ALKAA VÄLITTÖMÄSTI KUTSUMAAN ITSEÄÄN ISÄKSI JA ÄIDIKSI, VAIKKA BIOLOGISET ÄITI JA ISÄ TAPAAVAT LASTA SÄÄNNÖLLISESTI??
Onko sijaisperheellä oikeus?????
sissi
605368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
ja mielipiteeni on, että ei ole k.o oikeutta. Sanoisin, että on suorastaan sairasta sijaisvanhempien kutsua itseään äidiksi/isäksi jos lapsen omat biologiset vanhemmat pitävät yhteyttä. Ne sijaisvanhemmat, jotka niin äitiyttä/isyyttä kaipaavat ottakoot ja hakekoot adoptiolapsen. Olen itse äiti/yh/mummi ja omat lapseni kasvattanut ja maailmalle veronmaksajina saattanut...
se on sijaisperheen asia millä nimillä heitä siellä kutsutaan, vaikka sedäksi ja tädiksi jos sille tuntuu. isommat sijoitetut lapset päättävät kuitenkin itse miksi kutsuvat, äidiksi/isäksi vai etunimillä. monet lapset alkavat myös kutsua biovanhempiaan etunimillä tai ainakin maija-äidiksi tms.
tämä on tavattoman luonnollista, lapset asuvat perheessä ja perheessä on isä ja äiti, miksi heitä (sijaisvanhempia) ei muka voisi kutsua äidiksi tai isäksi?? Hehän OVAT sen perheen ÄITI ja ISÄ johon sijoitetut lapset nyt kuuluvat, jossa he asuvat ja kasvavat.
Eiköhän se lapsellekin ole mukavampaa, että äiti ja isä ovat KAIKILLE äiti ja isä.
Miksi lapselle pitäisi useamman kerran päivässä huomauttaa, ettet sinä toki ole meidän oikea lapsi! Eihän se ole lapsen syy, että joutuu elämään erossa bioperheestään. Eikä myöskään sijaisperheen.
Jos PERHEEN äiti sanoo PERHEEN lapsille, että lähtekääpä PERHEEN isän kanssa luistelemaan. Ai niin, sinäkin sijoitettu-Jussi voit toki Pekan mukaan mennä... Kuulostaa kyllä aika naurettavalta!
Eiköhän nämä ole taas niitä aikuisten ongelmia.
Lapsen parhaastahan tässä ei ainakaan ole kysymys.
kyllä siinä väärin tehdään ja kun puhutaan lapsen eli tässä tapauksessa 3 vuotiaan lapsen "pään sekoittamisesta" sijaisperheessä on isä ja äiti ja sit on oikeat biologiset isä ja äiti,en kyllä ymmärrä sitä.Sen haluisin tietää onko se lain puitteissa oikein??
että tästä on mitään lakia säädetty miksi meitä sijaisvanhempia nimitellään. Olen joskus aiemminkin täällä palstalla tuonut tästä mielipiteeni esille, eli on täysin luonnollista, että kun lapsi on sijaisvanhempien luona, niin heitä kutsutaan niinkuin vanhempia yleensäkin äidiksi ja isäksi (ei tietenkään edes kaikissa perheissä kutsuta äidiksi ja isäksi vanhempia vaan etunimelläkin jotkut lapset kutsuvat).
Me olemme sanoneet lapsille, kun he ovat tulleet perheeseen, että he voivat kutsua meitä etunimillä tai sitten äidiksi ja isäksi tai sitten niin, että liittävät etunimen tuohon äiti ja isä nimeen.
Pääasiallisestihan kyse on vain nimityksistä, mutta toisaalta, koska me toimimme myös lapselle juuri äitinä ja isänä, niin kyllä me itse käytämme "anna kun äiti laittaa" ennemmin kuin "anna kun tämä täti laittaa".
Miltä se tosiaan kuulostaisi, jos sanoisimme lapsille "Anna Markku kun äiti auttaa ja tule tänne Tiina niin täti auttaa sinuakin".
Lapsen on helppo jäsentää maailma, että on Reino isi ja Ulla äiti ja sitten Eino isi ja Eeva äiti. Mutta silloin lapsen pää menee sekaisin, jos ruvetaan väittämään, että ei nuo sinun äiti ja isä ole vaikka sinä siellä asutkin. Pieni lapsi taatusti ihmettelee, että miksi hän sitten siellä asuu ja miksi muut lapset kutsuvat heitä äidiksi ja isäksi, mutta hän ei saa.
Lapset ensin, eiks niin!
*Hehän OVAT sen perheen ÄITI ja ISÄ johon sijoitetut lapset nyt kuuluvat, jossa he asuvat ja kasvavat.*
niin, sen PERHEEN. toki lapsi saa itse päättää miksi kutsuu sijaisvanhempiaan, luulen että isot lapset etunimillä. mutta jos lapsi on pieni, on turha "manipuloida" lapsi kutsumaan itseään äidiksi.
eikö sana äiti tarkoita lapsen synnyttänyttä naista? siis naisesta tulee äiti kun on synnyttänyt. eikö silloin biologinen nainen ole se äiti?
adoptiossa vähän eri juttu.
