Rupesin kirjoittamaan kun niin monet ennakkoluulot meitä vl:iä kohtaan täyttävät tämän palstan. Itse en osaa sanoa kuka pelastuu uskollaan, eikä se ole minun tehtävänikään, vaan yksin Jumalan. Uskon itse siihen, että vain oma sydämen usko pelastaa. Näin uskovat myös muut vl:t. Mielestäni kukin hakee omalle tunnolleen rauhaa sieltä, mistä tuntee rauhan löytävänsä. Vain Jumala näkee ihmisen sydämeen ja tietää kuka pelastuu.
Tällä palstalla useat vl:t vastaavat arvostelijoilleen suoraan puhuttelemalla. Tässä ajaudutaan monesti siihen, että arvostelija leimaa vl:n ”vain me”-harhaoppiseksi. En ole kertaakaan törmännyt siihen, että vl sanoo ”sinun uskosi ei pelasta, usko niin kuin me”. Se olisi tuomitsemista ja toisten tuomitseminen ei ole vl-uskon perusta. Se ei ole mielestäni tuomitsemista, kun kehotetaan ”usko sinäkin syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”. Näin puhuttelemalla annetaan vain mahdollisuus eikä kyseenalaisteta toisen uskoa. Kristityt tekevät lähetystyötä sanomalla ”usko Jeesukseen”. Erilaiset uskonjärjestöt kirjoittavat julisteissaan ”Usko Jeesukseen pelastaa”. Näitä ei kuitenkaan pidetä tuomitsevina.
Vl:t uskovat, että syntien anteeksi antaminen ja saaminen on kokonaan Jumalan teko ja että Pyhä Henki vaikuttaa samoin uskovien joukossa. Vl:t uskovat ja tuntevat Pyhän Hengen asuvan keskellänsä eivätkä käänny siksi muiden puoleen uskon asioissa.
Onko sitten Jumalaan asemaan asettumista, jos uskoo itsellään olevan Pyhän Hengen viran? Syntejä kun vl-uskovaisetkaan eivät itse julista anteeksi vaan uskovat toimivansa vain Jumalan välikappaleina. Tämä on mielestäni keskeinen vl-uskon ydin, josta turhaan väännetään peistä. Se ei tee mitättömäksi muuten uskovien uskoa, koska Jumalan armahtavaisuutta ei kukaan ihminen voi tietää. En itse arvioi muiden ihmisten uskoa tai sydämen tilaa. Sen tehtävän annan yksin Jumalalle.
Monet televisioon, meikkaamiseen, ehkäisyyn ym. liittyvät aiheet ovat aiheuttaneet paljon kysymyksiä tällä palstalla. Täytyy muistaa, että oikea vl-usko ei ole kieltojen ja tapojen usko. Jos se alkanut tuntumaan sellaiselta, ollaan väärällä tiellä. Kaikki perustuu mahdollisimman luonnolliseen elämään. Siksi ei esimerkiksi meikata tai ehkäistä. Tämä ei tarkoita sitä, ettei vaimoa kunnioiteta. Yhteisymmärrystä näissä asioista pidetään tärkeänä vl-uskossa. Uskonelämälle turhat asiat on katsottu parhaaksi jättää pois. Siksi vältetään viihdettä, jota tulee paljon mm. TV:stä. Viihdykkeistä luopuminen antaa paljon enemmän aikaa mm. perheelle.
Se, että monista vl-perheistä suurin osa kieltää uskonsa, johtuu mielestäni valinnan vapaudesta. Usko on henkilökohtainen. Ketään ei pidetä kynsin ja hampain vl-uskossa. Kieltämättä kokeilun halu ja ns. ”vapaampi” elämä vetää varsinkin nuoria vl:iä puoleensa. En kuitenkaan tunne niin, että uskontomme olisi millään tavalla kahlitseva. Päinvastoin, olen huomannut että en kaipaa mitään mistä jään paitsi eläessäni uskoni mukaisesti. Kaikissa elämän vaiheissa olen saanut iloa ja turvaa uskostani. Myös nuorena kokeilunhaluisena oman uskon turva antoi elämään tarkoitusta ja turvaa.
Tällä palstalla useat vl:t vastaavat arvostelijoilleen suoraan puhuttelemalla. Tässä ajaudutaan monesti siihen, että arvostelija leimaa vl:n ”vain me”-harhaoppiseksi. En ole kertaakaan törmännyt siihen, että vl sanoo ”sinun uskosi ei pelasta, usko niin kuin me”. Se olisi tuomitsemista ja toisten tuomitseminen ei ole vl-uskon perusta. Se ei ole mielestäni tuomitsemista, kun kehotetaan ”usko sinäkin syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”. Näin puhuttelemalla annetaan vain mahdollisuus eikä kyseenalaisteta toisen uskoa. Kristityt tekevät lähetystyötä sanomalla ”usko Jeesukseen”. Erilaiset uskonjärjestöt kirjoittavat julisteissaan ”Usko Jeesukseen pelastaa”. Näitä ei kuitenkaan pidetä tuomitsevina.
