Niin päivä jälleen aukeni
Uuteen uskoon raukeni
Aurinkon valoa odotellessa
Istun ja kirjoittelen Chatissa.
Aivan turha runoni tämä
mutten pidä itseäni pätevänä.
Auriko kaikille sama lienee
se mielen aatoksiin vienee.
Suloinen raukeus aamuun
kun valo alkaa saapuun.
Se herättää loputkin ihmiset
ja lapset villit ja iloiset.
Uuteen uskoon raukeni
Aurinkon valoa odotellessa
Istun ja kirjoittelen Chatissa.
Aivan turha runoni tämä
mutten pidä itseäni pätevänä.
Auriko kaikille sama lienee
se mielen aatoksiin vienee.
Suloinen raukeus aamuun
kun valo alkaa saapuun.
Se herättää loputkin ihmiset
ja lapset villit ja iloiset.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jossain vaiheessa kirjoitin lähes joka aamu runon. Nyt olen tavan jättänyt niiden aiheuttamasta kritiikistä, asiattomasta sellaisesta, johtuen. Yritän vanavedessäsi minäkin.
Aamu
Taas aukeaa aamu kesäinen
usvaiseen, harmaaseen aivan
sen nähdessään ihminen jokainen
syksyn viestin siitä saihan.
Mutta kohta aurinko lämmöllään
valoisaksi muuttaa kaiken
kirkkailla valonsäteillään
koht on harmaus muisto vainen.
Valoa, lämpöä kaikille,
toisille antakaamme
siitä hyvän mielen itselle
ja toisillekin saamme.
On kuin vetäisi kellon käyntiin aamulla, kun runon ensimmäiseksi lukee. Toivottavasti tapa jatkuu.Kiitos aamurunosta!
Jo ilta saapui luoksemme
vie mukanaan aatoksemme
Päivän kauneutta muistan
kun tyynyyn pääni painan
Väsymys silmissä painaa
kun uni ei anna lainaa
Se vaatii minut nukkumaan
siitä voimaa huomiseksi saan
Aivanko on oma tekele?
Nukuin vain tunnin
muutaman
Unessa kuulin
jonkun huutavan.
Kuuloa terästin
herätessäin
Kuuntelin
untako vain näin.
Ei uni yön rauhaa
antanut lain
Mitä pahaa
unesta mieleeni sain
Vieläkin tuo huuto
aivoissani soi
Ai nythän oli kuutamo
se rauhan mieleen toi.
Jos kirjoittaisin muiden runoja kertoisin tekijän.
Kiitos kohteliaisuudesta.
Kun elonpiiri pienenee
mun ympärilläni
se mielen joskus masentaa
vie aatokset vuosien taa
Tänä aamuna noustessa auringon
kuulin jostain lintujen laulelon
ja ikkunasta kun vilkaisin
näin syyssirkkujen karkelon
Ne iloisena parvena sirkuttaa
pihlajanmarjoissa vilkuttaa
ja niiden takana pilkottaa
kappale sinistä taivasta
Tuo näky ikkunastani pienestä
onkin osa jostain suuresta
se on kutsu arjen ihmeisiin
syksyn väreihin, hehkuihin loistaviin
Jotain kaunista, herkkää, lämmintä
mun syömmessäni värähtää
se on ilo uudesta päivästä
- kappale sinistä taivasta
Hyvää huomenta kaikille!
Hieraisin silmiäni kaksikin kertaa: voiko olla totta, että taas kirjoitellaan, niin kuin "ennen vanhaan"? Tulipa hyvä mieli. Kiitos! Jatkakaa hyvät ystävät: Tahtoo lukea lisää!* Mukavaa päivää kaikille.
"syntyy" palstalle runoilijoita, niinkuin tuo Tupsukkakin. Tervetuloa kirjoittamaan.
..on paljon jotka osaavat ja ymmärtävät runoutta.
Sinäkin olit keksinyt kauniin runon johon pääsi mukaan tunnelmiin. Minä noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten huomasin miten voi ajatuksiaan ilmaista monesta suunnasta niin että jokainen joka ymmärtää sanat niin tietää mitä tuo toinen meinaa. Elämäni ensimmäinen oma tekemä oli Äitienpäivä runo, olin itse eniten hämmästynyt taidostani.
näin vanhalla iällä. Kiitos rohkaisusta, joka lämmitti aloittelijaa.
Onhan sieni se pienikin...