Nimittäin siellä perheessä ei ole ainoatakaan omaa lasta, ettei voi sekaisin siinä mielessä mennä.Mut siellä on mummotkin mummoja ja minä biologinen mummo olen etunimi-mummo.Näin tänä vuonna n.20 tuntia lapsenlastani ja haluaisin ja toivoisin voivani nähdä enemmän 16.1 neuvottelu,enkä tiedä mitä oikein teen kun olisi ihanaa saada pikkutyttöä luokseni,itselläni ei ole ongelmia.
Lapsella on oikeus isään ja äitiin, ei ole lapsen syy, että hän ei kasva biologisessa perheessään. Ja lapsella on oikeus elää mahdollisimman normaalia arkea, hänellä on oikeus elää perhe-elämään, johon kuuluvat isä ja äiti, mahdollisesti sisarukset. Äitiyteen ei vaadita lapsen synnyttämistä, siihen vaaditaan rakkaus lapseen, se, että pitää huolta lapsesta ja toimii vanhempana lapselle. Kun lapsi kasvaa, hän oppii ymmärtämään, että on äiti, joka hänet on synnyttänyt ja on äiti, joka häntä kasvattaa. Jos äitiyskäsitteen rajoittaa käsittämään vain synnyttänyttä naista eli biologista äitiä, niin asia helposti "kääntyy" lapsen päässä niin, että "minä olisin tuolle sijaisäidille oikeampi ja rakkaampi, jos hän olisi minut synnyttänyt"... ja asia kun ei ole niin vaan sijoitettu lapsi on juuri se ainoa ja oikea lapsi äidilleen ( tarkoitan sijaisäitiä!).Ja lapsen tulee AINA TUNTEA OLEVANSA JUURI SE AINUT JA OIKEA, SE JOTA RAKASTETAAN JUURI SELLAISENA KUIN HÄN ON!
meille tulleet lapset on huostaanotettu alle kolmivuotiaina.
ja kutsuvat omasta tahdostaan meitä äidiksi ja isäksi.
MUTTA ei se heidän päätään ole sekoittanut. kyllä lapset tietävät tarkkaan kuka "äiti" on oikea äiti ja kuka sijaisäiti.
ei se äidittely ole sinulta pois. sehän on vain sana muiden joukossa.
biolapseni muuten kutsui minua pienempänä mammaksi. ja ihan olin silti täysillä äitiä.
Ei lapsi ala sanomaan alle 3-vuotiaana ketään äidiksi tai isäksi ellei niin opeteta sehän on aivan varma juttu.Tiedän sijaiskoteja joissa lapset sanovat kasvattajiaan etunimellä ja tapaavat oikeata isää ja äitiä.Kyllä lapset ymmärtävät asian sitten kun tulevat isommiksi, myös sen kuinka arvokkaita ja tärkeitä sijais vanhemmat ovat!!
Kyllä lapsi voi ihan opettamattakin alkaa kutsumaan sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi,esim jos on etäiset välit biologisiin vanhempiin.Lapsella on vahva halu kuulua johonkin ja minusta lapselle pitää antaa oikeus tuntea itsensä sen perheen jäseneksi missä on ja jos se että kutsuu sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi vahvistaa sitä tunnetta,kyllä se pitäisi sallia lapselle.
Oma lapseni on nyt 3,5 vuotias ja juuri alkoi kolmas vuosi sijaisperheessä ja nyt hän on alkanut kutsumaan sijaisperheen isää iskäksi aivan omasta tahdostaan.Olemme kyllä sijaisperheen kanssa sanoneet että niin saa kutsua,mutta lapsi itse päätti että haluaa isäksi kutsua.Uskon että lapset ovat niin viisaita että ymärtävät hyvin kuka on biologinen äiti,se äiti joka on hänet synnyttänyt,ja kuka se arkiäiti vaikka kutsuisi kumpaakin äidiksi.Oma lapseni ei vielä sano sijaisperheen äitiä äidiksi,mutta luulen että niinkin voi tapahtua,koska nyt jo lapseni on puhunut että on kutsunut äidiksi häntä.Lapsi ikään kuin varmistelee, kuinka suhtaudun siihen jos hän niin kutsuisi sijaisäitiä.Minulla ei ole sitä vastaan mitään, jos alkaa kutsumaan,me kuitenkin tapaamme säännöllisesti ja meillä on vahva kiintymyssuhde eikä se häviä mihinkään.Kun itse en voi hoitaa lastani ja huolehtia hänen arjestaan,niin olisiko mulla oikeutta olla niin julma etten sallisi lapselleni oikeutta kotiin,vanhempiin ja tunnetta siihen,että vaikka hänellä on biologinen äiti toisaalla niin hän kuuluu ihan yhtä paljon siihen perheeseen kuin biologisetkin lapset?
