Mitä minun pitäisi tehdä, että uskaltaisit vastata tunteisiini?
Minusta tuntuu, että olemme niin samanhenkisiä, että meidän kannattaisi ainakin yrittää.
Minusta tuntuu, että olemme niin samanhenkisiä, että meidän kannattaisi ainakin yrittää.
kysymys!
ihastunut mies
13715535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 137
Vanhimmat
kertoisit nimesi
vastaa ensin kysymykseen...
samanhenkinen
sitten tehdä jotain????
joo, mutta älkää nyt hyvät ihmiset vastatko kysymykseen kysymyksellä! :-)
Ettet se vaan olis sinä..
Mulle sä olet vastannut just tollai..muistan kuule kaikki sun sanomiset...eihän oo pelottavaa...saat vaan mut niin sekaisin...
jatkaa nykyistä linjaa. Houkutella mut ulos kuoresta. Haluan sieltä ulos, todella haluan.
jatkaa nykyistä linjaa. Houkutella mut ulos kuoresta. Haluan sieltä ulos, todella haluan.
ihastumisesi ensin kunnolla ja sitten voisin vähitellen ehkä kiinnostua sinusta.
On vaikea tietää että oletko kiinnostunut itsekään kun et näytä sitä tarpeeksi selvästi.
Osoittaa että olet aidosti kiinnostunut etkä vain leiki kanssani. En tunne sinua enkä uskalla enää luottaa keneenkään. Ja tiedät kyllä miksi...
En silti kiellä ettetkö kiinnostaisi... ;)
eli yrittää. Samanhenkisiä on yleensä häviävän pieni osa väestöstä.
Olisi mukavaa istua sun vieressäsi kuuntelemassa musiikkia. Olla vain siinä, lähellä sua. Jospa kutsuisit minut kylään joskus:)?
Kun vain uskaltaisinkin...
kuullostaa oikein hyvältä idealta. :-) pistänpä harkintaan.
ja tuon voisit sitten vihjaista sille kaverille elävässäkin elämässä, kuka nyt oletkin. veikkaan, että hän olisi kovin otettu jo pelkästä halustasi tuntea paremmin.
Näyttää nykyään olevan muodissa että sitäkin halua pitää oikein toitottaa..
Niin no..voihan se olla, että toinen ei halua kertoo itestään siinä pelossa et toista ei ylipäätäänkään kiinnosta toisen elämä ja intressit..
Mä en halua osoittaa toiselle että olisin joku utelias, koska toinenkaan ei sitä ole. Ehkä se toinenki aattelee samalla tavalla..Tulipa taas tässä vaan mieleen..
ehkä tuo meni hieman väärin, mutta osoita ainakin kiinnostuksesi, jos kiinnostunut olet.
Tämä oli hyvä esimerkki viestistä, jolla saadaan muutama kymmenen naista elättelemään turhia toiveita, että tuo aloittajan viesti olisi juuri hänelle. Onnellinen on se tyttö, ketä ihastunut mies tarkoittaa.
Minä putoan kyllä varmaan tältä kierrokselta, kun tiedän, että ihastukseni ei tänä iltana netissä notku. Halusin vain tulla sanomaan, että olisi niin kauhean kiva, jos joskus viestissä olisi edes pieni vinkki, kenestä mahtaa olla kysymys.
Kyllä sun nyt -ihastunut mies- täytyy antaa joku vinkki. Eihän tämä asia selviä muuten IKINÄ!
yritin tuossa kovasti vihjata, että älkää udelko. on tosiaankin häviävän pieni todennäköisyys, että minä olisin juuri "hän". Kannattaa miettiä, mitä tällaiseen kysymykseen vastaa.
Kysymys on ns. "yleinen". siksi odotan saavani siihen ihan vain yleisiä vastauksia. Moni muukin on varmasti samassa tilanteessa kuin minä, joten sillä tavalla tämä voi auttaa heitäkin.
Onneksi sentään jotkut ovat osanneet asennoitua tähän kysymyksen oikealla tavalla ja oikeasti antaneet hyviä neuvoja tämänkaltaiseen tilanteeseen. Jatkakaa samaan malliin!
uteliaille: olen siis itse todellakin ihastunut erääseen naiseen, joka kyllä tietää tunteistani. juttu ei vain oikein etene. :-/
sinun pitää varmistaa, että nainen todella tietää kiinnostuksesi.
Rivien välistä lukeminen ei ole kenenkään mielestä varmaa hommaa.
hyvä ohje tuokin! tässä tapauksessa naisen ei ole kyllä tarvinnut rivien välistä lukea. ;-)
jatkuvasti ole hänelle toitottanut kuinka ihastunut olet? sillä tavoin ainakin saat naisen karkaamaan.
itse ainakin häipyisin hyvinkin äkkiä, jos tuntisin oloni yhtään ahdistuneeksi.
olen minä osittain tuollaiseenkin syyllistynyt. :-/ onneksi olen virheistäni oppinut, ainakin vähän.
toivon vain niin kovasti, että saisin tilaisuuden tutustua paremmin ihastukseeni. siinähän voisi käydä kahdella tavalla: joko ihastukseni huomaa omat tunteensa (, jos niitä on), tai sitten minä(kin) huomaan, että juttu ei vaan toimi. joka tapauksessa tilanne olisi parempi kuin nyt. tällä hetkellä vallitsee epätietoisuus siitä, kuinka hyvin voisi käydäkään.
Kun juttu ei etene niin onhan siihen joku syy. Se kysymys, niin että oletko sä kysynyt itse siltä naiselta miksi ei halua jatkaa juttua? Jos et niin kannattaisi kysyä mitä mieltä nainen on asioista, koska jos ei ole tunteita sua kohtaan niin miksi ihmeessä sä jatkaisit haihattelua ja turhasta haaveilua.
ollaan vähän pattitilanteessa. nainen on hieman pelästynyt, ahdistunut ja yllättynyt ihastumisestani.
tuollainen kysymys menisi jo painostamisen puolelle ja painostaa en halua! ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin antaa ajan kulua ja edetä hyvin varovasti. ihastumiseni joko menee ohi (näinköhän menee?) tai sitten käy lopulta hyvin.
tilanne tällä hetkellä on kuitenkin aika hankala.
Ok. Mutta ahdistuminen kuitenkin yleensä tarkoittaa sitä ettei ole itse kiinnostunut, koska jos olisi niin miksi silloin ahdistaisi sitähän päinvastoin olisi otettu toisen osoittamasta huomiosta, vaikka olisi kuinka saanut joskus siipeensä ja epäröisi sen takia.
Ja siksi siitä oletko kysynyt, koska eikö se ole parempi mahd. nopeasti selvittää tilanne, tai itse mielummin haluaisin tietää mieluiten heti kuin jäädä odottamaan pitkäksi aikaa jotakin epävarmaa. Ja jos minusta joku olisi kiinnostunut enkä itse olisi niin se ahdistaisi lisää jos näyttäisi siltä että toinen ei luovuta.
tässä tapauksessa ahdistuminen ehkä johtuu siitä, että ilmaisin omat tunteeni liiankin voimakkaasti ja annoin liikaakin huomiota. tämä kaikki tilanteessa, jossa toinen ei ole aivan vielä samalla viivalla. eli ei kannata selvittää asioita aina "mahdollisimman nopeasti", koska se tarkoittaakin helposti "liian nopeasti". nyt yritänkin sitten ottaa rauhallisesti.
en ole silti jämähtänyt paikoilleni. kuten tuossa yhdessä toisessa viestissä jo kirjoitinkin. yritän koko ajan etsiä toista ihmistä tämän yhden tilalle, koska lopputulos voisi näin olla "helpompi kaikille". kuten todettua, ei niitä samanhenkisiä vain tule vastaan kovinkaan usein. samanhenkisiä me todella tuon ihastukseni kanssa olemme. sen hän on itsekin todennut.
ongelmahan taitaa vain olla siinä, että emme tunne toisiamme vielä riittävän hyvin. En ole (tietääkseni) sellainen mies, joka pystyy viemään naiselta jalat alta "tuosta noin vain". en siis ole nk. pelimies. toisaalta, olen kohtalaisen varma, että kunhan saisimme rauhassa tutustua toisiimme, voisivat sen toisenkin osapuolen tunteet syttyä ihan kunnolla.
varsinaisia muita esteitä jutulle ei oikeastaan ole, lukuunottamatta pientä välimatkaa. kuitenkin, jos homma lähtisi toimimaan, voisin aivan hyvin järjestellä esim. omia asioitani uusiksi siten, että sitä välimatkaa ei enää olisi.
Nainenko ei ole ollenkaan sanonut ettei halua mitään tai ettei ole kiinnostunut tai ettei ole tunteita tai mitään muuta vastaavaa kieltävää?
Mitä muuten tarkoittaa samanhenkinen? Pidätte samoista asioista vai näette maailman samanlaisena vai mikä?
Mä olen edelleenkin sitä mieltä tuosta että jos ahdistaa niin ei ole kiinnostunut. Silloin kun on tosissaan kiinnostunut niin silloin ei liian voimakkaasti ilmaistut tunteet tai liika huomio ahdista.
korviasi myöten rakastunut tähän naiseen, eipä tuosta sinnikkäästä puolustautumisesta voisi muuta ajatella. Olethan kuitenkin osoittanut olevasi ihastuksesi luottamuksen arvoinen; jos sinulla on koko ajan haku päällä, varmasti nainen vaistoaa sen eikä uskalla heittäytyä täysillä mukaan (tai ollenkaan).
Jos haluat ihastuksesi ja molemmat olette todenneet samanhenkisyyden niin "sitoudu" häneen ja etene varovaisesti.
ei ole sanonut, mutta voit aivan hyvin olla oikeassa, että häntä ei vain kiinnosta. en minä hänestä oikein selvää saa, koska ihastuneena ei pysty ajattelemaan selkeästi. ahdistumisestakaan en siksi aivan varma ole. siltä se on kuitenkin näyttänyt ja siksi on parempi olla varovainen. jotain joko tapahtuu tai sitten ei. varmuuden vuoksi on pidettävä koko ajan silmät avoinna muihinkin suuntiin.
samanhenkisyys on kaikkea tuota, mitä kirjoitit. äärimmillään se tarkoittaa myös sielunkumppanuutta, mutta siitä en tässä tapauksessa tiedä, koska en lopulta tunne toista tarpeeksi hyvin. samanhenkisiä nyt vielä löytyykin joskus, mutta toista sielunkumppania ei välttämättä ikinä. kaikki eivät löydä ikinä sitä ensimmäistäkään. kunpa vain tuntisin hänet paremmin. silloin selviäsi, haikailenko aivan turhaan hänen peräänsä.
tämä on hyvä ja hyödyllinen keskustelu. poikkeuksellisen hyvä yleiseen tasoon nähden. :-)
menee ehkä ohi aiheen, mutta haluaisitko kertoa lisää omasta tilanteestasi? ehkä se auttaisi?
olen kyllä hänestä todella aidosti kiinnostunut.
rima on muille naisille erittäin korkealla. jos vähänkin tapahtuisi edistystä, haku loppuisi heti.
ehkä tästä(kään) ei silti ikinä tule mitään. harmi... pitäisiköhän vain uskoa ja luottaa enemmän?
...sinua ihan täysin. Ensiksikin olen itse hyvin ihastunut yhteen ihmiseen ja kirjoituksesi muistuttaa hyvin paljon omaa tilannettani (paitsi että olen siis naispuolinen)
Niin, se mitä en ymmärrä on se, että kirjoituksestasi saa sen käsityksen että olet hyvin ihastunut. Olet myös hyvin viisaasti analysoinut sekä omaa että ihastuksesi käyttäytymistä ja päättänyt ottaa rauhallisesti.
