Oon sellasessa tilanteessa että oon pettäny
tyttöystävääni n. 4 vuotta sitten enkä oo
koskaan tästä hänelle kertonu..eikä oo saanu
tietää muutakaan kautta. Tää tapahtu yhissä
bileissä exäni kanssa missä tyttöystäväni ei
ollut. Illan aikana suudeltiin useempaan kertaan
ja nukuttiin vierekkäin sen pidemmälle ei menty,
eikä ollu aikomustakaan kummallakaan. Exäni
seurustelee miehen kanssa eikä hänkään halunnu
asian tulevan julki. Se siis jäi siihen, sovittiin
vaan ettei puhuta ja unohdetaan itekkin koko
juttu.
En oo kuitenkaan pystyny vieläkään unohtaan
tapahtunutta. Oonkin tässä miettiny että pitäskö
reilusti vaan tunnustaa tekonsa vai olla edelleen
hiljaa. Jos tunnustan suhde on vaakalaudalla,
mutta saatan saada anteeks. Tällä hetkellä
tyttöystäväni luottaa täysin etten tekisi mitään
sellasta, enkä oo tekemässäkään. Tunnustus veis
luottamuksen kokonaan. Haluaisin vaan eroon
näistä omantunnon tuskista. Exäni kanssa en
ole missään tekemisissä. En haluais naiselleni
tuottaa pahaa mieltä mutta tiän että oon sen
jo tehny ja olis varmasti reilumpaa kertoo.
tyttöystävääni n. 4 vuotta sitten enkä oo
koskaan tästä hänelle kertonu..eikä oo saanu
tietää muutakaan kautta. Tää tapahtu yhissä
bileissä exäni kanssa missä tyttöystäväni ei
ollut. Illan aikana suudeltiin useempaan kertaan
ja nukuttiin vierekkäin sen pidemmälle ei menty,
eikä ollu aikomustakaan kummallakaan. Exäni
seurustelee miehen kanssa eikä hänkään halunnu
asian tulevan julki. Se siis jäi siihen, sovittiin
vaan ettei puhuta ja unohdetaan itekkin koko
juttu.
En oo kuitenkaan pystyny vieläkään unohtaan
tapahtunutta. Oonkin tässä miettiny että pitäskö
reilusti vaan tunnustaa tekonsa vai olla edelleen
hiljaa. Jos tunnustan suhde on vaakalaudalla,
mutta saatan saada anteeks. Tällä hetkellä
tyttöystäväni luottaa täysin etten tekisi mitään
sellasta, enkä oo tekemässäkään. Tunnustus veis
luottamuksen kokonaan. Haluaisin vaan eroon
näistä omantunnon tuskista. Exäni kanssa en
ole missään tekemisissä. En haluais naiselleni
tuottaa pahaa mieltä mutta tiän että oon sen
jo tehny ja olis varmasti reilumpaa kertoo.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Vaikka tekisi kuinka kipeää, niin pitää pystyä olemaan rehellinen, jos toista oikeasti rakastaa. Olet kyllä jo pelottavan kauan aikaa pitänyt tuota tietoa sisälläsi.
Itse kykenin siihen tasan 3 kuukautta ja sitten tuli niin suuri morkkis, että vain itkin ja oli pakko tunnustaa. Hyvä niin...ainakin tein jotain oikein. Tunnustin.
oikeessa. Otan asiakseni tunnustaa. Nykyinen
suhteeni oli ehtiny kehittyä sillon vähän reilun
vuoden. Ihmettelen itekkin kuinka oon pystyny
pitään ton kaiken sisälläni.
Musta ei ole niin selvää, pitäisikö tunnustaa vai ei. Jos ei itse pysty elämään asian kanssa, on parempi tunnustaa. Mutta jos salaaminen ei vaikuta muuten käytökseesi ja tunteisiisi naistasi kohtaan, en kertoisi. Ei jättämisen pelosta, vaan siksi, että on turha loukata niin kovasti jotakuta, kun (jos?) asia on ollutta ja mennyttä.