Lapset eivät ole kenenkään omaisuutta,eivät biologisten vanhempien eikä sijaisvanhempien.Olen sitä mieltä,että vaikka huostaanoton syy olisi mikä tahansa,aiheetta tai aiheesta tehty,niin silti jokaisen vanhemman olisi tuettava lapsensa elämää parhaansa mukaan kesti sijoitus sitten kuukauden tai aikuisuuteen asti.Oikea äitiys on sitä että pistää lapsen tarpeet edelle ja sallii lapsen kiintyä siihen perheeseen missä kasvaa.
Ainakin kun nyt katselen lastani,uskon että hänestä tulee tasapainoinen aikuinen,joka osaa rakastaa eikä katkeroidu lapsuudestaan ja uskon että sillä on suuri vaikutus että olen antanut lapselleni ns. luvan siihen.Luvan kiintyä sijaisperheeseen,kasvaa siinä tietäen että kummatkin äidit rakastaa ja hyväksyy sekä pitää myös toisistaan ja tekee kaikkensa lapseni eteen sekä omilla tahoillaan että yhteistyönä.
Lapset ovat tosiaankin kaikille meille vain lainaa.
synnyttäminen tee naisesta äitiä.
antamaan,hatso itseäsi peilistä.
voi kyllä! lapset kutsuvat ketä tahansa paikalla olevaa naista äidiksi ja miestä isäksi, kun kaikki muutkin ympärillä niin tekevät.
jopa kahden viikon lomalla olevat lomalapset 4-7 vuotiaat saattavat parin päivän jälkeen lomalle tultuaan kutsua minua äidiksi.
äitihän on vain periaatteessa sana naiselle, joka antaa ruokaa, lohduttaa, kuuntelee, vastaa kysymyksiin, on paikalla ja hoitaa.
eikä bioäitiys vieläkään häviä mihinkään.
Lapsi ei mieti, tarkoittaako sana 'äiti' hänet synnyttänyttä naista vai mitä. Hänelle äiti on turvallinen, aikuinen naisihminen, johon hän luottaa. Samalla tavalla isä on turvallinen, aikuinen mies. Enkä aikuisuudella tarkoita edes ikää, vaan sitä, että lapsi kokee henkilön aikuiseksi. Miten monta kertaa lapset koulussakin sanovat opettajaa äidiksi tai isäksi vahingossa. Opettaja tietenkin korjaa tämän erehdyksen (yleensä lapsi nauraa sille jo itsekin siinä vaiheessa), mutta totta kai se on luottamuksen osoitus.
Jos itse saan lapsen suunnitteilla olevalla erittäin omituisella tavalla ja lapsi alkaisi kutsua biologisen isänsä puolisoakin äidiksi, en tunne sen olevan minulta pois. Minusta olisi vain hyvä, että lapsella on monta turvallista aikuista, joihin hän luottaa. Jos minulle sattuisi jotaina, hänelle edelleen jäisi turvallisia sylejä, joihi hänellä olisi jo valmiiksi luottamuksellinen suhde.
jos perheessämme olisi jonkun toisen äidin lapset "lainassa", ja "lainalapsi" kutsuisi äidiksi.
Kyllä Sijaisen kuitenkin täytyy kunnioittaa toista ihmistä; ja varsinkin sijoitetun lapsen äitiä ja isää, olivatpa nämä vanhemmat sitten Sijaisen mielestä vaikka mitä.
Kuinka Sijaiset voivat kasvattaa sijoitetusta lapsesta "kelvollista" ihmistä
(mihin tämä huostaanotto ilmeisesti nyky-Suomessa tähtää), jos huostaanotetun lapsen vanhempia väheksytään ja halveksitaan, kyllähän lapset sellaisen asiat vaistoavat, pienetkin lapset.
Kun nämä lainalapset ovat niitä, jotka tarvitsevat kaiken mahdollisen rakkauden ja ymmärryksen.
Biologisia vanhempia ei väheksytä, mutta minun kokemukseni mukaan huostaanotto on niin kova kolaus biologisille vanhemmille, että omassa hädässään he eivät aina muista ajatella sitä lapsen etua, josta tässäkin on kysymys. Luulempa, että tämä äidiksi tai isäksi kutsuminen ei ole sijaisvanhemmille ollenkaan tärkeimpiä asioita maailmassa, mutta lapselle se voi olla tärkeää. Joillekin biologisille vanhemmille ihan jo tragikoomisen tärkeää, niin että lapsen elämä sijaiskodissa ohitetaan oman paremman olon nimissä.
ystäväni perhe toimii sijaisperheenä ja heille sijoitettu poika alkoi välittömästi (muutama päivä saapumisestaan) kutsumaan vanhempia äidiksi ja isäksi, vaikka häntä ei siihen kannustettu tai opetettu. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että pojalla oli hirveä tarve samaistua perheen biologisiin lapsiin, jotka kutsuivat vanhempiaan äidiksi ja isäksi.
kaukana huostaanotetun lapsen elämästä.
