Onko vaikea päästä sisään? Millainen pääsykoe?
Entä millaista itse opiskelu, voiko suurimmaksi osaksi luennoilla käymällä, tenttimällä suorittaa (siis on miten paljon jotain ryhmä/esityshommeleita)?
Onko paljon englanninkielistä materiaalia?
Entä millaista itse opiskelu, voiko suurimmaksi osaksi luennoilla käymällä, tenttimällä suorittaa (siis on miten paljon jotain ryhmä/esityshommeleita)?
Onko paljon englanninkielistä materiaalia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
yliopistojen www.sivuilla.. siellähän niitä vanhoja pääsykokeitakin on.. ja pääsykoekirjatkin on jo julkaistu. vaikea itse sanoa mitään erikoista, kun luen "vaan" avoimessa yliopistossa sos.työtä.. :)
Tuossa Helsingin Yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan koekysymyksiä vastauksineen vuodelta 2005:
http://www.valt.helsinki.fi/tiedekunta/opiskelu/valinnat/kysymykset05/etusivu.htm
Muillakin yliopistoilla löytynee vanhoja koekysymyksiä ja -vastauksia sivuiltaan, joten kannattaa selailla yliopistojen nettisivuja valtio- ja yhteiskuntatieteellisen tiedekuntien osalta.
Tutkinnoista ainakin sosiaalityö, sosiaalipolitiikka, sosiaalipsykologia ja sosiologia valmistavat sosiaalityöntekijän koulutukseen.
Luontevin vaihtoehto on tietysti sosiaalityö. Monessa sosiaalityöntekijän pätevyysvaatimuksissa eri sosiaalivirastoissa vaaditaan juuri sosiaalityön opintosuuntauksen laajoja opintoja, joten suosittelisin hakemaan sinne. Sivuaineita valtiotieteellisessä on tarjolla laidasta laitaan, joten niitä voi sitten valita vapaammin ja omien kiinnostuksien mukaisesti, unohtamatta tietenkään hyvin rakennetun tutkinnon arvostusta työmarkkinoilla.
Uusien pätevyysvaatimusten mukaan pätevänä sosiaalityöntekijänä voi toimia vain jos on ollut pääaineena sosiaalityö tai on suorittanut pääainetta vastaavat opinnot (käytännössä sivuaineena koko sosiaalityön opintokokonaisuus gradu) sosiaalityöstä. Epäpätevinä sosiaalityöntekijöinä ja sijaisina toimii toki
usein muunkinlaisia opintoja omaavia ihmisiä esim. sosiologia tai yhteiskuntapolitiikka pääaineena olleita tai AMK:n sosionomeja, koska pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pulaa.
Sosiaalityön opinnoissa on monipuolisesti kaikenlaisia opintokokonaisuuksia: luentoja, kirjatenttejä, seminaareja, vuorovaikutustaitojen harjoittelua ja käytännön työharjoittelujaksoja, joiden kestot ja toteutumismuodot vaihtelevat yliopistoittain. Englanninkielisiä tenttikirjoja on jonkin verran, mutta kuitenkin melko vähän verrattuna esim. muihin yhteiskuntatieteisiin. Englanninkielisiä kirjoja joutuu joka tapauksessa kuitenkin lukemaan sivuaineita tehdessä.
Sosiaalityön opinnoissa käydään läpi sosiaalipalvelujen ja sosiaaliturvan eri muotoja, sosiaalipolitiikkaa, sosiaalityön historiaa, sosiaalityön työmenetelmiä, vuorovaikutustaitoja ja sosiaalityön eri osa-alueita kuten esim. lastensuojelu, vanhustyö jne. Melko suuri paino opetuksessa on sosiaalityön tutkimuksellisilla valmiuksilla ja tutkimusmenetelmillä. Käytännön työharjoittelujaksot ovat tärkeitä, koska niillä saa paremman kuvan siitä kiinnostaako ala todella. Työharjoittelussa oppii myös monia sellaisia käytännön asioita, joita teoreettisen opetuksen puitteissa on vaikea opettaa.
