Mää en tiiä mitä pitäis nyt tehdä?? Olen miettinyt jo pitkään että ois kiva jos ois toinenkin lapsi. No, ehkäisy jätettiin pois reilu kaks kuukautta sitten. Kuinkas ollakkaan olen nyt raskaana, mutta musta on alkanut tuntua etten mää haluakkaan toista lasta.
Mua on ruvennut hirvittään ensinnäkin odotusaika, se ei ollut ensimmäisellä helppo. Oksensin tosi pitkän aika ja kun siitä pääsi alkoi alaselkäkivut. Tiedän että kaikki raskaudet ei ole samanlaisia, mutta mitä jos tämä on ensimmäistä raskautta vaikeampi, ainakin näin alussa mulla on ollut jo kipuja paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.
Sitten se synnytys, ensimmäinen synnytys ei ollut mitenkään helppo. Synnytystä käynnistettiin kolme päivää, synnytys oli imukuppisynnytys ja mää olin 40 asteen kuumeessa synnytyksen ajan. Mulle jäi siitä kyllä semmoiset traumat, että en ihan mielellään lähtis uudelleen synnyttään. Lapsi kuitenkin oli onneksi aivan terve synnyttyään.
Sekin mun mieltä painaa että onko mitään järkeä tehdä nyt lasta, kun on just saanut kasvatettua ensimmäisen sen ikäiseksi että se on kuiva, ei heräile yöllä ja on jo melkoisen itsenäinen. Miksi ruveta nyt taas rääkkään ittee sillä, että pitää kaiket yöt valvoa ja että on joku joka on kokoajan riippuvainen.
Ensimmäisen lapsen kanssa olin tieten ennen synnytystä ja sen jälkeen yhteensä noin vuoden kotona. Musta tuntui melko pitkään ennen töihin palaamista, että mulla repee pälli. Entä nyt, olen työtön ja eikä uudesta työstä ole tietoakaan. Musta on ihanaa olla nyt lapsen kanssa kotona, kun se jo osaa ittekkin tehdä kaikenlaista. Mutta mitä se sitten ois kahden lapsen kanssa kun toinen on vielä aivan pieni, en halais edes ajatella sitä...
Mulle on kerran nuoruudessa tehty abortti, ja se ei ole mitenkään vaikuttanut mun elämään. Mutta nyt kun miettii asiaa se ei ehkä oliskaan niin helppo homma, mutta toisaalta en mää kyllä halua lastakaan jos en oo siitä aivan varma. Mulla ei ole hajuakaan mitäs tekis!!
Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea tämän.
Mua on ruvennut hirvittään ensinnäkin odotusaika, se ei ollut ensimmäisellä helppo. Oksensin tosi pitkän aika ja kun siitä pääsi alkoi alaselkäkivut. Tiedän että kaikki raskaudet ei ole samanlaisia, mutta mitä jos tämä on ensimmäistä raskautta vaikeampi, ainakin näin alussa mulla on ollut jo kipuja paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.
Sitten se synnytys, ensimmäinen synnytys ei ollut mitenkään helppo. Synnytystä käynnistettiin kolme päivää, synnytys oli imukuppisynnytys ja mää olin 40 asteen kuumeessa synnytyksen ajan. Mulle jäi siitä kyllä semmoiset traumat, että en ihan mielellään lähtis uudelleen synnyttään. Lapsi kuitenkin oli onneksi aivan terve synnyttyään.
Sekin mun mieltä painaa että onko mitään järkeä tehdä nyt lasta, kun on just saanut kasvatettua ensimmäisen sen ikäiseksi että se on kuiva, ei heräile yöllä ja on jo melkoisen itsenäinen. Miksi ruveta nyt taas rääkkään ittee sillä, että pitää kaiket yöt valvoa ja että on joku joka on kokoajan riippuvainen.
