Tässä yksi esimerkki: Muutama vuosi sitten sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja uupumukseen, jonka takia otin yhteyttä lastensuojeluun tarkoituksenani hankkia lapsilleni tukiperhe. Menin kuitenkin itse möläyttämään, että minulla ja toisen lapsen isällä on yhteishuoltajuus ja että olen kuullut, että tällöin tukiperheen hankkimiseen tarvitsisi myös toisen vanhemman suostumuksen. Lastensuojeluviranomainen ei tiennyt asiasta mitään, mutta otti asiasta selvää ja näinhän se asia todellakin oli. Noh, tyttäreni isähän ei suostumustaan antanut, vaikka lastensuojelun työntekijäkin hänelle soitti ja kertoi, että tukiperhe olisi tässä tilanteessa paras ratkaisu varsinkin kun isä ei edes itse pystynyt sopimaan säännöllisistä tapaamisista vuorotyönsä takia. Tukiperheasia laitettiin kuitenkin vireille ja toivottiin, että isä muuttaisi mieltään siinä vaiheessa, kun tukiperhe saataisiin. Ja ellei isä olisi muuttanut mieltään, niin minun olisi pitänyt lähteä oikeuteen hakemaan yksinhuoltajuutta. Asia kuitenkin ratkesi niin, että vuoden odottelun jälkeen minut ja lapseni otettiin tukiperhejonosta pois, koska tilanteemme oli hyvä verrattuna muihin. Nyt olen hakenut uudestaan tukiperhettä erään järjestön kautta ja hakemukseen laitoin, että olen yksinhuoltaja, koska sehän minä oikeasti olen. Minkä h******n takia yhteishuoltonimike sallii etävanhemman sanella yhden perheen elämän ehdot lastenkin kustannuksella???
YHTEISHUOLTO=VALLANKÄYTTÖÄ
karoliina
133186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ensinnäkin pisti silmään tuo "varsinkin kun isä ei edes itse pystynyt sopimaan säännöllisistä tapaamisista vuorotyönsä takia." Vuorotyössäkin on säännölliset vapaat.
Lapsille sitä tukiperhettä ei hankita vaan itselle, jotta pääsee esim. totaaliyksinhuoltotilanteessa ryyppäämään tai siivoamaan kaikessa rauhassa mikäli sukulaiset tai lapsen toinen vanhempi ei huolehdi lapsesta. Se on tarkoitettu siis erittäin vaikeassa tilanteessa oleville ihmisille joilla ei muuta mahdollisuutta ole vapaa-aikaan. Ennaltaehkäisevää toimintaa jolla pyritään välttämään isompia ongelmia.
Kirjoituksestasi kuitenkin ilmenee, että isä kuitenkin ilmeisesti jolloinkin tapaa lastaan? Entäs toisen lapsen osalta? Oletko aina hänen kanssaan? Ei koskaan mummolla, sinulla ei ole ystäviä tms.? Se saattaisi olla se ratkaiseva asia jolloin voisit saada tukiperheen.
Tosin keskivaikea masennus ei todellakaan estä vielä yhtään mitään, työntekoa, lapsenhoitoa tms. Haluatko tukiperhettä vain helpottaaksesi omaa elämää mahdollisimman paljon kun tällaisesta mahdollisuudesta olet kuullut? Tiedäthän, että sen jälkeen olet sosiaalitoimiston tarkkailussa kunnes lapsi on 18. Tästä ei julkisesti puhuta. Todennäköisesti sinun toimiasi tarkkaillaan jo nyt. Ei siis vakoilla, mutta kaikki viralliset asiat ja lausunnot jäävät talteen ja tutkitaan.
Tunnetko sinä tuon henkilön? eli en sinuna lähtisi arvostelemaan toisen masennusta millään tavoin ellet tunne ja tiedä. Mene pois tältä palstalta ole ystävällinen.
Hyvin ja osuvasti kirjoitettu.
Lapseni isä vetosi ITSE vuorotyöhönsä lastenvalvojalla käydessämme, en minä. Pointti oli kuitenkin siinä, ettei ISÄ ollut valmis tekemään minkäänlaista tapaamissopimusta, oli hänellä sitten säännölliset vapaat tai ei.
Kyllähän isä tapaa lastaan, ilmoittaa siitä minulle noin viikkoa ennen. Tapaamiset ovat kuitenkin suurin osin arkena juuri vuorotyön takia. Ja arkenahan on aika vaikeaa saada toista lasta hoitoon minnekkään, koska yleensä ihmiset ovat töissä.
Ja muuten... Se mitä tarvitsen ollakseni onnellinen ihminen ja sitä kautta hyvä äiti lapsilleni on SÄÄNNÖLLINEN vapaa-aika. Tieto siitä, milloin seuraavaksi pääsen hengähtämään. Tukiperhe olisi ollut ainoa vaihtoehto tähän. Myös lastensuojelun työntekijä ymmärsi tämän asian ilman sanomistakin ja oli sitä mieltä, että minulla pitäisi olla mahdollisuus joskus pidempään hengähdystaukoon, jotta minulla olisi AIKAA AJATELLA.
