sijoitusnarttu

Äitini on yhä edelleen riidoissa (välit poikki) pikkuserkkunsa kanssa, koska hän ei hoitanut äitini silloista sijoituskoiraa riittävän hyvin. Sijoituskoira odotti pentuja ja äitini pikkuserkku oli vastuussa odottavan koiran ruokinnasta viimeisinä tiineysviikkoinaan. Äitini pikkuserkku hoiti myös synnytyksen (se kuului kirjalliseen sopimukseen) ja totesi, että kaikki pennut olivat vatsassa valmiiksi kuolleita. Syynä oli todennäköisesti (äitini mukaan) tiineen koiran liiallinen laihuus. Sitä äitini ei anna pikkuserkulleen anteeksi.


Joten... ei kannata hankkia sijoituskoiraa ainakaan sukulaisilta :|

Sijoituskoiran vastaanottaminen on hyvä tapa saada lupaava koira, jonka kanssa harrastaa eri lajeaja. Tällainen koira ei mahdollisesti ole muuten myynnissä. Huomioithan kuitenkin sen, ettei se koira ole sinun omaisuuttasi ennenkuin sopimus on myös omalta osaltasi täytetty. Molemmilla sijoitussopimuksen osapuolilla on omat vastuunsa, niin sinulla kuin koiran luovuttajallakin. Luovuttaja on kuitenkin koiran omistaja siihen saakka kun sopimus on täytetty eli esim nartulla pennut teetetty. Hyvä kasvattaja ei käytä koiraa jalostukseen ellei se täytä jalostusyksilölle asetettavia vaatimuksia. Itselläni on sekä ollut sijoituskoira ja olen sijoittanut koiria sen vuoksi ettei itselläni ole ollut sillä hetkellä mahdollisuutta pitää lupaavaa pentua kotonani. Itse ottamani sijoituskoiran kasvattajan eli omistajan (koira siis oli hänen omistuksessaan siihen saakka kunnes sopimus oli täytetty) kanssa kaikki sujui hyvin ja olemme edelleen hyvissä väleissä koska molemmat toimimme sopimuksen mukaisesti. Sijoittamieni koirien vastaanottajien kanssa on yhtä lukuunottamatta mennyt hyvin ja kasvattini ovat saaneet upeat harrastavat kodit ja pidämme edelleen yhteyttä vaikka koirat ovat jo aikoja sitten siirtyneet heidät omistukseensa. He harrastavat edelleen näyttelyitä ja mm agilityä ja tokoa näiden koirien kanssa. Yksi perheistä osoittautui myöhemmin sellaiseksi jolla ei ollut kiinnostusta tai sen syvällisempää halua yhteistyöhön, en tiedä sitten ajattelivatko vain saada koiran siitä maksamatta. Huomaathan että sijoituskoirasta tehdään aina Kennelliiton kirjallinen sopimus jossa on kummankin osapuolen vastuut ja oikeudet määritelty. Siis sijituskoiran vastaanottaminen EI ole keino saada "ilmainen" koira. Jos sellaista haet niin unohda sijoituskoira ja osta itsellesi koira. Olisi mielenkiintoista tietää mitä tarkoitat lauseella "onko kannattavaa ottaa sijoituskoira". Kannattavaa koiranpito harvemmin on mutta upea harrastus siitä kiinnostuneelle ihmiselle,joka ymmärtää, että se sekä ottaa että antaa.

Mulla on sijoitusnarttu kasvattajalta jolta ostin aikoinaan todella lupaavan uroksen josta kehittyikin sitten odotusten mukainen tähti.
Ei ole mitään pahaa sanottavaa meidän välisestä sijoitussopimuksesta. Koira on minun kun se on tehnyt a) 2 pentuetta (arvokas narttu, oman sukulinjansa ainoa narttupuolinen jatkaja, uroksia on pilvinpimein) tai b) 4-vuotiaana jos sillä on päätetty olla teettämättä pentueita.
Muuten saan pitää koiraa kuin omaani, ruokkia sitä miten itse tykkään (kasvattaja tietää ettei hänen tarvitse olla huolissaan) ja kasvattaa sitä miten mielin. Kasvattajan vaatimus on että koiran on osattava käyttäytyä näyttelyssä, mikä ei siis todellakaan ole vaikea saavuttaa.
Saan viedä sitä näyttelyihin milloin vain ja minne vain jos huvittaa. Näyttelyissä on käytävä, se on sovittu, mutta se ei ole ongelma kun urosta vien kuitenkin. Kalliimmat näyttelymaksut (EUV-06 esim...) maksetaan puoliksi.

