Mites joulu mennyt muilla syömisongelmaisilla? Niillä varmaan helpompaa (?) jotka töissä, eli saavat heti pyhien mentyä ajatukset pois ruuasta.. Mut entäs me opiskelijat joilla loma vaan jatkuu ja kotona kilokaupalla lahjaksi saatua suklaata ym herkkuja.. Ite oon selvinny tähän saakka kahdella oksulla ja oon kyllä tosi ylpeä itsestäni..Täytyy vaan keksiä koko ajan jotai tekemistä ettei antaudu mässyhimon vietäväksi, etenki ku päivät yksin himas ja ois helppo antaa periks..!
Joulu?
Dami
5741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En oksentanut joulun aikana kertaakaan. Ja se on hyvä tulos. Viimeiset kaksi kuukautta meni lähes päivittäin oksennellessa. Aloin lukemaan juttuja, mitä se oksentaminen tekee hampaille, sydämelle, koko elimistölle. Lisäksi en ole laihtunut yhtään. Aloin pelätä terveyttäni. Saa nähdä miten pitkään tätä jatkuu. Turvotuskin on poissa.
Toivotan kaikkea hyvää.
Pahus, mä olen oksunnu joka päivä :( Oikein paha olla itelläänkin.. Suklaat syöty viimeistä myöten, mutta eipä ole enää kiusaamassa! Ahdistaa niiiiin :(
Kumpa pääsisi eroon tästä taudista... Meni joulukin pilalle kun ei mikään tuntunut miltään!!
Ei ollut samaa tunnelmaa ja samaa jännitystä ja odotusta kun aiemmin.. Ruokailukin meni pilalle bulimian takia. Jos vaikka ensi joulu menisi taas paremmin "huokaus"...
Mulla kävi sillä tavalla, että aatonaattona oksensin viimeksi. Sen jälkeen jotenkin naksahti päässä, ja suutuin itselleni. Oli hirvee olo oksentamisen jälkeen, ja olin vihainen omasta älyttömästä käytöksestäni. Lisäksi istuin koko illan lukemassa kauhujuttuja (mm. tältä terveyspalstalta) bulimian seurauksista. Kelasin niitä yön yli, ja aloin ihan tosissani olla huolissani ja peloissani terveydestä. Ja puhuin itselleni vähän järkeä. Ja ajattelin että nyt saa riittää oksentaminen. Kysyin itseltäni: kumpi on pahempaa, se että paino nousee vai se että terveys menee ja hampaat tippuu. Päädyin siihen, että valitsen mieluummin painonnousun, ja jos sorrunkin ahmimaan, en sitten oksenna. Näin järkeilin itselleni, ja nyt olen ollut viikon oksentamatta ja joulun jälkeisen ajan myös herkuttelematta (ei huvita herkutella kun tietää ettei saisi oksentaa niitä pois). Lisäksi jouluna tapasin tuttavia, ja ihmettelin mielessäni miten he pystyivät syömään ihan normaalisti ja hotkimatta, himoitsematta lisää ja lisää. Kadehdin heitä, mutta ajattelin että pakko minunkin on siihen pystyä. Kun vietin aikaa heidän kanssaan, tulin ajatelleeksi että elämässä on oikeasti hauskempiakin asioita kuin syödä ja syödä, ja sitten istua kuono vessanpöntössä oksentamassa... Mietin, että haluanko olla taas seuraavana jouluna samassa tilanteessa, ja sitä seuraavana, ja kohta niin huonossa kunnossa etten uskalla mennä terveyskeskukseen tai hammaslääkärille ollenkaan. En halua! Tuli sellainen olo, että katuisin jos jatkaisin tätä. Joten tällaisissa fiiliksissä mennään, saa nähdä miten kauan kestää. Jonkinlainen "herätys" tuo viime kertainen oli itselleni.
Ihana lukea tältä palstalta kerrankin tälläisia juttuja! Pidä tuosta asenteesta kiinni! Ajattele: selvisit joulusta, joka on selkeästi vuoden pahin mässäilykausi, ja kun selvisit pahimmasta, selviät mistä vaan! Tsemppiä ja pidä itsestäs huolta!
Nimim. "4,5 vuotta oksentamatta"
mulla joulu meni ihan pilalle tän hiton bulimian takia. Mä niin kyllä kauheesti suunnittelin että en ennen jouluaattoa syö mitään (kun tiesin et pitää mennä kotiin syömään) no tietysti mä iltana ennen aattoa ahmin, enkä tietenkään saanut niitä heti ulos...vähän mä itkin ja huusin! mun joulu meni pilalle jo ennen jouluaattoa, ja siitä päivästä lähtien olen nyt joka päivä ahminut ja oksentanut ainakin kolme kertaa! nytkin on ruoat mahassa ollut jo kello 13:sta mutta kun en saa niitä ulos, enkä enää edes jaksa yrittää! en tiä kauanko mä tätä vielä jaksan. olo tuntuu niin turhauttavalta, ihan kun ei olis mitään!