Vl:t uskovat, että syntien anteeksi antaminen ja saaminen on kokonaan Jumalan teko ja että Pyhä Henki vaikuttaa samoin uskovien joukossa. Vl:t uskovat ja tuntevat Pyhän Hengen asuvan keskellänsä eivätkä käänny siksi muiden puoleen uskon asioissa.
Onko sitten Jumalaan asemaan asettumista, jos uskoo itsellään olevan Pyhän Hengen viran? Syntejä kun vl-uskovaisetkaan eivät itse julista anteeksi vaan uskovat toimivansa vain Jumalan välikappaleina. Tämä on mielestäni keskeinen vl-uskon ydin, josta turhaan väännetään peistä. Se ei tee mitättömäksi muuten uskovien uskoa, koska Jumalan armahtavaisuutta ei kukaan ihminen voi tietää. En itse arvioi muiden ihmisten uskoa tai sydämen tilaa. Sen tehtävän annan yksin Jumalalle.
Monet televisioon, meikkaamiseen, ehkäisyyn ym. liittyvät aiheet ovat aiheuttaneet paljon kysymyksiä tällä palstalla. Täytyy muistaa, että oikea vl-usko ei ole kieltojen ja tapojen usko. Jos se alkanut tuntumaan sellaiselta, ollaan väärällä tiellä. Kaikki perustuu mahdollisimman luonnolliseen elämään. Siksi ei esimerkiksi meikata tai ehkäistä. Tämä ei tarkoita sitä, ettei vaimoa kunnioiteta. Yhteisymmärrystä näissä asioista pidetään tärkeänä vl-uskossa. Uskonelämälle turhat asiat on katsottu parhaaksi jättää pois. Siksi vältetään viihdettä, jota tulee paljon mm. TV:stä. Viihdykkeistä luopuminen antaa paljon enemmän aikaa mm. perheelle.
Se, että monista vl-perheistä suurin osa kieltää uskonsa, johtuu mielestäni valinnan vapaudesta. Usko on henkilökohtainen. Ketään ei pidetä kynsin ja hampain vl-uskossa. Kieltämättä kokeilun halu ja ns. ”vapaampi” elämä vetää varsinkin nuoria vl:iä puoleensa. En kuitenkaan tunne niin, että uskontomme olisi millään tavalla kahlitseva. Päinvastoin, olen huomannut että en kaipaa mitään mistä jään paitsi eläessäni uskoni mukaisesti. Kaikissa elämän vaiheissa olen saanut iloa ja turvaa uskostani. Myös nuorena kokeilunhaluisena oman uskon turva antoi elämään tarkoitusta ja turvaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
TV:stä tulee paljon viihdykettä. Kun ei ole jää aikaa enemmän perheelle.Eikös se ole netin kanssa sama juttu?Siellä sitä viihdykettä vasta onkin, ja aikaa menee myös. Jos vastaat, ettei ole pakko kyädä "sellaisilla" sivuilla, niin eikö TV:nkin voi sulkea jos sieltä tulee sopimatonta ohjelmaa. Onko se niin että toiset paheet on sallittuja.
...opetettu väärin?oon ex vl ja minulle opetettiin, että vl pääsee taivaaseen, muut "tulijärveen".
Mainitsemasi asiat esim meikkaus olivat syntejä, ja jos teki väärin, muut tuomitsivat.
Kun kielsin uskoni, äiti, sukulaiset ja ystävät eivät hyväksyneet. Ajettiin pois kotoa. Näin meillä ja tämä on totta joka sana!
Totta! Miten niin monella vl-vanhemalla on se käsitys, että jos lapsi eroaa vl-liikkeestä niin se tarkoittaa samaa kuin tulijärveen joutuminen?
Mitä huolta ja tuskaa se aiheuttaakaan vanhemmille jos joutuvat elämään tällaisten pelkojen kanssa? Pitäisköhän nyt jo vihdoin korjata vl-vanhemmille väärinkäsitys, etteivät lapset automaattisesti mene tulijärveen vaikka vl-liikkeen jättävätkin. Monilla lapsilla on kuitenkin aito usko sydämessään vaikka eivät vl-liikkeeseen enään kuiluisikaan.
loppui kirjoitus kuin kananlento heti kun vähän kyseltiin. Niin käy aina.
sormi suuhun(tai pers...) ja luu kurkkuun.