Sitä en ymmärrä miksi kuitenkin yrität etsiä toista ihmistä 'tilalle', jos olet häneen ihastunut ja tilanteenne on epäselvä. Minusta sinun pitäisi selvittää asia ensin ihastuksesi kanssa ja vasta sitten siirtyä eteenpäin.
Itse olen tilanteessa, jossa oma ihastumiseni ja toisen kiinnostus ikäänkuin yllätti minut itsenikin. Siitä seurasi etten ikäänkuin osannut reagoida tilanteeseen, vaan saatoin vaikuttaa epäystävälliseltä ja vetäytyvältä. Nyt en voi enää mitenkään muuttaa tilannetta ja oma reagointini harmittaa. Kaikki vain tuli niin nopeasti ja omat tunteeni (tai että niitä ylipäätään on) säikäytti minut itsenikin. Kyseessä on myös henkilö joka on hyvin samanhenkinen kanssani, ja en usko löytäväni vastaavaa.
Niin, että älä luovuta ihastuksestasi tai selvitä ainakin tilanne ensin.
osittain olen minäkin pelästynyt omiakin tunteitani ja pelkään, että olen jo hukannut mahdollisuuteni. näin syvää vaikutusta ei ole kukaan aiemmin minuun tehnyt. myös siksi tämän toisen ihmisen on varmasti vaikea asennoitua minuun, koska ei hän ole samalla tavalla ihastunut. olisin kuitenkin valmis etenemään hänen ehdoillaan. olet varmasti oikeassa sinä, että todella pitäisi kaikesta huolimatta katsoa tilanne rauhassa loppuun asti.
tilanteestasi: miksi et voisi muuttaa tilannettasi? jokainen on itse vastuussa omasta onnestaan. (paraskin puhuja, tiedän :-)) tuskin mitään peruuttamatonta on kuitenkaan tapahtunut? eli sinullekin ohjeeksi: selvitä tilanteesi, äläkä luovuta!
... mahdollisuus, niin yrittäisin ilmaista kiinnostukseni ihastukselleni paremmin. Varmaan hänen reaktioistaan voisi päätellä onko kiinnostunut vai ei. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta nähdä häntä ja mikäli menneisyys on paras ennuste tulevaisuudelle, en näe välttämättä vähään aikaan. En voi oikein tehdä muuta kuin odottaa.
Se mitä sanoit kiirehtimisestä ja ajoituksesta on ihan totta. Vaikka kuinka kiva ihminen ilmaisisi kiinnostusta, niin jos on varattu ja seurustelee, niin ei se välttämättä ole positiivista (eli siis suhtautuu seurusteluunsa vakavasti ja toisaalta myös ihastuneen tunteisiin). Niin, että onhan sillä ajoituksella paljonkin väliä. Ja jos tietäisin että ihastukseni on varattu, yrittäisin hänet kyllä unohtaa.
Sitä vaan ihmettelen, että mistä tiedät että ihastuksesi ei ole samalla tavalla ihastunut. Onko hän suoraan sen ilmaissut vai onko se vain oma päätelmäsi?
tiedän tuon, kaikki eivät vain lämpene yhtä nopeasti. en minäkään. ehkäpä tuota juttuasi ei oltu tarkoitettukaan onnistuvaksi, vaan vain opettavaksi kokemukseksi. olet sitten vahvempi seuraavalla kerralla. ei kai tuossa tilanteessasi ole muuta tehtävissä kuin kulkea mieli avoimena, ettei taas kulje onnensa ohi. ei hän varmasti maailman ainoa sopiva mies ole. uusia voi kohdata ja vanhatkin tuttavuudet voivat yllättää. :)
minun ihastukseni ei sentään ole varattu. enhän minä varattuihin ikinä ihastukaan. on hän kyllä ilmaissut, että ei tunne tällä hetkellä samalla tavalla. ei nyt kasvotusten ole sanonut, mutta kuitenkin. ei varmasti tunnekaan, koska takana vaikeita suhteita ja minä puolestani olen ihan sekaisin hänestä. ajoitusongelmia on tosiaankin. kaikki viittaa silti siihen, että haluaisi hänkin tuntea muutakin kuin ystävyyttä. sehän tilanteessa onkin ongelmana, että kun on aluksi ollut vain kaveri, voi olla aika vaikea oppia näkemään toinen uusin silmin. onnistuu ehkä ajan kanssa tai sitten ei ikinä. joka tapauksessa meidän pitäisi tuntea toisemme nykyistä paremmin. sillä tavalla saisimme selvyyden asiaan.
hän oli taas vaihteekseni unessanikin omana kauniina itsenään. ei ollut märkä uni, vaikka hän kaunis nainen onkin. :)
... välttämättä ole varattu. Ongelma on juuri siinä, kun en tiedä sitä. Olen itse luonteeltani pikemminkin realistinen negatiiviseen suuntaan eli ajattelen aina huonointa mahdollista vaihtoehtoa, ainakin näissä asioissa. Eli jos en tiedä onko hän varattu, lähden siitä että ajatuksesta että on. Eipä tule sitten ikävänä yllätyksenä : (
Tässä tilanteessa, kun en näe häntä enkä voi selvittää kiinnostusta, niin realismi alkaa jo vaikuttaa ihastumiseen. Tuntuu järjettömältä olla ihastunut henkilöön, josta ei edes tiedä, onko hän jo varattu. Eihän se sitä sano, etteikö voisi varattuunkin ihastua, mutta kyllähän se omiin toiveisiin jutun suhteen vaikuttaa. Eli kai se jotenkin järki alkaa voittaa ihastumisen tunnetta ja alkaa epäillä koko ihastumista. Ja varsinkin sen toisen osapuolen kiinnostusta ylipäätään.
Mitä tulee tuohon ainoa sopiva mies, niin sitä en voi tietää. Mutta joku aavistus siitä on, että hän voisi olla todella sopiva ja muita en pysty edes ajattelemaan, ainakaan tällä hetkellä.
varatuksi olettaminen on tietysti ihan hyvä lähtökohta ja aika moni noin ajatteleekin. esimerkiksi minun oletetaan automaattisesti olevan varattu. tavallaan olenkin, sydämeni menettäneenä. ;-)
sinullahan on kaksi vaihtoehtoa. joko otat selvää tilanteesta tavalla tai toisella, tai annat asian olla ja siirryt eteenpäin. ei tarvitse suoraankaan kysyä, jos on vaikka yhteisiä tuttuja? ei se silti helppoa ole, tiedän kyllä.
... kyllä on, mutta en kyllä voi mennä kyselemään. Kun ko. henkilö saisi varmasti kuulla sellaisista kyselyistä, niin että ihan sama sitten vaikka kysyisin suoraan häneltä itseltään. Sitäpaitsi vaikka se antaisi toivoa kuulla hänen olevan vapaa, niin en silti tekisi mitään. Sillä hänen pitää olla myös ihastunut minuun, että jutusta voisi tulla jotain (en rupea miksikään riippakiveksi : ))
Niin mies on kyllä niin kiva, fiksu ja muutenkin hyvä, että omasta mielestä se on kyllä aika ihme, jos hän on vapaa. Jotenkin voisin kuvitella, etten ole ainoa, joka on sen huomannut.
Osaatko muuten miehenä kertoa, että millaisista merkeistä tiedät että joku nainen on sinuun ihastunut? Mietin vain, olenko mitään merkkejä edes antanut...
jos mies ei vaikuta ihastuneelta, niin voi olla kiinni siitäkin, ettei ole aiemmin sinuun kiinnittänyt sillä tavalla huomiota. me miehet olemme joskus kovin hidasälyisiä tuolla tunnepuolella.
en ehkä osaa tuohon kysymykseesi vastata. niitä merkkejä on niin erilaisia, varmaan yhtä monenlaisia kuin merkinantajiakin... toisaalta, onkohan minuun kukaan _todella_ ihastunut, koska vieläkin olen vapaalla jalalla? voisin tietysti silti yrittää jotain vastata.
toistuvia pitkiä katseita, varsinkin, jos on vielä hymy mukana.
sellainen hieman ujosteleva käyttäytyminen viittaa yleensä myös ihastumiseen. (jos nyt nainen muuten normaalisti ei ole ujo).
se, että nainen hakeutuu lähelle ja pyrkii ohimennen koskettamaan viittaa vähintään kiinnostumiseen. (ei välttämättä ihastumiseen).
kerropa ihmeessä, millaisia ne merkit on oikeasti?
... minun kohdalla on kyllä aika vähissä :(
(vastaan vielä, kun on niin hyvä keskustelu, vaikka pitää lähteä kohta kaverille) Antamistasi merkeistä ehkä ujo käyttäytyminen on ainoa merkki, mutta toisaalta olen vieraassa seurassa kyllä ujo muutenkin. Tutummassa seurassa saatan kyllä olla aika puheliaskin.
Minä myös tunnen ihastukseni pidemmältä ajalta (muistan sinun sanoneen vastaavaa aiemmin tässä keskustelussa), ja ollaan kyllä juteltukin. Minäkään en varsinaisesti ainakaan tällä tavalla ole kiinnittänyt häneen aikaisemmin huomiota, vaikka aina onkin ollut kiva tyyppi. Minun kohdalla merkki ihastumisesta saattaa olla jotenkin epänormaali tai jopa epäystävällinen käytös, koska hämmennyksessäni pyrin peittämään ihastukseni. Missään tapauksessa en uskaltaisi ohimennen koskettaa ja pikemminkin pyrkisin pois seurasta (ellei ole jotain ikäänkuin syytä pyrkiä seuraan), jälleen peittääkseni oman hämmennykseni.
No ehkä olen kuitenkin jollain tavalla luonut katseita ja pyrkinyt seuraan. Mutta voi olla että olen myös antanut aika ristiriitaisia merkkejä, vai miltä sinusta em. käytös vaikuttaa?
minäkin tästä kohta lähden iltaa viettämään... illan viimeinen vastaus?
ristiriitaisia merkkejä kyllä. sehän näissä ihmisten tulkitsemisissa hankalaa onkin, kun ihastumisen merkit todella ovat tapauskohtaisia. jos katsekontaktin saa, niin yleensä siitä voi jotain päätellä. ihastuksen peittely on kyllä varmasti aika tavallista, varsinkin, jos ei ole siitä toisesta osapuolesta aivan varma.
jotenkin ristiriitaisesti tuo minunkin ihastukseni kyllä on käyttäytynyt, mutta voi hänellä olla siihen muitakin syitä.
... tuo sinun ihastuksesi on käyttäytynyt ristiriitaisesti? Niin ja oletko pyytänyt häntä vielä treffeille tai aiotko pyytää? Itse toivoisin, että ihastukseni pyytäisi minut treffeille (mutta en usko että niin käy).
Luulisin, että ihastukseni on minut jollain tavalla 'noteerannut', mutta kynnys pyytää treffeille on varmaan korkea. Varsinkin jos on varattu tai luulee että minä olen varattu (olen
seurustellut tässä lähiaikoina ja voi olla että hän tietääkin sen). Mutta toisaalta on aika vaikea tutustua kehenkään paremmin muuten...
ollessani hänen kanssaan samassa seurassa, hän on joskus hyvin iloinen, joskus hämmentyneen oloinen, joskus näyttäisi vähän ujostelevankin. en tiedä, mutta vaikuttaa jotenkin, että hän peittelisi omia tunteitaan? hän ei vain käyttäydy aina oikein luonteelleen ominaisesti. hän on myös ehkä hieman pelästynyt minua ja tunteitani, vaikka en minä mielestäni kovin pelottava ole. :-) toisaalta, ristiriitaisestihan minäkin olen käyttäytynyt ihastuneena.
ei kyllä olla vielä siinä tilanteessa, että pyytäisin häntä treffeille. se olisi tässä tilanteessa hätäilyä. pyydän kyllä heti, jos hän vähänkään käytöksellään rohkaisee minua. on kyllä totta, että paremmin tutustuminen tarkoittaa käytännössä treffejä.
saahan naisetkin treffejä ehdottaa. minä ainakin arvostan aktiivista naista. kaikki miehet tosin eivät.
