Trierin Dogville

freak-out

Olipas harvinaisen intensiivinen ja psykologisesti tarkkanäköinen kuvaus ihmisluonnosta. Opetus: ei kannata kääntää toista poskea pahantekijälle, vaan niitata hänet!

12

1058

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sori vaan

      Ei, vaan kuvaus kristinuskostamme. Armollinen (crace) Jeesus oli isänsä oikealla puolella tuomitsemassa viimeisellä tuomiolla heitä, jotka olivat häntä vastaan rikkoneet.

      • Oivaltava näkemys. Tästä elokuvasta löytyykin useita tasoja. Minusta voisi puhua myös "puhdistuksesta"(vrt.natsien/stalinistien/fasistien/polpotien puhdistustoimet)ja nähtyämme Dogvillen asukkaiden yhä kurjemmaksi käyvää moraalia olimme lopulta tyytyväisiä : paha sai palkkansa. Entäpä saksalaiset ja venäläiset 30-luvulla? Tyytyväisiä myös?
        Lars von Trierin sanoma näyttää olevan : olemme kaikki pahoja, ja muu on vain teeskentelyä. Hyvään pyrkimisen tielle tulee hyvin nopeasti kaikenlaisia esteitä. Elokuva esitteli eräitä niistä.


      • Sori vaan
        Aniara kirjoitti:

        Oivaltava näkemys. Tästä elokuvasta löytyykin useita tasoja. Minusta voisi puhua myös "puhdistuksesta"(vrt.natsien/stalinistien/fasistien/polpotien puhdistustoimet)ja nähtyämme Dogvillen asukkaiden yhä kurjemmaksi käyvää moraalia olimme lopulta tyytyväisiä : paha sai palkkansa. Entäpä saksalaiset ja venäläiset 30-luvulla? Tyytyväisiä myös?
        Lars von Trierin sanoma näyttää olevan : olemme kaikki pahoja, ja muu on vain teeskentelyä. Hyvään pyrkimisen tielle tulee hyvin nopeasti kaikenlaisia esteitä. Elokuva esitteli eräitä niistä.

        Totta elokuvassa oli tasoja paljon.

        Mielenkiintoinen oli näkemys Jumalasta (gangsteri-isä), joka oli Gracea (Jeesus) armollisempi ja ymmärtävämpi loppupeleissä. Vanhan testamentin (juutalaisuuden) Jumala oli valmis tappamalla pelkästään koiran antamaan varoituksen ihmisille, jotka olivat heikkouttaan sortuneet pahaan. Jeesushahmo taas oli armottoman tuomion kannalla, koska ihmiskunta ei ollut hänen ylevien ja ehdottomien moraalisääntöjensä arvoinen. Ainoa, jonka hän säästi, oli tuo koira, jota eivät Jeesuksen tiukat moraalisäännöt koskeneet.

        Onko ihmiskunta siis niin paha, että sillä ei ole oikeutta elää, vai onko vain jyrkän kristinuskon ehdottomat (moralisoivat) säännöt niin ankaria ja ihmistä ymmärtämättömiä, että niiden sääntöjen mukaan eläminen on mahdotonta.

        Von Trierin näkemys ihmisen pahuudesta on selvä, mutta ei rangaistuksen oikeutuksesta.


      • Aniara kirjoitti:

        Oivaltava näkemys. Tästä elokuvasta löytyykin useita tasoja. Minusta voisi puhua myös "puhdistuksesta"(vrt.natsien/stalinistien/fasistien/polpotien puhdistustoimet)ja nähtyämme Dogvillen asukkaiden yhä kurjemmaksi käyvää moraalia olimme lopulta tyytyväisiä : paha sai palkkansa. Entäpä saksalaiset ja venäläiset 30-luvulla? Tyytyväisiä myös?
        Lars von Trierin sanoma näyttää olevan : olemme kaikki pahoja, ja muu on vain teeskentelyä. Hyvään pyrkimisen tielle tulee hyvin nopeasti kaikenlaisia esteitä. Elokuva esitteli eräitä niistä.