Itse petettyäni tunnustin muutaman kuukauden päästä, enkä ole varma teinkö oikein, niin paljon sillä tiedolla satutin. ollaan yhä yhdessä (kolmatta vuotta) mutta ei ongelmitta. Itse tunnustin koska en osannut elää salaisuuteni kanssa, niinkuin sinäkin sanoit, että syyllisyys painaa. Omaa oloaan helpottaakseen tunnustaminen ei mielestäni kuitenkaan välttämättä ole oikein petettyä kohtaan. Tärkeintä on pitää huoli että oitse käsittelee pettämiseen johtaneet syyt eikä anna tapahtua toiste. Tai sitten on hyväkin erota, jos jatkuvasti mieli tekee jotakuta toista...
on alkanu selvitä, en enää ikinä tekis vastaavaa.
Oon pitäny asian omana tietonani koska se ei
mitään muuta, se vaan loukkaa toista. Ite oon
läksyni oppinu ja rakastan naistani enkä halua
koskaan päästää pois.
Kirjoitit viestissäsi, että haluat eroon omantunnontuskistasi ja kuitenkin olet salannut asiaa jo 4 vuotta...
Olisikohan kuitenkin tyttöystävääsi ajatellen parasta, ettet enää kaikkien noiden vuosien jälkeen kuormita häntä tuolla asialla. Mielestäni olisi aika itsekästä kertoa toiselle vain sen takia, että saa helpotettua omaa oloaan, eikö sinustakin?
Tämä toki on se aihe, josta väännetään aina kättä ja kukainen ihminen ajattelee hiukan eri tavoin. Sinä teet niin kuin parhaaksi näet ja joku toinen tekee samassa tilanteessa toisin. Harkitse kuitenkin tarkkaan ennen kuin menet asiastasi kertomaan. Onko se loppujen lopuksi sen arvoista. Kyse on loppujen lopuksi muutamasta suudelmasta vuosia sitten.
Jos olisit ollut jo aikanaan sitä mieltä, että tyttöystäväsi kuuluu tietää asiasta olisit varmaankin kertonut ja hyvä niin. Nyt jos kerrot asiasta se on moninverroin pahempi kolaus tyttöystävällesi ja kaiken lisäksi hirvittävän itsekästä sinun puoleltasi, jos teet sen vain helpottaaksesi oloasi.
En tiedä ymmärrätkö mitä ajoin takaa, vaikka liekö sillä edes niin suurta merkitystä. Kuhan kirjoitin oman mielipiteeni asiaan :) Toivottavasti löydät oikean ratkaisun tilanteeseen oli se sitten mikä hyvänsä.
En halua olla itsekäs ja haluan jatkaa niinkun
tähänkin asti. Meillä menee tosi hyvin ja niin
annan jatkuakkin. Kaduttaa toi juttu sen verran
että en ainakaan mee uudestaan tekeen. Pieni
tuska muistuttaa siitä. Kiitos neuvoista.
Taidan kuitenkin pitää asian omana tietona ja
olla vastaisuudessa luottamuksen arvoinen.
Itse en haluaisi tuommoista tunnustusta vastaanottaa. Kun tapauksesta on kulunut jo neljä vuotta, voi sanoa, että elämä on osoittanut sen virheeksi, ei tavaksi käyttäytyä.
Kuten surullinen tyttö sanoi, tunnustaminen voisi osoittaa suurta itsekkyyttä. Mitään hyvää siitä ei todennäköisesti seuraa.
No olisko kannattanu miettiä asioita eteenpäin jo sinä iltana, kun tyttöystävääsi loukkasit noin pahasti??????? Ja jättää tekemättä tollanen todella halpamainen teko.