... jokseenkin yhtä sekavalta käytökseltä kuin minunkin käytös, tämä ihastuksesi käytös. Jos kyseessä on muutenkin samanlainen luonne kuin minä, sanoisin että hänkin on todennäköisesti ihastunut sinuun.
On totta, että naisetkin voivat ehdottaa treffejä. Mutta ongelma on juuri siinä, että kaikki miehet eivät sellaista arvosta. En tiedä, ehkä siitä joillekin miehille tulee sellainen käsitys että on ns. 'helppo nakki' tai jotain. Voisin itse muuten pyytääkin treffeille ihastustani, mutta en haluaisi pilata mahdollisuuksiani juuri tuosta em. syystä.
Siksi täytyy vaan odottaa. Mietin vaan sitä, että miten voisin itse rohkaista pyytämään treffeille? Olettaen että oma käytös on jatkossakin yhtä sekavaa kuin edellä puhuttiin...
Mä en välitä omista asioista täällä enempää jutella, olen kysellyt sulta sen takia että se auttaisi sua miettimään asioita muillakin tavoilla.
Huomasin kuitenkin pienen ristiriidan sun kirjoituksissa, esim. kun kirjoitit että olet kertonut ihastuksellesi että olet ihastunut ja vähän liiankin päällekäyvä ollut niin miten et vielä ole treffeille kuitenkaan pyytänyt??
Eikö yleensä ensin käydä treffeillä ja tavata.
miettiminen onkin hyväksi. kiitos kysymyksistäsi. ei omista asioista täällä liian tarkasti kannatakaan jutella. yleisellä tasolla juttelu on järkevämpää ja voi auttaa.
no, varsinaisesti treffeillä emme ole käyneet, mutta olemme kuitenkin tavanneet muuten muutamaan otteeseen ja tunteneet toisemme jo pidempään, kavereina siis. puhtaasti kahdenkeskisiä tapaamisia ei kuitenkaan ole ollut.
totta silti on, että kerroin tunteistani varmasti liian aikaisessa vaiheessa.
en usko, että on samanlainen luonne kuin sinä. hän ei ainakaan mielestäni ole ujo. toivotaan silti, että olisi ihastunut. :)
rohkaisusta: jotenkin sinun on se kiinnostuksesi osoitettava. jos et halua itse treffeille pyytää, niin tavatessanne luot pari merkitsevää katsetta ja muistat hymyillä. kyllä se kaveri ymmärtää silloin, mikä on homman nimi, jos hän ei aivan toivoton tapaus ole. :)
... kommentista ollut hirveesti apua. Olen kyllä yrittänytkin hymyillä esim. (kun viimeksi nähtiin), mutta tyyppi ei ollut tietääkseen (voi kyllä johtua muistakin syistä). Ja siks toisekseen, kun en vähään aikaan näe sitä, niin mitä jos se törmääkin elämänsä naiseen sillä välillä? Ei siinä joku haalistunut mahdollinen ihastus varmaan paljon muistu mieleen... Niin ja mitäs itse teen kun joku enemmän röyhkeä tyyppi pyytää ulos? En haluis lähtee, mutta enhän mä voi toivossakaan vaan elää.
Siinä se onkin se ongelma. Kivat, ehkä vähän ujot pojat ei tee aloitetta ja samanlaiset tytöt
ei myöskään. Ja sitten ne ei koskaan löydä toisiaan, vaan kummatkin tahollaan jonkun räväkämmän ja röyhkeemmän tyypin.
Mitä tulee tähän keskustelun yleiseen tasoon (mistä joku tuolla edellä vihjas), niin yleisellä tasolla mun mielestä ollaan puhuttu esim. käyttäytymisestä kun on ihastunut. Jos tästä joku luulee mut tunnistavansa, niin kyllä voi heittää kirveen aika pahasti kiveen.
Toivottavasti oli se kunnon katsekontaktikin? :-) Tilanteesi on tietysti ongelmallinen, jos aiemmin olet antanut itsestäsi tahtomattasi kylmän vaikutelman niin kuin aiemmin kirjoitit. Sun pitäisi yrittää rohkeasti vain jutella miehen kanssa. Kun juttuun olette päässeet, niin se on hyvä alku. Silloin hän huomaa, että et sinä mikään kylmä tyyppi olekaan.
Jos hän kuitenkin törmää elämänsä naiseen, niin eihän sille sitten mitään voi. Sitten ette olleetkaan toisillenne tarkoitetut. Vaikeaahan se tietysti on muita tapailla, jos ajatukset pyörii vain siinä yhdessä tyypissä ja tilanne on epävarma.
On ihan hyväkin, että kaksi hiljaista ja ujoa ei päädy yhteen. On hyvä, että suhteessa toinen osapuoli on puheliaampi tai räväkämpi kuin toinen, ei silti välttämättä röyhkeä. pieni vastakohtaisuus on vain hyvästä, eikä estä sitä, että pari kokonaisuutena kuitenkin on samanhenkinen. Minä ainakaan en halua yhtä hiljaista ja rauhallista kumppania kuin itse olen.
viimeiseen kappaleeseen liittyen olen ihan samaa mieltä. kyllä tämä maa on täynnä tällaisia tapauksia kuin sinä tai minä. Varmasti aika moni voi lähipiiristään tunnistaa "juuri meidät".
... nyt ihan 'pöllönä' jäänyt tuijottamaan, enkä hymyilly kun haljennut nauris : ) (en kyllä ois kehdannutkaan) Tyyppi ei itse puhunut mulle edes sen vertaa kun yleensä, että en tiedä olisko mun siitä pitänyt päätellä ettei sitä kiinnosta. No en kyllä sitten itsekään keksinyt mitään sanottavaa, eikä ollut kunnolla tilaisuuttakaan.
Mitä tulee tohon tunnistamiseen, niin mä en ainakaan yhdellekään elävälle sielulle oo raportoinu tätä juttua näin tarkkaan, että kukaan ei kyllä voi tunnistaa. Sen, että oonko mä jotain katseita johonkuhun joskus luonut, vois tietää maksimissaan ihastus ite, tässä tapauksessa en usko että sekään. Musta on kyllä hienoa saada 'miesnäkökulmaa' aiheesta, koska ei teidän miesten logiikasta ota hullukaan selvää : )
Tosta elämänsä naisesta olen vähän eri mieltä ja ettei olla toisillemme tarkoitetut olen vähän eri mieltä. Mä en usko mihinkään pyhimyksiin tai leffojen sankareihin, jotka jää odottamaan ihastuksensa tavattuaan 'for ever after' (varsinkaan jos tilanne on näin epäselvä). Mä luulen että jos ei toista nää pitkään aikaan, niin joku muu voi tulla väliin (jos se joku muu on riittävän sopiva). Sellainen on ihmisluonto, ei se jaksa ikuisuuksia vain kaivata. Ihme että olet miehenä tästä eri mieltä?
Pysähtynyt tilanne siis sielläkin. Jotain pitäisi tietysti tuohon keksiä, mutta ainoa asia, joka tulee mieleen, on jälleen se ajoitus. :) Kärsivällisyyttä vain, ehkä se mieskin epäröi. Jos hän puhuu normaalia vähemmän, voi tarkoittaa myös sitä, että on ihastunut. Minulla ihastus ainakin vaikuttaa siten, että välillä ei tahdo saada sanaa suustaan, kun yrittää ihastuksen kohteen kanssa jutella. Sitten jälkeen päin harmittaa aina.
tunnistamisesta: En ole minäkään raportoinut. Enpä kyllä suuremmin välitä, tunnisti joku tai ei.
elämän naisesta jne: en ole kanssasi eri mieltä. Niitä oikeita tai riittävän oikeita on varmasti useampi kuin yksi ihmistä kohti. Pakko olla, muuten kukaan ei sitä oikeaa koskaan löytäisi. Joskus on vain pakko yrittää ajatella tuolla tavalla kuin tuossa edellä kirjoitin. Se tavallaan helpottaa elämää. :)
Luin tämän sun tekstin. Tais valjeta mulle tuo "jos hän puhuu normaalia vähemmän..." juttu.
Tuo on totta tosiaan ihmetyttänyt mua.
Kaikille muille juttelee niitä näitä kasvot peruslukemilla. Mun kanssa ei tahdo saada sanaa suustaan, mutta silti hymyilee suu korvissa!!
Kiitos, kun selvensit ajatuksiani!!
Voin sanoa et noin se juuri on ainakin mun kohdallani. En saa sanaa suustani hänen kanssaan, vaik haluisin ja muiden kans pälpätän kyllä.Ei sovi edes mun luonteelleni.
... just se ongelma! Itselläkin ihastuminen vaikuttaa juuri samalla tavalla. Normaalisti ei ole ollut mitään ongelmia jutella henkilön kanssa, mutta nyt yhtäkkiä ei keksi mitään sanottavaa edes sen kommentteihin. Niin, että siinä sitten ollaan kaksi mykkää kalaa : 0, (mikäli tyyppi on myös samasta syystä hiljanen, toivottavasti). Mutta en kyllä silti ymmärrä, miten siitä johonkin deiteille edettäisiin...
Mitä tulee tuohon elämänsä naiseen tai mieheen, niin kyllähän mäkin haluisin siihen uskoa. Ja eihän se odottaminenkaan ole mikään ongelma. Se on vaan puolin ja toisin vaikeeta odottaa, kun ei tiedä varmasti sen toisen tunteista. Jotenkin ei tunnu järkevältä odottaa, kun voi olla ettei se toinen pidäkään susta. Sitten jos sattumalta tulee joku toinen vastaan, niin ei ole mitään syytä odottaa. Jos tietäisin, että se toinenkin tykkää minusta ja että jutusta voisi tullakin jotain, voisin kyllä odottaa pidempäänkin.
Mutta miten kauan aiot tai olet itse valmis odottamaan? Kun tilanteesi on aika samanlainen.
Onko tyyppi kuitenkin hymyillyt sulle? Vai onko pelkästään hiljainen? Jos hymy näkyy koko kasvoista, silmistä ym., niin todennäköisesti on ihastunut. Et kai ole antanut kaverille pakkeja aiemmin? (kun olit tylystikin käyttäytynyt) jos olet, niin pallohan on sinulla. Todennäköisesti hän ei halua tulla torjutuksi toistamiseen.
Enpä osaa tuohon vastata, kuinka kauan pystyn näin elämään. Jonkinlainen muutos tähän tilanteeseen olisi saatava, mutta eipä ole ratkaisuja näkyvissä. Ei suuntaan eikä toiseen. Aika näyttää.
... kun nähtiin niin ei kyllä hymyillyt yhtään ainakaan mulle. Musta tuntuu, että mä yritin hymyillä sille, mutta se ei reagoinut mitenkään. Eikä edes puhunut mitään. Ehkei se sittenkään ole musta millään tavalla kiinnostunut. Mä jo ehdin elätellä toivoa ton sun aiemman kommentin takia
(puhumattomuudesta).
Sitäpaitsi en ole kyllä millään tavalla torjunut sitä. Kerran aikaisemmin sanoin sille vähän tylysti, kun se tuli ystävällisesti sanomaan jotain, mutta mua harmitti ihan muista syistä. Ja luulen, että sekin ties että mua harmitti ihan joku muu asia. Sitäpaitsi se kommentti oli vaan yleistä ystävällisyyttä ei sen enempää. Ei se ole mitään sellaista mulle koskaan sanonut, mistä voisin päätellä sen olevan enempää kiinnostunut.
