12-kuinen poikani ei osaa nukahtaa muuten kuin käsivarsille "imetysasennossa", tuttipullon kanssa, jonka jälkeen kannan hänet sänkyynsä. Monesti hän herää sänkyynlaitettaessa, ja kääntyy heti ympäri ja alkaa nousta. Jos taas nostan hänet suoraan sänkyyn niin että hän on vielä valveilla, hän nousee heti ylös ja huutaa vaan. Ainoa keino olisi pidellä häntä väkisin makuullaan ja antaa parkua, mutten halua toimia niin koska se takuulla tekisi nukkumaanmenosta niin ikävän kokemuksen ettei nukahtaminen varmasti helpottuisi.
Tämä on ihan oma mokani, kun en tajunnut heti alunalkaen opettaa häntä nukahtamaan sänkyynsä, korkeintaan niin että oisin silitellyt vähän tms. Hän on synnäriltä asti nukahtanut rinta suussa, ja nyt sitten tuttipullo rinnan korvikkeena... Nyt poika on jo melkoinen rotjake, ja jotain pitäisi keksiä että hän oppisi nukahtamaan sängyssään. Nukuttaminen on koko ajan raskaampaa, ja minulla niska ja käsivarret aivan lukossa, kun joudun pitelemään sylissä vääntelehtivää poikaa aloillaan...
Onko kellään ollut samantapaista ongelmaa, ja käytännön kokemusta siitä miten tämä nukutustavan muutos kävisi parhaiten?
Tämä on ihan oma mokani, kun en tajunnut heti alunalkaen opettaa häntä nukahtamaan sänkyynsä, korkeintaan niin että oisin silitellyt vähän tms. Hän on synnäriltä asti nukahtanut rinta suussa, ja nyt sitten tuttipullo rinnan korvikkeena... Nyt poika on jo melkoinen rotjake, ja jotain pitäisi keksiä että hän oppisi nukahtamaan sängyssään. Nukuttaminen on koko ajan raskaampaa, ja minulla niska ja käsivarret aivan lukossa, kun joudun pitelemään sylissä vääntelehtivää poikaa aloillaan...
Onko kellään ollut samantapaista ongelmaa, ja käytännön kokemusta siitä miten tämä nukutustavan muutos kävisi parhaiten?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa. Tuossa ei auta kuin sänkyyn jättäminen. Meillä väsynyt tyttö jätettiin sänkyyn huutamaan/seisoskelemaan/rojahtamaan/istumaan kunnes nukahti rättiväsyneenä kesken potkun. Välillä käytiin sanomassa hyvää yötä ja kellautettiin makuulle (josta ponnisti saman tien seisomaan).
Muutaman illan jälkeen ei ole enää huutanut vaan väsyy ajallaan touhuihinsa ja nukahtaa.
Kullanarvoinen vinkki on se, että äiti lähtee ulos/pois kotoa nukutuksen ajaksi: leffaan, kylpylään, ulkomaille... Isät kestävät paremmin itkua. (Liekö geeneissä tuo korvien sulkeminen ympäristöltä :-)
Ei meidän perheen isällä kyllä hermot kestä :oD Työssäkäyvänä ihmisenä levottomat yöt rasittavat erityisesti häntä, minä sentään pystyn nukkumaan päivällä nokoset pojan nokostellessa...
Voi, tuo sänkyyn jättäminen kuulostaa niin pahalta. Miten poika osaa tulkita sen muuksi kuin hylkäämiseksi, kun ei häntä koskaan muutenkaan jätetä mihinkään yksikseen? Itku siinä tulee, eikä uni... ainakin tähän asti on niin käynyt :(
Olen muutamana yönä kokeillut sitä käytäntöä, että annan hänen seisoa ja huutaa sängyssä aikansa, käyn laskemassa selälleen ja toivotan hyvää yötä ja lähden huoneesta. Sitä rumbaa saisi tehdä läpi yön, poika on uskomattoman sisukas! Jossain vaiheessa oma väsymykseni vie voiton, otan hänet syliin ja annan nukahtaa siihen... Ja sitten taas kiukkuan pääni sisällä, ettei tämä sylinukutus lopu varmaan ennenkuin poika on armeijaiässä.
Jos asuisi omakotitalossa, rohkenisin antaa pojan itkeä pidempäänkin itsekseen, mutta kerrostalossa on ajateltava myös naapureita. Enpä itse toivoisi lapsettomana, työssäkäyvänä ihmisenä yksivuotiasta naapuriin huutamaan läpi yön...
Huoh. Kamalan neuvoton olo tämän asian kanssa!
12kk vanha tyttö kyllä nukahtaa sänkyynsä siellä aikansa huudeltuaan (ei siis itke vaan huutelee), toisaalta jos vauva itkeskelee sängyssä en anna itkeä yksin (pois lukien väsynyt kitinä), siis jos lapsesi ei itke suoraa huutoa kun laitat hänet sänkyyn; anna olla. nukahtaa sinne aikanaan...siihen voi mennä jopa tunti, kärsivällisyyttä.
Onko tyttösi oppinut pienestä asti nukahtamaan itsekseen? Jos jätän poikani yksin nukahtamista odottelemaan, itku alkaa oitis, ja on todellakin sitä itseään, suoraa huutoa... Ei mitään pientä kitinää, itsekseen äännähtelyä tai höpöttelyä :( Siksipä se yksinjättäminen niin pahalta tuntuukin - kuin rankaisisi poikaa jostain.
Syytän tästä tilanteesta kovasti itseäni, koska ajattelemattomuuttani opetin pojan nukahtamaan syliin. Pienempänä tapaa olisi ollut paljon helpompaa muuttaa kuin nyt, kun pojan oma tahto alkaa nousta voimakkaasti esiin.
Meillä poika (10kk) nukkui vielä kuukausi sitten melkein itsekseen. Luettiin kirja (aina sama), laulettiin unilaulu (keunuteltiin samalla sylissä) ja laskettiin sänkyyn unilelun viereen ja hetki siliteltiin selkää; ja kappas poika alkoi nukkumaan (7kk iästä asti nukkunut hyvin omassa huoneessaan, kun 9kk iässä alkoi taistelemaan nukkumaan menon yhteydessä). Oli sitten sylissä tai sängyssä, niin pitää huutaa. Ja kun saa sänkyyn rauhallisena nousee melkein samantien ylös ja kitisee tai jopa naureskelee vaikka olisi ihan väsy. Yöllä saattaa tehdä saman montakin kertaa, tai sitten nukkuukin koko yönsä hiljaa. Tosi vaihtelevia nuo yöt, mutta nukkumaanmeno on aina samaa sotaa. Neuvolassa sanottiin, että levottomat yöt saattavat kestää siihen asti kunnes oppii kävelemään... Apua! Toivottavasti ei kestä enää kauan, on kuljettu tukia pitkin jo kuukausi (sama aika tapeltu tän nukkumisen kanssa, eli olisko sittenkin jokin yhteys kävely/nukkuminen)