Trierin Dogville

Oivaltava näkemys. Tästä elokuvasta löytyykin useita tasoja. Minusta voisi puhua myös "puhdistuksesta"(vrt.natsien/stalinistien/fasistien/polpotien puhdistustoimet)ja nähtyämme Dogvillen asukkaiden yhä kurjemmaksi käyvää moraalia olimme lopulta tyytyväisiä : paha sai palkkansa. Entäpä saksalaiset ja venäläiset 30-luvulla? Tyytyväisiä myös?
Lars von Trierin sanoma näyttää olevan : olemme kaikki pahoja, ja muu on vain teeskentelyä. Hyvään pyrkimisen tielle tulee hyvin nopeasti kaikenlaisia esteitä. Elokuva esitteli eräitä niistä.

Aniara kirjoitti:

Oivaltava näkemys. Tästä elokuvasta löytyykin useita tasoja. Minusta voisi puhua myös "puhdistuksesta"(vrt.natsien/stalinistien/fasistien/polpotien puhdistustoimet)ja nähtyämme Dogvillen asukkaiden yhä kurjemmaksi käyvää moraalia olimme lopulta tyytyväisiä : paha sai palkkansa. Entäpä saksalaiset ja venäläiset 30-luvulla? Tyytyväisiä myös?
Lars von Trierin sanoma näyttää olevan : olemme kaikki pahoja, ja muu on vain teeskentelyä. Hyvään pyrkimisen tielle tulee hyvin nopeasti kaikenlaisia esteitä. Elokuva esitteli eräitä niistä.

Lue lisää

Totta elokuvassa oli tasoja paljon.

Mielenkiintoinen oli näkemys Jumalasta (gangsteri-isä), joka oli Gracea (Jeesus) armollisempi ja ymmärtävämpi loppupeleissä. Vanhan testamentin (juutalaisuuden) Jumala oli valmis tappamalla pelkästään koiran antamaan varoituksen ihmisille, jotka olivat heikkouttaan sortuneet pahaan. Jeesushahmo taas oli armottoman tuomion kannalla, koska ihmiskunta ei ollut hänen ylevien ja ehdottomien moraalisääntöjensä arvoinen. Ainoa, jonka hän säästi, oli tuo koira, jota eivät Jeesuksen tiukat moraalisäännöt koskeneet.

Onko ihmiskunta siis niin paha, että sillä ei ole oikeutta elää, vai onko vain jyrkän kristinuskon ehdottomat (moralisoivat) säännöt niin ankaria ja ihmistä ymmärtämättömiä, että niiden sääntöjen mukaan eläminen on mahdotonta.

Von Trierin näkemys ihmisen pahuudesta on selvä, mutta ei rangaistuksen oikeutuksesta.

Aniara kirjoitti:

Oivaltava näkemys. Tästä elokuvasta löytyykin useita tasoja. Minusta voisi puhua myös "puhdistuksesta"(vrt.natsien/stalinistien/fasistien/polpotien puhdistustoimet)ja nähtyämme Dogvillen asukkaiden yhä kurjemmaksi käyvää moraalia olimme lopulta tyytyväisiä : paha sai palkkansa. Entäpä saksalaiset ja venäläiset 30-luvulla? Tyytyväisiä myös?
Lars von Trierin sanoma näyttää olevan : olemme kaikki pahoja, ja muu on vain teeskentelyä. Hyvään pyrkimisen tielle tulee hyvin nopeasti kaikenlaisia esteitä. Elokuva esitteli eräitä niistä.

Lue lisää

Trierin Dogville oli ehkä anticapralaisin elokuva, jonka olen nähnyt. Se onnistui luotaamaan ihmisluonnon pohjamutia erittäin tarkalla psykologisella silmällä. Välillä tuli jopa ahdistava tunne siitä, että olemmeko todellakin tällaisia.

Elokuvassa ei liene kysymys siitä, että "niittaamalla pahan" ratkaisemme ongelmat, sillä pahuus asuu meissä kaikissa. Kristityt puhuisivat kai perisynnistä.

Näkisin loppuratkaisun kuvaavan päähenkilön muuttumista kiduttajiensa kaltaiseksi. Hänen kärsimyksensä on siten hukkaanheitettyä. Aina ihastuttavan Nicole Kidmanin näyttelemä hahmo sisältääkin viittauksia Jeeskukseen, paitsi, että hänen ratkaisunsa oli vastakkainen Jeesuksen ratkaisulle.

Suurinpiirtein liidulla piirretyt lavasteet sopivat elokuvaan erittäin hyvin. Todenmukaiset lavastukset olisivat jopa saattaneet latistaa sen sisältöä ja tunnelmaa. Esimerkki siitä, että ollakseen hyvä elokuva ei tarvitse megalomaanisia erikoistehosteita, jotka saattavat hukuttaa itse sisällön.

