Oli yö. Mitä olinkaan menny tekemään. Olin luvannut pysyä sisällä koko yön, koska tiesin että oli vaarallista hiippailla ulkona niin hiljaisella alueella vrasinkin nyt kun outoja asioita oli alkanut tapahtua. Miksi minä paukapää olin lähtenyt ulos, mikä typerys minä olinkaan. Ja nyut ovi oli lukossa ja siällä ei ollut ketään, eikä minulla ollut avainta sen enempää kuin takkiakaan. Minulla alkoi ola jo aika kylmä. Äiti ja isä tulisiväa kotiin vasta aamulla khedeksan aikaan ja nyt kello oli vasta yksi yöllä.
poissa kotoa
wilma
6491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
istuin rappusille ja kaivoin tupakit taskusta. käteni tärisivät kuin mielisairaalla ja yritin saada sytkää toimimaan. kyllästyin ja laitoin tupakin takasin askiin. huokaisin syvään ja painoin pääni polviin... tunsin kuinka joku käveli minua kohti ja kosketti minua... huh! heräsin alkavasta painajaisesta. vilkaisin kelloa: varttia vaille kaks.
huoneessani oli aivan pimeää ja minulla oli kauhea jano.Menin rappuset alas ja otin vesihanasta lasiin vettä.
Kuulin askeleita jotka lähestyivät minua kohti ja tiputin säikähtäen lasin lattialle.
kännyin ympäri ja huokaisin helpotuksesta nähdessäni koiramme.
-Jeppe,älä pelottele minua tuolla tavalla.
aloin keräämään lasinsiruja ja viilsin vahingossa sormeeni haavan,josta alkoi valua verta.
-voi pahus
minua ei ollenkaan väsyttänyt enää ja ajttelin
mennä olohuoneeseen katsomaan televisiota.
nukahdin melko pian puoliuneen ja havahduin kuullessani jonkun osuvan olohuoneen suuriin lasioviin,jotka menivät takapihalle.
Sydän jyskyttäen kävelin ovelle ja koitin ripaa,joka oli lukossa,onneksi.....
Nyt ei enää kuulunut mitään lasiovilta, Sen sijaan toiselta puolelta taloa kuului ääniä, Ja viimein tajusin,että joku yritti sisään parvekkeen ovesta... Ja pian tajusin, että jokaisella kolmella ovella oli JOKU!!! Alakerrassa kahdella ovella ja parvekkeen ovella. Kävin laittamassa vielä kaikki ovet varmuuslukkoon... Vaikka emme asuneetkaan kerrostalossa missä yleensä aina oli varmuuslukot, Me olimme ajtellut varautua kaikkeen... EN tiedä mixi ne oli jäänyt illalla lukitsematta mutta joka tapauksessa. Olin aivan paniikin vallassa, kun.... >jatkakaa>
tunsin jo melkein tyrehtyneessä haavassani vihlontaa. En ensin välittänyt siitä mutta se vain yltyi ja kohta kipu oli niin sanoinkuvaamattoman kova, että minä pyörryin ennen kuin ehdin istuutua. Kun tulin tajuihini en ensin tajunnut missä olin. Näin mustien varjoejn leikkivän seinällä. Ne välkehtiväyt ja hyppelivät. Olin pyörtyessäni törmännyt kattolammppuun joka heilui vieläkin. Minulla oli äkkiä tunne, että oli pakko nousta ylös. Yritin nousta seisomaan, mutta jalkani eivät totelleet katsoin ihmeissäni jalkojani ja huomasin että niitä ei ollut.
kaikki oli aivan outoa...jalkani olivat kadonneet ne olivat yksinkertaisesti poissa. joku oli tulossa lasiovista sisään. ketä se voisi olla? minun oli pakko päästä eteenpäin ja nähdä ketä oli tulossa...haavani oli alkanut taas vuotaa. verta oli kaikkialla. tämän oli pakko olla unta. tämän oli vain pahaaunta,ajattelin. kunnes kukkaruukku tipahti olohuoneessa lattialle ja sälähti rikki. minä en ollut yksin täällä kuka se voisi olla..?
Oven kahva kääntyi ja pelästynyt hoitaja astui sisään. Rämähdin hysteeriseen nauruun, joka herätti osaston muut potilaat. He saivat taas syyn hakata lukittuja oviaan ja ulvoa eläimellisesti. Minun olisi pakko saada purra tuon hoitsun siivet irti, muuten en ikinä saisi jalkojani takaisin ja todistettua olevani oikea prinsessa.