Kun päivän kajastus laskee metsien taa
Saapuu yön hopeanmusta hohde
loihtien salaperäisiä varjojaan
lumiseen metsään
Sytytän kynttilän yksinäisen
Sen eloisa liekki saa
herkän sydämen sykkeeseen
Kun sieluni repaleinen
hajalleen raadeltu sydämein
hiljaa itkien
etsii puuttuvia osasia sydämeen
Mistä löytyy se kyynel herkkä
joka harhailevat sydän palasein
yhteen liittää
Saapuu yön hopeanmusta hohde
loihtien salaperäisiä varjojaan
lumiseen metsään
Sytytän kynttilän yksinäisen
Sen eloisa liekki saa
herkän sydämen sykkeeseen
Kun sieluni repaleinen
hajalleen raadeltu sydämein
hiljaa itkien
etsii puuttuvia osasia sydämeen
Mistä löytyy se kyynel herkkä
joka harhailevat sydän palasein
yhteen liittää
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kauniin herkkä oli runosi.
Sydän on niin pieni, herkkä ja mennessään sydän
repaleiksi, niin korjaamiseen menee aikaa ja kyyneleitä...
paranemisiin :))
Kynttilän lämpöä iltaasi :))
Eihän se pelkkää itkua ole minunkaan elämä!!
Kun kokeilin tuota pöytälaatikko kirjoitusta
hämmästyin. Täyttyi se kaikenlaisista lippusista ja lappusista. Niitä tuossa lueskelin ja saunan
niillä sytytin.
Muutaman kirjoitin tänne. Suurin osa niin surullisia et ei niitä voi kirjoittaa tänne.
Onhan tämä Rakkausrunopalsta ja onhan se rakkaus
sydänilon juhlaa.
**
Salaperäisinä
hohtavat ne illassa
tässä hetkessä hiljaisessa
Lumelta valkoiselta
poimin katseeni arvoituksen
pienen kynttilän valossa hangelta hamusin
Se sinne silloin kerran jäi
kun koivunlehden jäisen
ilmasta kiinni sain
ja vielä suudelmasikin
kuin vaivihkaa arvaamatta
minä itselleni
nappasin :)
Olen kyllä sanaton. Muistat siis tuo koivunlehti
kirjoitelmani. Se oli niin lyhyt, mutta tuli suoraan herkästä sydämestä.
En osaa sanoa enää tähän mitään **k_m