Mulla on epäilty rajatilaa siis tunne-elämältä epävakaata persoonallisuutta. Ihmettelen vain, mikä sen on mulle aiheuttanut, koska mikään lukemistani rajatilan aiheuttajista ei täsmää minuun. Ei ole seksuaalisesti hyväksikäytetty eikä muutenkaan kaltoin kohdeltu lapsena. Päinvastoin, onnellisempaa lapsuutta en olisi voinut varmaan elää. Rakastavat vanhemmat, nimenomaan huomioivat sellaiset, ja mukavat sisarukset.
Voiko siis persoonallisuushäiriö tulla periaatteessa kelle vaan, ilman näkyviä syitä? Pärjääkö miten hyvin ilman lääkitystä?
Voisitteko muut persoonallisuushäiriöstä kärsivät kertoa miten elätte tämän asian kanssa? Itseä pelottaa kovasti...
Voiko siis persoonallisuushäiriö tulla periaatteessa kelle vaan, ilman näkyviä syitä? Pärjääkö miten hyvin ilman lääkitystä?
Voisitteko muut persoonallisuushäiriöstä kärsivät kertoa miten elätte tämän asian kanssa? Itseä pelottaa kovasti...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todellakin käyttäytymis häiriö voi tulla kenelle tahansa ja rajatila mielestäni on tila missä et ole sairas muttet tervekkään eli vaikia diagnosoida tilassa.
Minulla on tai oli persoonallisuushäiriö ja tällä hetkellä rajatila. Lapsuuteni oli onnellinen joskin äiti oli ylisuojeleva.Kouluajat olivatkin sitten asia erikseen,minua kiusattiin koulussa joskaan en silloin kärsinyt siitä kovasti koska kotona oli niin hyvä olla.
Persoonallisuushäiriö ei ole kiva asia,suosittelen terapiaa.Siellä löytynee syy siihen. Ainakin itselleni ko.häiriö on aiheuttanut paljon vakaviakin tilanteita elämässä,ehkä siksi se eteni rajatilapsykoosiksi.
löydy varsinaista syytä sairastumiseensa.
"Voisitteko muut persoonallisuushäiriöstä kärsivät kertoa miten elätte tämän asian kanssa? Itseä pelottaa kovasti..."
Helvetin vaikeeta se on, kun saattaa yhtäkkiä kilahtaa raivo päälle jostain pikkuasiasta.
Ihmiset eivät ymmärrä/hyväksy tätä, joten julkisella paikalla on pakko yrittää pitää itsensä kontrollissa. Asian varjopuolena on sitten se, että kotona ja syrjäisillä sivukujilla tapahtuu ikäviä asioita, kun näitä ei saa purettua muuten.
Lääkitys (trisykliset) auttaa jonkin verran, samoin se jos pääsee rauhalliseen/rauhoittavaan
ympäristöön, jossa kilahtelu on vähemmän todennäköistä.
Mutta neurolepteihin älä koske pitkällä tikullakaan! Niistä voi saada pysyviä haittavaikutuksia lyhyenkin käytön jälkeen,
ja se olo on aivan kaamea. Aloitekyky menee,
ja voimattomuuden tunne vaan lisääntyy.
Paras juttu on kuitenkin säännöllinen ja rankka kuntoilu tai kamppailulajit. Sillä pystyy vähentämään raivon muodostumista tehokkaasti. Vähintään 4 kertaa viikossa joutuu käymään salilla.