Tuntuu vain niin tyhmältä kommentoida näihin televisio-internet-meikkaus -aiheisiin juttuihin. Aiheethan on koluttu jo loppuun tällä palstalla. Itse sivusin aihetta vain kertoakseni, miksi vl:t ovat nähneet parhaaksi olla hankkimatta TV:tä. Aiheesta kun on näkynyt olevan sellaisia näkemyksiä tällä palstalla, että vl-uskonto nojaisi tiettyihin kieltoihin ja tapoihin. En itse ole nähnyt mitään vl:ien yleistä julistusta televisiokiellosta. TV:llä vaan ei ole katsottu olevan uskoa rakentavaa merkitystä. Internetti on ihan sama juttu. Ei senkään käyttöä katsota aina hyvällä. Se ero televisioon on että sinne voi asettaa estoja tietyille sivuille. Internetti on mielestäni pahempi kuin TV, jos sitä ei valvota. Täytyy muistaa, että vl-uskossa puhutaan koko ajan TV:n ja internetin vaaroista uskoa ajatellen. Itse laitteet (TV, Internetti) eivät ole huonoja. Niistä tulevat ohjelmat vain eivät aina ole hyviä.
Tuo perheenjäsenten suhtautuminen vl-uskosta kieltäytyjään ei ole ollut mielestäni oikea. Tuomitseminen ei kuulu siinä tilanteessa oikeaan rakkaudelliseen suhtautumiseen. Epävarmuus oman läheisen pärjäämisestä ja epävarmuudesta, että pelastuuko hän erotessaan vl-uskosta saattaa johtaa kaikessa inhimillisyydessään tähän. Voin kuvitella tilanteen, jossa oma lapsi luopuu vl-uskostaan ja perheen vanhemmat ovat eläneet elämänsä vl-uskossa ja kokeneet sen turvalliseksi ja pelastavaksi uskoksi. Tällöin oman lapsen tulevaisuus saattaa tuntua epävarmalta, vaikka muitakin pelastusteitä voisi kuvitella olevan olemassa. Se vain ei aina ensimmäisenä tule mieleen. En tarkoita, että tällainen käyttäytyminen olisi oikeaa.
Vl-uskossa olevia on mielestäni kahden tyyppisiä. Ensimmäiset ovat eläneet ikänsä samoin uskovien keskellä ja heidän kaikki läheiset saattavat olla samoin uskovia. He tuntevat suurta epävarmuutta läheisen kieltäessä uskonsa, saattavat puhutella suoraan, eivätkä usko olevan muita pelastusteitä kuin oma turvallinen usko. Jälkimmäiset ovat eläneet myös toisin uskovien kanssa. Heillä on kavereita myös vl:ien ulkopuolella ja he ovat "nähneet maailmaa". He arvostavat myös muiden uskontoa ja vakaumusta. Tuomitsemismielialaa ei ole. Oman uskon perusteita selitetään kiinnostuneille. Mielestäni molemmat vl-tyypit ovat edustettuina, joskin jälkimmäinen saa koko ajan sijaa. Jos ei vielä tullut selville niin itse kuulun jälkimmäisiin. Uskon että kukaan vl:stä ei sydämessään tuomitse muita. Ensimmäisen tyypin vl:t eivät vaan välttämättä ole antaneet ajatustakaan sille, että Jumala voi armahtaa myös muulla tavalla kuin vl:t opettaa. Se ei mielestäni kuitenkaan ole tuomitsemista.
>>> En itse ole nähnyt mitään vl:ien yleistä julistusta televisiokiellosta.
TV-kiellolle on dokumentoitavissa olevat viralliset päätökset, jotka on tehnyt SRK:n opillisesta linjasta päättävä puhujien ja seurakuntavanhinten kokous. Sikäli kuintiedän, päätöksiä on kaksi. Ensimmäinen, kohtalokkaasti vl-liikettä sittemmin leimannut ja suorataan suunnannut päätös tehtiin joskus 60-luvun alussa. Olin silloin niin pieni että en muista vuotta, jossain suviseurojen yhteydessä (Kalajoki? Alavieska? Raahe?). Isoisäni oli paikalla ja tuli kokouksesta pahoilla mielin pois. Hän ei pitänyt viisaana ehdottoman kielteisen kannan ottamista uuteen viestintävälineeseen. Mutta ei ollut rohjennut vähemmistöön jääneenä alkaa kyseenalaistaa ennalta pitkälle valmisteltua päätöstä. Hän kipuili asian kansa jonkin aikaa mutta ei puhunut epäröinnistään sitten enää kenellekään perhepiirin ulkopuolella.
