Olen ihastunut työkaveriini ja hänkin muhun ja välillämme on sähköä. Olen naimisissa ja rakastan miestäni, mutta nämä tuntemukset vievät pian järjen. Hän on niin kiihottava ja ihana mies. Olen ajatellut pyytää häntä parille töitten jälkeen, mutten oo vielä uskaltanut..Olenhan naimisissa.
Suoraan sanottuna haluisin sänkyyn hänen kanssaan, himoitsen häntä ja ajattelen häntä kaikenaikaa. Töihin menen mielelläni vain siksi, että näkisin hänet.
En tiedä mitä tekisin, sillä kokoajan tajuan näitten tuntemusten olevan väärin, mutten voi niille mitään.
Mitä mun pitäisi tehdä? Sen vain tiedän, ettei näin voi jatkua..Jotain on pakko tapahtua.
Pitäisikö mun kertoa tuntemuksistani hänelle? Pitäisikö mennä pidemmälle?..Mitä ihmettä teen? Haluan häntä niin. Hän on vapaa ja mä naimisissa. Tilanne on v:mäinen ja vastaukseksi en halua moralisointia tai sellaista, ettei tunteilleen mitään voi, sen jo tiedän. En etsi oikeutusta pettämiselle, mutta pitäisikö mun antaa palaa?-Olen 34-vuotias ja ollut aviossa nyt 4-vuotta. helpottaisiko pikku seikkailu tilannetta? Sen vain tiedän , etten saa häntä mielestäni. En mitenkään ja en saa suljettua häntä mielestäni ja aina kun näen hänet, alkaa sydän pamppailla ja hehkun onnesta, tunnen sähköä ja värinää. Eikä tunne ole yksipuolinen..Sen tajuan. Kierrämme molemmat kuin kissa kuumaa puurokattilaa ja tiedän ettei paljon tarvita...Että..
Tämä on kamalaa ja avioliittoni on onnellinen ja kunnossa, tuntuu pahalta himoita toista miestä. Onko ihminen yksiavioinen sittenkään?
Työkaveri
30
12837
Vastaukset
- peterpam
rakastan miestäni?onnellinen liitto?..huh! huh !paa akka asiat TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN,epäilen todella rakkauttasi mieheesi..sun taitaa olla paras sinkkuna ennenkuin satutat toista tos valhesopassa
- sata täys
yks kerta me vaan eletään
- PUHUN KOKEMUKSESTA
vaikea tilanne!!yläpää kieltää alapää yllyttää,tein aikoinani ton tempun,käry kävi ero tuli,onneksi ei ollu lapsia eikä exälle annettavaa
omaisuutta,onneksi kaikki oli mun hankkimaa.SILLÄ PÄÄSI EROON SIITÄ AKASTA,JOHAN SITÄ NY TULIKIN ELÄTETTYÄ!!mieti vielä kuitenkin,sit on turha parkua kun on paskat pöksyissä.
- JIIPEE
Heipä hei Sari! Tilannehan on aika kiusallinen. Kyseessä on työkaveri ja se on jo aika vaikea. Jos nyt rohkaiset mielesi ja pyydätkin kaveria ulos muutamalle, niin siinähän ei ole mitään pahaa. Tunteethan on jokaisen omia nehän ei kenellekkään kuulu. Kehottaisin menemään lasilliselle tai parillekin, seuraa omia tuntemuksiasi ja vedä asioille joku raja jota et ylitä. Onhan meillä jokaisella oikeus märkiin päiväuniin. Aikuisia ollaan ja ei se sen kummempaa. Muista se, että tieto lisää tuskaa ja katso kenelle haluat tietoa antaa. Hyvää uutta vuotta 2006 sinulle.
