....No niin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin uskaltautua asiasta kirjoittamaan. Tämä oli vaikea paikka jo itsessään myöntää, -edes itselle.
Lähdetään siitä, että olen ikäni ollut erittäin seksuaalinen ihminen -rakastanut erilasten uusien asioiden kokeilua, ja kaikenlaista "monipuolisuutta" sängyssä.
En siksi, että perusseksi olisi ikinä kyllästyttänyt (se ei ikinä ole!), vaan ihan vaan "muutenvaan".
Kokonainen työpäivä ilman oman rakkaan kosketusta oli aikoinaan tuskaa, ja kotiin saavuttuamme syöksyimme päätäpahkaa lakanoihin.
-Oi niitä aikoja.
No. Se oli eksän kanssa se. Ja eksien, ennen häntäkin.
Nyt.
Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mies, jota kunnioitan ja rakastan enemmän kuin ketään koskaan aiemmin.
Hänen lähellään on hyvä olla. HUOM! Lähellään.
Mietin aluksi, kun seksi hänen kanssaan ei ottanut toimiakseen, että kyllä tämä tästä. Seuraavaksi mietin syitä tarkemmin, oliko vika hänen tekemisissään vaiko minussa. Nyt olen tullut lopputulokseen että minussa.
Sattuu niin saatanan syvältä myöntää että VIHAAN kun mieheni edes yrittää koskea minuun. -Luulin että kyllä tämä tästä, ajan kanssa. Niin uskottelin sekä itselleni, että hänelle. Kauan.
Vaan ei. Tämä tunne ei häviä.
Kaipaan häntä kun olemme päivät erossa, kostunkin monesti ajatellessani seksiä (en hänen kanssaan, vaan ylipäätään) ja halu päästä rakastelemaan on aivan kauhea.
-Totuuden nimissä kerrottakoon että mieheni luulee etten ole "ollenkaan kostuvaa tyyppiä", mikä ei pidä paikkaansa.
MIKÄ MINUN ON!?! Hänen läheisyydessään muutun välittömästi santapaperiksi, ja hänen yrittäessään intiimimpää kanssakäymistä, tekisi mieleni jopa lyödä!!! Niin vastenmielinen ajatus seksi on.
-Hänenkö kanssaan vaan (?) mietin.
Ja vastaus on -kyllä.
Harva-se-yö, herään uneen jossa kiihkeästi rakastelen entiseni kanssa,
uneen jossa hänen läheisyytensä on käsinkosketeltavaa. Ihmisenä en häntä kaipaa, eikä kyse ole vanhansuolan janottamisesta muuten.
... ....mutta niin pahaksi tilanne on mennyt,
että kerran-pari, olen hänen sänkyynsä IRL hakeutunut...
-Rakastan miestäni, mutten tunne intohimoa.
Muistelen sinkkuaikoja.. ...Yhdenillansuhteista en ole ikinä pahemmin piitannut ja niissä tunnepuolen vähyyden vuoksi kostumisen eteen piti tehdä töitä. Nyt ei riitä "edes työt",
ainoa mikä kostuu on otsa -vihasta johtuvista hikipisaroista.
Säälittävää mutta niin vitun totta ! Tässä suhteessa taitaa kuolla sekä minä että mieheni...
Lähdetään siitä, että olen ikäni ollut erittäin seksuaalinen ihminen -rakastanut erilasten uusien asioiden kokeilua, ja kaikenlaista "monipuolisuutta" sängyssä.
En siksi, että perusseksi olisi ikinä kyllästyttänyt (se ei ikinä ole!), vaan ihan vaan "muutenvaan".
Kokonainen työpäivä ilman oman rakkaan kosketusta oli aikoinaan tuskaa, ja kotiin saavuttuamme syöksyimme päätäpahkaa lakanoihin.
-Oi niitä aikoja.
No. Se oli eksän kanssa se. Ja eksien, ennen häntäkin.
Nyt.
Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mies, jota kunnioitan ja rakastan enemmän kuin ketään koskaan aiemmin.
