Masennusta on tullu harrastettua tässä ny viimeiset viis vuotta. Kaverit puukotti selkään, itsetunto meni, luottamus toisiin ja yada yada. Anyway. Nappeja tullu vedettyy noin neljä vuotta mutta kuten aina niistä on helvetin suuri apu......tai sit ei. Itsari tietty kuuluu tähän ajatus mailmaan. Ja se tietty pyörii mielessä ainaku on kohtaukset päällä. Mutta tässä miettyny aikoina jollo on ihan tasasta tuolla pääkopas. Et loogisesti se ei ole ollenkaan omituinen vaihtoehto. 20v tyyppi. Jolla ei ole töitä. On aivan täysin paska mitä opiskeluun tulee. Joka fyysisesti kuuluu ruman ja yrjötys välimaastoon. Joka on nostanut vaatimukset niin korkealle että jos ei voi olla rikas tai jumalaisen näkönen tai saada täydellistä toista ihmistä vierelleen niin kaikki on turhaa. Ja ainoat asiat mitkä tuo jotain tyydytystä on istua perseellään yksin koska frendejä ei pahemmin ole (jopa seksi tuntuu niin aivan turhalta) Että loogisesti kun ihminen on kuollut sisältä niin eikö kannattaisi olla kuollut fyysisestikkin?
Oikea ratkaisu
I bleed
2354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tiedän itsekin miten lähellä itsariajatukset ovat kun on sisällä kuollut ja turha olo. Tuntuu että ei ole mitään muuta ulospääsyä siitä tuskasta jota harvat ymmärtää. Ohjeeksi tarjotaan vaan " ota niskasta kiinni itseäsi ja Piristy!"
Itse olen ajatellut vielä kuitenkin elää. Odottaa milloin tuska hälvenee ja elämäni saa uuden suunnan. Täytyyhän jokaiselle olla jokin tarkoitus elämässä. Tiedän että sinullekin on jotakin tulevaisuudessa odottamassa jos jaksat vaan hiukan vielä odottaa. En ole mikään uskonnollinen ihminen, mutta muutakaan viisasta en ole vielä hoksannut.
Pärjäilehän, täältä ainakin löytyy ymmärtäviä ihmisiä joihin voit tukeutua. Vastaahan ainakin tähän viestiin ettet sitä tänään tee. Mua ainakin kiinnostaa tietää miten sulla menee...
"Viisitoistavuotiaasta lähtien olen omistautunut oppimiselle; kolmekymmenvuotiaana olin oppinut perusasiat; neljäkymppisenä aloin ymmärtää monia asioita enkä ollut enää hämmentynyt; viisikymppisenä olen ymmärtänyt (taivaallisen) tehtäväni ja merkitykseni; kuusikymmenvuotiaana pystyn erottamaan oikean ja väärän toisten ihmisten puheissa ja seitsemänkymppisenä pystyn vapaasti tekemään, mitä haluan, rikkomatta sääntöjä."