Kun ensin menee huonot vanhemmat,
niin pitääkö sitten mennä vielä äiti ja isäkin.
Jokainen kasvattakoon omat lapsensa kuten haluaa (Sijaiset).
Jos haluaa antaa "lainalapselle" eheän minuuden
niin varmaan Sijaisperhe tietää kuinka toimitaan oikein ja huostaanotetun lapsen parhaaksi ja todellakin lapsen eduksi.
tähän pyrimme: mahdollisimman suureen korjaavaan rakkauteen ja ymmärrykseen lasta kohtaan, myös biologisten vanhempien kohdalla, jos pystyy.
Huomasitkin varmaan, että käytin sanaa tragikoominen, enkä koominen.
tulin niin iloiseksi Maj-lii:n viestistä!
haluamme mieheni kanssa sijaisvanhemmiksi ja meitä on askarruttanut lapsen ja meidän suhde biovanhempiin juuri siinä mielessä, että kuinka suhtautuvat tilanteeseen.
kun joutuu syystä tai toisesta antamaan lapsensa sijoitukseen, se on varmasti kova paikka ja siinä on käsiteltävä vaikeita asioita itsenstä kanssa. jos samalla vielä haluaa ja jaksaaa toivoa sijaisperheelle hyvää, kertoo se todellisesta rakkaudesta lapseen.
kaikkea hyvää, Maj-lii.
Just näin minäkin sen oon huomannu, omia muksuja ei oo mulla mutta ei tarvi kummilasten olla ku hetken meillä leikkimäs ja tulee tarve saada jotain tai loukataan niin ensin ne huutaa äitiä. Entäs sitte, ei se maailmaa kaada ei mun, eikä lasten. Sama pätee meillä sijaislapsiin. Minä tiedän tasan tarkkaan kenestä ne on kotosin ja myös lapset tietävät oikeat isät ja äidit en silti aio joka kerta alottaa alusta että muistathan sä nyt sitte kuka sun oikia äiti ja isä on.
Kumpa kaikki biot voisivat ajatella asiaa tällätavalla, lapsen edun mukaisesti!
Ei se, että sanoo sijaisäitiä äidiksi mitenkään muuta omaan äitiin suhdetta. Se ei ole keneltäkään pois vaikka lapsi saa kiintyä molempiin vanhempiin, kyllä lapset tietävät kuka on oikea äiti.
Lapsella on ensinnäkin aina oikeus tavata vanhempiaan ja vanhemmilla on oikeus kutsua itseään äidiksi ja isäksi älkää riistäkö lapselta hänen perhettään ja identiteettiä! Adoptio on eri asia! Vanhemmat antavat sellaista rakkautta, jota kukaan muu ei voi antaa, vaikka haluaisi,minä menetin äidin kun olin 10-vuotias ja olen ollut sijaisperheessä.
että Sinä olet saanut päättää tästä asiasta itse. Ihan pienillä lapsilla on kuitenkin erilaiset tarpeet aikuisia kohtaan.
but this is a pricipal question
sijaisäiti. siis lyhennettynä äiti. Minulla on usein ollut aikaisemmin lapsia viikonloppuhoidossa ja kyllä niiltäkin lipsahteli "äiti" aina välillä. En sitä alkanut korjailemaan. Kyllähän lapset tietää että heillä on se oikea äitikin. Kivempi lapsille kun ei tarvi selitellä miksi ei esim. äiti tule hakemaan tarhasta kun aina vaan se "Maija".
Mutta kyllähän lapsille pitää kertoa heidän omista äideistään ja isistään.
Voisiko lapsen äiti ja isä itse ottaa puheeksi asian sijaisvanhempien kanssa? Miksi sijaisvanhemmat kutsuvat lapsen biologisia vanhempia? Mielestäni heidän pitää kutsua myös heitä äidiksi ja isäksi.
menee jo sekaisin käsitteiden kanssa jos on olemassa biologinen äiti (vanhemmat)ja sijaiskodissa myös on äiti ja isä. Jotain rajaa pitää mielestäni olla. Tuntuu siltä, että täti ja setä on ihan hyvä tai puhuttelu etunimillä.
Varsinkin jos sijaisperheellä on omia lapsia.
Itse olen muutaman kerran kuullut, kun nainen sanoo koiralleen itseään äidiksi (koiran??) ja aivan samalta/hullulta kuulostaa äiti/isä sijaislapselle, jolla on oikeat vanhemmat.
Ja äiti olen minäkin..