Hänen lähellään on hyvä olla. HUOM! Lähellään.
Mietin aluksi, kun seksi hänen kanssaan ei ottanut toimiakseen, että kyllä tämä tästä. Seuraavaksi mietin syitä tarkemmin, oliko vika hänen tekemisissään vaiko minussa. Nyt olen tullut lopputulokseen että minussa.
Sattuu niin saatanan syvältä myöntää että VIHAAN kun mieheni edes yrittää koskea minuun. -Luulin että kyllä tämä tästä, ajan kanssa. Niin uskottelin sekä itselleni, että hänelle. Kauan.
Vaan ei. Tämä tunne ei häviä.
Kaipaan häntä kun olemme päivät erossa, kostunkin monesti ajatellessani seksiä (en hänen kanssaan, vaan ylipäätään) ja halu päästä rakastelemaan on aivan kauhea.
-Totuuden nimissä kerrottakoon että mieheni luulee etten ole "ollenkaan kostuvaa tyyppiä", mikä ei pidä paikkaansa.
MIKÄ MINUN ON!?! Hänen läheisyydessään muutun välittömästi santapaperiksi, ja hänen yrittäessään intiimimpää kanssakäymistä, tekisi mieleni jopa lyödä!!! Niin vastenmielinen ajatus seksi on.
-Hänenkö kanssaan vaan (?) mietin.
Ja vastaus on -kyllä.
Harva-se-yö, herään uneen jossa kiihkeästi rakastelen entiseni kanssa,
uneen jossa hänen läheisyytensä on käsinkosketeltavaa. Ihmisenä en häntä kaipaa, eikä kyse ole vanhansuolan janottamisesta muuten.
... ....mutta niin pahaksi tilanne on mennyt,
että kerran-pari, olen hänen sänkyynsä IRL hakeutunut...
-Rakastan miestäni, mutten tunne intohimoa.
Muistelen sinkkuaikoja.. ...Yhdenillansuhteista en ole ikinä pahemmin piitannut ja niissä tunnepuolen vähyyden vuoksi kostumisen eteen piti tehdä töitä. Nyt ei riitä "edes työt",
ainoa mikä kostuu on otsa -vihasta johtuvista hikipisaroista.
Säälittävää mutta niin vitun totta ! Tässä suhteessa taitaa kuolla sekä minä että mieheni...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuntuu ettet nyt ole ollut oikein rehellinen itsellesikään. Se lienee naisille tyypillisempää kuin miehille, mutta sinun tapauksesi saattaa olla jo jotain poikkeuksellista. Miksi alunperinkään aloit seurustella miehesi kanssa. Tunsitko oikeasti vetoa häneen vai oliko kyseessä jonkinlainen korvike jollekin, mitä tosiasiaa koetat itsellesi selittää joksikin muuksi.
...Mielestäni seurustelumme alkoi aivan seurustelulle tyypillisissä merkeissä. Eli alkuun oli aivan mieletön ihastus, -hän pyöri päässäni yöt ja päivät,
seuraavaksi parempi tutustuminen ja nyt voin sanoa rakastavani häntä.
Tai mitä se rakkaus sitten on ?
Hänen kanssaan on hyvä itkeä ja nauraa, viettää aikaa kotona, ravintolassa tai vaikka metsässä pelkkää taivasta tuijotellen.
-Mutta käsikädessä kuin sisko ja veli !
Tunsinko oikeasti vetoa häneen... ?
-Henkistä kiintymystä kyllä. Fyysistä, näin tarkemmin ajateltuna en koskaan.
Pahinta tässä on se, että mies hammasta purren kertoo minulle MINUN olevan ensimmäinen jota todella aidosti haluaa.. ...
Hän sanoi tietävänsä että rakastan toista, ja odottaa kuulemma vain rehellistä tunnustusta. Mutta kun minulla OLE rakkautta toisiin, sydämessäni ei OLE ketään toista !
Mitä tehdä ?
Haluan jatkaa tämän miehen kanssa. Suhteemme on kaikilta muilta osin täydellinen, ja tämän ongelman eteen olisin valmis tekemään töitä, mutten vaan tiedä mistä aloittaa ja miten...
