Hei!
Onko täällä ketään muita äidiksi haluavia/äitejä, jotka kokevat imettämisen vastenmieliseksi tai jotka eivät imetä? Itselleni pelkkä ajatuskin imettämisestä on todella vastenmielinen. Ylipäätään inhoan myös rintojeni koskettamista. Tiedän imettämisen hyödyistä vauvan kannalta, ja monet varmasti vastaavatkin, että pitää ajatella vauvan parasta. Yleensä äiti saa osakseen lähes halveksuntaa ellei imetä.
Olenko ainoa joka kokee asian näin vaikeaksi?
Kiitos vastauksistanne.
Onko täällä ketään muita äidiksi haluavia/äitejä, jotka kokevat imettämisen vastenmieliseksi tai jotka eivät imetä? Itselleni pelkkä ajatuskin imettämisestä on todella vastenmielinen. Ylipäätään inhoan myös rintojeni koskettamista. Tiedän imettämisen hyödyistä vauvan kannalta, ja monet varmasti vastaavatkin, että pitää ajatella vauvan parasta. Yleensä äiti saa osakseen lähes halveksuntaa ellei imetä.
Olenko ainoa joka kokee asian näin vaikeaksi?
Kiitos vastauksistanne.
Vastaukset 35
Vanhimmat
tosin jo 80-luvulla. Terveydenhoitaja neuvolassa suorastaan pakotti imettämään. Sanoin etten pysty - henkisesti. Sen kerran kun yritin itkettiin molemmat - minä ja vauva. Kunnes kävi psykologilta kysymässä neuvoa. Sen jälkeen kyllä kehoitti siirtymään vastikkeeseen. Toisen lapsen kanssa Kättärillä sama show. Pakottivat siellä jopa lypsämään - en tänäkään päivänä ymmärrä miksi kun oli kerran niin hankalaa ja vaikeeta - ja sain siellä sit huonon äidin maineen. Kuitenkin molemmat lapset on aikuiseksi kasvaneet eikä ole ollut mitään allergioita tai muuta mistä aikanaan peloteltiin. Kuulostaa ettei aika ole neuvolan ohjeita paljoa muuttanut.
Että siitä vaan lapsia tekemään!
Sain lapseni viime talvena ja suhtauduin alussa imettämiseen myönteisesti.Mulla ei ollut mitään "suurta suunnitelmaa" imettämisestä,mutta ajattelin,että imetän niin kauan,kun hyvältä tuntuu.
Kun sitten sain lapseni rinnoilleni,en kokenut mitään suurta ihanuutta.Toki varmasti väsymyksellä ja hormooneilla oli paljonkin tekemistä ensituntemusten kanssa,mutta samat fiilikset pysyivät niin kauan,kun imetin.
Imettäminen ahdisti todella paljon ja vauvan läheisyys tissillä oli,ei nyt ihan ihan ällöttävää,mutta aika lähellä.3 viikkoa jaksoin täysimettää ja viikon osittaisimetin,eli annoin myös korviketta.Tytön ollessa 4 viikkoa päätin lopettaa imetyksen kokonaan.Ahdistus kävi niin suureksi,että pelkäsin alkavani inhota lastani.
Moni varmasti ajattelee,että mussa on jotakin vikaa,kun "kielsin" lapseltani "oikeuden" äidinmaitoon.Voi olla,että mulla päässä jossain määrin vikaa onkin,mutta uskon,että tein myös lapseni kannalta oikean ratkaisun.Toki äidinmaidosta lapsi saa paljon hyödyllisiä vasta-aineita ja läheisyyttä,mutta kokemus on osoittanut,että ainakaan minun lapseni kohdalla imetyksen lopettaminen ei ole aiheuttanut mitään negatiivista lapselleni.Näitä palstoja lukiessani olen myös huomannut,että myös monet "tissivauvat" sairastavat flunssaa jne.,vaikka juuri imetyksestä erittyy lapselle tärkeitä vasta-aineita.Meillä lapsi ei ole sairastanut kertaakaan mitään,joten tätä perustetta ei meidän kohdalla voida soveltaa imettämisen eduista.Läheisyyttä lapsi on saanut todella paljon,meillä sitä ei saa äidin tisseistä.
Minä tein neuvolassa jo hyvissä ajoin selväksi,että kysymys on myös minun elämästäni ja hyvinvoinnista ja imetän tasan niin kauan,kun siihen pystyn.Meidän th yritti vielä kannustaa mua jatkamaan imetystä,mutta sanoin suoraan,että kun mä olen asioita todella tarkasti päässäni miettinyt ja nyt tullut lopputulokseen imettämisen lopettamista,en sitä enää pyörrä.Sen jälkeen keskusteluja ei olla enää käyty, vaan muhun on suhtauduttu ihan niin kuin ennenkin.
