Pitääkö sitä aina laituriin tultaessa huutaa sille vaimonreppanalle keulaan isolla äänellä, että pa ny kii satan! Säälittävä kuultavaa, meinaa mennä ölkit väärään kurkkuun rantapenkillä istuessa. Sitten vielä vahvistetaan hommaa toisin päin, vaimo huutaa kipparin rellukalle, että kiini o. Oisko joku käsimerkki parempi, vai eikö niitä ehdi käyttämään muuhun, kuin ikivanhan kaasukahvan koossapitämiseen? Kamalinta on, kun joutuu sitä ööliä ottaan myötätunnosta muita veneilijöitä kohtaan, jotka ovat jo esim. yöllä nukkumassa veneissään, ei satan tulee herätyshuuto ja vielä varmistus. Merimiestaidot kunniaan ja Flipperiin uusi kaasukahva, jotta jää kädet vapaiksi.
Ääntä riittää
Kyllä kuuluu
142550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaikissa veneissä ja kaikissa tilanteissa ei perämies oikein näe kansimiehen käsimerkkejä. Olisi kätevää jos henkilökunnalla olisi radioyhteys keskenään. Viime kesänä yritin kehittää sellaisia mutta rouva ei halunnut operoida radion kanssa.
Ei tosiaan tulisi sitä ympäristöhäiriötäkään niin paljon.
rumalle akalles keskisormea ja huudat"saatans fittunkantoteline, opettele hoitamaan hommas oikei", sitten vaan kaadat Karhumerkkistä olutta kaksin käsin kurkustasi alas.
eikä akkakaan ole ruma. Mites sinulla?
ämmäsi on ruma ja sinähän tykkäät Karhusta.
no kyl mukain vituttais kun joutuis yksin juomaan olutta eikä ois muijaa kelle huutais. MUHAHAA
---
oli aikoinaan artikkeli, jossa sanottiin, että vaimon tulisi olla ruorissa rantautuessa ja (vahvempana) mies menee keulaan... Mitäköhän siitä tulisi noin yleisesti? Kuinka moni naisistanne osaa rantautua veneellänne? Meillä se onnistuu, jos on ihan plägä eikä muita veneitä lähimailla...
Siitähän syntyisi ääntä aivan tolkuttomasti. Miettikääpä, paljonko se vaimo sitä ääntä kotonakin tuottaa, esimerkiksi tiskatessa, huutaa likaisille astioille, kuin korvattomalle koiralle. Ei semmottii satamaan poijat, eiii.
Sitä varten mulla on niin pieni vene että sitä voi hallita yksin. On mukavaa kun voi huutaa itselleen satamaan tullessa että HYPPÄÄ PERKELE tekee mahtavan vaikutuksen naapuri veneisiin kokeilkaa ;)
Ja se on semmoinen juutu että jos on mun vene niin minä sen sitten rantaan ja rannasta pois ajan.
Riippuu tietysti olosuhteista, mutta yleensähän veneellä rantaudutaan sellaiseen paikkaan, jossa ei ole kovaa merenkäyntiä ja olosuhteet muutenkin suotuisat retkeilyyn. Näin ollen en käsitä miksi vaimoväki pitäisi vaihtaa ruoriin ja itse "vahvempana" mennä keulaan? Itse pyrin ainakin ohjaamaan veneemme (n. 3000 kg moottorivene) sillä tavoin rantaan, että kun ankkuri on laskettu, vaimon on helppo laskeutua rantaan keulaportaita ja ankkurin kiristämiseni jälkeen keulaköysien laittaminen on yhdessä helppoa. Sitten alkaa vielä se lopullinen säätäminen. Näin on toimittu jo vuosien ajan. Mikään ei tietysti estä opettamasta vaimoakin ruoriin ja rantautumiseen, mutta meillä on toiminut ihan hyvin näin ja ilman pahempia huutamisia.
Toivottavasti rumasti ja tyhmästi huutamiset jäisivät tekemättä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että sovitut merkit tai tarvittaessa huutokin ovat tärkeitä, jotta homma toimisi ja jokainen lenkki veneessä tietää mitä tekee ja milloin.
Kapu on kait kuitenkin se kapellimestari, jonka
komentojen (pyyntöjen) mukaan toimitaan.
Autolla parkkiruutuun, veneellä laituriin, kummassakaan ei oo mitään kovin vaikeeta. Jos ei osaa, kannattaa tehdä jotain ihan muuta.
Vai...Prisman parkkiksella: "ONK SE SUORASS, MEE KATTOO TARTTEEK OTTAA ETEEMPÄI... NÄYT NY ÄMMÄ PERKELE KUI PALJO JA MIN PÄI!!"
Et ole siis koskaan venettä ajanut laituriin.
Sitähän tapahtuu jo mantereella, seuraapa asuntovaunun paikoitusta...