-Tunnustamalla rakkaalle että :
"Hei kulta, en v***n vertaa halua sua, mut muuten kaikki ihan jees" niinkö ?
-Eihän tälläistä tunnustaa voi...
Olen vaan vaatinut aikaa.
Aikaa, aikaa ja aikaa... Epäreilua se on, varsinkin nyt kun tiedän etten tästä mihinkään syty. Päinvastoin tuntuu vaan käyvän. :'(((
mutta olet väärän miehen kanssa. Ajatus tuntuu varmasti pahalta, koska rakastat miestäsi ja viihdytte yhdessä, mutta nuo kemia-asiat joko toimii tai ei toimi. Sinussa ei ole mitään vikaa, eikä miehessäkään vaan te ette sovi yhteen. Te sovitte yhteen mentaali puolella; olette erittäin hyvä ystäviä mutta ette rakastavaisia. Ja tilanne ei tule muuttumaan: et ala yhtäkkiä himoitsemaan miestäsi. Ja vaikka tämä kaikki tuntuu pahalta ja vaikealta myöntää - edes itselle - on parempi nostaa kissa pöydälle, koska asia tulee vaivaamaan sinua lopunelämää ja se teidän "ihana suhde" ei lopulta ole ihana suhde, kun siitä koko ajan puuttuu jotain eli se kaihertaa mieltäsi kumminkin. Puhumalla asia ei parane; teistä saattaa tulla läheisempiä henkisesti, mutta se ei lehauta sinua liekkeihin. Eli hyväksy tosiasia: olette ystäviä ja voitte vielä ystävinä erotakin ja vaalia sitä. Me ihmiset kun ollaan myös eläimiä ja niitä vaistoja tulee kuunnella.
faktaa.
Sanoit ettemme sovi yhteen. Historiassani on erittäin vaikeita suhteita miesten kanssa, joiden kanssa en todellakaan ole sopinut (henkisesti) yhteen. Todellista tulta ja tappuraa...
Kuvittelin ettei kohdalleni ikinä edes satu ihmistä jonka kanssa kaikki olisi hyvin,
-miestä joka sekä hyväksyisi minut, että minä hänet virheineen kaikkineen.
NYT minulla on sellainen ! Mutten ikipäivänä olisi kuvitellut että SEKSI voi olla ongelma minulle, maailman seksuaalisimmalle ihmiselle !
Haluttomuus on ollut täysin tuntematon käsite, ja nyt se saatana iski päin naamaa ja lujaa.
*Me ihmiset kun ollaan myös eläimiä ja niitä vaistoja tulee kuunnella.*
-Tässä tullaan kohtaan järki vai tunteet. Osaisin kuvitella tästä asiasta ystävilleni kertomalla saavani vastauksia tyyliin
"Ei seksi kaikkea merkitse"
"Sinulla on hyvä mies ja olosuhteet kerrankin hyvin" ...ja niin poispäin...
-Oletko varma ettei haluttomuus voi muuttua haluksi?
-Oletko varma että tämä on umpikuja ?
...jos jotenkin oppisin näkemään hänet "kiihottavampana olentona" ... ?
(ja tässäkin kohtaa saisin ystävieni silmät tippumaan päästä...huoh! Mieheni kun on kaiken ihanan sisimpänsä lisäksi pirun hyväkroppainen ja komeakin...=(
....haluaisin vaan niin kovasti jakaa elämäni hänen kanssaan...
(Taitaa tulla surullinen alku vuodelle 2006...)
terv. Lopen-uupunut kumppaninsa uuvuttaja...
nimimerkin mukaisesti, olen kokenut saman ja sitä on vaikea uskoa. Tiedän.
Kysyit, olenko varma että himosi ei voi herätä tms.