- Kai jotain tiedän ;)
Aikuisten oikeesti, pidät sit asian itsesi ja kaverin välisenä. Se ei Missään tilanteessa kuulu miehellesi, eikä muille. Jos päätätte lähteä sille tielle niin en mä ainakaan voi moralisoida. Tosin kahden asunnon loukku on helppoa verrattuna kahden ihmisuhteen loukkuun... Joten riski on olemassa. JOs elämässäsi on elämäsi mies niin... mahdollisuus eroon on kuitenkin jossain takana olemassa jos itsellesi ilon suot. Tosin voi se jopa piristää. Tosin jos nyt miehes takia jätät kaverisi kivelle ruikuttamaan ja sit miehesi joskus lähtee ja jättää sinut niin taas kiukuttaa...
Oma motto on, et kavereita ei turhaan saa satuttaa, mut on itselläkin oikeus elämään. Päätä sinä omasta elämästäsi, mä koetan sorvailla omaani. Ei sekään aina oo helppoa, mut on välillä kivaakin =) - Sari
Kiitos vastauksestasi keskustelunaiheeseeni, ihastumisestani työkaveriin. Selkiytti hieman ajatuksiani, sillä olen ollut tosi hämilläni tän asian kanssa.
Mua kyllä pelottaa tehdä mitään suuntaan tai toiseen..Tilanne on tosi paskamainen..Toisella olkapäällä istuu valkoinen enkeli ja toisella musta..Voi perse ja huomenna joudun kohtaamaan ihastukseni kohteen taas!-Toisaalta antaahan tuo vipinää työpäivään.
Jotenkin tuntuu mahdottomalta ajatella rajaa, jota en ylittäisi hänen suhteensa. Voin hyvin ajatella salaista suhdetta, mutta kuitenkin tajuan sen olevan moraalisesti väärin. Olen jo solvannut itseäni, että mulla on aivot valuneet jalkojen väliin. Olen kuitenkin elänyt todella kauan saman miehen kanssa (11-vuotta), joista 4 naimisissa, eli koko nuoruuteni. En ole ennen kokenut tällaista, että ihastuisin toiseen..Ja nytkin olen ajatellut häntä koko viikonlopun!..Tää on kamalaa ja kamalan ihanaa. Kirjoitin kuulumisiani ja ihan jo kiitokseksi siitä, että vaivauduit vastaamaan (asiallisesti)..Haukkujakin sain!
Kaikkea hyvää Sinulle!! - sari
Kai jotain tiedän ;) kirjoitti:
Aikuisten oikeesti, pidät sit asian itsesi ja kaverin välisenä. Se ei Missään tilanteessa kuulu miehellesi, eikä muille. Jos päätätte lähteä sille tielle niin en mä ainakaan voi moralisoida. Tosin kahden asunnon loukku on helppoa verrattuna kahden ihmisuhteen loukkuun... Joten riski on olemassa. JOs elämässäsi on elämäsi mies niin... mahdollisuus eroon on kuitenkin jossain takana olemassa jos itsellesi ilon suot. Tosin voi se jopa piristää. Tosin jos nyt miehes takia jätät kaverisi kivelle ruikuttamaan ja sit miehesi joskus lähtee ja jättää sinut niin taas kiukuttaa...
Oma motto on, et kavereita ei turhaan saa satuttaa, mut on itselläkin oikeus elämään. Päätä sinä omasta elämästäsi, mä koetan sorvailla omaani. Ei sekään aina oo helppoa, mut on välillä kivaakin =)Hän (ihastukseni) tietää mun olevan naimisissa. Hän tietää myös, että avioliittoni ei ole kehno. Hänellä ei ole aavistustakaan mun tunteistani. Koska olen osannut salata ne. Hyvin.
Hänen silti näkyy. Hän ei tiedä, että tunne onkin molemminpuolinen..
Kuka on sitten kenenkin päiväunien kohde..Mene, tiedä. Minä hänen, hän minun! - Harkintaa peliin
Kai jotain tiedän ;) kirjoitti:
Aikuisten oikeesti, pidät sit asian itsesi ja kaverin välisenä. Se ei Missään tilanteessa kuulu miehellesi, eikä muille. Jos päätätte lähteä sille tielle niin en mä ainakaan voi moralisoida. Tosin kahden asunnon loukku on helppoa verrattuna kahden ihmisuhteen loukkuun... Joten riski on olemassa. JOs elämässäsi on elämäsi mies niin... mahdollisuus eroon on kuitenkin jossain takana olemassa jos itsellesi ilon suot. Tosin voi se jopa piristää. Tosin jos nyt miehes takia jätät kaverisi kivelle ruikuttamaan ja sit miehesi joskus lähtee ja jättää sinut niin taas kiukuttaa...
