En kestä enää mustasukkaista aviomiestäni. Oltu yhdessä jo kauan. Aina vain pahenee. Kytätään ja epäillään ja vihjaillaan. Kaikella on joku merkitys. Aamulla ensimmäiseksi hän menee pihalle, ketseleen onko vieraita kengänjälkiä ilmestynyt yön aikana. Ikkunasta vahdataan jokainen auto ja pidetään kirjaa. "tuo auto ajoi vähän aikaa sitten tuonnepäin ja nyt se palasi takaisin, mikähän sillä oli hukassa" Myhäillään. Olen kuin vanki. Ja kaikkein pahinta, tunnen syyllisyyttä jos kaupassa/lääkärissä/hammaslääkärissä yms. on jonoa ja siellä minulla menee vähä kauemmin kuin edellisellä kerralla. Harvoin kylläkin pääsen enää kauppaan.
Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa meidän jomankumman elämä.
Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa meidän jomankumman elämä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
Vaihtoehto sinulla on ainoastaan ja vain yksi.
Eroa.
Olet vanki omassa liitossasi, tiedän miltä tuntuu kun perusteettomasti kytätään/epäillään ja vahditaan elämästä joka minuutti.
Turhaa tunnet syyllisyyttä normaaleista asioista.
Pahemmaksi menee mitä kauemmin olette yhdessä.
Miehesi on sairas ja tämä sairaus ei katoa.
Katso tietoa mm. narsistisista luonteenpiirteistä ym. aiheeseen liittyvästä niin tiedät että koko elämäsi saat vankina olla omassa kodissasi jos et lähde.
Tee suunnitelma.
Ala elää omaa elämääsi pikkuhiljaa.Hae apua.
Tiedän..neuvoja on helppo antaa eikä lähteminen ole yksinkertaista.
ITse elin 10 vuotta tällaisessa avioliitossa kunnes napsahti ja mietin että minkä helvetin takia annan jonkun toisen ihmisen tehdä elämästäni kurjaa.
Älä lopeta itsesi tai miehesi elämää vaan ala elää normaalia elämää.
Et ole vastuussa miehestäsi, tehköön sen jälkeen mitä lystää.
'harvoin pääset enää kauppaan'
Sä et elä avioliitossa vaan vankilassa. Sinulla on oikeus mennä minne haluat koska haluat. Jos miehesi rajoittaa sinun kulkuoikeuttasi, syyllistyy hän vapauden riistoon. Jos sinulla ei ole lapsia, ero tuntuu järkevältä vaihtoehdolta. Elät vain kerran, miksi elää vankilassa ?
Toki pääsen kauppaan mutta ne tehdään yhdessä ja sielläkin hän vahtii minua ja jos joku miespuolinen sattuu vilkaisemaan minuun, niin kotona alkaa kauhea kuulustelu. "Kuka se oli se harmaatakkinen mies joka punnitsi appelsiineja" Saati sitten, että joku entinen miespuolinen työkaverini nyökkäsi minulle päivää. Sellaista sattuu enää kyllä harvoin, sillä ne entiset miespuoliset työkaverit on lakanneet tervehtimästä, kun en ole uskaltanu vastata heidän tervehdykseenä. Siispä käyn hyvin harvoin enää kaupassa. Ja kaiken muunkin teemme yhdessä. Lenkkeilemme, jonka minä olen jättänyt melkein pois, koska joku mies voi tulla vastaan ja katsoa minua. Mieheni ei ole väkivaltainen, mutta en kestä sen mökötystä, vihlaijuja jne. Postilaatikolla jos käyn ja menee auto ohi ja mieheni tietysti katsoo ikkunasta ja kyselee, näytettiinkö sieltä autosta jotain merkkejä, kun siinä oli pitkät valot päällä tai laittoi vilkun vasemmalle aivan minun kohdalla. Siispä nökötän täällä kotona päviät pitkät. Tämä tietokone on ainoa ystäväni. Tähän hän ei puutu, koska ei älyä tämän päälle mitään. Kännykkälittymäni katkaisin, koska mieheni epäili minun tekevän "tilauksia" sen kautta.
Tiedän sen, että tämä vain pahenee, mutta olen kuin alistunut kohtalooni. Tavallaan tottunut. Välillä itkeskelen ja joskus saan raivokohtauksia. Pelkään itseäni, koska olen usein yöllä ottanut puukon ja ajatellut lyödä sillä nukkuvaa miestäni. Ja mietiskelen usein, että miten pääsisin hänestä, jäämättä kiinni. Omaa syytäni tämä on, että olen tälläisessa suhteessa, mutta ratkaisen tämän vielä joskus. Tulee vain sääli hänen vanhaa äitiään.
ÄLÄ ihmeessä uhraa omaa elämääsi tuolla tavalla!Jos tarttuisit siihen veitseen,itse siihen myös hukkuisit,joutuisit pakkohoitoon,vankilaan.. Ei varmaan olisi vaivan arvoista! Voitteko keskustella asioista järkevällä tavalla,oletko tehnyt selväksi miltä miehesi käytös sinusta tuntuu? Mikä kumma teitä vielä pitää yhdessä,kiristääkö hän sinua,tietävätkö sukulaisesi?Älä häpeä kertoa totuutta,VARMASTI saat apua. Mene nyt peilin eteen,katso itseäsi silmiin ja sano ITSELLESI: MINÄ RAKASTAN JA KUNNIOITAN SINUA,ANSAITSEN PAREMPAA!!!! Toista tätä niin monena aamuna,päivänä,iltana jne,kunnes olet tarpeeksi vahva lähtemään omillesi. Toivotan sinulle voimaa ja paljon enkeleitä nyt ja aina.