Olen pyrkinyt selkeyteen ja konkreettisuuteen myös pohtiessani keinoja ja toimenpiteitä rauhan turvaamiseksi. Niinpä usein johtoajatuksenani on ollut vaatimus armeijan lakkauttamisesta ja nuorukaisille osoitettu vetoomus aseellisesta palveluksesta kieltäytymiseksi. Tähän minun mielestäni sisältyy toivon siemen- samoin kuin rauhan filosofinakin tunnetun A. Einsteinin mielestä, jonka kuningasajatus oli nuorison asevelvollisuuslakko. Näyttää tosin siltä kuin puolustusvoimiemme ja niitä renkaana pönkittävien reserviläiskerhojen ja maanpuolustustukisäätiöiden asema ja arvostus yleisessä mielipiteessä olisi yhtä vankka kuin konsanaan. On kuitenkin huomioitava, että tästä kielteisestä asennoitumisesta rauhanajatteluun vielä tällä hetkellä vastaa sukupolvi, joka ei ole mitään oppinut eikä mitään unohtanut, tuo sukupolvi, joka harvoja poikkeuksia lukuunottamatta on sotien koettelemuksissa katkeroitunut, menettänyt elämänuskonsa ja moraalisen ryhtinsä. Ei tarvitse kovin paljon tuntea sodanjälkeistä nuorisoa havaitakseen suuren eron vieläpä tuon vanhan sukupolven nuoruuden aatemaailmaan verrattuna: edellinen ainakin pyrkii antamaan arvoa suvaitsevaisuudelle, yleiselle humaanisuudelle ja kansojen myötämielisyydelle siinä missä jälkimmäinen korosti raja-aitoja, kielellisiä, kansallisia, ideologisia. Tietysti uudessa nuorisossa on paljon auktoriteettiuskoa, välinpitämättömyyttä ja henkilökohtaisen rohkeuden puutetta(!), mutta maaperä yleisinhimilliselle näkemykselle ja pasifistiselle oivallukselle on hyvä- kunhan vain saataisiin nuorison ulottuville rauhanaatteen esittelyjä edes yhden prosentin verran siitä määrästä, mitä sille maanpuolustus propagandaa tarjotaan.
Käydyssä keskutelussa on ajatusta asevelvolliuuslakosta arvosteltu mm. sillä perusteella, että asevelvollisuus on, niin on väitetty, vain pintailmiö ja luonnollinen seuraus ihmiselle ominaisesta yleisestä argessiivisuudesta, eikä se sellaisenaan ole sodan syynä merkittävä. Tämä vastaväite on minun nähdäkseni väärä. Vetoan jälleen Einsteinin oivallukseen, jonka mukaan armeijan sinänsä ovat ruutilatauksia, jotka vääjäämättömästi vähitellen ikäänkuin liukuvat kohti räjähdystä. Toisaalta olemme korostaneet pitkän asepalvelusajan vaikutusta ihmisiin erillisenä, viimeisenä ja ratkaisevana tekijänä sotaan johtavassa ketjussa.
Lainaan erään kirjasen lukua "yleistä asevelvollisuudesta";
>>Sittenkin kaikkein pelottvimpana ilmenee asepalveluksen hävittävä luonne siinä, että psykologisesti pirulliseen oikeaan osuneessa ikävaiheessa murskataan- sekä tahallisesti että tahattomasti, välittömästi ja välillisesti, päällystön kurinpidolla ja toverihengellä, kaikin mahdollisin menetelmin, lyhyesti sanottuna koko armeijan hengen paineella- kansan miespuolisesta osasta kaikki se, mitä voitaisiin kuvata sanoilla herkkyys, pehmeys, hellyys, säälintunto, hyvänsuopaisuus. Lauseparteen "armeijassa tehdään miehiä" kätkeytyy erän kansakuntamme ja ihmiskunnan suurimpia onnettomuuksia- synnyttämällä ja kannustamalla valtaosa sosiaalista elämäntyötään aloittavia miehiä sydämmettömyyttä, kovuutta, karskiutta, "miehekkyyttä" yleinen asevelvollisuus on ratkaisevasti hidastanut ihmiskunnan kehittymistä kohti eettisempää tajuamista. Tämä merkitsee lohdutonta kehänkiertoa: maanpuolustuksella on toisin sanoen varmistettu, että puolustus on jatkuvasti näyttänyt tarpeelliselta.
