En ole koskan ollut ujo. Olen pienestä asti ollut kova puhumaan, ulospäinsuuntautunut jne. Mutta nyt 20-vuotiaana kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. En kuitenkaan mielestäni vieläkään ole ujo. En ujostele ihmisiä, pelkään vaan että heille näkyy ne fyysiset oireet, jotka jännittämisessä ilmenee. En siis jännitä ihmisiä, vaan fyysisiä oireita itsessäni. Kun fyysiset oireet ensimmäisen kerran tulivat painostavassa tilanteessa, olen siitä asti pelännyt niiden tulevan uudestaan. Ja kun pelkään, niin ne varmast tulevatkin. En halua näyttää niitä muille?
Mitä mieltä te olette, eikös ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko ole aika laila eri asia?
Mitä mieltä te olette, eikös ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko ole aika laila eri asia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, kyllähän se on eri juttu. Sosiaaliset pelot liittyvät usein masentuneeseen ajattelutapaan. Itsensä huonompana pitäminen on jo depressiivistä ajattelua! Eli tämäkin seikka kannattaa huomioida...
Kun sain lapsen. kiva kuulla että on muitakin. kaverit ei meinaa uskoa että jännitän kun en ole muuten ujo. Todella rasittavaa ne oireet. Mutta voimia sinulle!