilanteessa. Itselläni arvot oli järjestyksessä. Minä uskoin,e tttä Jumalaa ei ole. Se on vain ihmisten keksimää soopaa, jolla he pelottelevat toisiaan. Pelottelevat toisiaan, niin kuin he nyt olivat selvästikin pelotelleet Reettaa.
-Reetta, ei Jumala tee sulle mitään pahaa. Tiesin, että Reetta oli ainakin joskus uskonut Jumalaa, mutta mietin mielesän, olinko tehnyt oikein, kun puhuin kuin Jumala olisi olemassa, vaikka its euskoin ettei sitä ollut.
-Milla, mä tiedän, ettet sä usko Jumalaan, sä yrität vain lohduttaa mua. Reetta sanoi, mutta pyyhkäisi kuitenkin kyyneleitä silmistään.
-No sä olet oikeassa, en usko, että Jumala on olemassa, mutta uskon myös, että niillä jotka uskovat siihen ihan oikeasti ja täydellisesti, niiden elämässä se on todella olemassa ja he pääsevät taivaaseen. Minä en usko ja minä haluankin ikuisen kuoleman, sitten kun kuolen.
-Milla sä oot ihana, ystävä, vaikka mä en oikein ymmärrä sua välillä.
-Reetta hei, sun pitää itse päättä uskotko sä Jumalaan, vai et. Jos sä uskot nii mä luulen kyllä että tommonen hyvä ihminen pääsee taivaaseen.
-Uskotko sä sitten Jumalaan? miksi sua alkoi yhtäkkiä itkettää. Minä oikein säikähdin. Olit kirjoittanut, että siitä sinä halusit puhua. Oikeastaan minunkin teki mieli puhua siitä.
-Milla mua pelottaa. Mikä sua pelotti, häh? Olisinko tyhmä jos kysyisin, päätin kuitenkin kysyä.
-Mikä sua pelottaa? Jumalako?
-En mä tiedä...en tiedä mihin pitäis uskoa, en tiedä mitä tehdä...sä nyyhkytit. Olin kietonut käteni sun ympärille. Olin vaikeassa tilanteessa. Itselläni arvot oli järjestyksessä. Minä uskoin,e tttä Jumalaa ei ole. Se on vain ihmisten keksimää soopaa, jolla he pelottelevat toisiaan. Pelottelevat toisiaan, niin kuin he nyt olivat selvästikin pelotelleet Reettaa.
-Reetta, ei Jumala tee sulle mitään pahaa. Tiesin, että Reetta oli ainakin joskus uskonut Jumalaa, mutta mietin mielesän, olinko tehnyt oikein, kun puhuin kuin Jumala olisi olemassa, vaikka its euskoin ettei sitä ollut.
-Milla, mä tiedän, ettet sä usko Jumalaan, sä yrität vain lohduttaa mua. Reetta sanoi, mutta pyyhkäisi kuitenkin kyyneleitä silmistään.
-No sä olet oikeassa, en usko, että Jumala on olemassa, mutta uskon myös, että niillä jotka uskovat siihen ihan oikeasti ja täydellisesti, niiden elämässä se on todella olemassa ja he pääsevät taivaaseen. Minä en usko ja minä haluankin ikuisen kuoleman, sitten kun kuolen.
-Milla sä oot ihana, ystävä, vaikka mä en oikein ymmärrä sua välillä.
-Reetta hei, sun pitää itse päättä uskotko sä Jumalaan, vai et. Jos sä uskot nii mä luulen kyllä että tommonen hyvä ihminen pääsee taivaaseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.