Toinen päätös oli 70-luvun lopulla, jolloin SRK:n puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa Oulussa (vuodenvaihteessa 79/80, muistelen) päätettiin em päätöstä täydentävä ja tiukentava, ehdoton kielto siitä, että uskovainen ei koskaan missään yhteydessä ammatissa, opinnoissa eikä muuallakaan voi käytää tv- eikä video-ohjelmia. Niitä ei sovi uskovaisten käyttää missään. Tässä kokouksessa olin itse paikalla.
Muista dokumentoitavissa olevista tv:n synniksi määrittelevistä päätöksistä minulla ei ole tietoa.
Tiedossani ei ole että nämä päätökset olisi kumottu.
>> TV:llä vaan ei ole katsottu olevan uskoa rakentavaa merkitystä.
Jatkan vielä sen verran, että tuo argumentti, ettei TV:llä ole uskoa rakentavaa vaikutusta, ei sisällä voimakasta määrittelyä synniksi. TV:n hankinta on kuitenkin peruste, jolla uskovainen tulee erotetuksi siionin yhteisestä rakkaudesta, ts. häntä ei pidetä enää uskovaisena, vaan hän on kadotuksen lapsi.
Kielto on siten järeämpää laatua kuin Sinä kuvasit, nimimerkki Andrew, ja järeämpi kuin muut sellaiset asiat, joilla "ei katsota olevan uskoa rakentavaa merkitystä". Kyllä TV jostain syystä on tässä suhteessa aivan omassa kategoriassaan, tätä et voine kiistää.
Maailmassahan voidaan tunnistaa lukemattomia asioita, ilmiöitä, harrastuksia jne, joista voidaan sanoa että niillä "ei ole uskoa rakentavaa merkitystä". Esimerkiksi valokuvaus: siihen voi upottaa paljon aikaa, vapaa-ajasta jolloin voisi olla lukemassa Raamattua, istua seuroissa jne. Tai kirjoittamisharrastus: vie paljon aikaa ja rajoittaa seurustelua matkaystävien kanssa. Tai auton hankkiminen: autokuume suuntaa ajatukset viikkokousiksi vain siihen yhteen asiaan, ja saattaapa siinä olla monelaista henkilökohtaisen egonrakennuksen ja ylpeilynkin mahdollisuutta. Tai ulkomaanmatkailu. Kaikessa mitä teemme, voimme nähdä uhkia uskolle. Mistä syystä kuitenkin vain tämä yksi nimenomainen asia eli TV-ohjelmat (ja video-ohjelmat) on nähty niin suureksi uhaksi että siitä on todella erikseen kielto ja määrittely synniksi, sitä ei moni uskovainen voi käsittää, puhumattakaan ulkopulisista. Ehkä siitä on saatu vl-liikkeelle oma "stigma", leima, jolla se erottuu.
Olisi kiintoisaa kuulla, millä tavoin sinun omatuntosi selittää sinulle sen että TV-ohjelmat ovat syntiä ja TV:n hankinnan takia joutuu eroon uskovien yhteisöstä.
Huomaan, että ajattelen asioita erilailla kuin sinä. Olet kompastunut TV-ongelmaan. Ikäänkuin se olisi uskon peruskysymyksiä. En ajattele asioista niin että uskonnossamme jokin yksittäinen asia (TV, internet, meikkaus) voisi tulla uskolle esteeksi. Ainoa uskon este on synti. Sitä voi tehdä ilman telkkariakin. Olen omistanut joskus TV:n ja olen huomannut, että vaikka siitä tulee hyvääkin ohjelmaa, suurin osa on vain viihdettä, joka vie mukanaan. En haluaisi sellaista tilannetta että tullessani kotiin töistä katsottaisiin yhdessä perheen kanssa TV:tä koko illan. Sitä kun on mielestäni vaikea sulkea. Internettiä ei ainakaan meillä käytetä kuin hyödyllisiin asioihin. Mutta myönnän, että toisinkin voisi olla. Tässä vain perustelin miksi meillä ei ole telkkaria. Netistäkin olen valmis luopumaan, jos se alkaa täyttämään ajan.
Nuo kertomasi SRK:n TV-kieltojulistukset eivät vaikuta omiin päätöksiin. En usko että vl:t eivät osta siksi TV:tä että se on SRK:n puolesta kielletty. Ymmärrän että TV-päätös on tehty aikana jolloin henki vl-yhteisössä on ollut kireä. On haluttu ottaa joku yhteinen kanta, kun joillekin TV-kysymys on aiheuttanut kiusauksia. Nykyisin mitään vastaavaa ei varmaan tehtäisi. Mitkään SRK:n ohjeet eivät ohjaa todellakaan vl:iä, ei ainakaan minua. Jos niin olisi, usko ei olisi omakohtaista.