Pääsykoe Jyväskylässä on ainakin hyvin soveltava esseineen. Asiat on oltava ymmärryksessä ja käsitteet ja suunnilleen-tilastot hallussa vastauksen muodostamiseksi. Hakijoita on aiemmin otettu joka toisena vuotena enemmän. Tänä keväänä tällä kaavalla pitäisi taas päästä sisään n.30 hakijaa - tammikuussa varmistunee ellei ole jo netissä.
Opiskelu on hyvin teoreettista: historiallista taustaa yms. Varsinaista ihmisten auttamista ei opiskella, ainoastaan mm. toimeentulotuen perusteita jne. Siihen itse petyin.
Todellakaan pelkkä tenttiminen ei ole mahdollista, vaan jo approbaturiin sisältyy työssäoppimisjakso. Hyvin poikkeuksellinen yliopistoaine sikäli. Aineopinnoissa työharjoittelun vain lisääntyvät. Harjoitteluista pidetään seminaareja, eli pelkkä etäopiskelu ei millään tavalla ole mahdollista - ainakaan Jyväskylässä.
Luentoja on paljon, eikä englanninkielistä materiaalia tarvitse itse paljon kahlata. Luennoitsijat tiivistävät ne asiat valmiiksi hyvin. Myöhemmin englannin kieli saattaa korostua.
Pohjoisemmassa samoihin töihin pääsee sosionomin koulutuksella vielä toistaiseksi.
opiskelu ei voi olla, koska sosiaalityöntekijät ovat lähes poikkeuksetta ihmisiä, joilta puuttuu täysin käyttää omaa järkeään. Voi olla, että opiskeluvaiheessa sitä kykyä vielä on, mutta jonnekin se näyttää häviävän siinä vaiheessa kun siirrytään työelämään.
..kuitenkin älyää työllistyä yksityiselle ja ihan muille aloille kuin kunnalliseksi sossuntädiksi.
Sen takia sosiaalitoimistoissa on niin paljon kaikinpuolin epäpäteviä työntekijöitä, koska pätevät ja omaan ajatteluun kykenevät häipyvät muualle.
Missäs muuten sosiaalityötä opiskelleet yleensä yksityisellä puolella työskentelee? Tai ylipäätänsä muualla kuin sosiaalihuollossa?
Sosiaalityöntekijät voivat sosiaalitoimistojen lisäksi työskennellä myös esimerkiksi perheneuvoloissa, eri sairaaloissa, vanhainkodeissa, kouluissa koulukuraattoreina, A-klinikoilla sosiaaliterapeutteina (tähän tarvitaan ymmärtääkseni lisäkoulutus) tai eri järjestöissä tai projekteissa. Käsittääkseni myös joissakin lastenkodeissa ja ensi- ja turvakodeissa on sosiaalityöntekijöitä. Myöskin poliisiasemilla voi olla oma sosiaalityöntekijänsä. Sosiaalityö pääaineena voi myös suuntautua tutkijaksi tai hallintoon. Muitakin vaihtoehtoja on, tuossa päällimmäisiä mitä mieleen juolahti.
On totta että pätevät sosiaalityöntekijät eivät useinkaan suuntaudu töihin sosiaalitoimeen, syitä tähän on monia. Näin sosiaalityön opiskelijana ajattelisin että syinä tähän voisi olla esimerkiksi huono palkkaus, vaikeat työolot ja resurssien puute. Mielelläänhän sitä auttaisi ihmisiä, jos resursseja olisi. Sosiaalitoimessa työskennellessä kaupunkien ja kuntien taloudelliset vaikeudet tulevat todella konkreettisiksi, kun ei yksinkertaisesti ole olemassa sellaisia palveluja joita asiakas tarvitsisi, koska vuoden määrärahat ovat jo kuluneet loppuun.
Olen pudistellut päätäni tuolle palkkaukselle myös. Ylempi korkeakoulututkinto vaaditaan ja palkkaus on olematon. Lastensuojelutyö varsinkin on todella vaativaa ja päivystysluonteista, ja silti korvaus on mitä on - sekä alan yleinen arvostus.