Seuraavan lapsen kanssa toimin samoin,jos siltä tuntuu.Rakastan lastani eniten tässä maailmassa.Se,etten häntä pidempään imettänyt,ei tee minusta huonoa äitiä.Toivon,että kun asiasta joskus puhumme,olen pystynyt kasvattamaan lapsen,joka ymmärtää valintani ja sen,että ihmiset tekevät valintoja,jotka itsen on vain hyväksyttävä.Ei rakastamisen mitta ole,imettääkö vaiko eikö imetä.
kanna mitään syyllisyyttä. Ei sinun tarvitse lapsillesi alkaa selittelemään, että et ole heitä imettänyt jne. Ei minua ainakaan kiinnosta minkään vertaa onko äitini minua imettänyt ja kuinka kauan (ja poikalapsia varmasti ällöttäisikin kuunnella äidin imettämistarinoita).. eri asia tietysti kun itse odotan, niin äidinkin neuvot/ kokemukset ovat tarpeen.
Älä kuitenkaan mene selittelemään lapsillesi asiaa erikseen:D!
Siinä on sekin hyvä puoli, että äidin ei tarvitse aina ruokkia vauvaa vaan myös isä ja vaikka mummit ja vaarit pääsevät näin lapseen tutustumaan.
Näin miniäni teki ekan lapsen kanssa ja kaikki olivat kilpaa tuttipulloa haluamassa, hyvä tapa seurustella vauvan kanssa.
Voihan sitä vastikettakin muut antaa jos lypsääkään ei halua.
Vaikka en ymmärräkään mikset halua imettää, en pidä sinua sen takia huonona äitinä, joku syyhän sinulla siihen on.
Pääasia lapselle on läheisyys ja se kyllä tulee tuttipullonkin kanssa.
Ennen synnytystä pelkäsin imettämistä ja ajattelin etten imetä ollenkaan. Imetys lähti kuitenkin sujumaan tosi helposti ja tuntui luontevalta, mitään ongelmia ei tullut. Lopetin imettämisen tytön ollessa 2,5kk kun korviketta sai iltaisin antaa koko ajan enemmän ja enemmän. Imetyksen lopettamisen jälkeen meiltä loppui kaikki maha- ja ilmavaivat ja yhtäjaksoinen yöuni piteni 7 tuntiin. Että ihan kivaa oli imettääkin mutta helpottui elämä kummasti korvikkeen myötä.
Itse en halveksu sinua mitenkään, vaikka et imettäisikään vauvaasi. Jokainenhan tekee itse omat päätökset eikä muiden tarvisi niitä arvostella. Kerron kuitenkin itsestäni miten koen imettämisen. Sain joulukuun 21. päivä esikoiseni. Vaavi tuli maailmaan kiireellisellä sektiolla. Jo raskausaikana olin jännittänyt, että osaanko imettää. Kun sain ensimmäisen kerran vauvan rinnalle, se oli aivan kamalaa. Vauva oli tosi uninen, asento oli hankala, sitten kun vielä hoitaja pitää nännistä kiinni ja tunkee sitä vauvan suuhun, niin minulla oli tosi ahdistava olo. Olin ihan varma, että en opi ikinä imettämään eikä vauva imemään. Vauvaa oli ruokittu pullosta ennen kuin sain koittaa imetystä, senkin takia ajattelin että vaavi ei opi ikinä imemään. Pari ensimmäistä sairaalaa päivää oli tosi hankalaa, kun koko ajan kauhulla odotin, että milloin hoitaja tulee taas tunkemaan tissiäni vauvan suuhun. Olen aina ollut aika arka rinnoistani ja tuntui hankalalta kun vieras ihminen niitä kosketti. Sitten sain ihan rauhassa harjoitella, kukaan ei ollut vieressä vahtaamassa ja pikkuhiljaa vaavi oppi imeen. Maitoa alkoi tulla tosi runsaasti. Nyt olen sitä mieltä, että imettäminen on maailman ihaninta puuhaa. Vaavi on niin soma kun tuhisee siinä tissi suussa ja välillä katselee mua suurilla silmillään. Mieskin sanoi, että minulla on kyllä niin rauhallinen ja levollinen ilme kun imetän.=)
aluksi imetys oli TODELLA hankalaa. ajattelin että ei tule mitään. ja tuntuihan se oudoltakin kun toinen imee tissiä. mutta kun maito nousi rintoihin muutama päivä synnytyksen jälkeen en muuta odottanutkaan kun että vauva imisi. sen verran kamalalta täydet rinnat tuntuu. nyt vauvani 2,5kk ja imetys vieläkin tuntuu hankalalta, helpompaa antaa korviketta pullosta. ei meinaa hermot kestää mitään tunnin imetystä. väsyneenä etenkin ottaa pannuun. vauvaa voi helliä ja pitää lähellä monella muullakin tapaa kuin imettämällä. itselleni tällainen osittainen imetys sopii. kun rinnoissa kihelmöi imetän, jos taas tuntuu "tyhjältä" lapseni saa korviketta.