Ensimmäisen lapsen kanssa olin tieten ennen synnytystä ja sen jälkeen yhteensä noin vuoden kotona. Musta tuntui melko pitkään ennen töihin palaamista, että mulla repee pälli. Entä nyt, olen työtön ja eikä uudesta työstä ole tietoakaan. Musta on ihanaa olla nyt lapsen kanssa kotona, kun se jo osaa ittekkin tehdä kaikenlaista. Mutta mitä se sitten ois kahden lapsen kanssa kun toinen on vielä aivan pieni, en halais edes ajatella sitä...
Mulle on kerran nuoruudessa tehty abortti, ja se ei ole mitenkään vaikuttanut mun elämään. Mutta nyt kun miettii asiaa se ei ehkä oliskaan niin helppo homma, mutta toisaalta en mää kyllä halua lastakaan jos en oo siitä aivan varma. Mulla ei ole hajuakaan mitäs tekis!!
Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea tämän.
Vastaukset 12
Vanhimmat
hmm...mun mielestä kuulostaa kyllä tosi vastuuttomalta! lasta ootte tekemällä tehny ja sitte kun pienokainen ilmottaa tulostaan niin SITTEN VASTA rupeat asioita miettimään!!! Olisko kannattanu miettiä vähän tarkemmin silloin kun lapsi oli vasta suunnitteluasteella...? Tosi itsekästä toimintaa aikuiselta (?) ihmiseltä...ja ajatella että sulla kuitenkin jo lapsi on! voiskohan olla niin että oikeasti tahdot lapsen, mutta pelkäät odotusaikaa ja synnytystä? mulla ainakin oli tosi ristiriitaset tunteet sillon kun tein positiivisen raskaustestin (ja muutenkin alkuraskaudessa) ja sitten vielä jos odotus ja synnytys on ollut aikasemmin hankalia niin sen ymmärtää. Mutta sitä mun on hankala käsittää että ensin päätetään lapsi siittää ja sitten vasta ruvetaan miettimään asioita eteenpäin! luulis että jos tuollasen asian päättää niin harkitsee tarkkaan. on se meinaan aika iso juttu kuitenki.
ihmettelen tollasta lapsellisuutta ja jahkaamista!mahtaako olla provo???
olen ton sleepflowerin kans.vaikka en voi tietää kuinka pahat traumat jäi tai muuta,mut ois kannattanu harkita tarkemmin.koska lapsen saaminen ei oo mikään itsestään selvä asia.kaikki ei välttämättä saa ikinä lasta.ja mietippä sit et jos ny teet abortin ja sit joskus haluisit toisen etkä enää sais..mut tietysti itte päätät mitä teet,mut aikuisena(?) ihmisenä sun pitäis kantaa vastuu.
että olis "kiva" saada lapsi ja nyt kun se on tulossa et enää haluakkaan. Mitäs tenavaäitejä tänne oikein kokoontuu. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni, ei lapsia hankita kuin esineitä. Lapsi on nyt tulossa joten ryhdistäydy ja ala ajattelemaan lapsen tuloa positiivisesti. Päätit itse raskaudesta, ei se ollut mikään vahinko. Sinulla on jo yksi lapsi, olet koko ajan tiennyt mihin ryhdyt. Ei tässä asiassa voi vatkata edestakaisin. Jos nyt keskeytät raskauden niin viikon päästä kadut sitä taas ja haluaisitkin sen pikku nyytin. Joten ryhtiä kehiin ihminen, nainen , äiti.
..onko oikea ratkaisu sittenkään tehdä lasta...jaa-a me ollaan kaikki erehtyväisiä ja sinulla on viimeinen mahdollisuus miettiä eli harkitse hyvin mutta älä anna synnytys tai raskaus pelkojen hallita vaan yritä miettiä haluatko todella toisen lapsen joskus..mikäli haluat ei kai tämäkään ajankohta nyt niin huono ole?
Jos et ylipäätään halua toista lasta ikinä..älä tee..
Minusta tuntuu että sinulla painaa pelot vaakakupissa eikä niinkään halu lapseen??