        Trierin Dogville oli ehkä anticapralaisin elokuva, jonka olen nähnyt. Se onnistui luotaamaan ihmisluonnon pohjamutia erittäin tarkalla psykologisella silmällä. Välillä tuli jopa ahdistava tunne siitä, että olemmeko todellakin tällaisia.

        Elokuvassa ei liene kysymys siitä, että "niittaamalla pahan" ratkaisemme ongelmat, sillä pahuus asuu meissä kaikissa. Kristityt puhuisivat kai perisynnistä.

        Näkisin loppuratkaisun kuvaavan päähenkilön muuttumista kiduttajiensa kaltaiseksi. Hänen kärsimyksensä on siten hukkaanheitettyä. Aina ihastuttavan Nicole Kidmanin näyttelemä hahmo sisältääkin viittauksia Jeeskukseen, paitsi, että hänen ratkaisunsa oli vastakkainen Jeesuksen ratkaisulle.

        Suurinpiirtein liidulla piirretyt lavasteet sopivat elokuvaan erittäin hyvin. Todenmukaiset lavastukset olisivat jopa saattaneet latistaa sen sisältöä ja tunnelmaa. Esimerkki siitä, että ollakseen hyvä elokuva ei tarvitse megalomaanisia erikoistehosteita, jotka saattavat hukuttaa itse sisällön.


      • Sori vaan
        Scipio kirjoitti:

        Trierin Dogville oli ehkä anticapralaisin elokuva, jonka olen nähnyt. Se onnistui luotaamaan ihmisluonnon pohjamutia erittäin tarkalla psykologisella silmällä. Välillä tuli jopa ahdistava tunne siitä, että olemmeko todellakin tällaisia.

        Elokuvassa ei liene kysymys siitä, että "niittaamalla pahan" ratkaisemme ongelmat, sillä pahuus asuu meissä kaikissa. Kristityt puhuisivat kai perisynnistä.

        Näkisin loppuratkaisun kuvaavan päähenkilön muuttumista kiduttajiensa kaltaiseksi. Hänen kärsimyksensä on siten hukkaanheitettyä. Aina ihastuttavan Nicole Kidmanin näyttelemä hahmo sisältääkin viittauksia Jeeskukseen, paitsi, että hänen ratkaisunsa oli vastakkainen Jeesuksen ratkaisulle.

        Suurinpiirtein liidulla piirretyt lavasteet sopivat elokuvaan erittäin hyvin. Todenmukaiset lavastukset olisivat jopa saattaneet latistaa sen sisältöä ja tunnelmaa. Esimerkki siitä, että ollakseen hyvä elokuva ei tarvitse megalomaanisia erikoistehosteita, jotka saattavat hukuttaa itse sisällön.

        Teos oli anticapramainen, mutta Gracen ratkaisu ei ollut vastakkainen Jeesuksen kanssa.

        Capran ja von Trierin näkemykset kristinuskosta vain ovat vastakkaiset. Capra korostaa ihmisen hyvyyttä. Dogvillessä von Trier kuvaa kristinuskon viimeistä tuomiota, jossa juuri Jeesus tuomitsee ne, jotka ovat toimineet väärin. Enää ei ole mahdollisuutta armoon. Dogvilleläisten armon saamisen aika päättyi gangsteri-isän saavuttua, kuten ei kristinuskossakaan ei enää viimeisellä tuomiolla armoa jaeta. Von Trier korostaa kristinuskon Jeesuksen toista puolta kuin Capra. Armollisen vapahtajan tilalla on Viimeisen Tuomion ankara tuomari.

        Kulttuurissamme ja uskonnossamme on kaksi keskenään tistiriitaista puolta, anteeksianto ja ehdoton tuomio. Dogville ja sen vapahtaja, Grace, oli samoin ristiriitainen. Toisaalta hyvä ja anteeksiantavainen ja toisaalta julma ja anteeksiantamaton.