Scipio kirjoitti:

Trierin Dogville oli ehkä anticapralaisin elokuva, jonka olen nähnyt. Se onnistui luotaamaan ihmisluonnon pohjamutia erittäin tarkalla psykologisella silmällä. Välillä tuli jopa ahdistava tunne siitä, että olemmeko todellakin tällaisia.

Elokuvassa ei liene kysymys siitä, että "niittaamalla pahan" ratkaisemme ongelmat, sillä pahuus asuu meissä kaikissa. Kristityt puhuisivat kai perisynnistä.

Näkisin loppuratkaisun kuvaavan päähenkilön muuttumista kiduttajiensa kaltaiseksi. Hänen kärsimyksensä on siten hukkaanheitettyä. Aina ihastuttavan Nicole Kidmanin näyttelemä hahmo sisältääkin viittauksia Jeeskukseen, paitsi, että hänen ratkaisunsa oli vastakkainen Jeesuksen ratkaisulle.

Suurinpiirtein liidulla piirretyt lavasteet sopivat elokuvaan erittäin hyvin. Todenmukaiset lavastukset olisivat jopa saattaneet latistaa sen sisältöä ja tunnelmaa. Esimerkki siitä, että ollakseen hyvä elokuva ei tarvitse megalomaanisia erikoistehosteita, jotka saattavat hukuttaa itse sisällön.

Lue lisää

Teos oli anticapramainen, mutta Gracen ratkaisu ei ollut vastakkainen Jeesuksen kanssa.

Capran ja von Trierin näkemykset kristinuskosta vain ovat vastakkaiset. Capra korostaa ihmisen hyvyyttä. Dogvillessä von Trier kuvaa kristinuskon viimeistä tuomiota, jossa juuri Jeesus tuomitsee ne, jotka ovat toimineet väärin. Enää ei ole mahdollisuutta armoon. Dogvilleläisten armon saamisen aika päättyi gangsteri-isän saavuttua, kuten ei kristinuskossakaan ei enää viimeisellä tuomiolla armoa jaeta. Von Trier korostaa kristinuskon Jeesuksen toista puolta kuin Capra. Armollisen vapahtajan tilalla on Viimeisen Tuomion ankara tuomari.

Kulttuurissamme ja uskonnossamme on kaksi keskenään tistiriitaista puolta, anteeksianto ja ehdoton tuomio. Dogville ja sen vapahtaja, Grace, oli samoin ristiriitainen. Toisaalta hyvä ja anteeksiantavainen ja toisaalta julma ja anteeksiantamaton.

Von Trier kertoi elokuvassa syyn tähän ristiriitaan ja tavallaan myös sen ratkaisun. Armollinen, ihmisen kaikki pahat teot ymmärtävä anteeksianto, on ylimielistä muiden ihmisten halveksuntaa, ja, jos heitä ei halveksu vaan tuomitsee heidät näiden moraalisääntöjensä perusteella, rangaistuksesta tulee kohtuuton Viimeinen Tuomio. Ratkaisuna oli gangsteri-isän edustama ihmistä ymmärtävämpi suhtautuminen. Ihmiset ovat heikkoja ja tarvitsee ohjausta ja varoituksia, jotta pysyisivät jossain kohtuudessa eivätä innostuisi pahuuteen liiallisesti.

Capraan tarina liittyy myös niin, että Capran elokuvan hyvän ihmisen silmät aukeavat ja hän näkeekin, miten kaukana ihmiset ovat tästä hyvyydestä. Tämän "hyvän ihmisen" on jälleen nostettava itsensä muiden yläpuolelle ja tällä kertaa tuomittava nuo kelvottomat kuolemaan. Näyttikö von Trier myös kristinuskon ja yli-ihmisajatteluan samaa henkistä pohjaa?

Sori vaan kirjoitti:

Teos oli anticapramainen, mutta Gracen ratkaisu ei ollut vastakkainen Jeesuksen kanssa.

Capran ja von Trierin näkemykset kristinuskosta vain ovat vastakkaiset. Capra korostaa ihmisen hyvyyttä. Dogvillessä von Trier kuvaa kristinuskon viimeistä tuomiota, jossa juuri Jeesus tuomitsee ne, jotka ovat toimineet väärin. Enää ei ole mahdollisuutta armoon. Dogvilleläisten armon saamisen aika päättyi gangsteri-isän saavuttua, kuten ei kristinuskossakaan ei enää viimeisellä tuomiolla armoa jaeta. Von Trier korostaa kristinuskon Jeesuksen toista puolta kuin Capra. Armollisen vapahtajan tilalla on Viimeisen Tuomion ankara tuomari.

Kulttuurissamme ja uskonnossamme on kaksi keskenään tistiriitaista puolta, anteeksianto ja ehdoton tuomio. Dogville ja sen vapahtaja, Grace, oli samoin ristiriitainen. Toisaalta hyvä ja anteeksiantavainen ja toisaalta julma ja anteeksiantamaton.