En tietenkään ole varma. Eihän kukaan voi antaa sinulle sellaista vastausta paitsi yläkerta, jos sellaiseen uskoo. Lähempänä on kuitenkin sinun oma sisin ja vaisto. Ja todellakin järki ja tunteet sekoittuvat, vaikka ne eivät ole koskaan erillään olleetkaan, se on vain tapamme pilkkoa itseämme osiin - järkesi sanoo, että tämä on maailman ihanin ja sopivin mies, jota rakastan ja jonka kanssa hyväksymme toisemme. Ihanaa. Mutta ethän sinä hyväksy häntä sekusaalisena olentona ja se ei ole ihanaa, ei itsellesi eikä miehellesi. Tiedän että on helpommin sanottu kuin tehty, jättää miehesi. Keskustele avoimesti ja yrittäkää vaikka seksiterapiaa yhdessä, jos se auttaa sinua?
Pahoin vain pelkään, että mies ei herätä "narttua" sinussa, mutta joku muu (ja ihan kuka tahansa hirviö) saattaa herättää sen että naps ja sitten ihmettelet. Miehen "hyvännäköisyydellä" ja samalla aaltopituudella olemisella ei välttämättä ole tekemistä niiden kemioiden kanssa; kuten sanottu, eläin - tai ihan ihmisvaistot ohjaavat meitä ihmisiä ja hyvä niin.
tai kiinnittää huomiosi lauseeseesi: meillä on kaikki hyvin. Eihän teillä ole kaikki hyvin. Teillä ei ole sinun puolelta intohimoa. Tarkoituksesi on sanoa, että kaikki muut asiat ovat hyvin ja tässä kohtaa joku seksi tuntuu trivialta, mutta ei se sitä ole. Niin kuin itse kerroit, olet seksuaalinen jne. Ja ennen pitkää asiat eivät ole "hyvin", jos se puuttuu. Se kuuluu ihmisen elämään ja on osa täydellistä hyväksytyksi tulemista puolin ja toisin. Toivottavasti en masentanut sua liikaa, mutta olen todellakin kokenut saman ja mennyt, katsonut loppuun asti ja kaikesta huolimatta olemme edelleen hyviä ystäviä.
Aikansa kutakin ja kaikella on aikanasa ja paikkansa -latteudet pitävät tässäkin asiassa paikkansa.
Tottahan sinä taidat puhua.
*Pahoin vain pelkään, että mies ei herätä "narttua" sinussa, mutta joku muu (ja ihan kuka tahansa hirviö) saattaa herättää sen*
....ja nimenomaan, sanan varsinaisessa merkityksessä, hirviöt ne himot ovat herättäneetkin....
terv. Psykopaattisia narsisti-alkoholisteja rakastanut... ...
MIKSI NAISET AINA RAKASTUVAT RENTTUIHIIIIIIINNNNN!?!!?!?
No. Kiitän kommenteista. Hyvää tulevaa vuotta 2006. Meikätyttö poistuu takavasemmalle tekemään ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen...
kun miehesi koskettaa sinua - silloin et todellakaan
RAKASTA häntä ! tiedät sen kyllä itsekin. rakastat ehkä rakkauden tunnetta. hyvää jatkoa kuitenkin
Olen ystävä ja muuta mieheni kanssa.Olemme olleet yhdessä jo 17 vuotta.Mutta seksi ja hänen kosketuksensa saa melkein huutamaan inhosta.Muillekkaan en miestäni luovuttaisi mutta en pidä seksistä hänen kanssaan.INHOTTAA!Varmaan jonkun muun kanssa se olisi ihanaa.En ole pettänyt kertakaan.Tyydyn ainakin toistaiseksi tähän tilanteeseen.Myöskin mieheni tietää tunteeni.En viitsi teeskennellä enkä edes viitsi.Voi olla että olen tunne vammainen?
minä en ymmärrä mikset puh miehellesi tätä asiaa suoraan? ettehän te ole edes rehellisiä toisillenne, miten teillä muka voi mennä hyvin?
ensimmäinen askel siihen intohimoon on se että olet rehellinen itsellesi ja hänelle. ja sanohan mikä hänessä on vastenmielistä? tekeekö hän jotain mistä et pidä? käyttäytyykö hän jotenkin että et syty?
muistuttaako hän jotain ihmistä sinun menneisyydessäsi?
ja sitten, vaikka kaikki on hyvin, jota olet aina toivonut, niin ehkäpä se ei olekaan sitä mikä riittää. ehkä sulle pitää olla vähän tulta ja tappuraa että intohimo pysyy. ns. tuhmia miehiä.
odota miestä joka on tuhma sängyssä ja kiltti muuten.
että niin
Niin, meillä menee hyvin muuten, kuin seksissä jota en hänen kanssaan kertakaikkiaan harrastaa halua.
