Yritän herättää keskustelua itseriittoisuudesta tai itsekkyydestä. Olen nähnyt yhteiskunnallisen "kehityksen" vaikutukset kun on siirrytty maalaisyhteisöstä kaupunkiin.
Maalla ihmiset tarvitsivat toisiaan - kaikki. Talkoilla rakennettiin, korjattiin, tehtiin peltotöitä, lainattiin naapureille hevosia, koneita, laitteita. Eläimetkin olivat tavattoman tärkeitä koska niiden varassa elettiin. Eläinrääkkäystä tai edes huonoa kohtelua tuskin oli.
Entäs nyt?
Kaikilla on kaikkea. Ei kaupungeissa naapuria tarvita, tuskin edes tervehditään. Ehkä iän myötä, voimien heikettyä, havahdutaan jonkinlaiseen yhteiseloon eläkeläisseurojen y.m. muodoissa. On ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä, epäitsekkäästi, palkatta, muiden hyväksi. Itsekin olen istunut hallituksissa, perustanut ja vetänyt kerhoja. Kertokaa muutkin jotakin näistä aiheista, kokemusta varmaan on teilläkin ja myös näkemystä.
Maalla ihmiset tarvitsivat toisiaan - kaikki. Talkoilla rakennettiin, korjattiin, tehtiin peltotöitä, lainattiin naapureille hevosia, koneita, laitteita. Eläimetkin olivat tavattoman tärkeitä koska niiden varassa elettiin. Eläinrääkkäystä tai edes huonoa kohtelua tuskin oli.
Entäs nyt?
Kaikilla on kaikkea. Ei kaupungeissa naapuria tarvita, tuskin edes tervehditään. Ehkä iän myötä, voimien heikettyä, havahdutaan jonkinlaiseen yhteiseloon eläkeläisseurojen y.m. muodoissa. On ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä, epäitsekkäästi, palkatta, muiden hyväksi. Itsekin olen istunut hallituksissa, perustanut ja vetänyt kerhoja. Kertokaa muutkin jotakin näistä aiheista, kokemusta varmaan on teilläkin ja myös näkemystä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
itse en ole kovasti ihastunut maaseudun "välittömään" elämänmuotoon - ollessani 14-16 -vuotias asuimme maalla, ja kyllä koko perheellä hihat paloi monasti, kun naapurit astelivat suoraan ovesta sisään! Samat naapurit yhtä välittömästi katsoivat sopivaksi ampua kissoja, vaikka maaseutuolosuhteissa ei voi edes väittää kissan "käyvän lapsen hiekkalaatikolla" tms. Kaupungissa on itsestään selvää pitää kissat sisällä.
Ja bussissa, jos joskus on pakko siihen turvautua, joskus joku tuppautuu viereen lörpöttelemään, se ei todellakaan ole hauskaa, enkä silti katso itseäni itsekkääksi - mikäli joku on todella pulassa, olen auttamishaluinen, mutta en halua tuhlata kallisarvoista elämääni joutavanpäiväisiin lörpöttelijöihin, asioista, jotka eivät kiinnosta pätkääkään. Samanaikaisesti joku toinen katsoo kaupunkilaisten olevan jöröjä ja umpimielisiä - hmm, siksi suosin yksityisautoilua.
No, en tiedä, oliko tämä nyt ihan samasta aiheesta kuin halusit keskustelua herättää, mutta onpa kokemukseni maaseudulla elosta. Niin, ja maalla oli vielä todella voimakkaat yhteiskunnalliset luokkarajat - oli sosialistipienviljelijät, joiden lapset kävivät kansalaiskoulua ja joilla oli kotona nuhruista, sitten oli siirtokarjalaisten jälkeläisten keskustalaiset pienviljelijät, joiden lapset kävivät oppikoulua ja joilla oli niin puhdasta, että lattialta voisi syödä, sitten pari kokoomuslaista "herraa". Minä tiedän tämän kuullostavan naurettavalta, mutta niin nyt vain oli 30 vuotta sitten Suomen maaseudulla! Kaupungissa ei tullut mieleenkään joku "luokkakysymys", ellei historiantunnilla...