ps. meillä neuvolassa alusta lähtien käskettiin antaa korviketta imetyksen lisäksi, eikä lainkaan moitittu imetyslaiskuudesta. pääasiahan on että lapsi kasvaa ja pysyy terveenä.
pps. imetyksen hyvät puolet että supistaa kohdun & vie 700 kaloria päivässä, itselläni 2,5kk:ssa lähtenyt 19kg vaikka imetys onkin osittaista :)
nyt sitä ensin ja päätät sitten vasta? Monelle ajatus tissiä lutkuttavasta suusta ei ole miellyttävä oli se sitten ukko tai vauva, mutta tunne voi muuttua silloin kun se nyytti siihen tissille tulee hamuamaan.. anna siis itsellesi ja vauvallesi tilaisuus ja päätä sitten asiasta kokemuksesi perusteella.
Ei hommaa todella kannata tehdä jos se on pakkoa ja maitokin loppunee aika pian jo imetysstressistä. Pullolla pärjää moni, mutta tietyt riskit siihen liittyy kun ruoka on ei vauvalle alunperin tarkoitettua, rintamaidon hyödyt nyt on mitä on ja loput uskomuksista kiinni joten turha huolehtia siltäkään kannalta.
Itse en ennen lapsen syntymää pitänyt imetystä ällöttävänä. En oikein ajatellut mitään kummempaa imetyksestä. Mulle se oli itsestään selvyys että lasta imetetään jos maitoa vaan tulee. No sitä maitoahan tuli ja paljon. Eikä mitään ogelmia imetyksen kanssa ollut ensimmäiset 4kk. Sen jälkeen mulle alkoi usein tulla sellainen todella ällöttävä ja ärsyyntynyt olotila imetyksen aikana. Monesti olis tehnyt vain mieli vetää rinta pois lapsen suusta ja huutaa. Joskus pelkäsin että voisin jopa satuttaa lasta jos jatkaisin. Silti neuvolassa,oma äitini ja anoppikin melkein pakottivat jatkamaan imetystä. Johtunee varmaan siitä että eivät ole pystyneet itse imettämään lapsiaan kun maitoa ei ole tullut. Vetosivat aina siihen että äidinmaito olisi paljon parempi vaihtoehto kuin joku soijamaito tai mitä erikois maitoa annetaankaan lapselle kun on maitoallergia. No minä jatkoin imetystä kunnes lapsi oli 1v. Eikä lapseni ole ollut yhtään sen terveempi kun korviketta saavat lapset. Itse olen vauvana saanut korviketta 3viikon iästä alkaen ja sairastuin ensimmäistä kertaa elämässäni vasta 4-vuotiaana. Jos joskus lisää lapsia saan en missään nimessä aijo imettää näin pitkään sanoi kuka tahansa mitä vaan.
minulla ensinmäinen kk kans ällätti ja teki mieli vetästä tosiaan tissi pois vavan suusta,mutta se meni ohi ja nytten vauva on 3kk ja olen tyytyväinen että imetän enkä sitä sillon alussa lopettanut.
Imetinkin vain kaksi kuukautta, enkä suostunut kantamaan huonoa omaatuntoa siitä. Itsepäisesti olen pitänyt kiinni ajatuksesta, että myös lapsen etu on se, että äidin on hyvä olla. Vauvakaan ei oikein viihtynyt rinnalla, kun maitoa taisi olla vähänlaisesti ja siinä vaiheessa, kun maidon määrän olisi pitänyt alkaa lisääntymään, otin korvikkeet lisäksi ja parissa viikossa lopetin imetyksen kokonaan. Onneksi vauva ei vastustanut tuttipulloa ollenkaan.
Hyvin on poika kasvanut, on jopa ikäisiään pidempi, eikä ole mitään allergioita, eikä ensimmäistäkään korvatulehdusta ole ollut, vaikka täyttää keväällä neljä.
Korvikkeiden kanssa elämä oli paljon helpompaakin ja kulkeminen vauvan kanssa vapaampaa, kun ei tarvinnut joka välissä miettiä, missä imettäisi jne. Ei ollut aristavia rintoja, ei tahmaisia suojalappuja jne.. Ihan sama, missä puistonpenkillä repäisi vastikepurkin auki ja lorautti sen tuttipulloon.. Tai sitten jos piti jossain käydä ilman vauvaa, niin ei tarvinnut lypsää, eikä kotona ollut taistelua suostutellessa tuttipulloon..
Kuulostaa palopuheelta imetystä vastaan, mutta ei.. hatunnosto niille äideille, jotka jaksavat imettää, minulle se puuha vaan ei sopinut..