Vaikka ehkä ensimmäisestä viestistäni voi saada sen kuvan että olen lähtenyt tähän uuteen raskauteen vastuuttomana, niin se ei pidä paikkaansa. Olen miettinyt uuden lapsen saamista jo kauan ja luulin päässeeni yli peloistani. Yksikään äiti joka on kokenut samanlaisen raskauden ja synnytyksen kuin minä, ei tee uutta lasta asioita tarkasti harkitsematta. Minkäs minä itselleni voin, mutta mua pelottaa niin kamala.
kannattanu puhua ensin vaik neuvolassa noista sun peloista?eikö oo niitä pelkopolejaki?mä en siis voi tajuta et ensin haluat lapsen ja sit ku se on tulossa niin et.
asia puheeksi. He johdattavat sinut jonkun psykologin juttusille, uskoisin. Älä kysele asiaa täällä missä saat kaikenlaisia vastauksia jotka sekoittavat pääsi vielä enemmän.
hei olen lukenut että on hyvä ennuste äitiydelle jos tuntee pelkoja ja neg. tunteita raskauden aikana! päinvastoin haaveilijat kokevat ongelmia vasta lapsen hoidossa. Pärjäät hyvin usko pois! ota vastaan apua niin paljon kuin tarvitset!
..että voisivat sinua auttaa...ymmärrän että pelot ovat hyvin todellisia varsinkin jos sinulla on edellinen raskaus ja synnytys mennyt huonosti ..olisiko esim. keisarinleikkaus ajatuksesta sinulle hyötyä...tuntuu että sinun kannattaa tehdä kuitenkin tämä lapsi ja hakea apua peloillesi vaikka ne tuntuvatkin nytten ylitsepääsemättömiltä ja hallitsemattomilta......voimia sinulle vaikeeseen päätäntään :)
Olen kokenut itse samanlaisen ja tein abortin. Eli halusin kauheasti ensin tehdä lapsen, ja sitten kun se lapsi ilmotti tulemisestaan; Raskaustesti oli PLUSSAA, tein ABORTIN!
Mutta kuten saatat huomata, en ole sitä "hirvesti" katunut,mutta ehkä hiukan? Ja olen myös jo yhden lapsen synnyttänyt, joten tiedän miten se kaikki naiseen vaikuttaa!
Pelot ovat OK, itselläni ne pelot aiheutti suurilta osin ABORTIN.
En osannutkaan, uskaltanutkaan, halunnutkaan. Ja toinen lapseni meni pois... ;(
Näin sen tai hänet, pöntössä, oikeesti, se oli jotenkin kuin pieni vauva, sitä näkyä en ikinä unohda! Aikaa kulunut jo yli 7kk.
Edelleen muistan sen, kuin eilisen päivän!
Tiedä se!
tsemppii!
Sulla on ilmeisesti ollut todella traumaattinen ensimmäinen synnyts, mutta ihanaa on se, että toinen on yleensä paljon helpompi, kun väylä on auki.
Soisin Sulle mielelläni helpomman toisen kokemuksen, koska se voisi poistaa sitä ensimmäisen synnytyksen traumaa.
Koen että Sulla on ihan turhaan pelkoja raskautta ja synnytystä kohtaan. Anna ajan hoitaa asia. Ajallaan saat myös voimia kahden lapsen hoivaamiseen, vielä et niitä tarvitse. Joten sitä ei kannata jännittää nyt.
Uskon myös että leikkikaverin tuleminen ensimmäiselle lapsellesi voisi olla hänellekin hyväksi, kun ei ole koko porukan keskipisteenä kaiken aikaa. Se vain jalostaa lapsen luonnetta, että joutuu pienestä pitäen jakamaan niitä asioita, mitä elämä on hänelle suonut. En kuitenkaan jaksa uskoa, että taloudellisesti olisitte niin suurissa vaikeuksissa, että lapsi romuttaisi koko systeemin.
Siispä katso rohkeasti ja iloiten sitä kohti, että saat toisen vauvan - toisen suuren lahjan, sillä sellainen jokainen lapsi on.