>>> Mitkään SRK:n ohjeet eivät ohjaa todellakaan vl:iä, ei ainakaan minua.
Tarkennusta pyytäisin: tarkoitatko että SRK:n puhujainkouksissa ja Päivämiehessä julkaisemat "ohjeen ja neuvon sanat" eivät mitenkään koske uskovaisia? Tai jos ne koskevatkin kaikkia muita, ne eivät koske sinua?
Käsityksesi mukaan siis uskovaisena voi vapaasti talostella siionissa vaikka harrastaisi ehkäisyä, hankkisi television kotiinsa, kävisi perheen kanssa teatterissa ja konserteissa sekä toisinaan katsomassa jääkiekko-otteluita? Puolisosi voisi vapaasti kaunistautua pyhäpäivänä rauhanyhdistykselle lähdettäessä sipaisemalla huulipunaa ja laittamalla helmikorvakorut korviinsa.
Näin voivat tehdä tavalliset kirkossakävijät, mutta voivatko vl-liikkeen yhteisössä elävät?
Hyvä jos näin on, silloin näitä ulkonaisia yksittäisiä asioita ei enää ymmärrettäisi "uskon hedelminä" kuten niin monet vuosikymmenet on vl-liikkeessä selitetty.
Sanoit myös että mainitsemani päätökset on tehty
"aikana jolloin henki vl-yhteisössä on ollut kireä". Mitä tarkoitat tuolla? Eivätkö ne päätökset ole enää siis voimassa? Mistä syystä nykyaika ei edellytä samaa "kireyttä"?
"Nykyisin mitään vastaavaa ei varmaan tehtäisi."
Oletko lukenut SRK:n julkilausumaa, jonka silloin pidetty puhujien ja seurakuntavanhinten kokous antoi julkisuuteen? Koetko että uskovaisen tulee sitoutua julkilausuman käsityksiin?
Tässä viime kesän suviseuroissa ennettu julkilausua kokonaisuudessaan.
- -
Vanhoillislestadiolainen liike ilmaisi kantansa oikeasta ja väärästä
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen keskusjärjestö Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys on antanut julkilausuman, jossa otetaan kantaa ajankohtaisiin, erityisesti eettisiin kysymyksiin. Julkilausuman otsikkona on "Oikea ja väärä". Se julkistettiin Perhossa pidetyissä suviseuroissa lauantaina 2. heinäkuuta.
Edellisen julkilausuman vanhoillislestadiolainen liike on antanut vuonna 2002.
Oikea ja väärä
Jokaisen ihmisen sisimmässä on luonnostaan jonkinlainen taju oikeasta ja väärästä. Omantunnon ääni kuitenkin vääristyy, ellei se ole sidottu Jumalan sanaan. "Kristitylle Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää." (Kristinoppi 16)
Ajassamme käsitys oikeasta ja väärästä on hämärtynyt. Raamatun opetukset ja arvovalta on laajasti hylätty yhteiskunnassamme ja kirkossamme. Monien mielestä Pyhällä Kirjalla on vain symbolinen arvo, lähinnä historiallinen ja kulttuurinen merkitys. Raamatulle ei anneta pysyvää arvoa kristillisen uskon peruskirjana vaan se katsotaan aikaansa ja sen käsityksiin sidotuksi teokseksi.
Tapahtuneesta kehityksestä syvää huolta tuntien haluamme evankelis-luterilaisen kirkkomme jäseninä kiinnittää huomiota aikamme ajankohtaisiin asioihin ja esittää niistä kantanamme seuraavaa:
1. Kirkkomme kirkkojärjestyksen mukaan: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan. -- Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan." (kirkkojärjestys 1 § 1) Tästä periaatteesta ei tule luopua. Jeesus sanoo sanansa pysyvyydestä "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa." (Lk. 21:33)
2. Keskeistä Raamatussa on opetus Kristuksesta ja Jumalan rakkaudessaan hänessä valmistamasta pelastuksesta. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden. Vain usko Kristukseen vanhurskauttaa ihmisen, tekee hänestä Jumalalle kelpaavan. (Joh. 20:31, Room. 5:1) Jumalan armo opettaa myös elämään Jumalan Pyhän sanan mukaan. (Tiit. 2:11-13)
3. Ihminen on Jumalan kuvaksi luotuna ja Kristuksen lunastamana itsessään arvokas, ainutkertainen ja korvaamaton. (1. Moos. 1:26) Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ominaisuuksistaan riippumatta. Oikeaa lähimmäisen rakkautta on apua tarvitsevan auttaminen sekä lähimmäisen rohkaiseminen ja tukeminen Jumalan sanan mukaiseen elämään. Lähimmäisen rakkauteen kuuluu myös Jumalan tahdon vastaisesta elämästä varoittaminen.
