Haluaisin kuulla arvokkaita mielipiteitänne. Viime toukokuun tienoilla päätin aloittaa laihdutuskuurin. Vähensin TUNTUVASTI syömistäni, ja aloin käydä lekillä. Olin maaliskuussa punninnut itseni (172/73), ja tunsin itseni jossain määrin pyöreäksi lihottuani vuoden aikana melko reippaasti. Niinpä päätin tehdä asialle jotakin. Olen aina ollut rakenteeltani oikka, joten nuo ko. vaa`an lukemat järkyttivät jossain määrin.
Nyt, yli puoli vuotta myöhemmin, painan 60 kg, ja vartaloni koostumus on viikottaisen liikunnan harrastamisen myötä huomattavasti entistä kinnteämpi. Missään vaiheessa en kuitenkaan rääkännyt itseäni henkihieveriin, syömisestä ja ruuasta yleensä vain on tuntunut tulleen minulle jonkinlainen ongelma. Myönnän että kesällä oli aikoja kun söin liian vähän päivittäiseen tarpeeseeni nähden, ja usein pyöriskelinkin koko yön valveilla odottaen aamua, jolloin saisin syödä aamupalaksi yhden hedelmän. Painoni myös putosi tuona aikana turhan tiuhaan tahtiin, vaikka olen koko rupeaman ajan ollutkin ns. normaalimitoissa.
Edelleen Yritän välttää makeita ja rasvaisia ruokia, ja pyrinkin syömään mahd.terveellisesti. En liiku hullun lailla, vaan sopivasti. Jos kuitenkin syön makeaa tms.tulee sitä syödyksi ylenmäärin kertaheitolla, jonka jälkeen rokotan itseäni jättämällä seuraavan aterian väliin. Tätä ei tapahdu usein, mutta ajattelin että se on todella olennaista ko.asian kannalta. myös tarve punnita itseään, on melkein jokapäiväinen kohdallani. Jos esim.huomaan lihoneeni kilon, paastoan seuraavan päivän. mielestäni laihduttaminen ja painonhallinta on iskostunut liian syvälle aivolohkooni. Minulle ei tuota vaikeuksia pysyä nykyisissä normaalimitoissani, mutta tiedostan kyllä erinomaisesti, että nämä syömisasiat ovat menneet jossain määrin liikaa korvieni väliin.
Nyt haluaisinkin kuulla samankaltaisia kokeneiden näkemyksiä tilanteeseeni. Pitäisikö puhua jollekin tästä potentiaalisesta ongelmastani? Onko tämä mahd.syömishäiriön yksi oire?
Nyt, yli puoli vuotta myöhemmin, painan 60 kg, ja vartaloni koostumus on viikottaisen liikunnan harrastamisen myötä huomattavasti entistä kinnteämpi. Missään vaiheessa en kuitenkaan rääkännyt itseäni henkihieveriin, syömisestä ja ruuasta yleensä vain on tuntunut tulleen minulle jonkinlainen ongelma. Myönnän että kesällä oli aikoja kun söin liian vähän päivittäiseen tarpeeseeni nähden, ja usein pyöriskelinkin koko yön valveilla odottaen aamua, jolloin saisin syödä aamupalaksi yhden hedelmän. Painoni myös putosi tuona aikana turhan tiuhaan tahtiin, vaikka olen koko rupeaman ajan ollutkin ns. normaalimitoissa.
Edelleen Yritän välttää makeita ja rasvaisia ruokia, ja pyrinkin syömään mahd.terveellisesti. En liiku hullun lailla, vaan sopivasti. Jos kuitenkin syön makeaa tms.tulee sitä syödyksi ylenmäärin kertaheitolla, jonka jälkeen rokotan itseäni jättämällä seuraavan aterian väliin. Tätä ei tapahdu usein, mutta ajattelin että se on todella olennaista ko.asian kannalta. myös tarve punnita itseään, on melkein jokapäiväinen kohdallani. Jos esim.huomaan lihoneeni kilon, paastoan seuraavan päivän. mielestäni laihduttaminen ja painonhallinta on iskostunut liian syvälle aivolohkooni. Minulle ei tuota vaikeuksia pysyä nykyisissä normaalimitoissani, mutta tiedostan kyllä erinomaisesti, että nämä syömisasiat ovat menneet jossain määrin liikaa korvieni väliin.
Nyt haluaisinkin kuulla samankaltaisia kokeneiden näkemyksiä tilanteeseeni. Pitäisikö puhua jollekin tästä potentiaalisesta ongelmastani? Onko tämä mahd.syömishäiriön yksi oire?
Vastaukset 1
Vanhimmat
joo tota noin...vaikuttaa siltä että sulla on jonkinasteinen syömishäiriö.paastoaminen ja aterian väliin jättäminen pienestä karkin syömisestä kertovat siitä jo aika lailla. voi olla ettet ole vielä alipainoinen (mutta laiha kuitenkin) mutta usko pois jos tota menoa jatkat niin aliravitsemukseen ja pahaan syömishäiriöön se ennen pitkään johtaa. tiedän kokemuksesta. lopeta siis vaa´an ja syömistesi liiallinen tarkkailu jos et halua pilata elämääsi täysin. Niin minä tein ja arvaa vain kaduttaako. pilaat vain oman ja läheistesi elämän. se ei ole sen arvoista.oikeasti. jos et pysty lopettamaan nykyistä tyyliäsi itse niin sitten ota yhteyttä lääkäriin tai mene terapiaan tai ainakin puhu jollekin läheisellesi. tuo ei enää ole terveellistä.