Välillä tuntuu ylivoimaiselta olla yksin ja odottaa viikonloppua että jätkäkaverini tulee lomille. Tietysti mulla on muita kavereita, mutta niitä näen vain viikolla. Kiinniolo viikonloput on hirveitä! Vaikka me soitellaan joka ilta niin ei auta. Pelkään että kyllästyn odottamaan, vaikka ei ole hinkua seurustella kenenkään muun kans. Joskus iltaisin itken yksin ikävääni. Odotan viikonloppua innolla kun jätkäkaverini pääsee lomille, mutta pelkään että pilaan koko viikonlopun itkemällä tai "oikuttelemalla". Kahden viikon jälleen näkemisen jälkeen tuntuu siltä kuin seurustelisi vieraan ihmisen kanssa. En osaa ilmeisesti oikein suhtautua koko armeija juttuun. Olisi kiva lukea muitten tuntemuksista kun jätkäkaveri on armeijassa.
Helkkarin armeija!
Tylsistynyt
4364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo seurustelin kerran sellasen jätkäkaverin kans joka oli intis vuoden..kun se sinne lähti ni se oli tuskaa,itkin viikon verran putkeen...tuntu et se on ikuisuus ku se intti loppuu ja se ees ku nehä joutuu olee se eka viikonlopu kii ni sekin tuntu ikuisuudelta..olla erossa 2viikkoa....se oli hauskaa ja ihanaa ku se sit tuli lomille tai iltavapaille...mut aika meni aina nopeesti aj sen piti taas lähtee sinne Suomen ....reikään. Se teki aika hyvää ku oltii erossa ku oltii ennen sen inttiin lähtöä oltu koko ajan yhes ni kaipas "omaa rauhaa". kännykkälaskut oli aika kamalat kun soiteltiin ja tekstailtii lähes joka päivä....Mustakin tuntu et kyllästyn odottamaan mutta silti aattelin et kyl mä jotenkin jaksan ootellaa esim. keskityn kouluun,hengailen kamujen kaa...Muistan ton ikävän..itkin itseni välillä uneen,luin sen tekstareita monesti:)Kun jätkäkaveri tulee lomille ni sen kaa täytyy pitää hauskaa:)Nii mä ainakin tein. Ei musta vaan tuntunu että 2viikon eron jälkeen ois seurustellu vieraan ihmisen kanssa vaan ihan saman ihmisen kaa...se oli mullekkin aluks vaikeaa tottua toho armeija touhuu mut kyl siihe sit loppu pelistä tottu..se oli tavallaa mulle ennestään tuttua ku mu velöi oli kans käyny armeijan ni se ei tuntutnu enää ni pahalta.Vinkkinä: Koita kestää,"armeija tavallaa opettaa että kestääkö teijä suhde..." esim. sitten jos te opiskelette eri paikkakunnilla ni vähä sama juttu sitte kans...toivottavasti tää ees vähä helpotti mut jos haluat enemmä jutella ni täs o mu mailiosote: [email protected]
Voi raukkaa... Jospa yrittäisit itsenäistyä hieman ja hankkisit myös oman elämän.
En oikeesti ymmärrä tollasta. Tosin vaikeahan se onkin, kun itse en ole ollut ko. tilanteessa vain täysin päinvastaisessa. Olin siis itse intissä ja poikaystävä odotteli kotiin. Homma kuitenkin toimi, koska meillä molemmilla oli ja on edelleen elämää seurustelusuhteen ulkopuolella. Saattoi olla viikonloppuja, että emme nähneet, koska molemmilla oli omia menoja. Ei armeija vaikuttanut tilanteeseen. Jos suuri hätä on, niin usein voi toista nähdä myös arkisin. Odottava ja ikävöivä osapuoli voi tavata kultaansa esim. sotilaskodissa tai kasarmin ulkopuolella vapaa-aikana. Jos todella on ikävä, niin seksiä ei tarvi ja se pieni hetki sotilaskodin nurkassakin riittää pitkäksi aikaa. Saa halata toista ja katsoa silmiin.
Ja huom. ystävyyssuhteita on myös ylläpidettävä ja omaa elämää vaalittava armeijan aikana.
minä voisin mielelläni auttaa sinua... anna vaan osoitteesi niin tulen lohduttamaan... vaihettas ajatuksia (ja eritteitä), tuntisit vihdoin millainen on oikea MIES!