4. Jumala on elämän ja kuoleman Herra, elämän luoja ja ylläpitäjä. Hänellä yksin on valta antaa elämä ja ottaa se pois. (1. Sam. 2:6; Job 10:12; Ps. 139:13-16) Ihmisellä ei ole niihin valtaa. Tämä koskee myös eutanasiaa ja aborttia. Lääketieteen tehtävänä on ihmisyyttä kunnioittaen suojata elämää ja lievittää kärsimystä sekä edistää ja ylläpitää terveyttä.
5. Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi elämänikäiseksi liitoksi. (Matt. 19:6, 1. Kor. 7:10) Uudelleen avioituminen mahdollistuu Raamatun mukaan vasta puolison kuoltua. (1. Kor. 7:39) Avioerojen lisääntymisen heijastevaikutteet näkyvät yhteiskunnassamme. Onhan avioero aina ihmisen sisäisessä maailmassa haavoja jättävä käänteentekevä muutos. Mikä onkaan lasten ja nuorten kärsimyksen määrä vanhempien lähtiessä eri teille! Yhteiskunnassamme tarvitaan elinikäisen avioliiton arvostamista ja vanhemmuuden tukemista.
6. Homoseksuaalinen käyttäytyminen on Raamatun mukaan siveettömyyttä ja sellaisenaan synti. (Room. 1:25-27, 3. Moos. 18:22) Homoseksuaalisuudesta piispat ovat paimenkirjeessään vuonna 1966 todenneet Raamatun sanaan pitäytyen: "Vaikka homoseksuaalinen ei aina olekaan itse vastuussa tämän taipumuksen synnystä, on jokainen velvollinen pidättäytymään sen toteuttamisesta, samoin kuin terveellä sukupuolivietillä varustettu on siihen avioliiton ulkopuolella.. Raamattu ei suotta puhu tästä synnistä varoittavin sanoin. Homoseksuaalisuuden lisääntyminen on aina ollut ilmauksena aikakauden siveellisen elämän rappeutumisesta." (Ajankohtainen asia s. 12)
7. Raittiit elämäntavat ovat aina kuuluneet kristillis-siveelliseen elämään. Raamattu varoittaa juoppoudesta sanoen, etteivät juomarit peri Jumalan valtakuntaa. (1. Kor. 6:10) Sekä kirkon että yhteiskunnan päättäjien ja viranhaltijoiden oikea esimerkki on paras opettaja tässäkin asiassa. Tavoitteena tulee olla myönteinen, päihteetön elämäntapa.
8. Synti on armon ohella Raamatun keskeisimpiä käsitteitä. Luther toteaa lyhyesti: "Saat olla varma siitä, että sanaa synti ei Raamatussa ymmärretä monella tavalla, äläkä salli suulaitten sofistien saada itseäsi tästä käsityksestä luopumaan. Syntiä näet ei ole mikään muu kuin se, mikä ei ole Jumalan sanan mukaista." (Weimarer Ausgabe 8,83) Jos opetus synnistä lakkaa ihminen ei tarvitse armoakaan.
9. Jumalan sanan saarna on menettänyt merkitystään kirkkomme työssä. Sanan arvostuksen tilalle on tullut sakramenttien merkityksen ylikorostaminen. Saarna parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta tulisi olla julistuksessa keskeistä. Augsburgin tunnustus opettaa: "-- ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun tulevat parannukseen syntien anteeksiantamuksen -- Todellinen, oikea parannus taas ei itse asiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistäpäästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko taas lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää myös seurata muutoksen ja sen, että synnistä luovutaan -- " (Augsburgin tunnustus 12)
10. Tasavallan presidentin antamassa vuoden 2005 rukouspäiväjulistuksessa todetaan: "Raamatun Jumala on ollut maamme ja kansamme turva. Vuosisatojen ajan maassamme on julistettu anteeksiantamusta, sovintoa, lähimmäisenrakkautta sekä toivoa, joka yltää yli kuoleman rajan. Näiden ajattomien totuuksien kautta kristinusko on luonut yhteiskuntamme arvopohjaa, johon liittyy yhteinen vastuu ja kaikkien yhtäläinen ihmisarvo." Tämä muistuttaa siitä, että Raamatun kestäville arvoille rakennettu elämä tuo siunauksen sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Kirkkomme 850-vuotisjuhlavuonna on enemmän kuin tarpeellista muistuttaa, että "Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä". (San. 14:34)
"Jumala on elämän ja kuoleman Herra, elämän luoja ja ylläpitäjä. Hänellä yksin on valta antaa elämä ja ottaa se pois."
