niin väärin

no se on sun elämää.. omien päätösten kanssa on elettävä. Jos kuitenkin itsekkin tiedät ettet olisi pärjännyt niin turhaa jossitella. Poikakaverista hankkiutuisin kyllä myös eroon jos asettaa tuollaisia joko tai vaihtoehtoja. Asioista on voitava jutella asiallisesti eikä toinen määrää ehtoja. Ero on tietysti hiuksenhieno jos sanoo "en halua" tai "minä tai mukula" mutta se ero on aika ratkaiseva. Sama tullee toistumaan muissakin asioissa..

Nyt kohti uutta vuotta ja uusia asioita, aikanaan tuo unohtuu ja saat muuta pohdittavaa ja kannattaa varoa ettet vaivu itsesääliin ja ala piehtaroida omassa surkeudessasi, sillä siitä on jo paljon pahempi nousta! Kai sinulla on joku läheinen jonka kanssa voit asiasta puhua niin saat sen ulos?

sehän on inhimillistä.

Aikuisuus on juuri vastuunkantoa omista päätöksistään ja tekemisistään.

ihmisenä ollenkaan. Nyt juuri on tärkeää että suret ja ymmärrät tilanteen jokaiselta kantilta. Voisin sanoa olevani vastakkainen kohtalotoverisi, aikoinaan vanhempani ja poikakaverini päättivät puolestani että lapsi syntyy ja minä jouduin punnitsemaan asiaa toiselta puolelta ja kasvoin vanhemmuuteen yhdessä lapsen isän kanssa. Aina ei lapsi sovi mullistamaan elämää ja tehtyjen ratkaisujen kanssa on elettävä. Päätöksiä tehdään senhetkisten voimien perusteella ja aina ne ei ole helppoja. Uskon että pääset asian kanssa tasapainoon kun aikaa kuluu. Sure nyt asia loppuun, toivon että sinulla on joku jonka kanssa voit tästä puhua. Puhuminen auttaisi sinua katsomaan asiaa laajemmalta kantilta. Hyvää jatkoa sinulle elämään.

25 vuotta sitten. Nyt olen usean lapsen äiti. Joka raskauden aikana mietin sitä lasta, jota en saanut. Myöskin äitipolilla sitä ei anneta unohtaa. Se iskettiin silmiini aina papereissani. Se päätös, jonka tein silloin vuosia sitten tuntui oikealta. Kadun kuitenkin sitä mutta asian kanssa on vain elettävä ja toivon, ettei yksikään lapsistani joutuisi tilanteeseen, jossa he joutuisivat miettimään aborttia.

Voimia sinulle ja toivon, että saat tulevaisuudessa lapsia, joita helliä. Älä turhaan syyllistä itseäsi. Voimakastahtoinen poikaystävä sai sinut tekemään ratkaisusi. Olet ihan yhtä arvokas ihminen kuin sellainenkin, jolle ei ole tehty aborttia.

niin klikkaapa ituprojektin sivuille - siellä on tietoa abortin kokeneiden naisten eheytymisryhmistä. Ryhmässä saat toisten vastaavassa tilanteessa olevien naisten kanssa käsitellä traumaa, jonka abortti Sulle on tuonut.

se on niin väärin.

tiedän.
itsekin tiedät, että se ratkaisu oli silloin mitä tod. näk. se ainoa oikea, koska siihen itse päädyit!

Kukaan ei sinua ratkaisuun pakottanut, ja abortti todellakin aina on viimekädessä vain ja ainoastaan naisen tekemä!

Itsekin olen sen kokenut, mutta meillä oli päinvastoin, eli mies olisi halunnut sen lapsen, ja minä aloinkin katumaan että tein sen lapsen, ja tein abortin. Tiedän että kuulostaa vastuuttomalta, mutta olisin "tullut yh:ksi", sillä mies halusi maksaa ainoastaan elareita, eikä vuokraa tms.

..teit sen päätöksen viime kädessä itse..ja koska siihen päädyit oli se sinulle tässä tilanteessa se oikea ratkaisu..eli lopeta jahkaileminen ja asioiden vatvominen; se ei ole sinulle hyväksi ja jatka elämääsi kaikesta huolimatta..tämä lapsi ei ollut sinulle nyt tarkoitettu mutta tulevaisuudessa varmaan saat tilanteen tasapainoon ja voit ajatella tehdä lapsiakin. Älä syyllistä itseäsi ...kaikella on tarkoituksensa.