Yleensä en koskaan ole toisten ihmisten pahasta olosta iloinen, vaan olen todella empaattinen. Mutta pettäjät ovat ihmisryhmä erikseen. Onneksi olet joutunut kärsimään jo noinkin monta vuotta. Kärsi nainen kärsi! Ja kärvistele!
oon itekkin samaa mieltä pettäjistä. Kyllä tässä
on saanu kärsiäkkin ja kärsin edelleen. Ei tän
pahemmin voi toista loukata.
ihmeen merkitystä jollain vuosien takaisella suutelulla on? Jos suhde siihen kaatuu, niin joutaakin kaatua. Mitäs tuollaisella päätäsi vaivaat? Tehty, mikä tehty ja jos olet tapasi parantanut, niin unohda jo. Se on sinulle vanha asia, mutta tyttöystävällesi uusi, jos sen kerrot hänelle. Miksi haluat loukata häntä tuollaisella vanhalla asialla? Ihan vaan parantaaksesi omatuntoasi? Mietippä (ja kaikki muutkin moralisoijat), kumpi on oikein.
a) Sinä kannat syyllisyytesi, et kerro tyttöystävällesi, parannat tapasi, olet maailman paras tyttöystävä hänelle ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka.
b) Kevennät syyllisyydentaakkaasi, kerrot tyttöystävällesi, loukkaat häntä, aiheutat hänelle pahan mielen ja vaarannat suhteenne. Pahimmassa tapauksessa pilaat teidän molempien elämän.
Niin, kumpi?
Pidä vaan se suusi kiinni ja huulesi erossa muita naisista tästedes.
ja ihan varmasti. opin kerrasta mitä saa tehä ja
mitä ei. Valitten yhteisen elämän nykysen kanssa,
enkä pahaa mieltä kellekkään.
viisas valinta :) Kaikkea hyvää teille jatkossa! Mene nyt kertomaan sille kullallesi, kuinka paljon häntä rakastat ja kuinka onnekas olet, kun sinulla on hänet.
tehdäkkin. Heti kun se tulee kotiin. En haluais
pilata mitään. Ollaan oltu kohta 6 vuotta yhessä
ja siitä 3 vuotta kihloissa ja meillä ei oo koskaan
menny niin hyvin kun tällä hetkellä. Rakastan sitä
naista.
Ihmettelen suuresti miksi edes mietit jotain neljän vuoden takaista juttua! Olisi silkkaa hulluutta kertoa asiasta. Keskustelusta selvisi kuitenkin että olet sinä hetkenä ollut jo kaksi vuotta tyttösi kanssa - mikä tekee teostasi kieltämättä aika paskamaisen. Eri asia, jos ihan alussa suutelee/tapailee muita.
Mutta siis, unohda koko juttu ja hyvää uutta vuotta!
Itselläni on melko samantyyppinen kokemus takana. Nykyisen kultani kanssa ollaan seurustelu kohta 6 vuotta ja reilut 4 vuotta sitten tapahtui työmatkallani jotain hyvin odottamatonta, jonka seurauksena ajauduin sänkyyn työkaverini kanssa. Hän myös seurusteli (ja seurustelee edelleen) miehen kanssa, mutta oli kuulemma tuntenut hyvin voimakasta vetoa minuun jo pitkän aikaa. Itsekin olin häntä usein kaukaa ihaillut ja se vetovoima, joka tuolloin työmatkalla välillämme syntyi, oli jotain aivan käsittämätöntä, joskin täysin fyysistä.
Se yö oli hieno ja aamulla sovimme, että se oli myös ainoa ja jatkaisimme elämäämme kuten ennenkin, kummallakaan ei ollut halua eikä edes tarvetta mihinkään suhteeseen ja koska tiesimme, mitä tuollaisesta voi seurata, päätimme että tämä oli yksi hairahdus, virhe, vaikkakin molemmat nautimme menneestä yhteisestä yöstä.
Koskaan en omalle rakkaalleni tuosta kertonut, enkä kerro. En näe mitään tarvetta, vaikka tiedostankin pettäneeni häntä. Olen kuitenkin antanut asian itselleni anteeksi, varsinkin kun sen jälkeen en ole samaa tehnyt kenenkään kanssa. Ja tämän työkaverini kanssa välimme ovat nykyään yhtä hyvät kuin ne olivat ennen sänkyyn menoakin. Molemmat ovat siirtäneet tuon tapahtuman muistojen piiriin, eikä välillemme koskaan tuon yön jälkeen syntynyt minkäänlaista suhdetta tai muuta säpinää.