Äiti on lapselle kuin ihmisen nimi. Teemu-niminen lapsi hämmentyy, kun hän kohtaa ensimmäisen kerran toisen Teemun. Samoin, kun hän tapaa ensimmäisen kerran ihmisen, jolla on sama nimi kuin hänen läheisellään. Pikkulapselle siis äidin ja isän persoonan muuttuminen aiheuttaa vastaavan hämmennyksen. Muistan itse ihmetelleeni pienenä, kun minulla oli kaksi pappaa ja mummu sekä yksi pappa ja mummu taivaassa. Miten niillä kaikilla saattoi olla sama nimi? Aivan pienelle sijoitetulle äiti ja isä eivät siis ole asemaan sidottuja. He eivät todellakaan ajattele, kuka heidät on synnyttänyt, että vain sellainen voi olla heidän äitinsä.
Minusta ketään, ei edes biologisia lapsiaan, voi pakottaa käyttämään äitiä tai isää. Ne ovat kuitenkin vain nimityksiä. Jos äidin ristimänimi maistuu paremmalta, niin sitten se maistuu. Yleensä kyllä se jää ohimeneväksi, jos vanhemmat edelleen käyttävät itsestään ns. roolinimeään (sillä äitiys ja isyys on yksi meidän elämämme rooleista). Varsinkin jos sijoitusperheessä on muita lapsia, hyvin todennäköisesti sijoitetutkin alkavat ajan kanssa käyttämään näitä nimityksiä, koska ne ovat jo osa perheen arkea ja niihin nimityksiin lapsi tottuu.
Kyllä on ihmisen itsetunto heikoilla, jos hänen äitiytensä tai isyytensä on nimityksistä kiinni. En väitä, etteikö biologista äitiä kirpaisisi (ja kuuluukin), kun hän toteaa lapsensa käyttävään sijaisäidistään nimeä äiti. Ja vaikka sijoitettujen lasten äitien asiat harvemmin ovat kunnossa, suurin osa heistä varmasti on vain helpottunut, kun hän voi lapsen käyttämästä nimityksestä päätellä, että sijaisäiti voi antaa hänen lapselleen sitä, mihin omat voimat eivät nyt riitä. Rakkautta, turvallisuutta, pysyvyyttä ja rajoja.
niin, että "äiti" ei ole "vain nimi". Sillä on erittäin syvä merkitys ihmiselle.Sodassakin miehet huusivat omaa äitiään apuun ja turvaksi. Tottakai pieni lapsi alkaa nimittämään äidiksi lähinnä olevaa naista, jota kuulee toistenkin äidiksi nimittävän. Joka tapauksessa äitiyden ja isyyden kanssa on meneteltävä hienovaraisesti ja sijaislapsen ollessa kyseessä otettava selvää mitä biovanhemmat ovat nimittämisistä mieltä.
Rakkautta, turvaa, aitoa huolenpitoa ja välittämistä voi osoittaa ilman "äitiyttä ja isyyttäkin".
mutta, mutta...Kun yritetään nyt ajatella sitä lasta ensin. Lapselle saattaa olla hyvinkin tärkeää, että hän voi puhua kodistaan, äidistään ja isästään ilman tahdittomia lisäkysymyksiä esim. koulun, harrastusten tai kavereiden kesken.
Mielestäni tässä asiassa on todella tärkeää biologisten vanhempien kypsyys ja kyky rakastaa lastaan niin paljon, ettei nosta asiasta meteliä.
Ehkäpä äiti ja isä sana jotenkin myös lohduttavat lasta. Ehkä hän niitä käyttäessään tuntee sisällään jotain jo biologisessa kodissa aikaansaatua lämmintä ja mukavaa ja siksi tuntuu tärkeältä saada käyttää niitä sanoja myös sijaiskodissa? Kuka tietää? Sen tiedän, että meidän lainalapsi olisi murheen murtama, jos ei saisi käyttää näitä nimityksiä vapaasti. Hän saa. Emme myöskään hermostu, jos hän silloin tällöin kutsuu meitä etunimellä. Olen ajatellutkin, että kun tuosta kasvaa, niin vapaasti saa sanoa etunimellä, jos se tuntuu paremmalta niin.
pidä häneltä kieltää jos kutsuu sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi.
Meillä 9 vuotiaana tulleet kutsuivat ensin alkuun meitä nimeltä mutta ny olemme äiti ja isä.
Juuri tuo on yksi hyvä perusta sille että se äiti ja isä on turvallisuuden tukipylväs johon nimityksenäkin äiti/isä voi luottaa.
Kun lapset puhuvat bioäidistään niin he sen myös mainitsevat että minut synnyttänyt äit jne.
Heidän koulukaverinsakkin sanovat esim. että kerro äidillesi/isällesi, kysy äidiltäsi/isältäsi jne. sillä meinaavat sijaisäitiä/-isää.
Meillä lapsi näkee harvoin äitinsä, viimeksi 8 kk sitten, siitä huolimatta häntä sanoo äidiksi, ketään muuta ei koskaan ole sanonut, joten uskon että melkoinen aivopesu lapsille suoritetaan jotta nämä alkavat täysin vieraita ihmisiä kutsumaan äidiksi ja isäksi.
