Oonkohan mä kenties ainoa joka saa huutokohtauksia omalle vauvalle?
Tyttö on tosi kiltti ja ihana, eikä ole meitä turhaan valvottanut, ei kärsinyt vatsakivuista eikä mitään ongelmaa ole ollut.
Joskus vaan "räjähdän". Esim jos vauva huutaa väsymystään tai muuta, eikä meinaa rauhoittua, saatan karjaista jotain tyyliin "Noniin, nyt riittää" tai "Lopeta nyt tuo huutaminen".
Tänäänkin vauva itki ja karjaisin jotain tuohon suuntaan. Meni suu vakavaksi ja alkoi samanlainen hillitön huuto joka aivan selvästi johtui nyt siitä kun korotin ääntäni.
Koskaan, ikinä, milloinkaan en voisi vauvaani satuttaa!!! Jälkeenpäin aina poden huonoa omatuntoa ja mietin että oonkohan mä huono äiti tms...
Tänäänkin tein sitten neidille lupauksen, että en koskaan enää korota ääntäni ennenkuin tyttö täyttää 15.
Mietinpä vain että olenko ainoa huutosuoli tässä maassa.....
Tyttö on tosi kiltti ja ihana, eikä ole meitä turhaan valvottanut, ei kärsinyt vatsakivuista eikä mitään ongelmaa ole ollut.
Joskus vaan "räjähdän". Esim jos vauva huutaa väsymystään tai muuta, eikä meinaa rauhoittua, saatan karjaista jotain tyyliin "Noniin, nyt riittää" tai "Lopeta nyt tuo huutaminen".
Tänäänkin vauva itki ja karjaisin jotain tuohon suuntaan. Meni suu vakavaksi ja alkoi samanlainen hillitön huuto joka aivan selvästi johtui nyt siitä kun korotin ääntäni.
Koskaan, ikinä, milloinkaan en voisi vauvaani satuttaa!!! Jälkeenpäin aina poden huonoa omatuntoa ja mietin että oonkohan mä huono äiti tms...
Tänäänkin tein sitten neidille lupauksen, että en koskaan enää korota ääntäni ennenkuin tyttö täyttää 15.
Mietinpä vain että olenko ainoa huutosuoli tässä maassa.....
Vastaukset 5
Vanhimmat
minulla on yli puolivuotias ns. helppo ja kiltti lapsi, mutta myös saan saman laisia "kohtauksia". kirjoituksesi oli kuin omani.
itsellä on melko pitkä pinna mut silti joskus tulee räjähdettyä. itkua on tosi raskasta kuunnella, aiheetonta kitinää varsinkin kun mikään ei auta. syyllinen olohan siitä tulee. joskus kun vauva on tosi hankala tekisi mieli nipistää vauvaa. tiedän, olen ihan kamala äiti. en kuitenkaan voisi satuttaa vauvaa minäkään. luin jostain vinkkejä vauvan itkun sietämiseen et ajattele et itku loppuu aikanaan. sitä on vaan vaikea jaksaa kuunnella. tottahan se on et se loppuu aikanaan; äidin hermot vaan loppuu usein sitä ennen... josko sitä toisen lapsen kohdalla ois kärsivällisempi?
Tyttö on 8kk ja on mulle todella rakas ja tärkeä...Mä kans välillä huudan ja kaduttaa. Vaikka, kuinka yritän, että niin en enään tee, kun eihän tuo pikkuinen ymmärrä niin silti sitä räjähtää välillä. Käsiksi en koskaan ole käynyt, enkä tule käymäänkään...mua pienenä lyötiin ja hakattiin ja siitä jäi kauheat traumat..sitä samaa en lapselleni halua.
..jos nyt jo on huutamista vauvalle niin kunhan hän kasvaa. Itse en ole yhdellekään lapselle vauvana huutanut, mutta nykyisin saa liki päivittäin huomata että vanhemmille lapsille tulee ääntä korotettua.. :(
(eli taloudesta löytyy 7 ja 6 vuotiaat ja 5kk..)
Mulla kans räjähtää välillä... kai se johtuu hormooneista tai sit siitä että on JOKA IKINEN PÄIVÄ SEN VAUVAN KANSSA KAKSISTAAN! Meillä on 5 kk ikäinen esikoistyttö, joka on maailman kiltein enkeli! Vastasyntyneestä asti nukkunut yhdellä yösyönnillä 10-12 tunnin yöunia, nelikuisena jäi yöherääminen kokonaan pois jo. Päiväunet nukkuu tosi hyvin ulkona, jopa 5 tuntia putkeen. Syö kiinteitä ja kaikki kelpaa. Ei ole koskaan kitissyt turhaa, ilmoittaa itkulla vain nälän tai väsymyksen tai ähisemällä röyhtäytyksen tarpeen. Silti joskus harvoin on niitä päiviä että kaikki ei menekkään saman kaavan mukaan, on kova kakka tai jotain. Silloin menee helposti hermot... Korotan harvoin ääntäni mutta sekin kerta painaa omaatuntoa. Mutta lohdutan itseäni sillä, että huonja ovat ne äidit jotka ovat väkivaltaisia tai ryyppäävät ja jättävät vauvan heitteille. Jaksamisia kaikille äideille!