On ollut hetkiä, kun mielessäni on käväissyt, että noinkohan kullalleni kertoisin asian, mutta en näe syytä miksi niin tekisin. Pettäminen on kuitenkin todella ikävä ja itsekäs teko ja olen sitä mieltä, että kaikki seuraukset, omantunnontuskat ym. saa luvan kärsiä vain ja ainoastaan se, joka moiseen tekoon on ryhtynyt. Rakastan kumppaniani ja meillä on hieno suhde, loistavat tulevaisuudennäkymät ja seksiä riittää. Annankin sinulle neuvoksi, että unohda tapahtunut, siirrä se muistoihisi, jossa voit sitä joskus vaalia ja ajatella tapahtumana, joka ei ollut oikein, mutta tapahtui silti. Keskity tähän hetkeen ja hyvään suhteeseesi, älä pilaa sitä tunnustamalla tekoa, joka on mennyttä, varsinkaan kun et ole tuollaista menoa jatkanut sen jälkeen.
Jokainen tekee joskus virheitä ja niiden kanssa pitää vain elää. Kaikkea hyvää sinulle ja kumppanillesi ja loistavaa uutta vuotta!
Et todellakaan kerro! Eihän niissä bileissä edes tapahtunut mitään sen kummempaa. Sitä paitsi ei sinun tunnustamishalusi lähde rehellisyydestä, vaan oman olosi helpottamisesta. Ja se on todella väärä syy pahoittaa kumppanisi mieltä! Olen ollut aina sitä mieltä, että jos on kanttia huorata, pitää löytyä kanttia kestää sen seuraukset (=huono omatunto). Et voi pullauttaa huonoa oloasi tyttöystäväsi kannettavaksi. Anna olla ja ota opiksesi!
Pahalta kuulostaa tuollainen. Jos todella rakastaa, niin kertoisi kyllä. Seuraa siitä sitten mitä tahansa. Muuten se juopa jää teidän välillenne. Mutta jos ei toisesta välitä, niin ei ole sitten väliksi kertoakaan. Pettäminenhän on niin kovin trendikästä nykyisin.
Naisesi todennäköisesti on asian vaistonnut, kerroit tai et.
melko tarkkaan tasan saman ajan kuin sinäkin. Mutta ylempänä ketjussa joku jo sanoikin sinulle, että kerro sillä asia saattaa jäädä teidän väliinne kertomattomana vaivaamaan.
Käsittelemättömät asiat saattavat putkahdella vaikuttamaan suhteeseenne silloin tällöin erinäisissä yhteyksissä, aivan pettämisasioihin liittymättömissäkin. Voivat aiheuttaa kummallista käyttäytymistä ja pelkotiloja ylättäen. On hienoa huomata, että kumppani kykenee kertomaan vaikeitakin asioita vaikka sitten aikojen päästä, mutta se että kertoo kuitenkin osoittaa luottamusta siihen että asian yli päästään. Eli oman itsen ja teidän välisen luottamuksen vuoksi kertoisin kyllä.
Kertoa nyt neljän vuoden takaisesta tapahtumasta!
Ketjun avanneelle kysymys:
Oletko kaikki nämä neljä vuotta jahkannut samaa asiaa vai kenties jopa unohtanut sen toisinaan??
Ihmetyttää miten naiset ovat niin luupäitä, että kuvittelevat ettei toinen huomaa mitään. Ehkä psykopaatti vois jatkaa elämää kuin mitään ei ois tapahtunu (kun vieläkin asia vaivaa).
että sillä toisellakin on mahdollisuus käyttää joskus viimeistä oljenkortta ellei jo ole käyttäny;)
Ei ole tainnut olla kummosia ongelmia elämässä, kun pitää tehdä pienestä asiasta iso roihu. Kun tavallaan tapahtunut asia oli niin pientä eikä edes varsinaista pettämistä ollenkaan.
Onko arki astunut suhteeseen ja mieli kaivaa vanhoja romantiikan tihkuisia juttuja joihin takertua? Mitä turhaa kertoa jos haluaa suhteen jatkuvan, toisaalta en näkisi edes syytä välirikkoon moisen asian takia. Pitäisi varmaan miettiä syytä miksi kelaa koko asiaa? Vai haluatko ehkä että tyttöystäväsi
olisi sinusta mustis?