Kyllä sijaisvanhempien täytyy melko sairaita olla että lapsiparat kasvattavat valheessa. Ehkä se on taas se raha mikä pistää valehtelemaan.
edellinen viestini vaikea ymmärtää? Vai oletko lainkaan lukenut sitä?
helvetin tampio!
että hänen nimensä muutetaan samaksi kuin sijaiskodinvanhemmillakin. No asia kehittyi ja lapsi adoptoitiin 16 vuotiaana. Tämä tyttö kutsui sijaisvanhempiaan 8 vuotiaasta saakka äidiksi ja isäksi. Perheessä on omia biologisia lapsia myös.
Kysyin tältä tytöltä eilen että miten hän rupesi kutsumaan sijaisvanhempiaan äidiksi ja isäksi. No he ovat minun äiti ja isä. Ei minulla ole muita äitiä ja isää, koska biot hylkäsivät minut jo pienenä. Enkä halua koskaan tavata heitä.
Syyn tiedän jo ennestään että ei ihme että tyttö tehnyt päätöksensä.
bioäiti vastannut että "turpa kiinni"
taidat itse mennä sekisin mutta lapset eivät sitä tee. Kyllä tietävät että heillä on siellä jossakin se biologinenÄITI.
"Äiti olen minäkin" niin mitä sillä meinaat, lapsi kyllä sen kait tietää jos pidät lapsestasi huolta.
KUTSUU KAIT SINUA ÄIDIKSI.
Minä voin kertoa aiheeseen liittyen erittäin paljon. Minulta on lapsia sijoituksessa, ja huom myös kotona! Eli siitä voitte päätellä ettei elämäntilanne aiheuta pitkiä tapaamisvälejä tms jotka omalta osalta vaikuttavat lapsen ja vanhemman väleihin. Minun lapseni saivat tosin kokea kovemman kolauksen, kuin monen muun lapset, jotka ovat sijoitettu. Heidät sijoitettiin alun alkaen samaan perheeseen, josta joutuivat kuitenkin täysin yllättäen lähtemään. Kysynpä vaan mitä psykologi sanoisi siihen??! Ensin erotaan äidistä, sitten sijaisperhe laittaa pois.. Ja he olivat opettaneet lapsia kutsumaan itseään isäksi ja äidiksi, mutta olemme saaneet tietoa, että he saivat erittäin selkeästi huomata olevansa huonommassa asemassa, koska eivät olleet omia. Eli todella ristiriitaista. Huomioiden sen, että kaikki ovat vieläkin alle 10 vuotiaita. Siis he erosivat kahdesti henkilöstä, joka itseään äidiksi kutsui.. Tosin nuoremmat lapset erittelevät niin, että minä olen se oma äiti, muut kasvattiäitejä.. Olen myös itse joskus ollut tilanteesa, että kaksi vuotias lapsi alkoi kutsumaan minua äidiksi ja oma lapsi, joka oli samanikäinen, nimeltä. Sitä kesti pari kuukautta. Ja voin kertoa että oioin lapsia aina, olin varsin vaivautunut, koska kyseisen lapsen äiti joutui olemaan erossa lapsestaan, kun taas minä asuin myos hänen lapsensa kanssa saman katon alla.. Mutta niin tai näin, lapseni tietävät että minä olen se aito ja oikea äiti, jonka massussa he ovat vuorollaan olleet.. Sitä ei sijaiset voi riistää, muistakaa se.. Ja huom, kukaan ei ole sanonut, että onko sijaisperheen omat lapset teitä puhutelleet esim leena-äitinä ja matti-isänä?? Tuo ilmaisu paras, sijainen nimen kera, bio ilman.. Ei pitäisi olla sekavaa..
heiltä hämmentää lasta sellaisella. Lapsella on omat vanhemmat ja sijaisvanhemmat. Se on sijaisvanhempien tajuttava että kertovat olevansa vain varalla olevia äitejä ja isiä! Suorastaan törkeää pyytää lasta kutsumaan äidiksi ja isäksi!
Kutsua vaikka hevonperdd3eksi.
Mitä siellä vikiset sijamuodoista ja sanavalinnoista.
Ite oon niin puhkipoikki, että antasin lapseni johonkin.
Olen niin saatanan väsynyt, että ei mitään tolkkua. Kävin sossussa lastensuojelupuolella. Ei niitä kiinnostanut. Mulla oli hiukset pesty ja puhtaat vaatteet.
äläkä vaan enään lisäänny!
Mitäs oikein kuvittelit vanhemmuuden olevan kun lapsen maailmaan teit????? Halooo!!!!!!!!!!!!!!!
seuraavalla sossun käynnillä tyrkkää paska housuun porstuassa ja sitten sisään, siellä kun vielä otat ryyppyjä taskumatista, eiköhän vauhti ämmillä kiihdy. Hiuksia ei kannata pestä sossuun mennessä ja vaatteet voi pyöritellä paskasankossa ennen sossuun menoo, siinä vain pikku vinkkejä siitä miten hommat hoidetaan,
vaan.