        Von Trier kertoi elokuvassa syyn tähän ristiriitaan ja tavallaan myös sen ratkaisun. Armollinen, ihmisen kaikki pahat teot ymmärtävä anteeksianto, on ylimielistä muiden ihmisten halveksuntaa, ja, jos heitä ei halveksu vaan tuomitsee heidät näiden moraalisääntöjensä perusteella, rangaistuksesta tulee kohtuuton Viimeinen Tuomio. Ratkaisuna oli gangsteri-isän edustama ihmistä ymmärtävämpi suhtautuminen. Ihmiset ovat heikkoja ja tarvitsee ohjausta ja varoituksia, jotta pysyisivät jossain kohtuudessa eivätä innostuisi pahuuteen liiallisesti.

        Capraan tarina liittyy myös niin, että Capran elokuvan hyvän ihmisen silmät aukeavat ja hän näkeekin, miten kaukana ihmiset ovat tästä hyvyydestä. Tämän "hyvän ihmisen" on jälleen nostettava itsensä muiden yläpuolelle ja tällä kertaa tuomittava nuo kelvottomat kuolemaan. Näyttikö von Trier myös kristinuskon ja yli-ihmisajatteluan samaa henkistä pohjaa?


      • Joku Tyyppi
        Sori vaan kirjoitti:

        Teos oli anticapramainen, mutta Gracen ratkaisu ei ollut vastakkainen Jeesuksen kanssa.

        Capran ja von Trierin näkemykset kristinuskosta vain ovat vastakkaiset. Capra korostaa ihmisen hyvyyttä. Dogvillessä von Trier kuvaa kristinuskon viimeistä tuomiota, jossa juuri Jeesus tuomitsee ne, jotka ovat toimineet väärin. Enää ei ole mahdollisuutta armoon. Dogvilleläisten armon saamisen aika päättyi gangsteri-isän saavuttua, kuten ei kristinuskossakaan ei enää viimeisellä tuomiolla armoa jaeta. Von Trier korostaa kristinuskon Jeesuksen toista puolta kuin Capra. Armollisen vapahtajan tilalla on Viimeisen Tuomion ankara tuomari.

        Kulttuurissamme ja uskonnossamme on kaksi keskenään tistiriitaista puolta, anteeksianto ja ehdoton tuomio. Dogville ja sen vapahtaja, Grace, oli samoin ristiriitainen. Toisaalta hyvä ja anteeksiantavainen ja toisaalta julma ja anteeksiantamaton.

        Von Trier kertoi elokuvassa syyn tähän ristiriitaan ja tavallaan myös sen ratkaisun. Armollinen, ihmisen kaikki pahat teot ymmärtävä anteeksianto, on ylimielistä muiden ihmisten halveksuntaa, ja, jos heitä ei halveksu vaan tuomitsee heidät näiden moraalisääntöjensä perusteella, rangaistuksesta tulee kohtuuton Viimeinen Tuomio. Ratkaisuna oli gangsteri-isän edustama ihmistä ymmärtävämpi suhtautuminen. Ihmiset ovat heikkoja ja tarvitsee ohjausta ja varoituksia, jotta pysyisivät jossain kohtuudessa eivätä innostuisi pahuuteen liiallisesti.

        Capraan tarina liittyy myös niin, että Capran elokuvan hyvän ihmisen silmät aukeavat ja hän näkeekin, miten kaukana ihmiset ovat tästä hyvyydestä. Tämän "hyvän ihmisen" on jälleen nostettava itsensä muiden yläpuolelle ja tällä kertaa tuomittava nuo kelvottomat kuolemaan. Näyttikö von Trier myös kristinuskon ja yli-ihmisajatteluan samaa henkistä pohjaa?

        Miten tämä elokuva loppui?


      • May I ?
        Sori vaan kirjoitti:

        Teos oli anticapramainen, mutta Gracen ratkaisu ei ollut vastakkainen Jeesuksen kanssa.

        Capran ja von Trierin näkemykset kristinuskosta vain ovat vastakkaiset. Capra korostaa ihmisen hyvyyttä. Dogvillessä von Trier kuvaa kristinuskon viimeistä tuomiota, jossa juuri Jeesus tuomitsee ne, jotka ovat toimineet väärin. Enää ei ole mahdollisuutta armoon. Dogvilleläisten armon saamisen aika päättyi gangsteri-isän saavuttua, kuten ei kristinuskossakaan ei enää viimeisellä tuomiolla armoa jaeta. Von Trier korostaa kristinuskon Jeesuksen toista puolta kuin Capra. Armollisen vapahtajan tilalla on Viimeisen Tuomion ankara tuomari.