Mielestäni imetyksestä on tekemällä tehty liian vaikea asia. Jatkuva imetyksen ihmettely ja märehtiminen ei voi olla hyvästä. Jos se ei tunnu oikealta sinulle, niin et varmasti ole sen huonompi ihminen tai äiti, kuin kukaan muukaan. Myös lapsesi tulee olemaan takuulla yhtä onnellinen, kuin kuka tahansa. Itse imetän, sekä annan silloin tällöin pullosta vastiketta tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. Haluan, että lapseni osaa syödä myös pullosta, sillä tarkoitukseni ei ole kasvattaa "uutta napanuoraa".. siis haluan myös päästä joskus käymään jossain itsekseni niin ettei ole kiire takaisin imettämään!
Minua myös ällötti imettäminen. Etukäteen ei ollut mitään ongelmia eikä huonoja ajatuksia asian suhteen. Sitten kun tosipaikka tuli, niin ei se mukavalle tuntunut. Tuli kaamea olo, kun tuntui sille että tissit ovat sekstailua varten ja sitten oma lapsi niitä imee. Tuntui ihan pervolle. Koitin taistella ajatuksia vastaan kun olin kuitenkin toisaalta sitä mieltä, että tissimaito on vauvalle parempi vaihtoehto kuin korvike. Mutta onneksi musiikkiharrastuksen vuoksi pääsin jo aikaisessa vaiheessa tuulettumaan kotoa 3x3h viikossa ja varalle jätettiin pulloon lypsettyä maitoa. Vauva pian tottui juomaan pullosta eikä sitten tissiä enää kelpuuttanutkaan. Silloin siirryttiin korvikkeisiin. Tissimaitoa vauva sai 3-4 kk ja neuvolassa pidettiin huonona äitinä. Sukulaiset vasta moittivatkin, mutta joka perheessä on omat menetelmänsä. Tyttöni on nyt 8v, täysin terve. Kyllä korvike on hyvä vaihtoehto, turhaan syyllistetään naisia jos eivät halua/ voi imettää.
Jos on vain ällöä pitää miettiä miksi se on sitä. Sen sijaaan jos kyse on siitä että pelkää vain rintojensa ripsahtamista, niin silloin kyse on silkasta itsekkyydestä ja lapsen huomioon jättämisestä! Ja turha on sanoa mitään muuta tuosta asiasta. Mutta niinkuin aloitin, toki imetys voi tuntua ällöltä joistain muista syistä kuin noista itsekkäistä, silloin toivonmukaan löytää kivan ratkaisun siihen. Onnea kaikille äipille ja isille! (mitkä monesti tuntuu jäävän unholaan)
on mielestäni unohtunut tässä keskustelussa. MIKSI imetys ällöttää? Sen ei pitäisi ällöttää, imetys on - sanoi kuka tahansa mitä tahansa - maailman luonnollisin keino ruokkia vastasyntynyttä. Vauvaa imetys ei ällötä, vauva ei koe sitä "pervona". Vauvalle imetyksen mukanaan tuoma läheisyys, läheisyyden ja ravinnon saannin kombinaatio on elintärkeää. En väitä, etteikö läheisyyttä voisi antaa muutoinkin. Mutta uskallan väittää, että äidillä, jota imetys todella ällöttää, on jonkinasteisia ongelmia juuri läheisyyden kanssa. Ja pieni vauva on hyvin herkkä vaistoamaan äidin mielialan.
Siksi ajattelisin, että ällötykselle kannattaa etsiä syitä ja ratkoa sen taustalla olevat ongelmat ENNEN kuin sen lapsen hankkii.
ällötti seuraavista syistä:
- Tuntui todella ikävälle, kun maito lähti liikkeelle rinnasta, vähän niinkuin olisi ollut jotain naruja rinnan sisällä ja kiskottu niistä.
- Se oli sotkuista
- Se oli myös hikistä kesäkuumalla
- Ällötti ajatus, että lapsi syö jotain, joka "valmistuu" minun sisälläni, tuntui, etten voi syödä tarpeeksi puhtaasti, että maito olisi kelvollista vauvalle.
- Maitoa ei tullut tarpeeksi, joten korviketta oli annettava joka tapauksessa.
En potenut minkäänlaista masennusta, vaan olin onneni kukkuloilla vauvan syntymän jälkeen. Enkä ollut edes pahemmin väsynyt, koska vauva nukkui täydet yöunet jo 4kk lähtien ja parit päikkärit siihen päälle. Läheisyyttä en todellakaan pelkää, eikä sitä ole vauvaltamme puuttunut, päinvastoin. Hän on nykyään päiväkodissa ja sieltä olen saanut palautetta siitä, että poika on niin luottavainen, herttainen, kohtelias ja epätavallisen empaattinen ikäisekseen..
Entä miten ihmeessä voisi etukäteen tietää omat reaktionsa esim. imetykseen? Sitä kun ei kovin helpolla harjoittele ennen lapsen syntymää..