Että mä ylipäätään luulen, että se vois olla kiinnostunut musta perustuu enemmän vaan ihan pieniin asioihin sen käyttäytymisessä. Jotka oikeesti voi varmaan johtua ihan mistä vaan. Ei mulla oikeesti ole mitään syytä kuvitella, että se ois musta kiinnostunut. Johtuu vaan siitä, että mulla on ollut mukavaa sen seurassa.
voi pahasti pettää..
kun tutustuu ei olekaan kyseessä
ujo, hiljainen ja rauhallinen
vaan jopa melkein vastakohta
Mahdotonta sanoa, kun en ole paikalla ollut. (luulisin :-)) Ihastuneena kyllä voi kuvitella kaikenlaista. Pienikin merkki toisen käytöksessä voi saada melkoiset mittasuhteet.
Eihän sitä silti tiedä. jos tulette toimeen keskenänne, niin se on jo hyvä lähtökohta.
Kerrohan noista pienistä asioista käytöksessä. Ehkä mä voisin niistä jotain päätellä.
sitten olet? Ja koska olet moisen havainnon tehnyt? :o)
Niin, on ainakin vaikuttanut siltä, että henkilö olisi halunnut istua lähelläni viime aikoina. (Jotain puhettahan oli aiemmin siitä lähelle pyrkimisestä)Toisaalta minäkin olen halunnut istua hänen lähellään, ja siis ollaan jouduttu istumaan lähekkäin olosuhteiden pakostakin. Mutta nyt siis viime aikoina (vaikeaa kun ei halua kertoa yksityiskohtia) se on vielä korostunut, omalta osalta tuntuu että olen jopa käyttäytynyt naurettavasti sen lähekkäin istumisen suhteen...
Niin ja lisäksi meillä on ollut jotain ihan hyviä keskusteluja (muistaakseni tämä henkilö oli itsekin sitä mieltä), niin että ehkä hänkin on jotenkin viihtynyt minun seurassa. Toisaalta hän keskustelee kyllä muidenkin kanssa mielellään, ettei siitäkään nyt mitään vielä voi päätellä ihastumisen suhteen.
Niin ja sitten on vaan sen selittämätön tunne, että yhtäkkiä tuntuu että näkee toisen aivan uudessa valossa. Ja että tavallaan toinenkin näkee sinut jotenkin erilaisena kuin ennen. Mutta se ei perustu mihinkään käyttäytymiseen.
Niin todennäköisesti et ole ollut paikalla (mahdollisuus ehkä yksi kymmenestä tuhannesta vai?) mutta hyviä mielipiteitä sinulla on.
pöydän ääressä penkillä pysyi, eikä menny seinän läpi.
Kyllähän tuo viittaa vähintään kiinnostukseen. hipaisepa kaveria ohimennen silleen puolihuolimattomasti, niin huomaat miten hän reagoi kosketukseesi. :) rohkeasti vain...
tuo toiseksi viimeinen kappale viittaa omaan ihastukseesi. voihan tosin olla, että on molemminpuolistakin.
yksi 10000:sta mahdollisuutena on varmaan liioittelua.
minäkin haluaisin tuntea ihastukseni paremmin, eiköhän se siitä lähtisi. Kaikessa rauhassa kun saisi olla, niin varmasti juttu etenisi. ja musiikin kuunteluhan auttaa aina, varsinkin raskaan! :-)
puolisen vuotta olen ihastunut ollut, eikä tämä kyllä näytä ohi menevän. kärsivällisyyttä siis vain. :-)
hyviä vinkkejä saa edelleen lähettää. älkäähän menettäkö toivoanne. pärjäilkää.
t. ihastunut mies, 28
oletkos miettinyt sellaista vaihtoehtoa, ettei nainen tunne sinua kohtaan muuta kuin ystävyyttä? millaisetkas välit teillä on muuten? oletteko tunteneet kauankin?
ei niitä tunteita pysty väkisin herättämään. itselläni se on ainakin ihan selkeästi joko-tai.
on ihmisiä joiden kanssa tulee tosi hyvin toimeen, muttei kuitenkaan ole sitä suhteeseen tarvittavaa kemiaa ja tarkoitan nyt juuri sitä "tunnetta". en haluaisi edes yrittääkään tyytyä vähempään. se olisi silloin tyytymistä siihen toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon..
tutustukaa vaan rauhassa, mutta älä odota liikoja tai jämähdä paikoillesi. missään tapauksessa ei kannata hätäillä. anna naiselle tilaa ja aikaa.
heh eh heh... :)
pakko vastata, oli hyvää tekstiä.
olen miettinyt, nyt ja aiemminkin.
ollaanhan me "tavallaan" tunnettu jo joitakin vuosia. ei voi sanoa, että hyvin tuntisimme toisiamme vieläkään. omat tunteeni heräsivät vasta tänä vuonna, kun aloimme tuntea toisiamme vähän paremmin. minuun puolestani vain ei ole niin helppo tai nopea tutustua, kun olen vähän hiljaisempi kaveri ennen kuin opin tuntemaan toisen paremmin. Siksi haluaisinkin tutustua kaikessa rauhassa ja olen saanut siitä toisesta osapuolesta sellaisen kuvan, että haluaisi hänkin minut paremmin tuntea.
kyllä ne tunteet voivat kehittyä hitaamminkin. olen saanut sen itse kokea. silloin ne tunteet myös helposti kestävät, koska ihastus ei rakennukaan pelkälle ensivaikutelmalle tai omassa päässä luodulle kuvalle toisesta. pitäisi siitä huolimatta muistaa pitää jalat maassa.
paikoilleni en ole jämähtänyt. olen yrittänyt tutustua muihinkin, mutta ei niitä samanhenkisiä kävele vastaan kovinkaan usein. harvinaisia tyyppejä tuntuvat olevan.
tuo viimeiseksi kirjoittamasi kappale kuvastaa sitä mihin olen tilanteessani päätynyt. yritän edetä varovasti. toivotaan parasta. :-)
selvennäs nyt vähän vielä...
-paljonko on naisella ikää?
-milloin olette viimeksi nähneet?
-heitäs vielä horoskooppimerkki, jos tiedossa
n
eipä taida olla kovin aiheellisia kysymyksiä. vastaan siis näin:
- suunnilleen minun ikäinen. vajaa pari vuotta ikäeroa
- muutama viikko sitten
- tiedossa on
mihin pyrit?
skorppari
Jos se olet se minun ihastukseni niin pistä ihana vauhtia...töppöstä toisen eteen ja ennenkaikkea VASTAA VIESTEIHINI! Niin tiedän että oikeasti välität. Olen nyt laittanut sun viime viestin jälkeen ainakin 4 viestiä ja kun et ole vastannut, olen ollut lähes varma ettet välitä oikeasti kun vaikenet yhtäkkiä. Olen täysin valmis kunhan kutsut! Ja todellakin ollaan samanhenkisiä ja viihdytään luonnossa...luonteenpiirteetkin täsmää ja hymyherkkyys! Oot ihQ!
Luin melkein koko viestiketjun läpi. Jos minulla olisi dementiaa niin
voisin hyvin epäillä itseni kirjoittamaksi. Näiden kirjoituksiesi mukaan
AINOASTAAN musiikkimaku ja ikä menivät pitkästi pieleen ;)
Tunnistan kuitentkin tilanteen todella hyvin. Se on toisaalta ikävä
kokemus. Miksi tietyt henkilöt eivät kerro tunteistaan, vaikka
ne saattavat näkyä selvästi käyttäytymisessä?
Hankala paikka, mutta itse aion voidella tämän jutun koneistoa oikein
kunnolla, jotta selviäisi, että tuleeko tästä toimivaa ;D
sinua sitten vaihteeksi vähän! *virn*
Oletko tuntenut naisen (?) jo vuosia?
yksi mahdollinen syy on tietysti siinä, että nainen on saanut aiemmin pahasti siipeensä, eikä oikein uskalla luottaa tai "heittäytyä". ehkä? en minä tiedä. niin kultainen ihminen on kuitenkin kyseessä, etten minä voi antaa asian vain olla, vaikka tavallaan voisin päästä "helpommallakin", jos vain unohtaisin koko jutun.
tosiaankin toisaalta ikävä kokemus, toisaalta katkeran suloista. sentään tunnen jotain. :-)
olen kanssasi samoilla linjoilla. pitää olla vain varovainen ja ottaa rauhallisesti, niin ehkä tästä minunkin tapauksesta jotain vielä tulee.
toivotan onnea sinnekin päin!
tentata, mutta en aio yrittääkkään pokata häntä täältä. Se olisi
kai jo liian helppoa, vai mitä? Itse asiassa luulen, että en
kovin hyvin edes tunne häntä.. Olen toki tiennyt hänen olemassaolostaan
jo vuosia. Ehkä jo hieman häntä tunnen, mutta todella liian vähän...
Soisin tuntevani enemmän!
yrittää pokata täältä? Oletpas sarkastinen.
Sehän on maailman toiseksi vaikein tehtävä yrittää löytää täältä helmeä.
Joka kerta kun sukellat meren pohjaan, iskee näkki varpaaseen.
Ei pelkoa, en ole kaipaamasi. Saat jatkaa toivotonta haikailuasi.
..milläs tavoin olet tiennyt hänen "olemassaolostaan" jo vuosia? miksette aiemmin ole tutustuneet, kerran jo toisenne tiesitte?
asutteko samalla paikkakunnalla?
kysymysten määrää! Onko oma lehmä ojassa? ;) Kerron vain, että
tiedän aikamoisen määrän ihmisiä joihin en ole sen tarkemmin tutustunut..
Joidenkin kummien "sattumien" kautta jouduimme enemmän tekemisiin
keskenämme ja huomasin että hän on todella ihastuttava persoona
ja vielä niin nättikin! :)
Mutta sinäpä olet oikea ilopilleri! :D Kirjoitat "helmen löytämisestä"
ja minä taas kirjoitin ihastuksen kohteen kohtaamisesta tällä
palstalla :D Älä sitten kysy, et onko noilla eroa ;D -On niillä, usko pois!
teksti oli sulle liikaa. Heh itelles ; )
Mitäs muuta ajattelit tehdä, kuin sitä voitelua :D
Minunkin elämääni on yhtäkkiä ilmestynyt ihminen melkein 10 vuoden takaa. Silloin aikoinaan en kiinnittänyt häneen niin paljon huomiota kuin olisi ehkä pitänyt, JO silloin..nyt harmittaa.
Hän kuljeskeli yksin kyseisessä paikassa ja jokin hänessä kiinnitti huomioni. Seurasin häntä katseellani ja tein analyysiä tapani mukaan..
Ajattelin että "onpas siinä ylpeä nuorimies" - aiheeton olettamus, joka ei sitten pitänytkään paikkansa!
Tuona kyseisenä iltana kuitenkin huomasin, että hän katselee minua...sieltä jostain kauempaa samalla kun...enkä koskaan enää nähnyt häntä missään ennen kuin n. 1,5 vuotta sitten..
Toki hänen nimensä tiesin, koska olin soittanut paikkaan, jossa hän silloin työskenteli. En kuitenkaan tiennyt hänen olevan se sama ihminen..
Sitten yhtäkkiä, yhdeksän vuoden jälkeen..silmieni eteen ilmestyi eräs juttu..ja aivoissa raksutti..se sama ihminen, joka oli jäänyt mieleeni..Mun oli pakko tehdä jotain konkreettista...
kuitenkin mielessäsi se, että jos et anna täälä selvää vastakaikua, en välttämättä ole kiinnostunut sinusta tuola.
Koska mä haistan sinut ja sinä pakoilet.