Muoriskalla on kotonaan kaksikin sijoitusnarttua, mutta ei suinkaan siksi, että se olisi jotenkin kannattavaa. Sen yhden satasen, minkä ostohinnassa säästää, menettää takuulla pentueesta aiheutuneisiin kuluihin.

Muoriska tietää koirien kasvatuksesta jonkun verran. Sen verran ainakin, että ei halua ottaa vastuulleen löytää pennuille kunnollisia omistajia. Vastasyntyneitä ja muutamanviikkoisia pentuja on kyllä kiva hoitaa: niitähän hoitaa ihan mielikseen, ja vaikka maksaakin siitä ilosta ja onnesta.

Vau, toivottavasti saan ensi syksynä panostaa sijoitusnarttuni pennuttamiseen. Eihän se vaadi kuin muutaman viikon, ehkä kahden kuukauden palkattoman virkavapaan, vähän remontointia talossa, ja uudelleenjärjestelyjä harrastuksissa.

Pikkujuttu, kun rakastaa koiranpentujen tuoksua...

Ja virallinen kasvattaja hankkii uudet ja hyvät omistajat ja kodit ihanuuksille! Voi miten helppoa ja "edullista"!

Oikeasti: kyllä kai on kyseessä sijoitusnarttujen osalta halu olla mukana koirien kehitystyössä, ilman että haluaa (tai on mahdollista) ottaa vastuuta kasvatuksesta kokonaan itselleen. Näin ainakin meidän vanhojen partojen parissa.

Itse olen ottamassa mahdollisesti sijoitusnartun

Ko. kasvattajan kanssa olemme pitäneet yhteyttä jo nyt paljon ja hän on kertonyt omista tavoistaan.

Sopimus sijoituksesta ehdottomasti kennelliiton sopimukseen! Meidän tapauksessa halutaan YKSI pentue mikä tarkoittaa väh. YHTÄ ELÄVÄÄ PENTUA. Kennelliiton mukaan pentue on kuitenkin myös yksi kuollutkin pentu (?) Tästä pitää muistaa sopia erikseen ettei tule sanomista jälkeenpäin

Takuumaksu on puolet koiran hinnasta ja se saadaan takaisin kun kasvattajalla on väh. yksi elävä n. 7-8 viikkoinen pentu.

Jos pentuja ei kuulu syystä tai toisesta, takuumaksu jää kasvattajalle ja koira siirtyy viimeistään 3 vuoden iässä minulle.

Jos kasvattaja ei haluakaan käyttää koiraa jalostukseen, takuumaksu jää kasvattajalle myös ja koira siirtyy kokonaan minulle.

Kasvattaja hoitaa sirun, polvitarkastuksen ja mahd. silmätarkastuksen, astutuksen ja maksut, tiineysajan ruoan ym. ja synnytyksen, pentujen kustannukset. Samoin kasvattaja maksaa näyttelyt ja matkakulut mutta hänellä on myös oikeus käyttää itse koiraa näyttelyssä.

Minä hoidan koiraa muuten kuin se olisi omani (rokotukset, hampaiden poistot, ruokinnat, korvatulehdukset ym ym)
ja jos koiralle tulee sairaus joka olisi tullut "joka tapauksessa", kulut jaetaan.

Minusta ainakin oman kasvattajani vaatimukset ovat erittäin kohtuulliset ja selkeät.

Kahta pentuetta en kuitenkaan sijoituskoirallanikaan suostuisi tekemään mikäli vaadittaisiin.