Olet tyhmä.
siitä kaikkein tyhmimmästä päästä. Tyhmää on hankkia lapsia jos ei niitä "jaksa" hoitaa.
ja jätä lisääntymättä.
Etkö ymmärrä, että elämää ei voi tietää etukäteen?
Vai ootko niin pöljä, että istuskelet jossain ennustajalla senkin ajan, minkä voisit olla ihmisten kanssa?
Parempi kyllä onkin, kun et kovin paljon vaikutteita anna kenenkään lapsille.
lapsiaan, kuka mitenkin ja millä lailla.
Mutta yhteiskuntaamme on nyt saapunut besserwisseri porukka kaikkine adjektiiveineen ja laatuvaatimuksineen hyvistä ja vielä paremmista lasten äideistä ja isistä.
Laatuvaatimuksethan äityidestä ja isyydestä ovat jokaisen omissa päissä, mutta joidenkin päät tuntuvat "heiluvan" niin korkealla muiden päiden yläpuolella,
etteivät maan matoset ja yksinkertaiset edes yllä sinne.
on yksi sijoitettu alle kolmevuotiaana. Meillä on neljä biologista lasta. Lainalapsi tuli nuorimmaksi jäseneksi perheeseemme.
Ymmärrät, että meillä ei ollut mitään tarvetta varastaa vanhemmuutta? Kuitenkin käytäntö saneli sen, että lapsi todellakin tarvitsi äidin ja isän arkipäiväänsä. Olisi ollut sydämetöntä korjata lapsen sanomisia.
Vanhemmat tapaavat säännöllisesti tätä lasta ja olemme huomanneet, että jotenkin nyt tämä pian viisivuotias lapsi ymmärtää ihan hyvin, kuka on kuitenkin se "oikea" isä ja äiti. Lapsi on kysellyt varhaislapsuudestaan paljon tyyliin: "Kenen vatsassa olen kasvanut? Kuka piti minua sylissä? jne." Ja me tietenkin olemme vastanneet rehellisesti ja yrittäneet pönkittää hentoista suhdetta biovanhempiin. Mielestäni olemme onnistuneet. Tavatessaan biologisia sukulaisiaan, lapsi on luontevasti isänsä kainalossa onnellisena ja puhuu paljon äidistään, jota yhdessä halaamme ja suukottelemme taivaan kotiin päin sekä silittelemme kuvasta poskia.
Uskoisin että tämä nimiasia on pienin tämän hetken ongelmistanne, mutta lapsen arkipäivän elämälle sillä on suuri merkitys. Rakasta siis lastasi ja anna hänelle mahdollisuus mahdollisimman normaaliin lapsuuteen.
Vauvana tulleet ovat alkaneet kutsua meitä äidiksi ja isäksi - heille on kyllä ikätasonsa mukaisesti sittemmin selitetty, että heillä on syntymä-äidit ja isät ja heidän valokuvansa ovat lasten valokuvakansioissa katsottavissa.
Tämä nuorin 4v., joka on asunut meillä vasta vajaat puoli vuotta ja jolla on hyvä suhde biologiseen isäänsä ja jonkinlainen suhde biologiseen äitiinsä kutsuu meitä etunimillä, eikä meillä ole ollut mitään tarvetta painostaa häntä kutsumaan meitä äidiksi ja isäksi.
4v. on sen sijaan muutaman kerran ilmoittanut näille toisille sijoitetuille, että "se on minun X eikä mikään äiti". johon 7v. heitti heti, että "minä olen ollut täällä niin kauan, että saan sanoa äiti".
Sittemmin tämä 4v. on tuumannut, että minä olen tämän perheen äiti ja kutsunutkin vähän niinkuin kokeeksi minua äidiksi - minä olen sanonut, että hän saa sanoa minua X:ksi tai äidiksi, ihan oman valintansa mukaan. Biologiseen isäänsä tällä 4v:lla on niin vahva suhde, että tuskin hän puolisoani koskaan alkaa isäksi kutsua, mutta minusta saattaa ajan mittaan tullakin äiti myös tälle lapselle, joka kutsuu biologista äitiään jo ennestään paljon etunimellä.
Sinun kirjoituksesi oli minusta niin oikein :) ja ihanaa, että teidän 4-veellä on hyvä ja läheinen suhde isäänsä :)
mutta kun kysyttiin, että onko oikeus kutsua VÄLITTÖMÄSTI äidiksi ja isäksi , vastaus on EI!
Ja ns. pitkässä juoksussakkaan ei voi , enkä voi normaalin ja tervejärkisen ihmisen/vanhemman osassa kuvitella, että voisin itse olla sijaislapselle äiti/isä. Adoptiovanhemmat ovat yleensä paljon valistuneempia/sivistyneempiä ja kertovat yleensä lapselle tämän taustat.