Oma motto on, et kavereita ei turhaan saa satuttaa, mut on itselläkin oikeus elämään. Päätä sinä omasta elämästäsi, mä koetan sorvailla omaani. Ei sekään aina oo helppoa, mut on välillä kivaakin =)Oletko ihan tosissasi? Totta pirussa se kuuluu miehelle,
jos hänen kumppaninsa pettää häntä.
Alkuperäiselle kirjoittajalle:
Harkitse nyt tosi tarkkaan. Asiat harvoin menevät niin
harmittomasti kuin luulisi. Kyseessä on työkaverisi.
Mites työnteko sujuu jatkossa? Entä jos molemmat
ovat vaivaantuneita ja haluaisivat vältellä toisiaan? Työt olisi silti pakko tehdä.
Entä jos miehesi (jota sanot rakastavasi) saa tietää
jotakin kautta? Oletko valmis luopumaan hänestä jos
hän haluaa petoksesi takia erota? Ainahan sitä
luullaan että kumppani ei koskaan kuule pettämisestä.
Tunteita on tosiaan vaikea hallita, mutta sinä
voit silti itse päättää mitä teet. Kukaan ei pakota
sinua seksisuhteeseen, eivät edes ne tunteesi.
Hormonit saavat ihmisen tekemään harkitsemattomia
asioita, mutta muista että kun niiden vaikutus laimenee,
edessä on arki. Millaista arki sitten aikanaan olisi?
Voisihan siitä suhteesta kehittyä jotakin ihanaakin,
mutta jotenkin epäilen että siitä seuraisi loppujen
lopuksi enemmän surua kuin iloa. - ehkä tiedän, tai en...
Harkintaa peliin kirjoitti:
Oletko ihan tosissasi? Totta pirussa se kuuluu miehelle,
jos hänen kumppaninsa pettää häntä.
Alkuperäiselle kirjoittajalle:
Harkitse nyt tosi tarkkaan. Asiat harvoin menevät niin
harmittomasti kuin luulisi. Kyseessä on työkaverisi.
Mites työnteko sujuu jatkossa? Entä jos molemmat
ovat vaivaantuneita ja haluaisivat vältellä toisiaan? Työt olisi silti pakko tehdä.
Entä jos miehesi (jota sanot rakastavasi) saa tietää
jotakin kautta? Oletko valmis luopumaan hänestä jos
hän haluaa petoksesi takia erota? Ainahan sitä
luullaan että kumppani ei koskaan kuule pettämisestä.
Tunteita on tosiaan vaikea hallita, mutta sinä
voit silti itse päättää mitä teet. Kukaan ei pakota
sinua seksisuhteeseen, eivät edes ne tunteesi.
Hormonit saavat ihmisen tekemään harkitsemattomia
asioita, mutta muista että kun niiden vaikutus laimenee,
edessä on arki. Millaista arki sitten aikanaan olisi?
Voisihan siitä suhteesta kehittyä jotakin ihanaakin,
mutta jotenkin epäilen että siitä seuraisi loppujen
lopuksi enemmän surua kuin iloa.Ei tosiaan kannnata rynnätä suhteeseen. Pettämisessä on oltava valmis hyväksymään se, et asioiden tai tunteiden lähtiessä käsistä. Tai puolison saadessa tietää, on perhe hajalla. Tuo uusi tuttavuus ei välttämättä sit olekkaan halukas ottamaan sitä perhettä vastuulleen. Se on eri kuitenkin tavata kaksisteen ja nauttia toisista, kun koettaa lääkitä yöllä vuorotellen sairaita lapsia... Toisessa on enemmän erotiikkaan ja se auttaa suhteeseen. Siksi tuntuu joskus synkkaavan ihmisen kanssa jonka kanssa ei tarvitse jakaa sitä arkea...