Enkä pidä siitä.
tota piti hieman jo miettiä. On totta, että en viimeaikoina ole
antanut hänen nähden oikein mitään vastakaikua. En oikeastaan kehtaa,
koska en MUKA tiedä lainkaan hänen tunteistaan. En todella halua olla
liian tyrkky.. Ajattelen, että inhottavinta naisen kannalta on, jos
hän ei suuremmin pidä miehestä ja tämä vain pommittaa monenlaisilla
flirteillä yms.. Näin siis luulen.. Voisin toki olla aktiivisempi em.
tilanteissa :D
Ehkä pitäisi kysyä häneltä lupa :P
Mainitsemani koneisto tarkoittaa tätä koko draamaa ja voitelun merkityksen
voikin päätellä siitä :P
Vakavasti kirjoittaen arvelen, että olemme hieman eri ikäluokkaa..
10 vuotta sitten olin sitä ikää, että tuo nuorimies ei tainnut
olla silloin kuvaava ilmaus meikäläisestä.
Hän taas taisi olla siinä iässä, jossa ajatus poikakaverista saattoi
tuntua suunnilleen epämiellyttävimmältä asialta tässä maailmassa :D
vastaus tyydytti. Kovasti. ; )
Minä olen aika rento tyyppi enkä ota pahakseni hehkutuksista, päinvastoin. Olettaen tietysti, että olen tekemisissä fiksun tyypin kanssa. Niin kuin monesti olen, jos ylipäätään olen.
Kyllä sinä MUKA tiedät. Mutta et voi olla varma. ; )
..on sellainen taipumus, että jos oikeasti olen ihastunut kunnolla johonkin mieheen, niin osoitan sen kyllä. varsinkin jos mieskin on selväksi tehnyt aikeensa.
jos tunteeni olisivat vähän "laimeammat" niin sitten ehkä jahkailisin ja koittaisin tutustua tai yrittää olla vain ystävä. yleensä sen kyllä tietää jo ensi tapaamisella, että haluanko miehestä jotain enemmänkin.
jostain syystä tuli sellainen mielikuva, että ehkä nainen EI ole kiinnostunut sinusta siinä mielessä, koska olet ilmaissut kiinnostuksesi eikä nainen ole tehnyt asian eteen mitään.
vaikea kuitenkaan mennä sanomaan.. kun en tapausta tunne tämän tarkemmin.
jostain, että kaksonen tappaa leijonan.
Siinähän sitä samanhenkisyyttä onkin.
joopajoo.. tarttee sanoa, että kaksonen (m siis) on ollut kovasti mielessä jo muutaman kuukauden.. ;)
eikä tää nyt mitenkään liity tähän "aihealueeseen" mitä tässä ketjussa keskustellaan. enpähän vaan malttana olla mainitsematta =))))
sanotaan kauriista ja oinaasta?
... kyllä kokeile. Voi olla käytännön syistä vähän vaikeatakin, mutta saan vielä syytteen jostain häirinnästä :) No ei nyt ehkä sentään, mutta en halua että henkilö alkaa juosta mua karkuun. Kun kuitenkin varmaan jatkossakin ollaan tekemisissä. Mikset itse kokeile?
Ja mitä itse veikkaat tosta mahdollisuudesta?
no, voi olla, että on liian uskaliasta. tietysti voit tehdä sen ohimennen puolivahingossa. pieni hipaisu vain niin, että se voidaan tulkita myös vahingoksi. :-)
Oma ihastukseni taisi hymyillä minulle silleen ujosti tänään. Hän saattaa hyvinkin olla maailman suloisin olento! :-)
Tilanne tuntuu olevan sellainen, että molemmat kiertävät toisiaan, mutta kumpikaan ei oikein tiedä, miten umpisolmu aukeaisi.
Jos kysyn häntä treffeille, voin helposti saada pakit, jolloin tilanne on entistä hankalampi. Hän vaikuttaa vieläkin jotenkin pelokkaalta. Kiinnostuksen näen hänestä kyllä jo ihan päällekin päin.
Alkuperäiseen kysymykseen viitaten: mitenköhän häntä oikein kannattaisi lähestyä tai rohkaista? etten vain taas pelota häntä kauemmas. Pitää varmaankin vain ottaa edelleen hyvin varovaisesti, että hän ihastuisi tai kiinnostuisi enemmän... Mitenköhän sekin sitten onnistuisi?
... hipaisen vahingossa taas, niin eipä se taida auttaa. Tai että lopputulos on vaan molemminpuolinen nolous moisesta törmäilystä : ) Olen kyllä vähän sitä mieltä, että sitä kosketusta pitää ensin kaivata ennen kuin se voi olla positiivinen kokemus (molemminpuolin).
Kiva että näit ihastuksesi tänään. Samalla taisivat mahdollisuudet että olisit minun ihastukseni tippua nollaan. No ei se mitään, ihan liikaa tässä ollaankin spekuloitu asioita minun kannaltani.
Jos tyttö on tosiaan vähän ujo ja arka, niin treffeille pyytäminen voi olla pieni riski. Ymmärrän sen, ettet halua saada pakkeja ja ikäänkuin haluat hänen itsekin jo toivovan treffejä (eli taas se ajoitusongelma). Osaatko kertoa yhtään tarkemmin, miten hän reagoi sinut nähdessään? Ja sekään ei ole ihan täysin selvinnyt, että miten paljon olet jutellut hänen kanssaan? Ja jos olette, niin miten hän on siinä yhteydessä käyttäytynyt?
oikeassa olet kosketuksesta.
Kuten todettua, ei hän normaalisti ole ujo eikä arka, oikeastaan päinvastoin. mutta onpa tainnut yllättyä minun tunteistani ja ehkä nyt myöhemmin myös omista tunteistaan.
Kyllähän me jutellaan aina toisinaan. kaveritaustahan meillä on. Kun juttelemme, hän on yleensä normaali, aika puhelias ja iloinen itsensä. Minä olen meistä se hiljaisempi normaalistikin. Tänään ei paljon muuta kuin moikattu. Oli kyllä hymyileväinen moikatessaan.
Hänelle on kehittynyt tapa vilkuilla minuun päin kauempaa vähän rauhattomasti ja yleensä hymyilee, kun jää siitä minulle kiinni.
eipä taida olla vielä treffien paikka. seuraan tilanteen kehittymistä. seuraavan kerran, kun tapaamme, pitänee jälleen vähän jututtaakin.
Kumpikohan tässä pyörittää ja ketä? :-)
... viittaa kyllä jo siihen, että tyttö on tosi kiinnostunut. Täytyy myöntää, että itsekin olen sortunut siihen, mutta että se on noin ilmiselvää! Rupeaa jo naurattamaan, kun on itsekin vielä luullut, ettei se toinen huomaa. Sanoisin, että siinä vaiheessa kun tytön on jo vaikea pitää katsetta irti sinusta, hän on jo ihastunut.
Luulisin, että voit kyllä vakavasti harkita että pyydät tyttöä treffeille piankin. Sinänsä toimit kyllä viisaasti, kun annat tytön odottaa. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että tietyllä tavalla odottaminen lisää kiinnostusta ja tyttö ehtii ajatella sinua. Ettei sitten deitit tule kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan niitä on odotettu. Mutta tässä kohtaa veikkaisin että on kyllä jo ehtinyt ajatella sinua. Ja juttelu nyt tietenkin on aina hyvä idea : )
Äläkä sitten kuitenkaan anna odotuttaa liian kauan itseäsi! Sinä sentään voin ratkaista, koska lopetat odottelun - mulla ei ole kuin odottamista edessä... ja ehkä vielä turhaan... Että on se niin väärin!
Mitä tarkoitat tolla viimeisellä lauseella?
vaivihkaa hän tosiaan yrittää vilkuilla, muttei siinä aina onnistu. Jos olet tuota mieltä, pitänee sitten suunnitella hyvät treffit. tätä juttua minä en halua pilata mistään hinnasta. yritän silti pitää jalat maassa.
selvennys vikaan lauseeseen: tuli vain mieleen tuollainen ulkopuolinen näkökulma.
minähän olen tästä naisesta ollut jo jonkin aikaa aivan sekaisin ja sikäli hän kyllä on "pyörittänyt" minua aivan täysin. toisaalta, jos minä tällä tavalla tavallaan odotutan itseäni, niin enkö minäkin silloin tavallaan pyöritä häntä? ;-) Jos joku ulkopuolinen tilannetta tarkkailisi, voisi asian varmaan tällä tavalla nähdä. ulkopuolista tarkkailijaa tilanne varmaan huvittaisi suuresti. Minua ei ole pitkään aikaan oikein huvittanut, mutta nyt tuntuu paljon paremmalta. tämä ei ehkä olekaan yksipuolinen ihastuminen.
anna sille miehelle vain huomiota, niin kyllä hän varmasti sinut huomaa varsinkin, jos tuntuu samanhenkinen olevan. Itsekin sytyn hitaasti. kärsivällisyys on sittenkin avain onneen? mutta yritetään olla silti odottelematta liikaa. :)
nukkumaan nyt.
... yritetään pitää täälläkin, mutta vaikeaahan se on kun ihastusta ajattelee ihan liikaakin. Se huonopuoli on tässä ihastumisessa, että ikäänkuin muodostaa kuvan siitä toisesta ihmisestä, joka ei todellisuudessa välttämättä pidä paikkaansa.
'Pyörittämisestä' ja treffeistä vielä. Tästä kuka 'pyörittää' ja ketä -ajatuksen suhteen tuli vaan mieleen että eihän se ihastuminen ole mikään kilpailulaji. Eikä mun mielestä muutenkaan kannata liikaa lähteä mihinkään 'peleihin' tunnepuolen juttujen kanssa, kun se toinen osapuoli ei välttämättä sitä ymmärrä. Vaikka ei sillä, selvästikään et mikään 'pelimies' ole, koska suhtaudut ihastukseesi vakavasti.
Todennäköisesti ei kyllä ole kyseessä yksipuolinen ihastuminen ja mikäli se tyttö on ihan tavallinen, niin kyllä se todennäköisesti odottaa jotain aloitetta sinulta. Ensitreffit on aika hankala paikka, mitä olet ajatellut ehdottaa?
Itse rupesin miettimään (yön yli : ( vielä tuota vilkuilua. Mietin, että olen kanssa vilkuillut ihastustani jo niin selvästi, että tyhmempikin on jo varmaan tajunnut ajatukseni. Mietin, että voisiko kuitenkin olla, että puhumattomuus ja 'ei-noteeraminen' viimeksi kun nähtiin ovat merkkejä torjunnasta? Kun ihastukseni on kyllä puheliaampi, kun juttelee muiden ihmisten kanssa enemmänkin kuin minä. Pahalta vaikuttaa minun kannaltani.
vähän typerä tuo pyörittelykommenttini, helppo ymmärtää väärin. :( en minä noin ajattele. olet tuossa ihan oikeassa.
muuten sitten: mietitään ja katsotaan...
minun tapauksessani tilanne on vieläpä sellainen, että ihastustani ajattelen, mutta mitään kuvaa ei hänestä edes erikseen edes tarvitse muodostaa. mutta mä olenkin ihastunut jo ennestään tuntemaani ihmiseen.
harmittaa, kun en saanut tänäänkään juttelua aikaiseksi. moikattiin kyllä jälleen. minusta tuntuu oikeastaan ihan hyvältä muuten, mutta nyt on kyllä alkanut oma saamattomuus hieman harmittamaan. jotenkin näen, että en minä varmaan enää pakkeja saa, mutta pelkään niitä silti.