Von Trier kertoi elokuvassa syyn tähän ristiriitaan ja tavallaan myös sen ratkaisun. Armollinen, ihmisen kaikki pahat teot ymmärtävä anteeksianto, on ylimielistä muiden ihmisten halveksuntaa, ja, jos heitä ei halveksu vaan tuomitsee heidät näiden moraalisääntöjensä perusteella, rangaistuksesta tulee kohtuuton Viimeinen Tuomio. Ratkaisuna oli gangsteri-isän edustama ihmistä ymmärtävämpi suhtautuminen. Ihmiset ovat heikkoja ja tarvitsee ohjausta ja varoituksia, jotta pysyisivät jossain kohtuudessa eivätä innostuisi pahuuteen liiallisesti.

Capraan tarina liittyy myös niin, että Capran elokuvan hyvän ihmisen silmät aukeavat ja hän näkeekin, miten kaukana ihmiset ovat tästä hyvyydestä. Tämän "hyvän ihmisen" on jälleen nostettava itsensä muiden yläpuolelle ja tällä kertaa tuomittava nuo kelvottomat kuolemaan. Näyttikö von Trier myös kristinuskon ja yli-ihmisajatteluan samaa henkistä pohjaa?

Lue lisää

Miten tämä elokuva loppui?

Sori vaan kirjoitti:

Teos oli anticapramainen, mutta Gracen ratkaisu ei ollut vastakkainen Jeesuksen kanssa.

Capran ja von Trierin näkemykset kristinuskosta vain ovat vastakkaiset. Capra korostaa ihmisen hyvyyttä. Dogvillessä von Trier kuvaa kristinuskon viimeistä tuomiota, jossa juuri Jeesus tuomitsee ne, jotka ovat toimineet väärin. Enää ei ole mahdollisuutta armoon. Dogvilleläisten armon saamisen aika päättyi gangsteri-isän saavuttua, kuten ei kristinuskossakaan ei enää viimeisellä tuomiolla armoa jaeta. Von Trier korostaa kristinuskon Jeesuksen toista puolta kuin Capra. Armollisen vapahtajan tilalla on Viimeisen Tuomion ankara tuomari.

Kulttuurissamme ja uskonnossamme on kaksi keskenään tistiriitaista puolta, anteeksianto ja ehdoton tuomio. Dogville ja sen vapahtaja, Grace, oli samoin ristiriitainen. Toisaalta hyvä ja anteeksiantavainen ja toisaalta julma ja anteeksiantamaton.

Von Trier kertoi elokuvassa syyn tähän ristiriitaan ja tavallaan myös sen ratkaisun. Armollinen, ihmisen kaikki pahat teot ymmärtävä anteeksianto, on ylimielistä muiden ihmisten halveksuntaa, ja, jos heitä ei halveksu vaan tuomitsee heidät näiden moraalisääntöjensä perusteella, rangaistuksesta tulee kohtuuton Viimeinen Tuomio. Ratkaisuna oli gangsteri-isän edustama ihmistä ymmärtävämpi suhtautuminen. Ihmiset ovat heikkoja ja tarvitsee ohjausta ja varoituksia, jotta pysyisivät jossain kohtuudessa eivätä innostuisi pahuuteen liiallisesti.

Capraan tarina liittyy myös niin, että Capran elokuvan hyvän ihmisen silmät aukeavat ja hän näkeekin, miten kaukana ihmiset ovat tästä hyvyydestä. Tämän "hyvän ihmisen" on jälleen nostettava itsensä muiden yläpuolelle ja tällä kertaa tuomittava nuo kelvottomat kuolemaan. Näyttikö von Trier myös kristinuskon ja yli-ihmisajatteluan samaa henkistä pohjaa?

Lue lisää

Tekisi mieli lainata tästä suoraan, niin sujuvasti soljuu ajatuksesi.

Joku Tyyppi kirjoitti:

Miten tämä elokuva loppui?

Kaupunkilaiset kavalsivat Cracen gangstereille. Näiden saavuttua kävi ilmi, että Grace olikin gangsteripomon tytär. Isä olisi vain antanut varoituksen kaupunkilaisille, mutta Grace tajuttuaan armon antamisen ylimielisyydeksi vaati kaupunkilaisilta samaa kuin itseltään ja määräsi isänsä oikealla puolella istuen kaikki tapettavaksi. Ainoa, joka jäi henkiin oli koira. Ainoa, jolle Grace oli tehnyt pahoin, varastanut tarinan alussa sen luun.

Omalla foorumillani jatkettiin juttua tästä samasta aiheesta (itse näen "sori vaan" kanssa yhteneväisesti tässä vahvasti kristinuskon sanomaa).
Mikäli vielä kiinnostaa:
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=9711.0