Saanko arvata? Sinulla ei ole itselläsi lapsia? Yleensähän sellaiset ovat niitä parhaita kasvattajia ja pätevimpiä neuvojia...
lapsia ei hankita, niitä saadaan.
Ensiksikin: arvasit väärin ;) Toiseksi: lapsia saadaan, kyllä, mutta useimmiten lasten tulemiselle annetaan lupa. Jos tekee päätöksen, että lapsi saa tulla, voi varmaankin myös valmistautua lapsen tuloon.
Me lähestymme imetysasiaa näköjään hyvin eri tavoin. Tietenkään ei oikeasti voi tietää, miltä imetys itsestä tuntuu ennen kuin se vaavi siinä rinnalla on. Itse kuitenkin ajattelin (ja ajattelen edelleen) niin, että imetys on luonnollista. Se kun sattuu olemaan sitä. Jos imetys olisi tuntunut vastenmieliseltä, olisin varmasti lähtenyt etsimään apua ja syitä siihen ennen korviketta ja tuttipulloa.
kirjoittaja sanonut ettei pidä rintojensa koskettamisesta ja siksi inhoaa imetysasiaakin?
On tietysti ihan eri asia kuka niihin koskee j amissä mielessä, mutta voin kuvitella että imetys ei todella tunnu ajatuksena miellyttävältä jos on rinnoistaan arka..
Kaikkea edelleenkin kannattaa kokeilla ennen tuomiota jos se ei ole terveydelle vaarallista ja yleisesti hyväksyttyä..
Imetys on todella luonnollinen asia, mutta silti siinä on niin monta karikkoa että voisi kuvitella sen olevan taitolaji! Itse olen imettänyt täysin vain yhtä lapsista ja yksi sai mennä pullolle jo aika pienenä. Syytä en koskaan löytänyt sillä elämä oli kaikkein stressaavinta viimeisen lapsen aikaan ja hän oli
"puoli-imetyksellä". Oikeastaan ero jonka keksin oli lasten luonteessa jonka tietysti havaitsi vasta isompana, mutta olisiko jo perustarpeita tyydyttäessä tuo vaivannäköaste ollut vähän eri tasoa? Mielestäni imetys oli ihanaa kun se sujui ja kamalaa kun ei millään toiminut! Ehkä omien erilaisten kokemusten myötä on ymmärtäväisempi toistenkin tunteille?
lapsen sitten syövän sillä aikaa, kun etsit apua ja syitä? Jos tuttipulloon ja korvikkeisiin ei voi siirtyä ja imetys ei onnistu? Annetaanhan tämän asian olla.. Sinun mielipiteesi on sinun mielipiteesi, eikä se minua muuta.
Enhän sanonutkaan, että imetys olisi luonnotonta, meillä se vaan ei toiminut. Mitä sitten? Ei se, että sinä olisit tehnyt ehkä toisin, tee minusta yhtään sen huonompaa ihmistä tai minun toimintatapaani vääräksi.
Olethan kuullut: Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... :)
Pitkälti juuri noistakin syistä voipi johtua. En väitä että kaikki mutta osiltaan tuosta syystä. KUITENKIN, ÄLKÄÄ KUKAAN OTTAKO LIIKOJA PAINEITA MISTÄÄN, SYDÄN KERTOO KYLLÄ MIKÄ ON AITOA ÄLLÖÄ JA MIKÄ OMAHYVÄISYYTTÄ. Kiitos ja tuo ei ole mitään "Jeesustelua" ;)
Ällöttää sun kaltaiset ymmärtämättömät "pyhät" pikku emakot.
Ennenvanhaan sun ajattelu ja kapeakatseisuus oli ok ja asiat olikin luonnollisempaa, mutta nyky aikana kaikki on toisin.. on tullut paljon uutta tietoa, arvoja, kehitystä jne.
Pakko vielä sanoa oma kantani tähän, että minua ja hyvin monia muita naisia ällöttää nimen omaan se, että tissistä on tullut seksistinen asia jota poikakaverit lutkuttaa ja joka tuottaa nautintoa, niin on hyvin hyvin sairaanloista jos tuon nautinnon saa kun auva lutkuttaa sitä. Vaikka hyvänolon tunne tuleekin eri tavalla -miehen imemänä kiihottaa, vauvan imemänä (kuulemani mukaan) rentouttaa tms. Niin joka tapauksessa minä ainakin haluan että rintojeni kautta tuotettu nautinto pysyy vain miehelläni. Aion kyllä käyttää rintakumia, tai punmpata maitoa mutta en tissiäni suoraan lapsen suuhun.
Ja sen läheisyyden puolesta, rakastan pussailla, halia, silittää jne. eli ei mitään läheisyys traumoja, turha yrittää syyllistää.
Tässä lopussa vielä yksi lainaus sinulle!
