Olen yhdessä maailman ihanimman miehen kanssa. olemme puhuneet lapsien hankkimisesta yhdessä ja talon ostamisesta parin vuoden sisällä. Olemme mieheni kanssa puhuneet naimisiinmenosta, ja mieheni mielestä naimisiin voitaisiin mennä myöhemmin kun lapset on jo tehty ja he voivat olla mukana häissä. Hän sanoo haluavansa mennä kanssani naimisiin mutta ei katso sitä ajankohtaiseksi ennen lasten hankintaa.
Itse taas olen vanhanaikaisempi ja haluan naimisiin ennen lasten syntymistä. Mieheni mielestä on parempi säästää ja pitää myöhemmin häät kuin että pitää nyt kun rahaa ei niin isoa summaa ole. Itse haluan naimisiin ennen lapsia, muuten ei niin kiirettä ole.
Nyt alkaa tuntumaan siltä että pitää alkaa muistuttamaan joka välissä kun puhumme lasten hankinnasta että haluan häät ensin. Tiedän että miehelläni ei ole naimisiinmenoa mitään vastaan ennen lapsiakaan, mutta tuntuu että saan itse järjestää asian ja olla koko ajan sanomassa että häät ensin, ja jos sanon miehelleni että on tärkeää että mennään naimisiin ennen vauvan tuloa, tuntuu että mennään naimisiin vaan minun aloitteestani ja muistuttelemisieni vuoksi eikä sen takia että hän haluasi myös sitä.
Olen kai niin vanhanaikainen etten halua itse ehdottaa naimisiinmenoa. Tiedän ettei epävarmuudesta miehelläni ole kyse, hän on kanssani olimme naimisissa tai emme. Suhdettamme tämä ei tule vahingoittamaan, sillä tiedän että hän on elämäni mies ja tulen olemaan hänen kanssaan joka tapauksessa. Tiedän että hän kunnioittaisi toivettani mennä naimisiin ennen lapsia jos haluan, mutta itsestäni se tuntuu että menemme naimisiin vain minun takiani.
Itse taas olen vanhanaikaisempi ja haluan naimisiin ennen lasten syntymistä. Mieheni mielestä on parempi säästää ja pitää myöhemmin häät kuin että pitää nyt kun rahaa ei niin isoa summaa ole. Itse haluan naimisiin ennen lapsia, muuten ei niin kiirettä ole.
Nyt alkaa tuntumaan siltä että pitää alkaa muistuttamaan joka välissä kun puhumme lasten hankinnasta että haluan häät ensin. Tiedän että miehelläni ei ole naimisiinmenoa mitään vastaan ennen lapsiakaan, mutta tuntuu että saan itse järjestää asian ja olla koko ajan sanomassa että häät ensin, ja jos sanon miehelleni että on tärkeää että mennään naimisiin ennen vauvan tuloa, tuntuu että mennään naimisiin vaan minun aloitteestani ja muistuttelemisieni vuoksi eikä sen takia että hän haluasi myös sitä.
Olen kai niin vanhanaikainen etten halua itse ehdottaa naimisiinmenoa. Tiedän ettei epävarmuudesta miehelläni ole kyse, hän on kanssani olimme naimisissa tai emme. Suhdettamme tämä ei tule vahingoittamaan, sillä tiedän että hän on elämäni mies ja tulen olemaan hänen kanssaan joka tapauksessa. Tiedän että hän kunnioittaisi toivettani mennä naimisiin ennen lapsia jos haluan, mutta itsestäni se tuntuu että menemme naimisiin vain minun takiani.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hei, oletteko muistaneet että naimisiinmeno ei tarkoita (ainakaan isoja) häitä. Eli ette välttämättä tarvitse penniäkään rahaa.
Tietysti on eri asia, jos molemmat teistä välttämättä haluatte isot häät ja koko suvun koolle, mutta me ainakin yllätimme sukumme soittamalla vanhemmille heti vihkimisen jälkeen ja kertomalla uutisen. Minä olin myös hankkinut hääpuvun, joka oli päälleni vihkitilaisuudessa ja valokuvissa, miehellä oli tyylikäs tumma puku jo ennestään, joten vaatekuluja hänellä ei ollut. Tämä oli meille sopiva ja mielestämme tyylikäs tapa.
Hieno homma ja onnea parisuhteelle!
Mutta Marru hyvä, ei tule onnistumaan paninostaa toinen naimisiin, vaikka itse kuinka ajattelisit, että naimisiin on mentävä ennen lasten tuloa. Voin kertoa, että ainoa vaihtoehto on se, että molemmat todellakin haluatte samaan aikaan naimisiin ja sitten vasta häät.
