Olen huomannut että väkevien juomisen jälkeisenä päivänä masentaa, ahdistaa ja synkistää huomattavasti tavallista enemmän. Tulipahan vain mieleen...
Ahdistus
Joulun jälkeen
7833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisiko alkoholin käytön määrällä ja suomalaisella juomakultuurilla mitään tekemistä asian kanssa?
Itse olen käyttänyt alkoholia säännöllisesti yli 30 vuotta, mutta kun opin olemaan ottamatta liikaa, ei jälkisäväritkään ole niin kammottavat.
Eli: ruoan kanssa, juhlatilanteissa, ei umpihumalaan saakka.
Jouluna se tarkoitti glögiä ruokaa odotellessa, snapsien alkupalojen kanssa (siis yksi jääkylmä vodka-ryyppi), lasillinen punaviiniä kinkun kanssa ja illan/yön kuluessa pari siideriä pelien & jutustelun lomassa. Yhdeltä yöllä nukkumaan siten, että viimeisen tunnin aikana join pelkkää vissyä, ja olo oli aamulla täysin priima.
Eikö kaiken tuomitsemisen, yltiöpäisen kännäämisen ja humalahakuisen juomisen sijasta voitaisi edes harkita alkoholijuomien NAUTTIMISTA?
Mutta kun sitä aina hakee suurempaa tunnetta suuremmasta / vahvemmasta määrästä juotavaa, lisää iloisuuden tunnetta (joka oikeasti ei edes ole sitä), lisää turrutusta omiin tuskiin. Milloin mihinkin. Silloin pienet kohtuudella nautiskelut ovat sivuasia.
ja toleranssi senkun kasvaa eli "hyvän olon" saamiseen tarvitaan aina vain isompi määrä alkoholia. Eikä loppujen lopuksi ole sittenkään hyvä olo.
Ahdistus liittynee ihan konkreettisesti aivojen välittäjäaineiden muutoksiin, alkoholihan estää/ehkäisee mm. mielialalääkkeiden vaikutusta. Ole hyvilläsi, että pääset kuitenkin pelkällä ahdistuksella ja masennuksella; pelkotilat kun kylmä hiki virtaa ja sydän laukkaa miljoonaa ja pirut vaanivat nurkissa ovat paljon ikävämpiä.
Epäsyyllistäjä, huh mikä nicki, kirjoitti:
>>Eikö kaiken tuomitsemisen, yltiöpäisen kännäämisen ja humalahakuisen juomisen sijasta voitaisi edes harkita alkoholijuomien NAUTTIMISTA?>>
Tiedät kuitenkin niistä "jälkisäväreistä" ja ihmetystä herättää tietysti se, että miksi viihdyt tällä palstalla?
Ei liene ihan merkityksetöntä sinullekaan alkoholi. Väistämättä tulee outo olo motiivistasi.
Yritätkö vakuuttaa, että samanlaisia kokemuksia esim. hallintakyvyn palautumisesta olisi mahdollista yli 30 v. ryyppäämisen jälkeen?
Kun palstalla keskustellaan alkoholismista ja alkoholin vaikutuksista ihmiskehoon, ei voi välttyä ajatukselta, että hieman opettaisit meitä muita ja samalla ehkä syyllistätkin, - ehkä tarkoittamattakin?
Olen käyttänyt alkoholia enemmän tai vähemmän 17-vuotiaasta. Koskaan en ole ollut humalan tai krapulan takia pois töistä. Koskaan en ole itseäni telonut, kännissä kompuroinut enkä sanottavasti esineitä rikkonut (lasi on joskus pudonnut kädestä, sekä selvänä että nauttineena). Hirveä krapula (oksentamista, päänsärkyä, janontunnetta yms.) olen kokenut - varsinkin nuorempana - on ollut usein. Kolmi-nelikymppisenä kuuluin aivan taatusti suurkuluttajiin, eli muutama pullo viiniä viikossa. Sitten jouduin työttömäksi, eivätkä rahat enää riittäneet kaikkeen siihen, mikä tekee elämän nautittavaksi.
Vähensin alkoholin käyttökertoja ja -määriä. Kerron tästä onnistumisesta. Sori, jos se tuntuu tekopyhältä. Itse olen tyytyväinen, kun rahaa menee vähemmän, mutta nyt pätkätöissä ollessani voin juhlistaa esim. joulua ja uutta vuotta myös ottamalla tuikun murheeseen.
Kaikki kun eivät vain pysty noin vain mainitsemaasi vähentämiseen ja tyytyväisenä olemiseen.
Mikään ratkaisu tai uusi tie elämässä ei putoa syliin taivaan lahjana eli tapahdu kädenkäänteessä. Yrittää, erehtyy, sitten jonakin päivänä huomaa, että juuri näin on sopiva ja hyvä. Pitää siitä sitten kiinni.