Sijaisvanhempi on nimensä mukaisesti "sijainen" , riippumatta siitä ennusteesta kuinka pitkäksi sijaisvanhemmuus muodostuu. Lapselle pitää kertoa oikea todenmukainen tilanne ja kaikin tavoin pyrkiä edistämään yhteyttä biologisiin vanhempiin.
Ymmärrän jos biovanhemmat eivät halua pitää yhteyttä, mutta siitä huolimatta lapselle on kerrottava hänen hänen oikeista vanhemmista syyllistämättä ketään.
se olisikin noin yksinkertaista ja helppoa....:
>Ja ns. pitkässä juoksussakkaan ei voi , enkä voi normaalin ja tervejärkisen ihmisen/vanhemman osassa kuvitella, että voisin itse olla sijaislapselle äiti/isä. Adoptiovanhemmat ovat yleensä paljon valistuneempia/sivistyneempiä ja kertovat yleensä lapselle tämän taustat.<
Sinä et taida paljonkaan sijaisvanhemmuudesta käytännössä tietää?
tunteisiin. Lapsi itse kutsuu sijaisvanhempia samoin kuin sijaisvanhempien omat biolapsetkin eli se useammiten on luonnollista että äiti ja isä sieltä suusta tulee varmasti. On eri asia jos lapsi tulee vanhempana kuten 14 vuotiaana niin silloin se ei enään luonnistu muuta kuin jos tämä nuori tuntee sen oikeaksi sanoa äiti ja isä sijaisvanhemmillekkin.
Eikä tuo nimitys ole mielestäni se joka on tärkein vaan se rakastavatunne joka lapsella kehittyy sijaisvanhempia kohtaan se on tärkein. Viis veisaan miksi lapsi minua kutsuu en ole tittelillä ratsastaja.
Mitä kuvittelet että emmekö kertoisi lapselle sitä totuutta mikä on lapselle oikeus tietää ja se iän ja kehityksen mukaiseti. Kaikkea sitä raakuutta ei kannata paljastaa varsinkin jos sen lapsi on unohtanut tai työstänyt selväksi itselleen.
Raakuuksiakin nimittäin on aivan säälittävän paljon huostaanotettujen lasten biologisesta kodista ja sen elämän kolhuissa ei tiedä useinkaan muut kuin se lapsi. Olen senverran kauan velliä ja puuroa keitellyt että ei ole arvailun varaan jäänyt juuri mitään on vain pelkkää faktaa olettamus on näissä asioissa turha sepustaa tosiksi.
palkattuja hoitajia,eu sen enempää.
Luonto on asian niin järjestänyt, ettei lapsella voi olla kuin yksi isä ja yksi äiti. Muut on ulkopuolisia vaikka miten heitä ottaisi päähän.
Onhan niitä nyt muitakin nimityksiä, joilla voi sijaisvanhempia kutsua, sen kuin mielikuvitus laukkaamaan. Täälläkin voisi ehdotuksia tuoda esille ja siitä sitten paras käytäntöön. Sossutkin osallistumaan.
Pysyy lapset selväjärkisinä.
meillä lapsi on itse valinnut millä meitä kutsuu, tietää etunimet ja osaa sanoa ne . mutta on itse valinnut että olemme mamma ja isi, ja lapsi on meillä asunut vajaa 1/2v lähtien ja on tällä hetkellä puoltoista vuotta hieman reilu. ja meillä ei ole omia biolapsia. ja emme todellakaan kiellä lasta kutsumasta meitä miksi itse haluaa.
Petät itseäsi ja petät lasta. Lisäksi sinulla on mielenterveysongelma lapsettomuudestasi. Toivottavasti Luoja ei suo lapsia.
se että ei ole omia lapsia ei tarkoita aina ettei saa niitä.... kantsii miettiä mitä suustansa päästää, maailmassa on niin paljon lapsia jotka tarvitsee turvallisen kodin ja kasvu ympäristön. Ja voin kuule rehellisesti sanoa että minulla ei todellakaan ole mielenterv ongelmia. en petä itseäni enkä lasta, lapsi kyllä tietää ketkä on biovanhemmat ja ketkä ei.
ikävä kyllä jotkut teistä bio vanhemmista pettää itse itseään ja sitä kauta myös lasta.... ja en toki tarkoita kaikkia..
sijaisperheestä ettei mitään rajaa,ja vihdoin sos.johtaja myöntää,että aivan väärä paikka monen vuoden jälkeen,kun h-ottoa puretaan.
Paljon kaikille tähän keskusteluun osallistuneille. Oma mielipiteeni ei siittä muuttunut en pidä siittä että lapsenlapseni kutsuu sijaisvanhempiaan isäksi ja äidiksi, koska lapsi tapaa myös vanhempiaan säännöllisesti.Itse sain juuri uudet tapaamisoikeudet mummuna joka toinen kuukausi yksi päivä..siittäkin kiitollisena että saan viettää pienen tytön kanssa hetken.Niin tässä perheessä ei ole omia lapsia eikä muita sijaislapsia.