Jos mies haluaa ne vasta lasten tultua, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tämä. Pitemmän päälle muu on jo avioliiton perustan kannalta täysin epäkelpo ratkaisu.
puolestaan silloin painosta?
Toisin sanoen sinun mielestä pitää tehdä kuten mies haluaa? Kaipaisin hieman perusteluja...
Eikös tässä ollut kaksi erilaista mielipidettä: toinen haluaa ensin naimisiin sitten vasta lapset, toinen haluaa ensin lapset sitten vasta naimisiin.
Miksi ko pariskunnan pitäisi mielestäsi automaattisesti valita jälkimmäinen vaihtoehto? Miten nainen on muka velvoitettu lapsentekoon ennen avioliittoa, kuten kirjoituksessasi vihjaat?
Henk koht olen sitä mieltä, että ensin mennään naimisiin, toisin sanoen rakennetaan perustus yhteiselle elämälle, ja siihen sitten tehdään vasta lapset. Eikä suinkaan niin, että ensin tehdään lapset, ja sitten katsotaan, että tulisikohan tästä yhteiselosta oikeasti jotain pysyvää.
Mielestäni alkup. kirjoittajan kaikkein epäkelvoin ratkaisu on tehdä niitä avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia, kun kerran siltä tuntuu.
Ihmettelen kyllä samaa!! Ja olen huomannut kyllä, että muuallakin on ollut mielipiteitä, että pitää vaan hyväksyä ja ihmetelty onko ihan pakko päästä naimisiin jne. Miksi tosiaan naisne pitäisi aina joustaa ja tehdä niin kuin mies haluaa? (En tarkoita, että pitäisi pakottaa mies naimisiin. Ja jos se tuntuu miehestä pakolta niin eikö se herätä kysymyksiä?)
Ei ole esim. tässä tapauksessa varmaan liikaa pyydetty ja miehelle on helpompi joustaa. Nimittäin kun mies ei ole täysin tyrmännyt avioliittoa vaan haluaa naimisiin myöhemmin. Eli ajankohta on vain ongelma (tai mies sen tietää parhaiten, onko jotain muuta). Onko hänelle niin tärkeää, että lapsi (tai lapset) pääsee häihin? Jos naimisiin menon esteenä ei ole muuta niin miksi ei voisi mennä vaikka heti naimisiin?
Meillä on samantapainen tilanne, mutta itse vaan epäilen, että mies sen takia ei halua vielä naimisiin koska hän ei ole valmis. Ja jos hän ei ole valmis naimisiin kanssani niin ihmetyttää miten hän on valmis perheen lisäykseen. Haluaa minut lapsensa äidiksi, mutta ei vaimoksi? (ostimme isomman asunnonkin ajatellen perheenlisäystä). Hänen mielestään naimisiin meno on turhaa ja ehtiihän sitä. Hän kuitenkin voisi ehkä mennä myöhemmin naimisiin ja siitä on puhuttukin. Miksi hän haluaa mennä myöhemmin naimisiin, jos se on nyt turhaa? Ja ei tarvitsisi ainakaan mitään isyyden tunnustuksia ja itselleni olisi tärkeää myös, että kaikilla olisi sama sukunimi (nämä ei tietenkään ole ainoita syitä miksi haluan naimisiin, mutta järjestyksen kannalta oleellisia).
Niinkö kirjoitin??
Naisella ei luonnollisesti ole mitään velvoitetta tehdä lapsia ennen kuin niitä haluaa. Jos naiselle lapsen tekemisen ehto on avioliitto, ollaan luonnollisesti pattitilateessa. Itse kyllä ihmettelen tällaista ehtoa, mutta mikäs siinä. En minä ole pakottamassa naista lasten tekoon ollenkaan. Se olisi painostamista.
Mutta kuinkas sitten edetään? Oliko ehdotuksia. Eroko tuli?
Vielä sinullekin vastaan.
Luonnollisestikaan naisten ei tarvitse alistua miesten vaatimuksille. Ei parisuhteessa kummankaan pitäisi alistua toisen painostukseen. Pitäisi löytyä muita ratkaisuvaihtoehtoja.
>>Hänen mielestään naimisiin meno on turhaa ja ehtiihän sitä. Hän kuitenkin voisi ehkä mennä myöhemmin naimisiin>>
Jos mies sanoo, että naimisiinmeno on turhaa, voi olla kyse ihan periaatteesta, että ei arvosta avioliittoinstituutiosta. Sehän on jo käytännössä menettänyt merkitystään, koska avioeroja on niin paljon.
Jos kuitenkin mies sanoo myöhemmin voivansa mennä naimisiin kanssasi, voi kyse olla siitä, että on edelleen kyse periaatteesta, mutta hän valehtelee, jotta vältäisi riidan kanssasi asiasta. Tai sitten se ei olekaan hänelle periaatteessa tärkeä, mutta juuri siksi voisikin vaikkapa sitten myöhemmin mennäkin naimisiin. Tämä tarkoittaisi, ettei asia yksinkertaisesti ole hänelle tärkeä.