Vähän epäreilu tilanne, koska hänhän tietää ihastukseni ja tietysti nyt olettaa minun huomaavan vastaavan tunteen itsessään. Huomaanhan minä(?), mutta en vain osaa uskoa todeksi. Varmaan vaikuttaa sekin, että joskus aiemmin (ei oikein voi kertoa tarkemmin) olen häneltä jo pakit tavallaan saanutkin. en tiedä, onko hän ymmärtänyt tilannetta. jos on, niin saisi kyllä jollain muullakin tavalla yrittää rohkaista aloitteeseen. Turhaan minä varmaan sellaista odotan. On vain yritettävä rohkaista itsensä. :) Toivottavasti näen hänet huomennakin, mutta varma en kyllä ole. :(
Ehkäpä hän osaa ihastumisen tunteestaan nauttia, jos ihastunut on. Etten vain satuta häntä tällä odottelullani. Enhän minä pahaa tarkoita. Tosin kyllähän hänkin minut tuntee, joten ehkä hän ymmärtää.
Enpä vain tiedä tuosta tilanteestasi. Kaikella tavalla haluaisin yrittää auttaa. Olet tarjonnut minulle todella paljon apua ja tukea tässä tilanteessani. Olen siitä hyvin kiitollinen. Hienoa, että maailmasta löytyy tuollaisia ihmisiä.
Millainen mies oikeastaan muuten on luonteeltaan? Onko tiedossa? Puhumattomuuteen voi olla monia syitä. Yksi niistä on epävarmuus. Jos hän nyt ei sinua varsinaisesti pakoon juokse, niin enpä tiedä tuosta torjunnastakaan. Itse pidän vilkuilua suloisena. se on niin hyvin naisellista. :)
... että et voi kertoa tarkemmin noista pakeista. Ilmeisesti kyseessä ei ole mitkään varsinaiset pakit, koska epäilet ettei tyttö ole ehkä edes ymmärtänyt tilannetta. Ja kun ymmärtääkseni et ole vielä aiemminkaan mitään varsinaisia treffejä ehdottanut. Tällä asialla tuntuu kuitenkin olevan merkitystä sinulle ja sen takia et halua edetä ja kokea samaa uudelleen. Haluaisin auttaa, mutta minun pitäisi tietää tilanteesta jotain enemmän.
Jos tästä on jo kauemmin, niin onko mahdollista että tyttö ei vielä ollut ihastunut sinuun? Nyt tällä hetkellä hän vaikuttaa ihastuneelta, niin että ei pitäisi olla mitään huolta. Tai onko mahdollista että tyttö ei tosiaan ole edes ymmärtänyt koko tilannetta ja sitä että olet tuntenut itsesi torjutuksi? Hän ei varmasti ole sitä tarkoittanut, jos on noin ihastunut, et ole ehkä ymmärtänyt häntä oikein.
Enpä tiedä voiko ihastumisen tunteesta nauttia pidemmän päälle ilman mitään aihetta. Mutta jos nyt näette, niin pelkkä näkeminenkin ja katseitten vaihto voi pitää yllä ihastumisen tunnetta. En usko että satutat häntä, vaikka odotat sopivaa hetkeä tehdä ehdotus. Vaikka tietysti se riippuu siitäkin, miten paljon hän osaa sitä odottaa.
Itse olen vähän alamaissa kun en tosiaan ihastuksen kohdetta nähnyt pitkään aikaan enkä oikein kohta jaksa uskoa koko juttuun. Pidän kyllä mahdollisena, että hänen puhumattomuus ja vähän etäisempi käytös voi johtua siitä että on huomannut minun ihastumiseni. Siis jos hän ei esim. ole vapaa, niin hän voi tarkoituksella olla minulle etäisempi etten ala mitään kuvittelemaan. Eikä se silloin edes tarkoittaisi että hän minua inhoaisi, ei vain haluaisi rohkaista ihastustani. Hän on luonteeltaan ystävällinen, muttei kyllä epävarma. Sanoisin, että henkilö joka varmasti aika hyvin tietää mitä haluaa. Toisaalta henkilö, josta ei välttämättä suoraan tiedä mitä ajattelee. Niin ja tietysti se samanhenkisyys, mistä olet itsekin maininnut. No, että hän olisi ihastunut minuun ja minä häneen, olisi kai liian hyvää ollakseen totta.
Kyllä hän tietää torjuneensa, mutta en tiedä, ymmärsikö hän ihastumiseni syvyyttä silloin aikanaan. Kaiken lisäksi hänellä oli käsittääkseni silloin itsellänsä hieman epäselvä tilanne muuten, eikä varmasti halunnut sotkea siihen ainakaan minua. Yksityiskohtia en tiedä ja parempi niin.
Torjumisesta on jo kyllä pidemmän aikaa. Hän ei käsittääkseni silloin ollut minuun ihastunut, mutta hänen tunteensa ovat toki voineet muuttuakin. Ja jos näin on, niin silloin tilanne tuntuu varmasti hankalalta hänestäkin.
En ole häneltä kyllä tällaisia hymyjä osakseni ennen saanut. Hymyilen kyllä itsekin, kun hänet näen ja syyn hymyilyyni hän tietää ihan varmasti. Ei hän kyllä varmaan hymyilisi noin herkästi takaisin, jos ei olisi ihastunut? En tiedä, uskaltaako hän odottaa minulta treffiehdotusta.
Siinäpä sitä on minulla selviteltävää. Seuraavan kerran, kun hänet näen, on kyllä pakko yrittää esittää treffiehdotus. :) Kunhan ei vain pelästyisi.
Eipä voi ihastumisesta pidemmän päälle nauttia, jonkin aikaa kylläkin. Kokemusta on.
Sun tilanteesta: Tuo on aivan totta, että jos hän on kunnollinen mies, joka sinusta oikeasti välittääkin, mutta on varattu, niin varmasti ottaa silloin etäisyyttä. Tekisi mieli silti kirjoittaa, että aikamme tulee vielä. Minä olen vaihteeksi toiveikas. Yritä sinäkin olla ja pidä silmäsi auki ettet kulje onnesi ohi. :) Minä sen sijaan pidän silmäni kiinnittyneenä tähän yhteen, aina, kun vain hänet näen.
... minusta sinun kannattaa nyt pyytää häntä treffeille. Ihastumisen merkit ovat niin selvät.
Kyllä tunteet voivat muuttua ajan kuluessa, varsinkin jos siitä torjumisesta on jo aikaa.
Itsellä ei kyllä tunteet yleensä muutu. Tästä ihastuksestani olen aina pitänyt, mutta nyt vasta viime aikoina se muuttui ihastukseksi. En kyllä usko, että olisin torjunut häntä aikaisemminkaan, mutta ehkä sen ihastumisen oli tarkoitus tapahtua vasta nyt. Toivoisin että hänkin olisi ihastunut minuun, mutta en jaksa uskoa että asia olisi niin onnellisesti. Ehkä se nyt johtuu siitä, ettei elämäni ole muutenkaan aina ollut mitään prinsessasatua.
Tämä ihastukseni on ystävällinen, huomaavainen, älykäs ja vaatimaton ja hyvä ja kiinnostunut asiasta joka on meille yhteistä ja se on minulle tosi tärkeää. Tuntuu että hän on ikäänkuin samasta maailmasta kuin minä ja että hän on niitä harvoja sieltä samasta maailmasta. En haluaisi olla ihastunut, koska en halua särkeä sydäntäni enkä pettyä (koska niinkin on käynyt) Haluaisin, että elämäni palaa siihen päivään ennen kuin ihastuin häneen ja elämäni palaisi normaaliksi. Pystyisin taas keskittymään niihin asioihin kuin yleensä ja nukkumaan kunnolla eikä elämästäni tuntuisi puuttuvan mitään. En usko että kävelen onneni ohitse paitsi joka kerta kun kävelen hänen ohitseen.
Kerro sitten, miten sinun kävi ihastuksesi kanssa.
Toivon, että kaikki menee hyvin.
Ehkä tunteet minua kohtaan ovat saaneet mahdollisuuden, jos hänen tilanteensa muuten on selvinnyt? Kyllähän hänkin on minusta aina pitänyt. Siksi mitään estettä ihastumiselle ei ole.
Nuo kaksi keskimmäistä kappaletta voisivat melkein olla omaa tekstiäni muutaman kuukauden takaa. paitsi tuo prinsessaviittaus. Tiedän niin hyvin miltä sinusta tuntuu. Koita nyt vain jaksaa ja pidä itsestäsi huolta. Harrasta, syö hyvin, liiku, tee kaikkea, mikä saa ajatuksesi muualle, vaikka vain hetkeksikin. Se helpottaa oloa. Nyt sinua koetellaan, mutta älä lannistu, vaan tappele vastaan!
Vaikka ihastuminen olisi yksipuolinenkin, siinä on se hyvä puoli, että tuntee sentään jotain. Se on lopulta parempi vaihtoehto kuin olla täysin turtunut kaikkeen. Tähän olen itse päätynyt saman ongelman kanssa kamppailleena.
Taitaa mennä jokunen päivä ennen kuin näen häntä taas. Yritän kyllä viestittää sitten, miten käy. Kiitos onnentoivotuksesta. Tulen tarvitsemaan onnea. Saapa nähdä, miten minun ja ihastukseni käy. Tulen olemaan joko täysin rikki tai jalat tukevasti ilmassa. :-)
... kiitos rohkaisevista kommenteista ja huolenpidosta, voin taas paremmin. Voisin hyvin kuvitella ihastukseni sanovan samalla tavalla, hän on myös osoittanut auttavaisuutta ja huolenpitoa joskus. Mutta meidän tilanteissa tuntuu muutenkin olevan paljon yhteistä.
Vielä tuosta sinun tilanteesta. Onhan se mahdollista, että tyttö on torjunut sinut aikaisemmin, jos hänellä on ollut vaikea tilanne elämässään. Ehkä hänestä on tuntunut, että hänen pitäisi selvittää tilanne ennen kuin hän voi päästää sinut lähelle. Tietysti hän on voinut jo voinut selvittää tilanteensa ja ehkä et edes halua tietää siitä kaikkea.
Luulisin kuitenkin, että jos lähdet tytön kanssa treffeille, niin hän ehkä sinun pitäisi kysyä siitä tilanteesta. Hänestä voi olla vaikeaa puhua siitä, sillä monta kertaa vaikeista asioista ei ole helppoa puhua. Ehkä on tottunut pitämään kaikki vaikeat asiat sisällään eikä haluaisi 'rasittaa' tai vaivata muita ihmisiä niillä. Mutta ehkä hän jo tietääkin, että jos hän jättää kertomatta jostain vaikeasta, mutta tärkeästä asiasta sinulle, hän voi menettää luottamuksesi ja sitä voi olla vielä vaikeampaa tai jopa mahdotonta saada takaisin myöhemmin.
Tiedän, miltä tuntuu, kun ei saakaan tunteilleen vastakaikua. Siitä on jo vähän liiaksikin omakohtaista kokemusta. Pystyn siksi samaistumaan tilanteesesi. On hyvä, että olosi on parempi.
Mutta jos nyt minulle onkin käymässä hyvin, niin miksi en uskalla toimia!? Harmittaahan tämäkin.
On hyväksi miettiä asioita rauhassa, mutta rajansa kaikella.
Tilanteesta: Ei se mennyt elämä minulle kuulu. Kaikkea en varmasti halua tietää. Muutenkin tulevaisuuteen on paljon parempi keskittyä. Ehkä ohimennen voisi jutella jotain menneistäkin, jos näyttää siltä, että hän itse haluaa kertoa.