Tälläisestä asiasta on harvinaisen hankala lähteä suoraan keskustelemaan...
Kysyit tekeekö hän jotain mistä en pidä, etc..
Eiköhän hänen sänkykäyttäytymisensä ole samanlaista kuin kellätahansa miehellä, eli en osaa eritellä mikä olisi sellaista mistä en "eritellysti pitäisi".
En osaa kuvitella nauttivani yhtään sen enempää, vaikka hän tekisi kaiken toisin.
Se, mikä tökkii on kokonaisuus,
-se, että se on HÄN.
-Menneisyydestäni hän ei muistuta.
*odota miestä joka on tuhma sängyssä ja kiltti muuten*
Niin teen. En ottanut tätä asiaa hänen kanssaan esille, koska en halunnut missään nimessä loukata,
mutta uusi vuosi ja uudet kujeet.
-Kai tein oikein jättäessäni hänet...
Pirun vaikeeta tää on...
Joku kirjoitti, etten todellakaan rakasta häntä, kun en seksiä halua.
-Mahdollisuus kai sekin...(?) Itsepetosta, mitälie...
ai sinä jätit hänet.
no sitte on hyvä ettet sanonu suoraan, tosin varmaan hän jotain aavistaa ja jää sitä joksikin aikaa miettimään.
tosi jännä kuulla että sait lopetettua suhteen.
jollaintapaa sinua kunnioitan koska itse en olisi varmaan moiseen heti kyennyt. tosin en osaa olla sinun kengissä koska en ole koskaan hyväksynyt viereeni miestä jota en halua. ja siksi varmaan myös kärsin niistä heittelevistä suhteenkiemuroista koska hyvät miehet ei kelpaa koska seksi tökkii..
vaikeeta nää on.
toivon että löydät sen mitä haluat :)
Sama homma. Minulla oli sama ongelma entisen poikaystäväni kanssa, halusin olla hänen kanssaan mutten tuntenut minkäänlaisia seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Joten lopetimme suhteen, koska tuosta huomasi sen että ajattelimme molemmat enemmän toisiamme ystävinä, entä toistemme kumppaneina.
että voisiko toisilla naisilla olla samanlainen probleema jota miehellä esiintyessä kutsutaan "madonna-huora-syndroomaksi". Ikäänkuin erottelee itselleen jaon aviomies-tyyppi ja irstas mies, jonka kanssa kuumaa ja intohimoista seksiä. Eli näitä kahta erillistä osaa ei voi liittää samaan mieheen tai sitten itse ei osaa/uskalla sen aviomies-tyypin kanssa vapautua oikein himokkaaseen ja vapautuneeseen seksiin. Mä olen alkanut ihan oikeasti miettiä tällaista asiaa ja pelkään, että itse kärsin juuri kyseisestä ongelmasta!
Mä olen seurustellut pian 4 vuotta ihanan ja kiltin miehen kanssa. Ei meidän seksielämä ole koskaan ollut mitään erityisen kiihkeää. Mutta en ole koskaan ajatellut, että sen tarvisi mitään super-kiihkeää olla. Riittäisi, että mä kuitenkin tuntisin edes kerran kuussa himoa mun miestä kohtaan. Meillä on ollut tosi kiihkeitäkin hetkiä ja olen saanut mieheltäni ihania orgasmeja. Tiedän siis, että seksi VOI toimia meidän välillä. Olen vain ollut koko suhteen ajan enemmän tai vähemmän haluton ja tuntuu siitä, että nämä haluttomuus-kaudet pitenee koko ajan ja etten ehkä enää koskaan tunne kunnon intohimoa miestäni kohtaan. Nyt ainakin on tuntunut, että viime kerrasta, kun mua todella halutti, on TOSI kauan. Taisi olla marraskuun loppupuolella, kun viimeksi sain orgasmin. Seksiä harrastetaan kuitenkin melkein kerta viikkoon. Mutta pakkopullaa se mulle on ja alkaa se vääjäämättä jossain vaiheessa vaikuttaa meidän suhteeseen. Eihän seksiä voi loputtiin jatkaa siinä ajatuksessa, että tekee sen vain velvollisuudesta.
