PATSAS AIMO ROIMALLE!
Oli tukala tilanne valtuuston
kun kokoon se antoi komennon
oli EU-rahaa luvattu, vaan
tiukat säännöt oli sitä tuhlaamaan
kakskytä tonnia luvattiin sille
joka kylämme sen laittaisi kulttuurille
Jo ehdotti tytär Laurilan:
”Tämä aihe patsastoimikunnan
jotain hienoa tehdä, luoda uutta
ehkä patsaalla muistaa kuuluisuutta
valitsimme viimein hahmon viekkaan
kun törmäsimme kylämme runoniekkaan
keneen muuhun valinta osua voikaan
kuin Aimo Roimaan, Komiaanpoikaan!”
Johon Hokilan isäntä: ”Ikuna ei!”
”Se hunsvotti Helsingin, tuulantei
navetan kuivikkeeks vihot sen vein
vaan sitä sontaa veisi en pellollein!”
Päästi Heikkilän isäntä tölväisyn:
”Helmi Tuurin maatalousnäyttelyn
Julli-sonni mun pitäjän kuuluisin
sille mä patsaan pystyttäisin!”
Vaan poikki riidan pisti sen
nuuka emäntä Niskalan, hiljainen:
”Rahan säästämiseksi, ettekö nää
nämä aiheet voisihan yhdistää!
Kyllä sonni se suuri semmoinen
käy kuvaksi Roiman poikasen!”
Ja riemunremakkaan suurimpaan
tuo sali jo räjähti nauramaan
kun Rantalan isäntä vuorostaan
pääsi jo ääntänsä avaamaan:
”Maanviljely, kulttuuria se vasta
mikä estää pottia jakamasta?
Vaan minäpä annan oivan vinkin
sonnalla täytän maitohinkin
täynnänsä tavaraa, haiseekin sille
siinäpä taidetta Rysselille!”
Viimein turkis-Tuorila tiesi sen:
”Kyllä Mäkilä patsaan arvoinen!
Kun viime syksynä, tiedätte niin
kettutyttöä ampui persuuksiin!
Siinä on mies tään meidän maan
joka oikeuttamme käy puolustamaan
kyllä sankari hän, ei kukaan muu
jolle patsas pronssinen tää kuuluu!”
Patsas Mäkilän nyt kylää komistaa
yli Hurmalan niityn tihrustaa
ja tähtää haulikon etelään
torjuu EU-herroja reviiriltään
Niin syrjäytettiin patsas mun
mutta vielä mä aloitan taistelun!
Jos en sonnipatsasta pian saa
kyllä kunniansa kuulee vielä Pohjanmaa!
(Aimo Roima Komiapoika, 2005)
Oli tukala tilanne valtuuston
kun kokoon se antoi komennon
oli EU-rahaa luvattu, vaan
tiukat säännöt oli sitä tuhlaamaan
kakskytä tonnia luvattiin sille
joka kylämme sen laittaisi kulttuurille
Jo ehdotti tytär Laurilan:
”Tämä aihe patsastoimikunnan
jotain hienoa tehdä, luoda uutta
ehkä patsaalla muistaa kuuluisuutta
valitsimme viimein hahmon viekkaan
kun törmäsimme kylämme runoniekkaan
keneen muuhun valinta osua voikaan
kuin Aimo Roimaan, Komiaanpoikaan!”
Johon Hokilan isäntä: ”Ikuna ei!”
”Se hunsvotti Helsingin, tuulantei
navetan kuivikkeeks vihot sen vein
vaan sitä sontaa veisi en pellollein!”
Päästi Heikkilän isäntä tölväisyn:
”Helmi Tuurin maatalousnäyttelyn
Julli-sonni mun pitäjän kuuluisin
sille mä patsaan pystyttäisin!”
Vaan poikki riidan pisti sen
nuuka emäntä Niskalan, hiljainen:
”Rahan säästämiseksi, ettekö nää
nämä aiheet voisihan yhdistää!
Kyllä sonni se suuri semmoinen
käy kuvaksi Roiman poikasen!”
Ja riemunremakkaan suurimpaan
tuo sali jo räjähti nauramaan
kun Rantalan isäntä vuorostaan
pääsi jo ääntänsä avaamaan:
”Maanviljely, kulttuuria se vasta
mikä estää pottia jakamasta?
Vaan minäpä annan oivan vinkin
sonnalla täytän maitohinkin
täynnänsä tavaraa, haiseekin sille
siinäpä taidetta Rysselille!”
Viimein turkis-Tuorila tiesi sen:
”Kyllä Mäkilä patsaan arvoinen!
Kun viime syksynä, tiedätte niin
kettutyttöä ampui persuuksiin!
Siinä on mies tään meidän maan
joka oikeuttamme käy puolustamaan
kyllä sankari hän, ei kukaan muu
jolle patsas pronssinen tää kuuluu!”
Patsas Mäkilän nyt kylää komistaa
yli Hurmalan niityn tihrustaa
ja tähtää haulikon etelään
torjuu EU-herroja reviiriltään
Niin syrjäytettiin patsas mun
mutta vielä mä aloitan taistelun!
Jos en sonnipatsasta pian saa
kyllä kunniansa kuulee vielä Pohjanmaa!
(Aimo Roima Komiapoika, 2005)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.