Tavallaan kyllä tiedän, että hänen on vaikea puhua tunteistaan tai vaikeista asioista yleensä. Vaikeaahan tunteista puhuminen on minullekin, kasvotusten varsinkin. Sekin voi olla mahdollista, että hän haluaa tai on halunnut suojella minua. Henkisesti kyllä kestän melkein mitä vain, joten ei se suojelu kyllä tarpeen olisi. Suojelupuolen voi jättää ennemmin minulle, se sopii minulle oikein hyvin. :)
En kyllä juttelisi ensitreffeillä liiemmin menneistä tilanteista. Vaikeammista jutuista voi jutella sitten vähän myöhemmin, kun kummatkin osaavat luottaa toisiinsa. Toisaalta luulen kyllä, että juttelu ei ikinä tuottaisi meille ongelmia. Vahvasti on myös sellainen tunne, että pystyisimme luottamaan toisiimme aivan täysin.
Nyt on ikävä. On hän vain niin kaunis ihminen...
... ihan oikeassa siinä, ettei se menneisyys ole oleellinen asia ekoilla treffeillä. Ja siinäkin olet oikeassa ettei siihen menneisyyteen pidä keskittyä liikaa, vaikka toisaalta ei menneisyyttä ja sen vaikutusta ihmiseen ja tulevaisuuteen voi unohtaa.
Mutta kun suhtaudut siihen noin, tytön on varmasti helppo puhua sinulle kun olet ymmärtäväinen. Voihan olla että hän on myös jollain tavalla halunnut suojella sinua tai ainakin ajatellut olla sotkematta sinua mihinkään. Mutta varmasti hän varmaan kyllä ihan mielellään jättää suojelemisen sinulle, jos niin haluat.
Toivottavasti näet tytön pian ja teille tulee kivat treffit. Voihan olla että kohtaaminen kasvoikkain voi olla ensin vähän outoa, mutta varmasti kaikki menee hyvin. Itse olen yrittänyt ja yritän keskittyä, miten saada ajatukset ihastuksestani vähäksi aikaa eroon. Kyllä se tietysti vähän aikaa auttaa, jos on jotain tekemistä, mutta kyllä se sitten taas heti palaa mieleen. Ja tulee häntä ikävä.
... oikein ymmärrä enää, mitä minulle on tapahtunut. En tunnu enää saavan ajatuksiani irti ihastuksestani ja nämä illat ovat kaikkein pahimpia, kun on aikaa miettiä. Mutta muutenkin meillä on sen verran paljon yhteistä, että monet asiat ja tilanteet tuovat hänet mieleen muutenkin. En tiedä, miten voin kohta enää katsoa häntä ollenkaan silmiin (sitten jos taas näen hänet), kun ajatukseni ovat tällaiset.
Tuntuu jotenkin liioittelulta sanoa, etten ole koskaan ennen tuntenut mitään tällaista ihastusta, kun ei edes kunnolla tunneta. Mutta silti minusta tuntuu alkaa vain enemmän ja enemmän tuntua siltä. Hulluinta tässä on, että kun seuraavan kerran näen hänet, hän ei välttämättä ole uhrannut minuun yhtä ainutta ajatusta siitä kun viimeksi nähtiin.
Toivottavasti otat yhteyttä siihen ihastukseesi pian. Ennen kuin päädyt tähän samaan 'tilaan'...
Tilanteesi vaikuttaa hyvin tutulta. Toisinaan minäkin olen jo tuossa tilassa. Avuksi on ajanvietto kavereiden kanssa ja kaikenlainen harrastaminen, mutta eihän se ihastus tietenkään pysyvästi mielestä katoa.
En oikein voi ottaa häneen yhteyttä nyt, koska olen myös aiemmin luvannut pitää etäisyyttä. Siitäkin huolimatta, että hän on tämän etäisyyden kyllä jo itse purkanut, en halua tätä lupaustani pettää. Minulle ei ole muuta keinoa kuin odottaa, että näen hänet taas kasvotusten. Sitten voin varovasti tunnustella tilannetta. Hänenkin ihastumisensa tai kiinnostumisensa on kyllä mielestäni selvää, mutta voi olla, että hän edelleen epäröi. Kun pidän etäisyyttä, hänelläkin on aikaa miettiä ja kerätä rohkeuttansa rauhassa.
... ei ehkä pitäisi epäillä ainakaan tytön tunteita sinua kohtaan. Ehkä tuossa sinun tilanteessa teidän pitäisi nähdä ja puhua kahdestaan, ei välttämättä enää jossain sattumanvaraisessa kohtaamisessa. En usko että on pienintäkään pelkoa siitä, että tyttö epäröisi ihastumistaan sinuun.
Jos tilanne on hänen kannaltaan jotenkin vaikea, niin varmasti voitte edetä jutussanne rauhallisesti. Eihän ekojen treffien jälkeen tarvitse ruveta viettämään aikaa 24 h yhdessä ja voihan olla että ettet edes halua nähdä häntä uudestaan. Itse olen muutenkin sitä mieltä että tällaisissa asioissa kannattaa muutenkin edetä rauhallisesti, vaikkei aina tunnu siltä : (
Vaikeaahan se on sanoa, pitäisikö sinun vielä odottaa. Ehkä pitäisi tai sitten ei. Tietysti se jos molemmat olette ihastuneita, se odottaminen on molemminpuolista kärsimystä... Vaikka tietysti ihanaa sellaista (jos nyt niin voi sanoa)
Kiitos rohkaisusta. Kahdestaan minä haluaisinkin hänen kanssaan puhua ja vain viettää aikaa kaikessa rauhassa. Juttu etenisi omalla painollaan.
Rauhallisesti haluaisinkin edetä. Olen sen verran virheistäni oppinut. Tiedän myös jo nyt, että todellakin haluaisin tavata häntä useamminkin kuin kerran. Sen verran tunnen häntä jo nyt, että suuria yllätyksiä ei olisi varmasti odotettavissa, mukavia hetkiä varmasti sitäkin enemmän.
Katkeransuloista kärsimystä kyllä on tämä odottaminen.
Oikeastaan ihan turhaahan tätä on vatvoa. Nyt olen riittävästi rohkeutta kerännyt. Treffeillehän minä ainakin sen naisen kanssa haluaisin. Miksipä en siis pyytäisi, kun toinenkin mielestäni kiinnostuneelta vaikuttaa! Miksi tehdä asiasta vaikeampaa kuin se on. Pitänee ylläpitää tämä ajatusmalli ensi viikkoa odotellessa. :)
Sitten, kun hänet näen, alkaa tietysti taas ujostelu, mutta jospa en antaisikaan ujostelulle periksi tällä kertaa. :)
... ton tekstariviestin? Mitäs odottelet enää ensi viikkoon, voithan laittaa tekstaria nytkin tai soittaa? Eihän sitä tarvitse saman tien treffeille sännätä ja ihan hyvähän se on muutenkin sopia treffeistä etukäteen.
No tee miten teet, onnea vain treffien suhteen.
Varmasti ei se tyttökään jaksaisi odotella enää päivääkään, jos sillä olisi mahdollisuus nähdä sinut. Ja ihan varmasti sitä tyttöä ujostuttaa ihan hirveästi joka tapauksessa, jos se on kovasti ihastunut. Tuskin kyllä pystyy mitään järkevää sanomaan tai tekemään, muttei siitä kannata välittää...
Jään tänne odottelemaan kuulumisia ja kaikesta päätellen edes yhdellä meistä on happy end tässä ihastumisessa. Me muut ihastuneet sitten jäädään tänne palstalle kateellisena kärvistelemään...
... kyllä toisaalta, jos et halua nähdä tai puhua tytön kanssa, varsinkin jos sillä on vaikka ässävika tai joku muu häiritsevä ominaisuus!
Ei hänellä ole häiritseviä ominaisuuksia. Ja todellakin haluan nähdä ja jutella hänen kanssaan, mutta kun on tuota välimatkaa. Näemme toisiamme vain muutaman kerran viikossa.
se tarkoittaa, että hän on todella
kiinnostunut, jos ei vastaa
ei ole kiinnostunut.
Usko pois, kannattaa.
Ja siitä voit sitten jatkaa,
tai koettaa unohtaa hänet,
jos hän ei ole kiinnostunut.
En minä haluaisi tekstiviesteillä tällaisia asioita ratkoa. Mielestäni tämä asia pitää selvittää kasvotusten. Silloin kummallekaan ei jää mitään epäselvää. Tekstiviesti on aika rajoittunut tapa.
Kerro, miksi tekstiviesti on mielestäsi kannattava ratkaisu verrattuna kunnolliseen kasvotusten tapahtuvaan keskusteluun? Voin sitten muuttaa kantaani, jos tulee hyviä perusteluja. :-)
helppo kieltäytyä siis jättää vastaamatta,
jos ei kiinnosta.
Verrattain helppo ja vaivaton nykyaikainen tapa myös kysyä.
varmasti onkin helpompi kieltäytyä, kun ei tarvitse edes nähdä toista.
mutta jos saan pakit, niin ennemmin otan ne vastaan kasvotusten. Viesti menee siten paremmin perille, eikä tarvitse jäädä asiaa enempää miettimään. Tekstiviesti jättää asian helposti roikkumaan.
... väärinkäsitys, ehkä vain osoitus 'brain damagen' määrästä jota tämä oma ihastuminen alkaa tuottaa. Ja tietysti hyvä jos mitään häiritseviä ominaisuuksia hänessä ei ole. Vaikkeihän kukaan ole täydellinen.
Tuli mieleen tuosta etäisyydestä, että eikö olisi kiva kuitenkin puhua puhelimessa varsinkin jos teillä on enemmän etäisyyttä? Sehän on kuitenkin ihan kiva tapa kommunikoida.
jotain tuollaista epäilinkin. vitsi ei mennyt ihan perille. :-)
Mietin tuota puhelinsoittoa.
... ettei haittaa. Ei ihme ettei mennyt perille, kun en ymmärrä sitä enää itsekään. Aivoista on kyllä surkastumassa joku isompi osa-alue, jossa siellä nyt ikinä mitään elämää on ollutkaan : (
Joo kannattaa kyllä harkita soittoa tai tekstaria. Kovasti tulee muiltakin kannustusta ainakin ton tekstarin suhteen. Oma sekoiluni johtuu kun en kohta keksi enää mitään tapaa päästä ihastuksen ajattelemisesta eroon. Niitä aiempia vinkkejä on yrittänyt noudattaa, mutta ruoka ei maistu (mikä väliaikaisesti voi olla positiivistakin : ), ilmanen dieetti), harrastamisen suhteenkin meen sitä mistä rima on matalin, ja sentään jaksan vielä liikkua (muuallekin kuin jääkaapille ja takas : )) ja sit on se nukkuminen. Kysyn vaan, että onko tää jotain elämää (ehkä jonkun ameeban) ja onko tähän jotain ihmelääkettä?
enpä ole saanut yhteydenottoa aikaiseksi. Se voisi olla hätäilyä. Minusta tuntuu, että on pakko odottaa rauhassa ensi viikkoa. Jos edelleen ihastukseni kanssa katselemme toisiamme, niin sitten aion kyllä tehdä aloitteen. :)
Miten menee siellä päin?
ooteellaan sydän epätasaisesti sykkien.
Katselemisiin!
Tämähän vaikuttaa lupaavalta... ;-)
... hyvin, mutta eipä siihen voi oikein kukaan muu auttaa kuin ihastukseni. On mahdollisuus että näen hänet ensi viikolla (vaikkakin yleensä näen häntä vasta myöhemmin keväällä), mutta siitäkin on aika ristiriitaiset tunnelmat. En halua selvitellä tunteitani tai hänen tunteitaan muiden ihmisten läsnäollessa, siitä on jo tullut sanomista tarpeeksi. Mikäli näen hänet, todennäköisesti juoksen karkuun (häntä) tai saan paniikkihäiriön.
Sinun tilanteesi täytyy sanoa, että olet kyllä toivoton tapaus : ) (ei millään pahalla) Olethan miettinyt yhteydenottoa jo pidempään, ei se nyt mitenkään voi olla hätiköityä. Jotkut miehet tekevät ties mitä ehdotuksia vaikkevät edes tunne. Onhan se tietysti positiivista ette ole sellainen. Niin, ja selvästi tyttökin on kiinnostunut. Mutta tietysti itse teet ratkaisut asian suhteen.