Onko tuo perusteenne kun pidätte ehkäisyä synnillisenä?
paljon asiaa, paljon sellaista mitä en tiennytkään. Moneen mieltä askarruttavaan asiaan sain vastauksen tästä tekstistä.
sellaiseen muotoon että, vanhoillislestadiolaisuus ei olekaan se ainoa oikea usko?
Lainausta Anrewilta: "En ole kertaakaan törmännyt siihen, että vl sanoo ”sinun uskosi ei pelasta, usko niin kuin me”. Se olisi tuomitsemista ja toisten tuomitseminen ei ole vl-uskon perusta. Se ei ole mielestäni tuomitsemista, kun kehotetaan ”usko sinäkin syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”. Näin puhuttelemalla annetaan vain mahdollisuus eikä kyseenalaisteta toisen uskoa. "
Minä ja varmasti moni muu on törmännyt varsin usein. :(
Todellakin täytyy sanoa liberaalimmatko tuulet puhaltavat?? Lähdin vl-liikkestä -93, ja ainakin silloin vielä se käytännössä vl:sten mielestä tarkoitti, että helvettiin olet menossa.
Tämähän tietenkin on iloinen asia, jos tällainen tuomitseminen on lieventynyt.
Tuntuu kummalta, että aloittaja ei mielestään tällaista tuomitsemista ole havainnut, aika outoa, sehän on käsittääkseni aina ollut vl-liikkeessä keskeistä.
...Sinänsä asiallisessa ja mukavantuntuisessa vl-uskon puolustusavauksessa.
>>
"En ole kertaakaan törmännyt siihen, että vl sanoo ”sinun uskosi ei pelasta, usko niin kuin me”. Se olisi tuomitsemista ja toisten tuomitseminen ei ole vl-uskon perusta.
>>
Kuitenkin vl-kulttuuriin kuuluu yleisesti että muista kuin vl:istä puhutaan EPÄUSKOISINA! Kun ei-vl tuomitaan jo kielenkäytössä epäuskoiseksi, niin on todella epäuskottavaa kilvenkiillotusta ettei vl-usko perustuisi toisten tuomitsemiseen.
Niissä lukuisissa vl-saarnoissa, joita olen elämäni aikana kuullut, on usein puhuttu kuinka "Tämä on Jumalan valtakunta" ja että "Jumala ei pelasta ketään valtakuntansa ulkopuolelta"...
Ei sillä, en lainkaan epäile etteikö vl:issä löytyisi myös maltillisia uskovaisia, jotka ajattelevat kuten Andrew kirjoitti. Myös vlm on usein kirjoittanut tuomitsemisia vastaan ja korostanut sitä kuinka kaikki on lopulta Jumalasta kiinni.
Varsin yleisesti vl-oppiin kuitenkin kuuluu asenne, ettei Jeesuksen armo kosketa muita kuin vain niitä, joille julistetaan synnit anteeksi jo aiemmin juuri vl:ien tavalla uskoneiden toimesta. Tietysti on syytä tervehtiä ilolla, jos tällainen epäraamatullinen pelastuksen lisäehto on opetuksesta poistunut. Laajemmin tämä ei kuitenkaan vl-kommentoijien kirjoituksissa tällä palstalla näy, joten onkohan toisten tuomitseminen opista todella lopetettu vai liekö rivi-vl:t epätietoisuuden tilassa siitä mitä liikkeessä oikein opetetaan?
>> En ole kertaakaan törmännyt siihen, että vl sanoo ”sinun uskosi ei pelasta, usko niin kuin me”. Se olisi tuomitsemista ja toisten tuomitseminen ei ole vl-uskon perusta. >>
Ei varmaankaan toisella tavoin uskovien tuomitseminen ole vl-uskon suoranainen "perusta", mutta annat tuossa todella hämmästyttävällä tavalla väärän todistuksen lestadiolaisuudesta.
Olen vl-saarnaajan tytär ja tunnen nahoissani jatkuvasti uskovaisten sukulaisten kommentit.
Esimerkki: kun vietin syntymäpäiväjuhlia, eräs vl-sukulaismies piti onnitellessaan ja lahjaansa ojentaessaan minulle puheen jossa totesi: "Ei mitkään muut asiat mitä teet ja mitä olet saavuttanut, merkitse mitään kun et ole uskomassa." Hän oli myös kirjoittanut sanat onnittelukorttiin.
Hänen mielestään en ole uskovainen kkun en ole samalla tavoin uskossa kuin hän.