...koskaan sanoa, toisen tekemää omakseni tai omaani toisen tekemäksi. Olen joutunut kerran puuttumaan sellaisen tapaukseen, Hän oli kirjoittanut pitkän rimpsun nimellään varustettuja runoja. Sitten kun kaikki vuorollaan luki runonsa niin tuo henkilö ei maininnut kahden kohdalla kenen tekemiä ne olivat. Niin kysyä möläytin siellä kymmenien ihmisten keskellä," Mikksi et ole laittanut oikean tekijän nimeä niiden kahden alle? Kaikki katsoivat minua suut ja silmät selällään.
Pahinta siinä oli se etten itsekkään muistanut kenen kirjoittamia olivat. Siispä nuo odottivat että kertoisin ne oikeat nimet. Minun mummolla oli kotona sellainen vanha runokirja jossa nuo hauskat runot komeilivat. Olin niitä samoja runoja lausunut juhlissa mutten koskaan ollut opetellu nimiä muistamaan. Sen muistan kuitenkin että etunimi oli Laura.
En voi vastustaa kiusausta kirjoittaa teille oman runon, jo jonkin aikaa sitten tehdyn. Siinä on alakuloinen tunnelma, mutta niinhän voi aina olla, suru ei ole pahaksi.
Jälkeen
Keskellä kiireisen kaupungin
tunnen sen sähkövirran oudon, polttavan.
Katseen nostan etsien,
kaipaan ja pelkään.
Pois kotiin haluan,
omaan paikkaan, pimeään.
Tuo ryhti, käynti kiireisten askelten,
tuo kaari korvannipukan
niis syvällä on muistin ja mielen.
Häntä lähelle - ja kauas haluan.
Elämää on - sanotaan
- tunne tuskan ja kaipuun,
ei muistaa niitä jaksa pieni ihminen,
vain nuo hetket kauniit, onnen entisen.
...Hiukan Kris tyyppistä, jos voin sanoa?
Sellaista alakuloista kuten itse jo mainitsitkin.
Laita joku pirteä myös" Tässä oli teemana Aamu ja ilta. Voidaan me tietenkin kirjoitella mikä on lähinnä sydäntä niin kaikki menee oikein.
Serihfikin on sitten tyytyväinen kun kaikki ovat hyvällä mielellä,jookos?
Alkaisit sinäkin taas kirjoitella runojasi tänne entiseen tapaan. Niitä on mukava lueskella. Kivoja ovat myös uudet runoilijat. Kyllä maailmaan runoja mahtuu. Vai hellekö runoratsusi väsytti?
Kuten olet huomannut, ovat sekä runoni, että muutkin kirjoitukseni, herättäneet myös hyökkääjät kimppuuni. Tämä seriffiys vielä lisäsi haukkujia runsaasti. Kunhan opin tätä seriffiyttä oikein hoitamaan ja forum rauhoittuu, ehkä kirjoitankin. Mikset kirjoita omalla nimimerkilläsi?
tämän palstan rauha on minullekin tärkeä juttu. Tavataan taas!
Näin uniset silmät
Hymyilin
Toivotin niille
Hyvää huomenta
Syttyi pilke
silmäkulmaan
Peiliystävällekin
Kuin olisi sanonut
Hyvää Huomenta
sinä reipas
Pikku-Mummeli
Tulipa
iloinen
aamumieli
Että vielä Tupsukaltakin runonpätkä aamusta. Enpäs keksinyt enään tänä aamuna vaikka mietin hetken.
Päivä tämä oli
unelmien täyttymys.
Se antoi kaikkea sitä
mitä toivoin.
Ilta saapui sain
kaikesta kiittää
Olin ollut terve
ja rakastettu.
Silmät sikkuralla
tukka sutturalla
Ajtukset aamussa
aurinkoisen ihanassa
Peili hyvä kapistus
mielen laadun ihastus
Antaa kuvan herttaisen
Eloisan riemuisen
Ystävän silmät puhuvat kieltä
Siitä voi olla montaakin mieltä.
Sellainen on ihmisen kieli
Silmistä näkyy millainen on mieli.
On ilon, surun, kaipuun kieli
Silmistä näkyy jokaisen mieli.
Mistähän löytyisi sellainen kieli
jolla yhdistää voitaisiin jokainen mieli.
Kai se on sellainen iloinen kieli
minullekin tulee siitä hyvä mieli
Uusi aamu herää, valo ui läpi kuusimetsän,
aurinko nousee silmät loistaen.
Kaste kuin helmet loistaa ja hetken viipyy haihtuen.
Pieni lintu herää laulamaan ja pöllövaari metsän kätköön häviää.
Myös toiveet herää,
ilo päivän uuden uutukaisen, tulevan.
Tää tunne outo
kuin unta hetki satumainen olis vaan,
hetki täydellinen haihtuu, unohtuu
ja siitä jäljelle jää niin pieni runo pöytälaatikkoon.