Naisvaltainen ala. Siinä kai syy ja seuraus.
Useimmiten käytännön työ ei edes ehdi koskettaa niitä ongelmaisia perheitä, joiden ongelmat vielä olisivat hoidettavissa - kun huomion alla on vain toivottomimmat, rahattomimmat, (ja jos saan sanoa: saamattomimmat) tapaukset.
Tuohon työllistymislistaan lisäisin yksityisten lastenkotien pitämisen, joka kuulemani mukaan on hyvin palkattua - joskin todella vaativaa - työtä. Sellaisessa haluaisin itsekin olla mukana, enkä pelkästään taloudellisista syistä vaan koska siinä saa olla lähellä lapsia ja nuoria ja oikeasti voi vaikuttaa heidän tulevaisuutensa suuntaan.
Mikään ei nimittäin ole niin masentavaa ja epäkiitollista työtä kuin toimeentulotukilaskelmien tekeminen yms. kunnissa tehtävä työ... (OT: eikö sitä voisi jo siirtää kelalle?!!)
Nimenomaan on palkassa eroa. Tavallinen sijoitus voi hyvinkin kustantaa 500-600€ päivä kunnalle per sijoitettu lapsi/nuori. Ja jos vielä onnistut hankkimaan lääkärin käymään esim. kerran viikossa ja seulakoneen ja jonkun terapeutin (tähän sopii myös "terapeutti"), niin hintaa voi alkaa hivuttaa sitten lähemmäs tonnia.
Siitä on jo sitten varaa maksella vähän parempia palkkoja.
????
Ainakin pk-seudulla alkupalkka on n.2100-2300eur; perheneuvoloissa enemmä (vaaditaan tosin erikoistumiskouloutus maisterin tutkinnon jälkeen) Nyt uuden kelpoisuuslain myötä tosin monet pienemmät kunnat pyytävät hakuilmoituksessaan liittämään mukaan palkkatoivomuksen. Vaativa koulutus, haastava ja raskas työ, mutta palkka surkea. Toisaalta työllistyminen on taattua ja saa valita työpaikkansa (ei todellakaan ole 100 hakijaa/paikka - ei ainakaan päteviä hakijoita). Työkokemuksen myötä myös hallinto, tutkimus ja suunnittelu yms. tehtävät avautuvat ja näissähän palkka on parempi.
Milleköhän alalle hakeutuu vain aivokuolleita ihmisiä? Tuskin sellaista onkaan. Ja just for your information: mm. Jyväskylään otettiin vuonna 2006 sisään n.7% hakijoista. Samat luvut ovat myös muissa maamme yliopistoissa, mikä tarkoittaa että sisäänottoprosentit lähestyvät oikeustieteellisten ja lääketieteellisten tiedekuntien sisäänottoja. Siis huomattavan haasteellista! Eikä sossuiksi haeta niitä tyhmimpiä ihmisiä; vaaditaan sekä päätä että sydäntä, jotta voi ymmärtää ja myös auttaa sinunlaisiasi ihmisiä. Sosiaalityöntekijän on pakko nähdä ihmisyys ja sen potentiaali vääristyneen kuoren alta; pelkkä älykkyys tässä asiassa johtaisi vain hylkäämiseen...
Lapin yliopistossa aineisto- sekä kirjaan perustuva pääsykoe. Ei mitenkään vaikea, jos perehdyt kirjaan kunnolla. Aineisto vaatii oman järjen käyttöä, jotta testataan osaatko vähääkään ajatella sosiaalityön näkökulmasta/oletko soveltuva alalle. Opiskelu ainakin minulla onnistuu melko hyvin etäältä, mutta melko paljon on ryhmätöitä/esityksiä tms. Näitä tasaisesti koko opiskelun ajan, mutta ei mitenkään älyttömän paljon. Englanninkielistä materiaalia kyllä on, niinkuin varmasti jokaisessa yliopistossa. Lapin yliopistosta tykkään, todella joustava ja ihana opinahjo!