Miksi naisen pitäisi antaa periksi? Jos mies joskus kuitenki haluaa naimisiin, siis tietää sen jo nyt -miksi ei siis voisi mennä naimisiin ennen lapsia?! Miksi ei mies voisi antaa periksi?
Jos naimisiin olette joka tapauksessa menossa, menkää ennen lasten hankkimista! Uskon (ilman kokemusta kyllä..) että helpommalla pääsette kun ei ole kääröjä hoideltavina samaan aikaan. Ja jos taas aiotte odottaa kunnes lapset ovat isompia, menee siihen kovasti aikaa.
Eli eikun naimisiin! Mulla itellä kyllä tulee pian paniikki, ku tulee jo 30 täyteen eikä olla saatu häitä aikaseks -ja meillä on periaate että ensin tahdon ja sitte lapset. Tulee kiire..
asiat kuntoon lasten toimeentulon kannalta siltä varalta, että toinen kuolee yllättäen. Laki ei kai tänä päivänäkään rinnasta avo- ja avioliittoa..
Laki ei rinnasta avo- ja avioliittoa, mutta lapsen asema on riippumaton avioliitosta. Avioliitto turvaa lähinnä pariskunnan heikkovaraisemman puolison tulevaisuuden, mikäli sattuu kuolemantapaus tai ero. Avioehto on tietty sitten asia erikseen.
Mitä järkeä on järjestää enää isoja häitä sen jälkeen, kun perhe on perustettu ja arkea on eletty jo vuositolkulla. Olisiko sitten kiva tällätä huntu päähän ja antaa isän luovuttaa sinut, kun olet luovuttanut itsesi jo ajat sitten. Tietysti jokainen tyylillään, mutta mun mielestä on aika mautonta ja epäsymbolista järjestää häät (avioliittohan se on perheen perusta), jos käytännössä kuitenkin ollaan naimisissa.
Onko miehesi kuullut videokameroista? Voitte nauhoittaa häät ja näyttää videon lapsille sitten kun he asiasta ymmärtävät jotakin.
Joku puhui perintöasioista, ja avioliitto tuokin tullessaan paljon juridisia etuja. Oletteko myös muistaneet sen, että avioliiton ulkopuolella joutuneet lapset "hyväksytään" tähän maailman isyyden tunnustamisen kautta, mikä on monen tuttavani mielestä jo yksi hyvä syy mennä naimisiin. Mua ainakin harmittaisi, jos mun lapseni perheyhteys kyseenalaistettaisiin heti alussa, ja mä joutuisin perustelemaan jollekin sosiaalitantalle, että aivan varmasti toi jätkä on mun lapsen isä.
Pidä nainen lippu korkealla ja pysy päätöksesi takana - sinulla on parempi maku kuin miehelläsi! :)
Minullakaan ei ole kiirettä naimisiin, lapsia yritetään ja odotetaan. Ehkä ennetämmekin naimisiin ennen lapsen tuloa, mutta se ei ole mitenkään tärkeää.
En todellakaan ymmärtänyt pointtiasi, kun sanoit että "Mitä järkeä on järjestää enää isoja häitä sen jälkeen, kun perhe on perustettu ja arkea on eletty jo vuositolkulla." Eikös juuri silloin olisi ihanaa, kun tulee syy juhlia, sen arjen keskellä?! :)
Mielestäni perheen perusta on rakkaus ja sitoutuminen, ei avioliitto. Avioliiton perustana ovat samat arvot toki, kuin perheenkin perustana, mutta avioliitto ei niitä parisuhteeseen tuo. Siksi sillä ei ole merkitystä, solmitaanko avioliitto ennen vai jälkeen lasten tulon.
Ja upeimpia häitä ovat nimenomaan persoonalliset häät. Ei isän tarvitse luovuttaa, jos se tuntuu hassulta. Ja huntuakaan ei ole mikään pakko käyttää.
Isyyden tunnustamiseen suhtaudut aivan eri kantilta kuin minä. Minusta se, että ei vain oleteta, että kun naimisissa kerran ollaan, niin lapsen isä on varma. Eli on etuoikeus, kun saa todella vannottaa olevansa lapsen isä! Naimisissa oleva mies ei sitä tee. Ja paljonkohan on syntynytkään lapsia, joiden isä ei olekaan se aviosiippa... No, se on toinen tarina. Mutta minusta kyse ei siis ole perheyhteyden kyseenalaistamisesta, vaan aivan päin vastoin.
