Jeesus ja

on.. ?
Vai onko molempia (= 'jotain muuta' rikkautta) ?

Ko. raamatunkohdassa on monta eri asiaa:
1. miksi sanot minua hyväksi
2. käskyt
3. rikkaaan suhtautuminen käskyihin
4. pelastumisen mahdollisuus

Aivan liian laaja juttu tässä lyhyesti läpikäytäväksi.
Mutta rikkaus voi tarkoittaa sekä ajallista(kin) rikkautta, mutta myös ja ennen kaikkea hengellistä rikkautta. Eli ei ole tarvetta parannukseen ja armoon (siis ei koe itseään syntiseksi eikä tarvitse evankeliumia). Se on kaiketikin pääpointti kysymässäsi kohdassa.

On hyvä pitää mielessä, että Jeesuksen opetukset muodostavat kokonaisuuden. Jeesuksen opetuksessa on syvä eettinen pohjavirta. Mitä Jeesus painotti?

Tässä sinun viittaamassasi tekstissä rikas mies tiedustelee Jeesukselta:
"Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?"
Tapaus rinnastuu Jeesuksen Vuorisaarnassa esittämään vertaukseen samarialaisesta (Luuk 10:25-37.). Siinähän on tilanne, jossa myös "rikas", viisaudesta ja ymmärryksestä rikas henkilö eli oppinut juutalainen lainopettaja tiedustelee Jeesukselta pelastuksen tietä. Lainopettaja halusi panna Jeesuksen kirjoituksia ja perinnettä koskevat tiedot ja näkemyksen koetukselle. Hänen oma näkemyksensä todennäköisesti oli että uskominen ja pelastus edellyttävät monimutkaista normijärjestelmää, sanalla sanoen perinnäissääntökokoelmaa.

Hän kysyi Jeesukselta: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?"
Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"
Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."

Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti tarkasti lakia ja halusi selvittää tämänkin asian juuriaan myöten. Siksi hän jatkoi vielä kysyen: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

Jeesus vastasi hänelle havainnollisella vertauksella. "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta."

Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin." (Luuk 10:25-37.)

On merkillepantavaa, että Jeesuksen opetuksessa toistuva kristinuskon perusajatus on hyvin radikaali ajatus lähimmäisenrakkaudesta. Se oli radikaali siihen aikaan ja se on radikaali meidän ajassamme, se on rohkea ja kiistanalainen nyky-vl-liikkeessäkin. Se merkitsee konkreettista toimintaa toisen ihmisen, vieraan, oudon, erilaisen mutta meidän veljemme sisaremme puolesta.

Tätä kristitylle Jeesuksen osoittamaa tärkeintä velvoitetta ei lainkaan Kristuksen sille asettamalla painoarvolla esitellä Päivämiehen kirjoituksissa eikä seurojen saarnapuheissa, ikävä kyllä. Korostettakoon vielä, että kyseessä ei ole ensisijaisesti samanlaisen, yhtäläisesti uskovan kristityn rakastaminen, vaan rakkaus kohdistuu periaatteellisesti kaikkiin ihmisiin. Kaikki ovat lähimmäisiämme, sisariamme ja veljiämme.

"Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?" (Matt.5:46 – 47)

On merkillepantavaa, että eräät modernin ajan filosofit ja ajattelijat ovat nostaneet näitä teemoja esiin kirjoituksissaan ja käytännön toimissaan 1900-luvulla, joka oli yksi julmimpia vuosisatoja. Esimerkiksi veli Roger, taize-liikkeen perustaja, joka alkoi koota toisen maailmansodan jälkeen kärsiviä ihmisiä uskontokunnsta ja tunnustuksesta riippumatta saamaan lohdutusta ja kokemaan yhteyttä Jumalan sanasta. Samoin ennen häntä Martin Buber ja 1990-luvun lopulla edesmennyt Emmanuel Lévinas ovat filosofiassaan edustaneet voimallisesti tätä samaa ehdottomuutta lähimmäisen kohtaamisen ja rakkauden vaatimuksessa kuin mitä Jeesus edusti omana aikanaan. Suomessa tätä ajattelua ihmeellisellä rakkaudellisella ja samalla kristillisen sanoman ja Raamatun tuntemuksen syvyydellä on vienyt eteenpäin kirjailija ja teologi Anna-Maija Raittila. Jumala on hänelle avannut armon sanaansa tavalla jolla sen voi kärsivä, haavoille lyöty ja arka ihminen vastaanottaa.

19 Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.

Miten kommentoitte tätä kohtaa? Tulkintani mukaan Jeesus sanoo ettei hän itse ole Jumala.