Esittämäsi käsitykset ovat vakavassa ristiriidasssa omien kokemusteni kanssa. En usko että yrität tietoisesti kirjoitella täällä muunnettua totuutta, mutta olisi kiinnostavaa luulla, mihiin sinun käsityksesi perustuvat.
Tuntuu siltä että tiedätte paremmin nämä SRK:n julkilausumat kuin minä. Ne ei kuitenkaan ole uskon ylin ohje. Niissä käsitellään uskoakseni ajan ilmiöitä. Nykyisin puhuttavat asiat kun eivät olleet Raamattuun kijoitetun sanan aikoihin ajankohtaisia. Noissa edellä kirjoitetuissa julkilausumissa ei sivuttu sanallakaan TV:tä tai sitten luin ne vähän huolimattomasti.
Tuo "epäuskoiseksi" nimittäminen on asia, joka itseänikin vaivaa. Se on mielestäni vähentynyt saarnoissa. En pysty sanomaan muiden puolesta, mutta itse en voi sanoa ketään epäuskoiseksi. Haluan, että kaikki pelastuisivat. Se on kuitenkin vain Jumalan käsissä. Tiedän, että vl:ssä on noita ns. "tuomitsijoita". Ei pidä kuitenkaan yleistää sen koskevan kaikkia vl:iä.
Kiitos ystävällisestä vastauksestasi, hyvä Andrew. Itse uskon lähtökohtaisesti kaikista hyvää jos ei muuta ole syytä olettaa. Siksi myös yritän ylläpitää yhteyksiä vl-sukulaisiin, jotka ovat itselleni tärkeitä ja rakkaita, ja koetan ymmärtää, toinaan huonommin onnistuen, vaikkakkaan en voi hyväksyä tuomitsemista. Arvostan näkemyksiäsi ja toivon että sinun kaltaistesi vaikutus vahvistuu vl-liikkeessä. Silloin tulee olemaan entistä helpompaa olla kanssakäymisessä. Erilaisuus rikastuttaa.
Oikein hyvää uutta vuotta sinulle!
Rehellisyyden nimissä Andrew, kyllä meillä vl-liikkeessä on ihka aitona ja toimivana me oppi.
Lapsen uskosta synnin kautta kadotuksen tielle joutuneen ainoa mahdollisuus päästä Jumala yhteyteen ja pyhän hengen osallisuuteen löytyy Jumalan valtakunnasta.
Ihmisen on tehtävä parannus ja lähdettävä seuraamaan meitä ja herraa Jeesusta niinkuin raamattu opettaa. Usko kulkee uskosta uskoon. Vain uskosta osallinen voi avata taivastien.
Kommentaattorit Paulat ym. olitte ihan oikeassa. Kyllä oppi on tismalleen samaa kuin ennenkin.
Paulalla kyllä tuntuu olevan melkoisia törkimyksiä ja hengellisiä painostajia sukulaisten joukossa. Sano jolloinkin niille että tunnet muunkinlaisia vl:ä mitä te olette.
En kielläkään me-oppia. Uskohan perustuu siihen että kerran päästään taivaaseen. Ja uskon että tässä joukossa pääsen taivaaseen. "Vain me"-oppi on eri asia. Emmehän me tiedä voiko muutenkin kuin vl-uskolla päästä taivaaseen. Vain yksin Jumala tietää sen. Siksi esim. epäuskoiseksi nimittäminen on väärin. Ei ole meidän ihmisten tehtävä tietää kuka on epäuskoinen ja kuka ei. Sydämeen kun emme näe. Tämä ei pois sulje sitä että Raamatun mukaan on vain yksi usko. Sen antaa vain yksin Jumala. Vanhurskauttamistie meillä vl:llä on hyvin tiedossa. Mistä me tiedämme muita teitä. Voidaan puhua kuitenkin samasta uskosta, "että Jeesus on meidät vapahtanut", vaikka teitä uskoon voisi olla monia.
Jospa Andrewin kaltainen ajattelu- ja näkökulma olisikin yleistä vl- piireissä, voisi olla huomattavasti helpompi meidän vl- perheistä lähtöisin olevien "mustien lampaiden" elää omaa elämäämme parhaaksi näkemällämme ja kokemallamme tavalla ja elämänkatsomuksellamme. Kiva kuunnella mm. vanhempieni ja suvun jäseniltä, kuinka minä ja perheeni olemme menossa kadotukseen, koska emme ajattele ja elä niinkuin vl- sukulaiset.
Saa olla aina puolustamassa omaa elämäntapaansa, ja taistelemassa mm. oman lapseni kasvatusoikeudesta omien tapojemme ja ajatustemme mukaan...