"imetys ei olekkaan nykyaikana kaikille LUONNOLLISTA. Onhan luonnollista sekin, että nainen synnyttää ilman mitää puudutuksia, luonnollista on myös se että nainen pysyy kotona lapsen kanssa, tekee lisää vain lapsia ja omistautuu vain lapsilleen ja miehelleen.. toimitko itse sitten aina LUONNOLLISESTI?
Jos alat täällä arvostelemaan muiden toiminta tapoja, niin taitaa itselläsi olla ongelmallinen tämä äitinä olemisen rooli-> epävarma äitiyden identiteetti. Jos olet sinut itsesi ja omien toimintatapojesi suhteen, niin sinun ei tarvitse puuttua muiden tapoihin ja ymmärtäisit kyllä, että ei lapsi yhden imetyksen vuoksi kasva kieroon, vaan lapsi kasvaa kieroon jos ei saa rakkautta, lämpöä, sekä ymmärrystä ja myöskin silloin, jos vanhemmat ovat _nyky aikana "wanna be" vanhoillisia_
Niin, ja tiedätkös, että jos äiti ei nauti lapsen ruokkimisesta, niin lapselle voi syntyä siitä jopa traumoja.. lapsi on paras tunteiden tulkitsia!"
Neuvola osaa olla ikävä, jos äiti ei imetä. ja joskus kuulee jopa, että on huono äiti jos ei imetys suju, tai ei vain halua imettää. Mutta totuus on, että nykyiset korvikkeet ovat niin hyviä, että tupakoiville äideille sanotaan, että jos polttaa yli 10, parempi antaa korviketta!
Mutta jos imetys inhottaa vain koska et pidä rintojesi koskettelusta, kannattaa sitä kokeilla kuitenkin, se ei välttämättä tunnu pahalta..
"Mutta totuus on, että nykyiset korvikkeet ovat niin hyviä, että tupakoiville äideille sanotaan, että jos polttaa yli 10, parempi antaa korviketta!"
Ihan oikeasti, ottakaa nyt järki käteen. Tämäkö on todiste korvikkeiden laadusta?? Tokihan monikin asia on parempaa kuin NIKOTIINImaito...
Pullojen pesu ja vastikkeen lämmittäminen ei joka paikassa edes onnistu. Imettäjällä on sopivat ja sopivanlämpöset eväät aina mukana. Mikä sen helpompaa kuin pyöräyttää nälkäinen vauveli rinnalle? Ei tarvii valmistella etukäteen eikä tiskailla jälkikäteen. Miten muuten joku voi pitää teollisesti valmistettuja vastikkeita "puhtaampana" ruokana kuin äidinmaitoa??? Mutta kukin taaplaa tavallaan, en halua tuomita, jos jollekin ei imettäminen maita, niin ei maita.
jossa ministeri Enestamin verestä otettiin näytteet siitä mitä kaikkea ympäristömyrkkyjä hänessä on. Sama testi tehtiin myös eräälle ädille ja hänen tyttärelleen. Myrkkyjä löytyi huikea määrä. Etenkin eineksissä, kaloissa, hiusväreissä, meikeissä jne.
Olet mitä syöt! Elämme 2000 lukua, aina äidinmaito ei ole parasta ruokaa vauvalle. Useimmiten kyllä mutta ei aina, joten yleistäminen ei ole hyvästä.
No mutta tietysti se ällöttää. Mikähän muu sinua ällöttää? Tai pitäisikö kysyä, mikä asia ei sinua ällötä? Terv. Yks ällö vaan!! ;D
moi..
minustakin jo pelkkä ajatus imettämisestä tuntui (ja tuntuu edelleenkin, nyt rv 35) vastenmieliseltä. siksipä sairaalaan menevissä papereissakin on jo tieto, että mikäli mieli ei aivan kokonaan muutu, imetys ei tule kohdallamme edes alkamaan. itselläni on tähän kyllä erittäin henkilökohtaiset syyt, olen tästä tällä palstalla jo aiemminkin keskustellut.
ehkä olen vähän itsekäs minäkin, kun haluan että kaiken uuden keskellä edes yksi asia on "selvä", tiedän kuinka paljon vauva saa syödäkseen jne. enkä myöskään missään nimessä halua, että pakotan itseni tekemään jotain mikä tuntuu inhottavalta, ja mahdollisesti kehitä inhoa koko vauvaa ja sen hoitamista kohtaan.
monimutkaisia juttuja, kun täällä ei oikein saa kokonaiskuvaa ihmisestä & hänen tilanteestaan, ja nimettömänä on kovin helppo hyökätä. mainittakoon nyt vielä, että itselläni nämä imetystä kovin sanankääntein puolustavat saavat lähinnä aikaan sen, että mielenkiinto keskustella/ pohtia koko asiaa loppuu. sillä suoraan sanoen: kenellä p*****e on oikeus tuomita huonoksi äidiksi taustoja tuntematta, vain imetyksen poisjäämisen vuoksi. kun ei se vaihtoehtokaan (korvike) nyt kuitenkaan mitään ongelmajätettä tms. ole vaikka näin jotkut antavatkin niin ymmärtää. huoh..=)
Hei kaikille!
