Hei,
Tuosta otsikosta jo selkenikin ongelmani ja pelkoni. Häpeän siis poikaystävääni hänen erilaisuutensa vuoksi. Saattaa tuntua siltä, etten rakasta häntä, sillä en hyväksy hänen pikku puutteitansa, mutta toisin on. Minä rakastan häntä hyvinkin paljon. Minulla itselläni vain on suuria itestunto-ongelmia tämän kanssa. En nimittäin kehtaa viedä häntä useinkaan kovin julkisille alueille ja muutun kauhean ahdistuneeksi tällaisissa paikoissa.
Hän on erilainen kuin muut pojat, eikä varmasti ikäisteni ihannepoika. Minä kuitenkin ihailen hänen suurta fiksuuttaan ja kunnianhimoansa, en silti osaa soveltaa näitä muualla kuin kahdenkesken. Eniten minulle vaikeuksia tulee tuottamaan uusi vuosi. Meidän pitäisi mennä jonnekkin kauhean sosiaalisiin tapahtumiin ja muihin, enkä tiedä mitä siinä käy. Eniten pelkään, että kaukaiset kaverini tavoittavat meidät yhdessä. Totuus on se, etteivät he ole koskaan tavanneet poikaystävääni ja ovat todella innokkaita näkemään hänet! En tiedä alkaisivatko he supatella ja kenties nauramaan poikaystävä valinnalleni! Se olisi lapsellista tiedän, mutta aiheuttaisi minulle varmasti traumoja.
Kertokaa, miten ihmeessä voisin päästä tästä pelosta askel askeleelta eroon?
Ja jos sinulla olisi samanlaisia kokemuksia tai tällä hetkellä samanlainen tilanne, niin ole kiltti ja mailaa minulle ystävällisesti. Jo sellainen voisi auttaa oloani.
Tuosta otsikosta jo selkenikin ongelmani ja pelkoni. Häpeän siis poikaystävääni hänen erilaisuutensa vuoksi. Saattaa tuntua siltä, etten rakasta häntä, sillä en hyväksy hänen pikku puutteitansa, mutta toisin on. Minä rakastan häntä hyvinkin paljon. Minulla itselläni vain on suuria itestunto-ongelmia tämän kanssa. En nimittäin kehtaa viedä häntä useinkaan kovin julkisille alueille ja muutun kauhean ahdistuneeksi tällaisissa paikoissa.
Hän on erilainen kuin muut pojat, eikä varmasti ikäisteni ihannepoika. Minä kuitenkin ihailen hänen suurta fiksuuttaan ja kunnianhimoansa, en silti osaa soveltaa näitä muualla kuin kahdenkesken. Eniten minulle vaikeuksia tulee tuottamaan uusi vuosi. Meidän pitäisi mennä jonnekkin kauhean sosiaalisiin tapahtumiin ja muihin, enkä tiedä mitä siinä käy. Eniten pelkään, että kaukaiset kaverini tavoittavat meidät yhdessä. Totuus on se, etteivät he ole koskaan tavanneet poikaystävääni ja ovat todella innokkaita näkemään hänet! En tiedä alkaisivatko he supatella ja kenties nauramaan poikaystävä valinnalleni! Se olisi lapsellista tiedän, mutta aiheuttaisi minulle varmasti traumoja.
Kertokaa, miten ihmeessä voisin päästä tästä pelosta askel askeleelta eroon?
Ja jos sinulla olisi samanlaisia kokemuksia tai tällä hetkellä samanlainen tilanne, niin ole kiltti ja mailaa minulle ystävällisesti. Jo sellainen voisi auttaa oloani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikä sinua todella hänessä hävettää?
No siis ainakin se, että hän on niin kovin erilainen kuin muut. Tunteeni ovat jotenkin ristiriidassa, toisaalta pidän, että hän uskaltaa olla erilainen ja on oma itsensä, mutta toisaalta minua pelottaa muiden reaktiot ja se, että poikaystäväni joutuu kuulemaan jotakin mieltään pahoittavia juttuja.
En huomannut kysyä tai ehkä mainitsin minkä ikäisiä olette.Minä ole 50 ja olen ollut aviossa 12v.lapset ovat 19 ja 22.Näinä vuosina kun olen ollut mieheni kanssa niin jostain syystä olen hävennyt häntä:Hän on sellainen suora sanainen savolainennja kovaa niiden tyylin mukaan kiroomaan.Näistä olen ottanut pulttia,mutta nyt kun olemme asuneet 4 k erikseen ja katsellaan tilannetta, niin en enää välitä siitä vaikka olisi kuinka brutaali,rakastatan sitä miestä kaikesta huolimatta ja haluan hänet takaisin kaikkine virheineen.
Jos tosiaankin rakastat älä välitä muista,jos teillä menee hyvin.so what voitte olla keskenäännekin.Mutta esittele ihmeessä kavereillesi,jos ei he pidä se on heidän murhe,he eivät ole sinun todellisia ystäviä,mutta sulle jää se sun ihana mies.