Käydyssä keskutelussa on ajatusta asevelvolliuuslakosta arvosteltu mm. sillä perusteella, että asevelvollisuus on, niin on väitetty, vain pintailmiö ja luonnollinen seuraus ihmiselle ominaisesta yleisestä argessiivisuudesta, eikä se sellaisenaan ole sodan syynä merkittävä. Tämä vastaväite on minun nähdäkseni väärä. Vetoan jälleen Einsteinin oivallukseen, jonka mukaan armeijan sinänsä ovat ruutilatauksia, jotka vääjäämättömästi vähitellen ikäänkuin liukuvat kohti räjähdystä. Toisaalta olemme korostaneet pitkän asepalvelusajan vaikutusta ihmisiin erillisenä, viimeisenä ja ratkaisevana tekijänä sotaan johtavassa ketjussa.
Lainaan erään kirjasen lukua "yleistä asevelvollisuudesta";
>>Sittenkin kaikkein pelottvimpana ilmenee asepalveluksen hävittävä luonne siinä, että psykologisesti pirulliseen oikeaan osuneessa ikävaiheessa murskataan- sekä tahallisesti että tahattomasti, välittömästi ja välillisesti, päällystön kurinpidolla ja toverihengellä, kaikin mahdollisin menetelmin, lyhyesti sanottuna koko armeijan hengen paineella- kansan miespuolisesta osasta kaikki se, mitä voitaisiin kuvata sanoilla herkkyys, pehmeys, hellyys, säälintunto, hyvänsuopaisuus. Lauseparteen "armeijassa tehdään miehiä" kätkeytyy erän kansakuntamme ja ihmiskunnan suurimpia onnettomuuksia- synnyttämällä ja kannustamalla valtaosa sosiaalista elämäntyötään aloittavia miehiä sydämmettömyyttä, kovuutta, karskiutta, "miehekkyyttä" yleinen asevelvollisuus on ratkaisevasti hidastanut ihmiskunnan kehittymistä kohti eettisempää tajuamista. Tämä merkitsee lohdutonta kehänkiertoa: maanpuolustuksella on toisin sanoen varmistettu, että puolustus on jatkuvasti näyttänyt tarpeelliselta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja moni idealistinen nuori muuttuu ikääntyessään kyyniseksi aikuiseksi päätyäkseen sitten pahantahtoiseksi keski-ikäiseksi ja katkeroituneeksi, seuraavan sukupolven idealismia mitätöiväksi vanhukseksi. Normaali suomalainen elämänkaari.
Aniharvat jaksavat Einsteinin tavoin säilyttää henkisen joustavuutensa ja idealistisuutensa. Tavallisempaa lienee että nuori radikaali pikkuhiljaa käpertyy suojakuoreensa ja kovettuu kyyniseksi konservatiiviksi. Kaikissa meissä elää pieni nalle wahlroos.
Mutta tietysti kannattaa panna toiseen vaakakuppiin nuori idealisti-nalle ja toiseen kyyniseksi muuttunut keinottelija-nalle ja kysyä, kumpi lienee parempi ja kunniallisempi tapa käyttää elämä. Eikö ihminen menetä itsestään jotain peruuttamatonta kun menettää henkisen joustavuutensa?
Vielä esimerkillisempi tapaus on Pentti Linkola, jonka nuoruudentekstiä 1960-luvulta siteeraat. Hän oli yliherkistä yliherkin ja siksi törmäsi liian raskaasti todellisuuteen, ja siksi hän on kasvattanut itselleen julmimman pansaarin mihin ihminen kykenee. Hänestä on sukeutunut vuosien saatossa todellinen militaristi: ihminen joka ylevien aatteiden nimissä on valmis langettamaan kuolemantuomioita - ei väliä kenelle, ihmiselle ylipäänsä. Hänen käsityksensä ovat kääntyneet päinvastaiksiksi siitä mitä hän nuorena ihannoi - ja kun hän oli pasifisteista esimerkillisin, hän nyt, ääriasenteisena luonnonsuojelijana, on militaareista armottomin. Hän mm. ihailee Hitlerin "elämäntyötä". Hänen kohdallaan vain psykologia voi selittää elämänkaaressa tapahtuneet ratkaisut.
Mutta onnea sinulle matkalle aatteittesi kanssa! Muista että eniten kanttia vaaditaan kyynisyyden välttämisessä. On helppoa kovettaa nahkaansa - kaikki ympärilläsi olevat ihmiset tulevat kiittämään sinua jos osoitat merkkejä "miehistymisestä" ja kovaluontoisuudesta.
Mutta jos mm. A Einstein, B Russell ja L Pauling onnistuivat, miksemme me muutkin?