Perintöasioiden takia mekin olemme naimisiin menossa, siis jotta meillä olisi oikeus pienemmillä veroilla toisemme periä. Nytkin on testamentit.
No se nyt on kaksinaismoraalista ajatella, ettei voisi pitää huntua tai mennä naimisiin kun on lapsia. Harva lapsetonkaan naimisiin menijä on kuitenkaan neitsyt... ja meidän tapauksessa isä ei ainakaan "luovuta" minua. Ja on aviopareja jotka ei halua lapsia ollenkaan eli ei naimisiin mennä vain perhettä perustaakseen. (Tietysti mies ja nainenkin voi olla jo perhe) Mutta jokatapauksessa olen kyllä itsekin vähän vanhanaikainen ja tuntuisi oudolta, että naimisiin mennessäni olisi lapsia. Vaikka ei se minua haittaa lainkaan, jos joku muu menee naimisiin ja on lapsia. Raskaana ollessani ei missään nimessä halua naimisiin.
Mun mielestä se ei ole hyvä syy pitää häitä myöhemmin, että lapset pääsee häihin. Jos ovat kovin pieniä, eivät edes muista mitään häistä tai eivät tajua mistä on kyse. Joten ainakaan lastensa itsensä kannalta sillä ei ole merkitystä. Vai odottaako mies, että lapset ovat vanhempia? Siinä voi mennä monta vuotta ja jos lapsiluku ei jää yhteen...
Meillä yksi miehen syy on myös se, että ei ole rahaa häihin. Mutta ei ole pakko pitää isoja hääjuhlia (en haluaisi niitä muutenkaan) tai edes ollenkaan juhlia.
Voisin kyllä elää avoliitossakin, jos mies ei halua mennä koskaan naimisiin. Mutta kun mies haluaa joskus niin sitten haluaisin ennen lasta.
Kuinka naiset hyväksyvät sen, että heidän puolisonsa kelpuuttaa hänet lastensa äidiksi, mutta ei vaimoksi. Miksi ei uskalleta sitoutua avioliittoon? Tuota en lakkaa ihmettelemästä ikinä.
että jos lapset syntyvät ennen avioliittoa, on miehen tunnustettava lapsensa. eikö muutenkin olisi kiva mennä ns. rauhassa naimisiin ja vietää kuherruskuukautta ja matkustella tms. kun ei vielä tarvitse miettiä kuka hoitaa lapsia?
Olet aivan oikeassa!
Te voitte aivan hyvin menna naimisiin ilman juhlia, vain te kaksi, joko siviiliavioliitto tai sitten piipahdatte papin luona. Tuo toimitus ei vaadi rahaa eika paljon aikaa.
Sehan loppujen lopuksi on vain teidan kahden liitto, siihen ei valttamatta tarvitse muita ihmisia kuin pari todistajaa.
Entisaikaan sellaisia lapsia sanottiin äpäröiksi. Ruma sana, mutta ulkomailla tuota ei edelleenkään pidettäisi hyvänä. Se kuvastaa kevytkenkäisyyttä. Haluaako mies vain lapsia vai oikeasti naimisiin kanssasi?
Mies ei todennäköisesti halua koskaan naimisiin -tai ei ainakaan sinun kanssasi.
Tuo "ehtiihän sitä myöhemminkin" ja "sitten lasten jälkeen"... Sitä saat kyllä odottaa! Se on vain keino saada sinut uskomaan, ettei hän oikeasti ole avioliittoanne vastaan.
Katsos, kun ne lapset olet maailmaan pykännyt, alat odottamaan mieheltä lupauksensa täyttämistä. Miksi hänen se enää sitten pitäisi naimisiin mennä: sinähän teit jo, kuten hän halusi. Perijä on tehty. No more wedding.
Pidä pääsi: naimisiin ennen lapsia. Mikäli naimisiin meno ei miestä innosta, lähde kävelemään. Ihan siitä syystä, että mies odottaa koko ajan tilallesi jotain parempaa -ajattelipahan vain, että perijä on hyvä tehdä siltä varalta, ettei sitä täydellistä naista (lue: tulevaa vaimoa) löydykään.
Jos taas mies menee kanssasi naimisiin ihan vapaaehtoisesti, ei suhteessasi kai ole hätäpäivää. Minusta on nimittäin kovin vääristynyttä, jos ihminen on valmis vanhemmaksi, mutta ei ole valmis naimisiin, "kun se on niin iso päätös". No, mitäs niiden lapsien tekeminen sitten on???
Tuli mieleen, että mitäpä jos menette naimisiin, sitten toivottavasti saatte lapsia. Kymmenentenä hääpäivänä voisitte uusia vihkivalan ja pitää uudet häät ystävienne kanssa ja näin ollen lapsetkin pääsisivät nauttimaan juhlasta kanssanne.