Mäkin tunnen LIIAN usein vastenmielisyyttä seksiin mun miehen kanssa. Toivon vain, että se olisi mahdollisimman pian ohi ja voisin taas viikon olla rauhassa! KAUHEETA! Kyse on kuitenkin ihmisestä, jota rakastaa ja seksihän on rakkauden jakamista.
Mä ainakin aion selvittää tämän asian itseni kanssa. Seksi on ilmiselvästi mulle jollain tavalla "syntinen" asia, enkä osaa siitä rakastamani ihmisen kanssa nauttia. Harrastan itsetyydytystä ja aina mun fantasiat liittyy pettämiseen ja "syntiseen" seksiin. Ei se voi olla tervettä!
Ihanaa on kuitenkin se, että meillä on ollut myös niitä ihania hetkiä ja tiedän, että se on mahdollista. Nyt vaan pitää miettiä, miksei niitä voi olla useammin ja miksi ne on jääny niin vähiin.
Elän toivossa, että kevät ja kesä herättää tämän kaamos-ajan jälkeen himot ja totean, ettei kyse ollutkaan sen kummallisemmasta asiasta.
Ja mun mielestä ei ole niin, että seksi joko toimii tai ei toimi. Mulla meni tosi pitkään enneku sain ekan kerran orgasmin mun miehen kanssa ja seksi oli vähän mitä oli. Kyllä se ehdottomasti parani, kun oppi toista tuntemaan. Seksiäkin voi harjoitella. Ja kyllä se henkinen kemia ja samat arvot on kuitenkin kaiken hyvän perusta!!!!
Jo kahdessa pitkässä suhteessa sama juttu, alku tavalliseen tapaan kiihkeää mutta sitten muutun haluttomaksi ja lopulta alan tuntea inhon väristyksiä kun toinen koskee minuun. Aikaa inhon alkuun kuluu noin kaksi vuotta. Henkisellä tasolla kaikki kuitenkin täydellistä ja hellyyttä ja muuta koskettamista riittää. Molemmat olleet minulle oikein sielunkumppaneita. Nyt sitten hairahdin sivusuhteeseen jossa seksi on jotain aivan käsittämätöntä, en pysty ajattelemaan mitään muuta, ja mies taas kyllä sielunkumppani mutta niin eri lähtökohdista ja taustoista etten voi kuvitellakaan pysyvää suhdetta. Tiedän että kyllästyisin ja seksi loppuisi taas. Mutta niin kauan kuin en häntä saa, palan kuin tulessa...
Mitä tämä on? Aloitin viime viikolla psykologin luona käynnit selvittääkseni asiaa. Seksihimot ovat aina olleet aivan mielettömät mutta oman kumppanin kanssa iskee vastenmielisyys ja inho...
Kaikki seksifantasiani liittyvät voimakkaisiin miehiin jotka ottavat, halusi nainen tai ei, olisiko tässä jokin syy, omaa vakikumppania kun EI VOI ajatella tuolla tavalla?
Niin ei tosiaan kuulosta ihan normaalilta. Kerro, jos löydät vastauksen. jotenkin tuntuu, että jossain vaiheessa elämää on ehkä tehnyt vääriä valintoja ja niistä jollain tavalla joutuu nyt, hyvässä ja toimivassa parisuhteessa maksamaan kovan hinnan. Mutta mitä ne valinnat on olleet.. sitä kysyn nyt itseltäni.