mä olen sairastellut tätä masennus-paniikkihäiriötä muutaman vuoden ja ollut sairaalahoidossakin, sekä syönyt lääkkeitä. nyt olen reilun vuoden ollut ilman ja yllätys yllätys- taas se alkaa. kauheita paniikkikohtauksia:oksettaa, päätä särkee ja nukuttua ei saa yhtään yötä kunnolla, ilman nukahtamislääkettä. sain nyt vajaan viikon saikkua. mutta kun ensi viikolla taas työpäivä koittaa taidan kuolla pniikkiin. en kerta kaikkiaan halua mennä töihin.en pysty enkä kykene. enkä jaksa eikä kiinnosta. mutta eipä tätä tunnetta kukaan voi uskoa tai edes kuvitella, ellei ole ite kokenut. lääkärit ei ainakaan. saati suku. mitä helvettiä teen? entä onko tämmöisille onnettomille tapauksille olemassa jotain kuntoutusta toiseen ammattiin ellei omaan enää kykene? auttakaa joku tietoinen ennen kuin olen lopullisesti päästäni sekaisin.
tukea tarvittas
hulluksiko`?
3484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suosittelen hakeutumista hoitoon, josta varmasti saat lääkkeet ja sen tarvittavan kuntoutuksen.
ja se paraneminen lähtee sinusta itsestäsi eikä siitä lääkärin tajuamisesta.
..mutta kela ei ole vieläkään tehnyt päätöstä psykoterapiasta enkä haluaisi taas aloittaa lääkkeitä kun tuntuu että niillä vain turrutetaan ihmisen tunteet. ainakin minusta tuli tunteeton zombie. haluaisin irtisanoutua, jäädä tyhjän päälle ja aloittaa alusta koko elämäni, melkein ainakin. mutta miten sellaista voi tehdä kun yhteiskunta on pistänyt säännöt tiskiin että kun on vakityö ni ole siinä sitten ja älä vaan tee toisin kuin oletetaan. vai olenko liian heikko? mä olen ihan umpisolmussa ja tarvisin jonku mielipidettä tai onko kenties joku tehnyt täyskäännöksen elämässään?
mulla vähän sama juttu.. alotin koulun tossa syksyllä ja aloin saamaan hirveitä paniikki kohtauksia.. huimausta, tärinää, vatsakramppeja ja ihan sekava olo.. siitä sitten lähti kierre että aloin pelkäämään koulua. menin lääkäriin masennuksen takia. nyt syön 50mg päivässä. tuntuu ettei mikään auta. kouluun ei voi mennä pelottaa niin paljon että saa kohtauksen. en tiiä vielä mitä teen. ajattelin vähän oppisopimus koulutusta tai työharjottelua, koska tunneilla olo ja esiintyminen ahdistaa niin paljon. voimat on täysin lopussa. mä olen sitä täyskäännöstä kanssa harkitsemassa tuntuu ettei ole muita vaihtoehtoja.