Minä puhuin ajasta n. 60-vuoden takaa. Luokkaeroja tosiaan oli mutta samanluokkaiset olivat yhteistyössä. Tilanne riippuu varmaan myös paikkakunnasta. Puhut ajasta sen jälkeen kun oli otettu käyttöön m.m. vapaa kasvatus. Minullakin on vuosikymmenien kokemus kaupunkilaisuudesta ja näkemykseni asisoita aika toisenlainen. On hyvä, että on muita näkemyksiä, niitä halusinkin. Kyllä yksityisautoilukin on osaitsekkyyttä. Yksityisautoiluun pakotetaan kun muuten ei kunnolla selviä elämässä.
toden totta, minusta siihen suorastaan pakotetaan. Nykyisin suoritan työmatkat jalkaisin, jollei aivan taivas putoa niskaan, mutta monta kertaa todella ihmettelen, miten ihmeessä autottomat ihmiset selviävät! Mitä tahansa erikoisempaa on hankittava, pitää lähteä jonnekin periferiaan automarkettiin. Tai vaikka tarvittava hankinta muuten löytyisi läheltä, se saattaa olla sietämättömän painavaa, kuten esim. keskikokoisen koiran muonapussi.
Toisaalta taas - eikös maaseutu pysy hengissä yksityisauton ansiosta :)
Joukkoliikenteestäkin vielä sananen, muistan nuorena tyttönä bussit, päivällä hirveä tungos ja mielenkiintoinen hajumaailma, iltaisin taas lähes poikkeuksetta joku korkin päälle astunut tuli suoraastaan kaulaan roikkumaan. Joskus jouduin jopa supattamaan kuskille, että pitäisi huolen siitä, ettei joku poistu kanssani samalla pysäkillä, ainakaan, mikäli tekee poistumispäätöksen huomattuaan minun poistuvan. Siksi oma pieni autoni on luksusta!
Luokkaerotkin ovat minun kaupunkilaissukupolvelleni jotenkin niin hassuja, kyllähän olen lukenut kirjoja ja katsonut elokuvia, mutta ei kukaan minun lapsuuteni/nuoruuteni maisemassa ajatellut luokkia (siis ennenkuin muutimme maalle). 60 vuotta sitten se oli kai normaalia, oli "herrasväki" ja "kyökinpuoli".
Tosi hyviä näkemyksiä asioista ja vielä perusteltuja. Olen yksityisautoilija itsekin ja ajan päivittäin. Vähäisempi yksityisautoilu olisi pitänyt palvelut kylissä ja kaupungeissa, suuria marketteja ei olisi olemassakaan. Mehän Marketit maksamme ja ylitarjonnan, joka nyt jo on suuri.
Kyllä asioita pitää pohtia muustakin kuin korkinpäälleastuneiden, hajujen ja kuitenkin pienten pekojen näkökulmasta. Kuinka paljon hengenmenetyksiä ja vammoja nimenomaan yksityisautot aiheuttavat. 9-vuotiaan pikkutytön kuolemakaan kaahauksen seurauksena ei herätä meitä - HERÄTTÄÄKÖ SINUT?
Kovasti on kuohuttanut, järkyttänyt ja puhututtanut 9-vuotiaan koulutytön kuolema viime tiistain jälkeen. Hesarin mukaan yli 200 ihmistä oli viime torstaihin mennessä lähettänyt kannanottonsa Hesarin kaupunkitoimitukseen. Kyseessä lienee yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista ja nopeimmista kaupunkilaisten reaktioista. Tämä on merkki siitä, että ihmiset välittävät toisistaan. On käsittämätöntä, että yksi perhe - menetettyään ainoan lapsensa - joutuu maksamaan näin valtavan hinnan ihmisten herättämiseksi. Jotkut arvelevat, että tästä tulee vedenjakaja Helsingissä: tämän jälkeen ei suhtautuminen liikenteeseen ole enää samanlaista. Toivon mukaan liikenne muodustuu huolehtivaisemmaksi, sopuisammaksi, varovaisemmaksi. Suru ja menetys on peruuttamaton: opiksi voidaan ottaa.