Käyppä tuolla kattomassa muitakin samantapaisia tapauksia, ja heidän ratkaisujaan tilanteeseen...
http://mbnet.fi/b00gie/flash-animaatiot/youare.swf
Jaksamisia sulle! ;)
ykkönen=)
Ei oo tarkotus saada ketään mustasukkaseks,
kai jokainen on sitä edes jonkun verran jos
toisesta tykkää. Eikä meillä ainakaan liiaks
oo arki tullu vastaan, meillä menee mukavasti ja
oon ihan tyytyväinen nykyiseen olotilaan. Ei toi
juttu ny niin iso oo, eikä pyöri mielessä. Satuin
vaan heittään jutun ilmoille kun tuli juttua
exästä vanhan kaverin kanssa. Olin vaan kiinnostunu
mitä mieltä tälläsestäkin jutusta ollaan. Asiaa
tuli paljon ja oonhan mää tosta jutusta opikseni
ottanu. Kiitoksia mielipiteistä! Jatketaan elämää
niinkun parhaalta tuntuu ja onnee kaikkiin
suhteisiin. Älkää ikinä tehkö mitään vastaavaa.
liity välittömästi katoliseen kirkkoon ja mene ripílle'
Sillä pääset eroon synnin tuskista
vai menit tuollaisen tempun tekemään,jessus,sinähän varsinainen sankaritar olet,nyt kyllä menet heti ja tunnustat kaikki pahat tekosi.olihan toi sun juttus provo,ei kukaan täyspäinen tommosia kirjottele,aikuistu..
Totuus on paras, et unohda asiaa ennen kuin olet sen tunnustanut. Ja mätä lauta on poistettava, se ei maalilla kauan piilossa pysy.
Jos rakkaasi rakastaa sinua, hän antaa tuon sinulle anteeksi. Olethan osoittanut olevasi kunnollinen kaiken muun ajan.
Kunnioituksesta häntä kohtaan kertoisin. Osoitat arvostavasi häntä niin paljon, että hän ansaistee tietää totuuden.
juttu.
Toisaalta olisi parempi jättää kertomatta; joutuisit kärvistelemään asian kanssa, mutta toisaalta, sinun virheesihän se olikin, joten ei tyttöystäväsi sen takia pitäisi kärsiä.
Toisaalta... Tuo kunnioitus-asia vähän arveluttaa. Nythän sinulla ja exälläsi on yhteinen salainen asia, jota tyttöystäväsi ei tiedä. Minua ainakin suututtaisi tuossa sinun tapauksessasi eniten juuri se, ettet ole kertonut. Kyllähän se, että ainoastaan suutelitte ja nukuitte yhdessä (ette siis harrastaneet seksiä) ja siitä on vuosia, tarkoittaa että olit hetken todella ISOLLE hairahdukselle alttiina, mutta tulit järkiisi..
Että minusta tuo nyt ei ole maailman hirvein asia kuitenkaan, suuteleminen. Se on asia jonka vielä voi puhumalla ratkaista, eikä luottamus ole mennyt lopullisesti. Silti, siitä on jo neljä vuotta... Tyttöystäväsi varmasti tuntee olleensa todella tyhmä tai ainakin että sinä olet pitänyt häntä tyhmänä.
Vaikeita juttuja... pääasia ettet ole tehnyt sitä uudestaan...(etkä tee?)
asia ei olisi mitään enään, jos olisit kertonut sen silloin. Nyt 4 vuoden jälkeen se kertoo sen pienen asian noin tuhannella. Siinä menee luottamus, ja vuosien yhdessäolo menettää arvoaan koska olet jättänyt kertomatta silloin jotain.
Anna olla, älä kerro, Ja hittojako sä itsekkään enään sitä mietit, ettei vaan olisi taas mielitekoja?
onko tärkeetä enää moisia kertoa.itse kertoisin heti,tai en lainkaan.vuosien jälkeen kuultuna voisi loukata paljon enemmän.mutta kaikilla tyylinsä.
niinkin se asia on, et minkä verran haluu toista loukata..
voinu miettiä jo pikkasen aikasemmin. tai vastaavasti kerro sitten kymmenen vuoden päästä niin voitte molemmat sivuutta asian nauramalla.