Jokainen on oman onnensa seppä. itse voit itseäsi auttaa, ei kukaan muu. inhottavaa, mutta näin se vain tahtoo olla. :-/ Älä juokse karkuun. Näytä ennemmin ilahtuneelta, kun näet hänet. Se toimii paremmin. :-) Ujostelu kylläkin on ihan suloista sekin...
Sinäpä et tiedä kaikkea tästä jutustani, vain pääkohdat. :-) Ei tämä ole niin selkeä tapaus ole kuin miltä ehkä on vaikuttanut. En halua enää toimia epäsuorasti (esim. se tekstiviesti). Haluan katsoa häntä silmiin, kun esitän kutsuni. Silloin ei jää mitään jossiteltavaa.
Ihan mitä tahansa ehdotuksia voi tehdäkin juuri silloin, kun toista ei tunne. (itse en kyllä tee). Silloinhan ei ole mitään menetettävää. Tässä tapauksessa tunnemme toisemme ja menetettävää on.
... hymyile hänelle enää kuin joku haljennu nauris. Ja päätellen kommenteistasi, hän on jo kyllä tajunnut ihastumiseni (esim. siitä vilkuilusta) Mutta ei kuitenkaan sitten halunnut tehdä asialle mitään. Nytkö mun pitäisi ilahtuneena ottaa hänet vastaan (voi kulta, rakkaani ihanaa että nyt viimeinkin nähdään) kun olen kärsinyt viikkotolkulla tästä ihastumisesta!
Kyllä, samaa mieltä, jokainen on oman onnensa seppä. Onko hän minulle se onni, en ole siitä ihan varma. Onko hän tosiaan niiden harmaiden hiuksien ja sydänsurujen arvoinen? Enpä usko, että kukaan on. Teen varmasti vain palveluksen itselleni, jos karkoitan hänet pois.
Anteeksi vaan, että kyynikko nostaa päätään. Toivottavasti en pilaa sinun tunnelmiasi. Enpä tiedä tuosta sinun tilanteesta (kaikkea), paitsi että osaanhan noista pääkohdista laskea 1 1=3. Jos et halua tehdä ehdotusta muuten kuin kasvokkain, niin käyhän se niinkin. Mutta oletko varma, että ehdotuksen tekeminen on sittenkään yhtään sen helpompaa?
Kovasti haluaisin sanoa sinulle jotain positiivista ja kannustavaa, mutta eipä näytä nyt juuri onnistuvan. :(
Ehkä hän on tajunnut ihastumisesi, ehkä ei. Tuskinpa hän tietää, että olet kärsinyt.
Karkoita vain hänet pois, jos siltä tuntuu. Pääasia kuitenkin ettet kadu myöhemmin. Voithan myös kertoa hänelle, mitä tunnet. Helpottaa sekin ja jos kaveri on ymmärtäväinen, niin tuskin siinä mitään menettää. Jätä kuitenkin yksityiskohdat kertomatta. Tai entä, jos vain yrittäisit kohdata hänet ilman sen kummempia ennakkoajatuksia ja katsot vain, mitä tapahtuu? Voi olla vaikeaa sekin...
Katsellaan niitä minun tunnelmia myöhemmin. Lähipäivät voivat tilannettani selventää tai sitten eivät. Ja olet jo kannustanut. :-) Ei tilanne tästä enää kannustamalla paremmaksi muutu. Palataan asiaan.
... kärsinyt oli kyllä liioittelua. Mutta kieltämättä tuntuu siltä, että olen antanut ihastumisestani selvät merkit. Että en voi tehdä sen enempää.
En aio kertoa hänelle ihastumisestani. Silti en voi olla kysymättä, että mitä tarkoitit jätä yksityiskohdat kertomatta? Ihastumisellani ei mielestäni ole mitään merkitystä, jos hän ei ole ihastunut minuun. Varmasti hän voisi olla ymmärtäväinen, mutta minulle se ei riitä. Sitäpaitsi 'lohdutusta' voin hakea kavereiltakin, hän ei siinä asiassa olisi oikea ihminen. Sitäpaitsi en halua häneltä mitään 'säälipisteitä' siitä, ettei hän tuntisi samoin.
Yritän suhtautua positiivisesti ja voi olla etten edes näe häntä. Vaikeaa voi olla yrittää suhtautua näkemiseen 'normaalisti', mutta yritetään. Kiitokset vaan kommenteista, sinulla on taipumus sanoa asiat hyvin.
Tarkoitin, että jos kerrot hänelle, voit itsekin päästä helpommin asian yli, jos kaverisi ei olekaan täysin yhtä ihastuneessa tilassa ja päättää antaa pakit. Tiedän, ihastumisesta kertominen ei ikinä ole helppoa, jos on tosissaan ihastunut. Ja totta, voithan purkaa sydäntäsi kavereillesikin. Miehille se on vaikeampaa. siksi ei tullut mieleenikään. ;) Yritä sitä ennakkoluulotonta linjaa, jos se tuntuu paremmalta.
Ihastuminen ei ikinä ole merkityksetöntä, vaikka se olisi yksipuolistakin. En ainakaan usko niin. Vähimmilläänkin se kasvattaa ihmistä, koska se yleensä pakottaa miettimään. Siinä voi oppia ymmärtämään esimerkiksi, millaista kumppania oikein on etsimässä. olettaen, että ei ole pelkkään ulkokuoreen ihastunut.
Tuolla yksityiskohdat kertomatta jättämisellä tarkoitin sitä, että älä kerro liian tarkkaan, miten ihastunut olet, jos kerrot. Ennemmin kannattaa ehkä kertoa asia tyyliin "näin on päässyt käymään, miten jatketaan?" Toinen voi silloin miettiä rauhassa omia tunteitaan. Harvemmin käy niin, että molemmat olisivat yhtäaikaisesti yhtä ihastuneita heti alusta alkaen. Sellaista ei yleensä kannata odottaa.
Sinähän kehut sitä toista, jos kerrot ihastumisestasi. Sääliä se toinen ei varmasti tunne. Kyllä hän ennemmin tuntee itsensä otetuksi, jos on ns. normaali ihminen.
Ehkä minulla on taipumus sanoa hyvin, mutta olen ainakin joskus tullut sanoneeksi jotain sellaistakin, mitä olen kovasti katunut. ;)
... taas voittaa. Sen olen päättänyt, että en aio kertoa ihastuksestani. Luulen, että hän kyllä ymmärtää sen minusta ja toimii sitten sen perusteella, jos toimii. Siihen en voi enää itse vaikuttaa.
Sitä en välttämättä usko, että edes kertominen auttaisi unohtamaan. Hän on niin poikkeuksellinen tapaus, etten kyllä varmaan unohda sittenkään.
Miten, joko olet nähnyt ihastuksesi ja saitko pyydettyä häntä treffeille?
Kysyinpä ja näinpä hyvinkin. arvaapa vain, lähteekö treffeille. no, eipä tietenkään lähde.
Jos haluat laastarisuhteen, niin täältä irtoaa. ;-) Puolivakavasti: Olisko meillä muutakin yhteistä kuin onnettomat ihastumiset? Huvittaisiko meilailla?
... tosi pahoillani. Minusta kertomasi perusteella hän käyttäytyi ihastuneesti, koska itsekin käyttäydyn niin vain jos olen ihastunut. Tiedän, ettei tämä auta, mutta älä masennu. Kuten aikaisemmin sanoit, meidän aikamme koittaa vielä. Olet hieno ihminen ja jos hän ei sitä ymmärrä, niin se on hänen menetyksensä.
Laastarisuhde ei kyllä ole mikään ratkaisu asioihin, mutta voidaan mailailla kaverina. En kuitenkaan voi olla muuta, koska olen ihastunut toiseen. En siinäkään tapauksessa, että hän pitäisi minua maailman kammottavimpana 'haahkana' maan päällä ja ei enää koskaan puhuisi minulle mitään. Muista ettei kukaan voi viedä sinulta oikeutta tuntea niin kuin tunnet, vaikkei hän voisikaan vastata tunteisiisi. Ne tunteet pitää käydä loppuun, ennen kuin mitään uutta voi tulla tilalle. (Voi olla itsellänikin edessä pian)
Tiedän, että sinusta tuntuu nyt kurjalta, koska ei pelkkä yksipuolinen ihastus riitä - tunteilleen pitää saada vastakaikua. Voi mennä viikko, kuukausi tai vuosi ennen kuin toivut tästä, mutta muista että kyllä sinä selviät! Tee kaikkea mistä pidät ja mikä saa ajatuksesi muualle. Jonain päivänä, sitten kun on sen aika, ihastut vielä uudestaan ja joku ihastuu sinuun.
Kaikki nämä sanat kuullostavat sanahelinältä, kun tiedän, ettei tuossa tilanteessa ole sanoja jotka auttaisi. Iso halaus kuitenkin ja pidä itsestäsi huolta!
PS: Minulla ei ole oikein mailiosoitetta, jonka haluisin näin julkiseen jakeluun, mutta jos sinulla on tai on ideoita sen suhteen, niin kirjoita.
En kadu, että selvitin tilanteeni. Loppuupahan tämä arpominen. Mun kohdalle osuu vain yksipuolisia ihastumisia. Ihan normaali tilanne taas. Ihastukseni ymmärtää kyllä, olemme edelleen väleissä, mutta pysyttelen hänestä hyvin kaukana toistaiseksi. Se on viisainta, mitä voin tehdä.
Masentumista tuskin vältän millään, paitsi ehkä nimenomaan laastarisuhteella. Todellakin tarvitsen toisen ihmisen ihastukseni tilalle, muuten en tästä pääse yli ikinä. Laastarisuhde on nimenomaan ratkaisu. Toivottavasti löydän sellaisen pian!
Aivan sama. Aion kovettaa itseni keinolla millä hyvänsä niin, etten tunne mitään enää vähään aikaan. Kusipäillä menee aina paremmin kuin tällaisilla mukavilla miehillä, joten yritän sitten edetä sillä tavalla.
Kerron tässä myös suoraan, että tuskin minun tunteillani on kenellekään mitään suurempaa merkitystä. Yleensä saan suoraan pakit ja tylysti. Jos niin ei käy, nainen yleensä sanoo lopulta, että "sä oot tosi mukava. voidaan olla vaikka kavereita!" On se niin vaikeaa naisen ymmärtää, että voisi minusta olla muuksikin kuin kaveriksi! En nähtävästi tällaisena ihan mukavana miehenä ole minkään arvoinen, kun ei tunnu kelpaavan.
Jos joku oikeasti kiva nainen tulee vastaan, niin yritän sitten taas ihastua. Se nainen saa kyllä ihastua ensin. Lämminhenkisiä naisia tuntuu olevan vain kovin harvassa. Ehkä mä en sellaista sitten ikinä ansaitsekaan.
Tämä oli pakko purkaa pihalle. älä ota henkilökohtaisesti.
Meiliosoitteen saa luoduksi vaikka täällä suomi24:ssä. Sen voinee huoletta uhrata roskapostille.
Kirjoitapa mulle osoitteeseen [email protected] ja kerro mitä oikeestaan tapahtui.
Enpä ota henkilökohtasesti. Ymmärrän kyllä noi fiilikset paremmin kuin hyvin.
Lopettakkee jo tiällä jaahamine.Lyökee hynttyyt keskenäny yhtee ja lissääntykkee!Kuka tuota kehtoo ennee lukkee tuommosta kiäheemistä.Ee se siitä somene!!
:-) mulla on ihan toinen nainen kiikarissa...
kiähnättään sitten yhessä kotona.