        Kulttuurissamme ja uskonnossamme on kaksi keskenään tistiriitaista puolta, anteeksianto ja ehdoton tuomio. Dogville ja sen vapahtaja, Grace, oli samoin ristiriitainen. Toisaalta hyvä ja anteeksiantavainen ja toisaalta julma ja anteeksiantamaton.

        Von Trier kertoi elokuvassa syyn tähän ristiriitaan ja tavallaan myös sen ratkaisun. Armollinen, ihmisen kaikki pahat teot ymmärtävä anteeksianto, on ylimielistä muiden ihmisten halveksuntaa, ja, jos heitä ei halveksu vaan tuomitsee heidät näiden moraalisääntöjensä perusteella, rangaistuksesta tulee kohtuuton Viimeinen Tuomio. Ratkaisuna oli gangsteri-isän edustama ihmistä ymmärtävämpi suhtautuminen. Ihmiset ovat heikkoja ja tarvitsee ohjausta ja varoituksia, jotta pysyisivät jossain kohtuudessa eivätä innostuisi pahuuteen liiallisesti.

        Capraan tarina liittyy myös niin, että Capran elokuvan hyvän ihmisen silmät aukeavat ja hän näkeekin, miten kaukana ihmiset ovat tästä hyvyydestä. Tämän "hyvän ihmisen" on jälleen nostettava itsensä muiden yläpuolelle ja tällä kertaa tuomittava nuo kelvottomat kuolemaan. Näyttikö von Trier myös kristinuskon ja yli-ihmisajatteluan samaa henkistä pohjaa?

        Tekisi mieli lainata tästä suoraan, niin sujuvasti soljuu ajatuksesi.


      • Sori vaan
        Joku Tyyppi kirjoitti:

        Miten tämä elokuva loppui?

        Kaupunkilaiset kavalsivat Cracen gangstereille. Näiden saavuttua kävi ilmi, että Grace olikin gangsteripomon tytär. Isä olisi vain antanut varoituksen kaupunkilaisille, mutta Grace tajuttuaan armon antamisen ylimielisyydeksi vaati kaupunkilaisilta samaa kuin itseltään ja määräsi isänsä oikealla puolella istuen kaikki tapettavaksi. Ainoa, joka jäi henkiin oli koira. Ainoa, jolle Grace oli tehnyt pahoin, varastanut tarinan alussa sen luun.


    • freak-out

      hienosta leffasta - itse asiassa paras näkemäni!

    • nimimerkki

      tuntuu.Jo kauan olen sitten olen päättänyt katsoa, kunhan hype rauhoittuu.
      Elokuva ilmeisesti kertoo moraalistamme, ja / tai työhypoteesijumalasta, ristiriitaisuuksineen, suhteellisuuden hämmentäessä selviltäkin tuntuvat asiat.

    • ...............

      jos tuo elokuva olisi tehty lyhyemmässä ajassa, niin se ei olisi välillä tuntunut niin pitkäveteiseltä ja tylsältä. Ihan hyvä ja mielenkiintoinen elokuva jolle on annettava ****/*****

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitään järkeä?

      Että ollaan erillään? Kummankin pää on kovilla.
      Ikävä
      119
      1632
    2. Noniin rakas

      Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi
      Ikävä
      99
      1468
    3. Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä

      Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy
      Maailman menoa
      36
      874
    4. Multa sulle

      Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M
      Ikävä
      29
      839
    5. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      37
      770
    6. Nainen, olen tutkinut sinua paljon

      Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm
      Ikävä
      50
      756
    7. Okei nyt mä ymmärrän

      Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘
      Ikävä
      56
      708
    8. Olet myös vähän ärsyttävä

      Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.
      Ikävä
      37
      700
    9. Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?

      Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s
      Ikävä
      42
      699
    10. Onko sulla empatiakykyä?

      Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet
      Ikävä
      37
      663
    Aihe