Mistä muuten oletat, ettei keskivaikea masennus estä mitään? Oletko itse ollut joskus masentunut tai uupunut? Ja vieläpä OIKEASTI, eikä mitään parin päivän masennusta, kun "olet saanut kokeesta huonon numeron". Ja kuinka voit sanoa toisen ihmisen puolesta, kuinka paljon kipua hän kestää? Oli se sitten fyysistä tai psyykkistä. Ja tiedätkö, kuinka masennuksen astetta edes mitataan?
Minun uupumukseni ilmeni ihan konkreettisesti niin, että nukahtelin keskellä päivää lattialle, kun olin leikkimässä 1v poikani kanssa. Olin NIIN väsynyt, vaikka nukuinkin hyvät yöunet. Lisäksi olin erittäin stressaantunut ja menetin hermoni ihan pienimmistäkin asioista. Myös sana "äiti" lasten suusta kuulosti enemmänkin kirosanalta, kuin kauniilta. Välillä en kyennyt tekemään muuta, kuin istumaan, itkemään ja miettimään, että kohta hyppään parvekkeelta alas, kun en enää kestä. Kuinka siinä tilanteessa olisin vielä pystynyt töitä tekemään? Sitäpaitsi, olin silloin iltalukiossa ja vapaa-aikaa olisin tarvinnut myös kotona opiskeluun.
Joten voin todellakin myöntää, että haluan tukiperheen helpottamaan elämääni!
Ja mitä sosiaalitoimiston tarkkailuun tulee, sen kuin tarkkailevat, ei minulla ole mitään salattavaa. Mielestäni oli ihan mukavaakin, kun lastensuojelun työntekijä soitteli ja kyseli kuulumisia. Hän kävi myös meillä kotona kerran, kun minun oli vaikea lähteä sovittuun tapaamiseen pienen lapsen kanssa. Mielummin haen apua, kuin jään ongelmieni kanssa yksin.
Ole tyytäväinen että lasten isä tapaa lastaan. Jos alat sille uhittelemaan, voi olla ettei se kohta ota lasta ollenkaan. Eikös sinulla ole vapaa-aikaa, jos lapsi on isällä?? vai eikö se riitä`?
olen lapseni puolesta tyytyväinen, että tapaa isäänsä. Mutta eipä se minun ja meidän perheen tilannetta auta ollenkaan. Jos luit kirjoitukseni, niin varmaan huomasit, että minulla on kaksi lasta, joten ei ole vapaa-aikaa, vaikka toinen isällään olisikin. Mitä muuten tarkoitit tuolla "uhittelulla"? Mielestäni en kyllä mitään ole uhitellut. Ja vaikka päättäisin aloittaa uhittelun, niin miten sen pitäisi isän ja lapsen tapaamisiin vaikuttaa?
Lastensuojelussa ehdotettiin, etten antaisi isän tavata lastaan, ennenkuin hän suostuisi tukiperheeseen tai tekemään kanssani tapaamissopimuksen. Tähän en suostunut.
tuohan olisi minusta uhittelua, jos olisit tuohon suostunut. Tai ennemminkin jo kiristystä. Omituinen kanta lastensuojelusta, olisiko se lapsen etuinen mukaista?? Taisin lukea vähän huolimattomasti...eikö toisella lapsella ole sitten isää?
on isä myös toisella lapsella ja mielellään hoitaisi kumpaakin, jos vain antaisin. Mutta tämä isä kun ei ole aina selvinpäin, niin en anna.
Vieläkään minulle ei kyllä selvinnyt mitä olen uhitellut...
Minulla on kokemusta keskivaikeasta masennuksesta joka on vaihtunut vaikeaksi masennukseksi. Siinä määrin jopa, että olen ilman kenenkään apua hoitanut imeväisikäistä, käynyt töissä ja huolehtinut masentuneesta lääkityksen alaisesta ihmisestä. Joten älä sinä arvostele sanomisiani ainakaan ilman perusteluja joissa sinulla on enemmän kokemusta.
Apua olisi toki tullut mikäli en olisi sattunut olemaan mies. Joten se siitä. Onnea Femakot!
aivan osuva, TÄYSIN täsmällinen. Harmi vaan, että YHTÄ (1) Karoliinaa kohtaan on vastaavassa tilanteessa toistasataa ( 100) miestä. LÄhinvanhempi sanelee, ja etä ainoastaan toimii kukkarona.
että lähivanhempi sanelee? Eikö juuri sitä varten tehdä lastenvalvojan luona kirjallinen tapaamissopimus, jonka luistamisesta LÄHIVANHEMPI saa uhkasakon? Ja jos oikeuteen mennään asian vuoksi, niin tuskinpa siellä hyvällä katsotaan äitiä, joka perusteettomasti estää lapsen tapaamiset isänsä kanssa ja voihan siinä käydä niinkin, että huoltajuuden saakin lopulta isä.
Helppoa vaan maksaa, kun ei tartte mitään muuta muretta kantaa! Olen ollut monta vuotta elatusvelvollinen ja se oli todella helppoa elämää: lähetti vaan rahan ja sillä siisti! Ei tarvinnut mistään muusta huolehtia ja elarit sai vielä vähentää verotuksessa.
Oi niitä aikoja!