Ilmeisesti aihe herättää paljon tuntemuksia, kun se saa aikaan näin paljon keskustelua.
Ihmettelen sitä, miten tällaiseen aloitukseen tulee kaikkia "miksi vaivautua antamaan korviketta" tai "itsekkäät ajattelevat että rinnat alkavat roikkua" -viestejä, tai että aletaan syytellä jostain läheisyysongelmista sen kummemmin kysyjää tuntematta, tai että laitetaan ihan naurettavia "mikäs muu sua ällöttää" viestejä. Ja kuten sanoin alussa, tiedän jo entuudestaan nämä äidinmaito/korvikeasiat.
Asiallisia kommentteja (vaikkakin mielipide olisi eriävä), muiden kokemuksia asiasta ja kannustusta ongelman ratkaisemiseen täällä palstalla yleensä haetaan, valitettavasti keskustelu vain usein menee asian vierestä.
Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia imettämisen ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista. Aina se ei todella suju suunnitelmien mukaan. Ottakaa huomioon, että äiti voi olla esim. fyysisesti jotenkin sairas, ja lääkitys täytyy taas aloittaa kun vauva on syntynyt. En itsekkään sanonut olevani mikään imetyksen vastustaja, vastenmielisyyden kokemiseen vaikuttaa monet erilaiset syyt, joista osa on toivottavasti ratkaistavista, ainakin sain paljon ajattelemisen aihetta! :)
Hyvä tietää etten ole asian kanssa yksin, ja että on olemassa myös äitejä jotka eivät tuomitse toista sen takia, ettei tämä jostain syystä pysty imettämään.
Hei! En todellakaan tahdo koskaan syytellä ketään, en todellakaan. Anteeksi jos loukkasin sinua, sinua ei varmasti koske tuo minun mainitsemani syy, vaan sinulla on ihan omat syyt. Toivon todellakin ettet ota keneltäkään mitään neuvoa, ennen kun olet itse miehesi kanssa "pureskellut" asian :) Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi :) Toivotan.
muutamia edellisiä viestejä lukaisin läpi ja olen pahoillani, että tässä "lapsen tahtisuudessa" ja "luonnonlapsi" jutuissa ollaan menty suivaitsemattomuuden puolelle. kukaan meistä ei varmastikaan kiistä, etteikö luonto olisi suunnitellut äitiä imettämään vauvaa ja etteikö se näin ollen olisi luonnon suunnitelmien mukaan myös parasta vauvalle, mutta äitikin on osa luontoa ja hänelläkin täytyy olla oikeus kuunnella omaa kehoaan.
siispä omaan kokemukseeni: olen kahden lapsen äiti. esikoisen kanssa imetys lähti jo sairaalassa melko hyvin käyntiin. maito nousi hyvin, mutta rinnanpääni kipeytyivät kovasti. hoitajat yrittivät neuvoa uusia imetysmalleja, mutta mikään ei tuntunut onnistuvan. kotiin päästyäni pelkäsin aina etukäteen, että kohta vauva on taas syötettävä. sisulla täysimetin kuitenkin esikoistani neljä kuukautta ja inhosin jokaista kertaa, kun nostin vauvan rinnalle. nelikuisena vauvani alkoi totutella kiinteisiin ja kuusi kuiseksi asti imetin vauvaani osittain ja sen jälkeen siirryttiin vastikkeeseen. esikoisellani on nyt astma, joskin uskon, että pahimpana syynä on sukurasitus eikä niinkään lyhyt imetys, sillä olemme mieheni kanssa molemmat eläinpölylle allergisia.
ollessani raskaana kuopuksesta, miten todella paljon näitä imetysjuttuja. halusin yrittää imettää, mutta samalla pelkäsin, että tunnen taas samaa vastenmielisyyttä. kuopus vietiin heti synnäriltä vauvalaan tarkkailuun sokereiden takia. sain hänet vierihoitoon vasta yli vuorokauden kuluttua synnytyksestä, joten maidon nousukin oli paljon hankalampaa kuin esikoisen aikaan. sairaalassa ollessa vauva söi oikeastaan koko ajan ja jouduin antamaan hoitajien neuvosta, sokeri arvojen takia myös lisämaitoa. kotiin päästyämme myös täysimetys onnistui, paitsi että rinnanpääni kipeytyivät taas todella pahasti. aloin taas inhoamaan imetystä. ja monena yönä herätessäni imettämään vauvaa itkin itseni uudelleen uneen pelätessäni seuraavaa imetystä, vaikka arat rinnanpäätkin olivat jo tottuneet vauvan imuun. silti tahdoin taas vauvan edun nimissä jatkaa imettämistä ainakin puoleenvuoteen asti. kuinkas sitten kävikään. en tiedä teinkö sen alitajuntaisesti vai psyykkasinko itseni, mutta maitoni loppui kuopuksen ollessa puolitoista kuukautta.
