Kun on vähän kaikenlaista ollut... Kävin sen sivuilla mutta en sen tarkemmin jaksanut katsoa miten sinne mennään ja kun olen 23-v niin voiko sinne mennä ensinkään...
Maksaako se mitään ja koska ja miten... jne...
Maksaako se mitään ja koska ja miten... jne...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Al-Anon vertaistukiryhmiä löytyy ainakin pääkaupunkiseudulla lähes jokaisesta lähiöstä.
Voit kysyä lisää palvelunumerosta, joka löytyy paikkakuntasi puhelinluettelon palvelusivulta.
Ryhmään voi tulla jokainen, joka kärsii jonkun henkilön juomisesta. Myös raitistuneiden juovien läheiset tarvitsevat vertaistukea.
Käy edes kerran kuuntelmassa yhtä ryhmäpalaveria.
Voit juoda kahvia, laittaa keräyslippaaseen muutaman sentin, jos sellainen löytyy.
Saat ryhmästä lisää esitteitä ja muuta materiaalia.
Voit olla hiljaa, jos et halua käyttää puheenvuoroa.
Olen melko varma, että tulet joskus toistekin ja ehkä pyydät jonkun ystäväsi mukaan.
Olen niin hyvin toipunut entisen juovan ex-aviovaimo, että en enää käy ryhmissä. Kerron kuitenkin aina täällä netissä mielelläni aiheesta.
Ryhmään osallistuminen riippuu ohjelman vetovoimasta. Jos et nyt tunne tarvetta käydä, niin ehkä sitten joskus vanhempana.
Pääasia, että voit hyvin, että tunne syyllisyyttä läheisesi juomisesta. Se on ohjelman yksi pääsanoma. Oma hyvinvointi säteilee myös läheisiin ja jopa tänne nettiin.
Enemmistö Al-anonin jäsenistä on keski-ikäisiä naisia, mutta he ovat kaikki kokeneet saman kuin sinäkin, eli eläneet alkoholismin vaikutuspiirissä. Siitä aiheutuvat vammat yhdistävät kummasti yli ikä ja sukupuolirajojen. Missään muualla tuskin voi itse puhua tai kuulla yhtä suoraa puhetta aiheesta.
Joukossamme on myös miehiä ja nuoria ja ainoa pääsyvaatimus on se, että on joskus kärsinyt tai kärsii jonkun ihmisen alkoholismista. Nykyisin ns. 'luomualkoholistit' ovat vähemmistönä, joten monen meidän läheisellä on lisäksi myös lääkeaine- tai huumeongelma.
Osallistuminen ei maksa mitään, henkilötietojasi ei kerätä mihinkään, saat ilmoittaa etunimeksesi mitä haluat jos et halua sanoa oikeaa nimeäsi ja sukunimiä emme toisistamme yleensä edes tiedä. Koska ryhmät eivät ota vastaan mitään ulkopuolisia avustuksia mistään, siellä kiertää lipas, josta maksetaan tilan vuokra ja kahvit - lippaaseen rahan laittaminen on myös täysin vapaaehtoista (esim. 50 senttiä on sopiva, jos haluat jotain laittaa).
Ryhmissä puhuttu jää vain sinne yhteisestä sopimuksesta, eivätkä jäsenet keskustele ryhmässä kuulemastaan ryhmän ulkopuolella edes keskenään, saati ulkopuolisten kanssa.
Minua Al-Anon on auttanut ja voin vilpittömästi suositella sitä. Kannattaa käydä ainakin 5-10 kertaa eikä pelästyä pienistä - joukossa voi olla itkuisia, hieman päästään sekaisin olevia tai pahoinpideltyjä läheisiä. Hekin saavat tukea kuten uudet tulijat. Emme anna kenellekään neuvoja suuntaan tai toiseen, mutta aikaa myöten ihmiset alkavat itse vahvistua ja saada voimaa tehdä omia ratkaisujaan - kuten esimerkiksi irtautua väkivaltaisesta suhteesta.
kertoi että ryhmät ovat uskovaisten höpinöitä ja rollimistilaisuuksia jossa ei uskalla puhua mitään koska tieto vuotaa ulkopuolisille. Asun pienellä paikkakunnalla ja joskus ajatellut lähteä jostain hakemaan apua. Mutta jos tuo al-anon on sellainen kuin olen kuullut, uskaltaako sinne mennä.
välttämättä puhua siellä mitään, kuuntele toisten kokemuksia.