Rakas Rita colliemme jouduttiin viedä eilen lopetettavaksi,ei pitänyt enää takajalat:(
Sai viettää joulun kanssamme mökillä ja avata lahjansa.
Kamalaa on viedä löpetukseen oma rakas.Olin kyllä vieressä alusta loppuun halaillen ja pussaten:(
Ei tullut uni viime yönä kun jatkuvasti itkettää:(
Tämä on aivan kamalaa!
Sai viettää joulun kanssamme mökillä ja avata lahjansa.
Kamalaa on viedä löpetukseen oma rakas.Olin kyllä vieressä alusta loppuun halaillen ja pussaten:(
Ei tullut uni viime yönä kun jatkuvasti itkettää:(
Tämä on aivan kamalaa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ainoa lohdutus tuossa tilanteessa on että nyt koirallasi ainakin on kivut ja vaivat poissa.
Jaksamisia!
Otan osaa suureen ruruunne..tuntuu todella pahalta kun kuulee että jonkun koira on kuollut..
Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
-tuntematon-
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea ajoille rajattomuuden.
Olen kimallus tähden,olen pilven lento.
Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksesi saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan sinulle hyvää yötä.
-tuntematon-
Muista että kauniit muistot eivät unohdu vaan
elävät sydämmissämme.
osanottoni täältä Turusta.
Suru on se hinta, jonka joudumme maksamaan rakkaudesta koiriimme.
Tsemppiä
Niin kauniisti olette kirjoittanut että ilman itkua en niitä pysty lukemaan:(
Onneksi kotona lohduttaa vielä toinen vanhempi collie ja perhe!
sateenkaarisillalla on Ritan hyvä olla. Lämpimät halaukset teille. Kiittäen teitä kasvattini erinomaisen hyvästä kodista. Katso illalla taivaalle , se on se kirkkain tähti joka ritan vie perille sateenkaarisillalle.
Oman labradorinnoutajan elämä päättyi joulukuun alussa samasta syystä, takajalat eivät enää pitäneet ollenkaan.
Kiva, että sinulle jäi kuitenkin kaunis muisto viimeisestä joulusta. Kylläpä tätä ketjua lukiessa tuli taas itsekellekkin tippa linssiin, varsinkin kun juuri skannailin vanhoja pentukuvia koneelle...
Olen todella pahoillani surustasi. Vaikka oma koirani kuoli jo yli vuosi sitten (ja uusi rakas koira on ollut jo pitkään kuvioissa) mikään ei voi korvata juuri se menneen koiran persoonaa, muistoja, yhteisiä koettuja hetkiä.
Ihan piti itku taas vääntää itsekin :( Voimia sinulle paljon!