kuopuksellani alkoi viisikuisena korvatulehdus kierre, joka päättyi 1v3kkna korvien putkitukseen. silloin huomattiin myös maitoallergia, mutta olen itse maitoallergikko ja miehelläni on laktoosi-intoleranssi, joten sukurasitus on tässäkin otettava huomioon. ja maitoallergian yhteyttä toistuviin korvatulehduksiin on tutkittu ja edelleen tutkitaan laajemmaltikin.
kannan edelleen syyllisyttä niin esikoiseni astmasta, kuin kuopuksen allergiasta ja korvatulehduksista samoin kuin mahdollisesti alitanjuntaisesta "maidon tulon ehdyttämisestäni". olisiko asiat voineet mennä toisin? mutta, äidin elämä on ainaista huolehtimista, jos en surisi näitä asioita surisin jotain muuta.
en ole huono äiti vaikka asiat menivät näin. olen rakastava ja hellä äiti, jonka läheisyyttä lapset saavat ja ovat aina saaneet niin paljon kuin haluavat ja enemmänkin, sillä sylitellä ja halia ei voi koskaan liikaa.
olen aina pitänyt imetystä luonnollisena ja vauvalle elintärkeänä asiana, enkä ole hirvinnyt imettää esim. kahvilassa tai muulla julkisella paikalla. en ole myöskään ollut huolissani rintojeni lässähtämisestä. en tiedä mikä siinä mätti, mutta inhosin imettämistä.
joo eli mul se homma parani kun en antannut periks ja lopetin kaikki typerät ajatukset ja rupesin miettii vaan sitä et tää ON LAPSEN PARHAAKS.KOKEILE KUITENKI
Kun aloin odottaa esikoistani, ajatus siitä, että ruokkisin mukulaa rinnoistani tuntui vastenmieliseltä. Mutta raskauden edessä sain tietoa, ja mielikin alkoi lopulta muuttua, ja nyt imetys on minulle suunnilleen henki ja elämä. Esikoista imetin vain 7kk, seuraavaa reilun vuoden ja nyt kolmatta ajattelin imettää ehkä pidempääkin, koska imetys onki mukavaa, kun se opetteluvaiheen jälkeen sujuu niin mukavasti ja vaivattomasti. Mutta jos päätätkin, ettet imetä, minusta on hyvä, että sanot sen kaikille rehellisesti, kuin höpötät, että mulla ei tuu maitoa. Rehellisyys kunniaan :)
imettääkö vaiko ei, ei kuulu kellekkään muulle. Itse ole lapsiani imettänyt pitkään,mutta silti en ole ihmetellyt sitä että jotkut eivät ole halunneet imettää...jos tuntuu siltä että ei halua, niin mun mielestä muitten pitäisi kunnioittaa sitä päätösta eikä yrittää pakottaa, esim.sairaalassa tai neuvolassa. titenkin voi suositella imetystä, mutta ei sen enempää...
Eihän se tosiaan kuulu muille, kyllä mullain menis hermot jos en haluis imettää ja siitä tultas mulle valittaa...
kun rupesin odottamaan esikoistani päätin suoraan etten halua imettä en edes kokeilla, se ei johtunut siitä että rinnat alkavat roikkua tai että kun tekee mieli tupakkaa vaan se ei vaan ollut mun juttu. no mieheni tuli minua 100% päätöksessäni ja arvatkaa oliko ihanaa ensimmäisenä yönä kun tulimme vauvan kanssa kotiin ja vaavi alkoi yöllä huutamaan nälkäänsä niin mieheni sanoi että nuku sä vaan niin mä hoidan syöttämisen. päästiin molemmat alusta asti hoitamaan vauvaa yhtä paljon.
olen ollut todella tyytyväinen päätökseeni ja jos lapsia siunaantuu lisää aion kyllä aloittaa korvikkeiden antamisen samantien
sen veran vielä että synnytin kotkassa ja ilmoitin suoraan juuri ennen lapsen syntymää etten aio imettää ja kun vauva oli syntynyt minulle tuotiin lääkkeet jolla saatiin maidon tulo loppumaan, joten kiitos siitä sairaalan ymmärtäväiselle henkilökunnalle
jokainen tekee oma kohtaisen päätöksen eikä kukaan voi eikä saa sitä moittia, me ollaan yksilöitä kaikki joten kunnioittakaamme erilaisuuttamme!
tsemppiä sulle mahdollisessa vaavaprojektissasi