Toimenpiteisiinkin on jo ryhdytty. Torstaina Helsingin kaupunkilautakunta päätti yksimielisesti, että nopeusrajoitus lasketaan 40 kilometriin tunnissa Huopalahdentiellä. Punaisia valoja päin ajaminen on yleistä. Liikennevalojen niin kutsuttu suoja-aika puhututtaa pituudessaan. Keskustelua herättää myös mallit ehkäisevästä toiminnasta muualla maailmalla. Englannissa vapaaehtoiset "LOLLI-POP-LADYT" JA Yhdysvalloissa eläkeläiset turvaavat lasten koulumatkoja pysäyttämällä liikenteen, että lapset pääsevät turvallisesti tien yli. Kukat ja kynttilät palavat onnettomuuspaikalla - kuinka kauan?
tapaus johon viittasit oli järkyttävä, totta, mutta ethän voi yleistää, muutaman kahjon vuoksi tuomita yksityisautoilua! Eihän miehiäkään voida niputtaa raiskaajiksi ja vaimonhakkaajiksi...
Tuli tässä tiimana muutamana mieleen, miltä mahtaa tuntua yliajajasta nyt! Kiemurteleeko hän tuskissaan, rukoilee, että saisi aikaa käännettyä takaisin, lapioi kaahausvideonsa jätepuristimeen - vai kohauttaako olkapäitään todeten, että p-juttu mutta ei sille nyt enää mitään voi... Itse varmasti hyppäisin koskeen, en usko, että kykenisin elämään sellaisen jälkeen. Jopa sittenkin, vaikka onenttomuus ei olisi lainkaan syytäsi, kuten tapahtui eräälle sukulaiselle, toipuminen otti aikaa, vaikka poliisi ja tuomioistuin vakuuttivat, ettei hän olisi voinut tehdä mitään - paitsi jäädä kotiin.
Noh, spekulointi sikseen. Oma autoseni on juuri vuosihuollossa, perjantaina tulin kotiin bussilla, huolto kun on kaupungin rajojen ulkopuolella. Se oli hirveää! Kello viiden iltapäiväaurnko teki bussista pätsin, jossa ei ollut ilmaa eikä tuulenhenkeä - olin enemmän kuollut kuin elävä hoiperellessani ulos :( Eikö nykytekniikalla todellakaan saada ilmanvaihtoa linja-autoihin?!? Kysyin bussilla kulkevalta kollegalta, miten hän kestää nämä kesät, ei hän kestäkään, oli vastaus, hän lyyhistyy eteisen lattialle kotiin päästyään.
No, olipas pitkä paatos, mutta kai se asia sitten niin on - olen itsekäs ja mukavuudenhaluinen. Mutta hei, lajittelen jätteeni... :)
Tosiasioitahan Sinä, Ystävä Hyvä, luettelit. Kuten sanoin autoilen itsekin. Mielipiteitä itseriittoisuuden tiimoilta vain halusin ja sain.
En nyt jaksanut kaikkia viestejä asian tiimoilta edes lukea. Kiitos mielipiteestä! Anteeksi jos tulin tuominneeksi. Hyvää viikkoa ja autoilua kaikille - yksin tai porukassa.
Pikkukaupungissa kyllä pidetään huolta naapuristakin ja ollaan tekemisisssä. Ainakin postilaatikolla vaihdetaan kuulumiset ja käydään kylässäkin.
Itse klekkaan joka päivä lenkillä ja joskus pääsen vain pienen matkan eteenpäin kun joku tuttava aina haastattaa. Ehkä minulla johtuu siitä ,että lähes koko kaupunki on seurannut toipumistani liikenne onnetomuudesta .(joskus tehtiin lehti juttu siitä ja siksi tunnetaan)
Minäkin toimin järjestöissä ja siellä kyllä myöskin kanntaan huolta "omista".
Talkootöitäkin tehdään nykyaikanakin eri järjestöjen puitteissa koko ajan siihenhän koko homma perustuu. On tietysti " valmiille" tulijoitakin ,mutta heitäkään ei väheksytä .Eivät kaikki jaksa ja ainakaan viitsi tehdä mitään yhteisen hyvän eteen. Itse teen kaikkea sopivasti ei liian paljon jotta vapaaehtoistyö olisi liian raskasta.