Itse tosiaan päätät, mut sanoisin et jos pettämisen tielle lähdet niin sun on oltava valmis myös eroamaan... Sillä se tilanne voi tulla eteesi tahtomattasi.
- kriisi ja muutenkin
Ja vielä kun on sinkkumies työkaveri, sillähän ei ole mitään riskiä, korkeintaan voi saada turpaansa sun mieheltä. Sinä taas pelaat kovilla panoksilla, se voipi elämän suunta muuttua tai romahtaa tuon jutun kanssa. Se ei ihastus ainakaan lievene, jos alat pelailemaan tuon köllin kanssa. Käy nyt ensin mielessäsi läpi tuo oma suhteesi, mikä mättää, vai mättääkö muualla kuin omassa päässä?
Ei ole teillä vielä kotona vissiin uskottomuuskriisiä ollut? Siinä kun näkee mitenkä toista voi satuttaa ja paljon.
Useimmat meistä joutuu noita joskus läpi käymään, enenkuin opitaan elämään kunnolla (jos opitaan) Kivaltahan se aluksi tuntuu, mutta se helvetti kiinni jäädessä, on ainakin itseni kokemana saanut minut vakuuttumaan, ettei ole sen arvoista.
Vaan jokainen tekee omat virheensä, ei siinä juurikaan muiden varoittelut auta. Se on kova homma sen jälkeen jostain yrittää kaivella sitä itsekunnioitusta, kun ei taho löytyä sitten millään.
Ollaan me ihmiset lopultakin aika epäonnistunut eläinrotu, tai korjaan, ihmisenä epäonnistunut luomus, elukkana pärjätään hyvin, kun vaistot ja tuntemukset vie kun pässiä teuraalle.
Lycka till, ja parempia aikoja sullekin. - Hannah
Loppujen lopuksi voi käydä niin, ettei ole kohta enään kumpaakaan miestä...
Pahahan saa aina palkkansa... - nainen123
Se "tunne" on kyllä sanoinkuvaamaton, mutta kun on kyse työkaverista, niin työpaikalla saattaa tilanteen takia tilanne suhtautumiseesi muuttua huonompaan suuntaan, joten kannattaa mielestäni ottaa tämäkin huomioon ja pitkittää tapaamistanne jos mahdollista, sikälikun tunteet vaikka viilenisivät, odota vaikka ensin puolivuotta jos tunteet ei viilene, niin anna palaa silloin kysymyksessä voi olla jotain vakavampaa. "hetken huumassa" voit menettää paljon enemmän kuin oli tarkoitus:(
- Yö06
Ei ole ihminen yksiavioinen, sun täytyy kerran mennä miehosen kanssa yhdyntään sitten tiedät mitä tuleman pitää. Rohkeutta sen toteuttamiseen toivon.
- Tero
moro sari tuohon on vaikea antaa mitään hyvää ohjetta.
Minä olen sitä mieltä että sinun pitäisi puhua hänelle ja kertoa siitä että olet onnellisesti naimisissa ja et haluaisi pilata teidän avioliittoa.
tiedän miltä tuntuu kun huomaa että haluaa toista ihmistä, ex vaimolle kävi juuri samoin kuin sinun tilanne on nyt, en halua saarnata mutta toivon että harkitset tarkoin että onko hän niin hyvä että kannattaa pilata hyvää suhdetta aviomieheen. vaikka miehistä puhutaan että ei ne kumminkaan huomaa pientä syrjähyppyä niin väitän toisin tai ainakin minä huomasin. - pane sitten
et satuta ketään. Ainut tapa toimia oikein.
- nim
Oletko ottanut huomioon, että palava ihastumisesi työkaveriin saattaisi johtua stressistä, jota et ole tunnistanut? Esim. kun ajatuksesi kohdistuvat lähinnä ihastumisesi miettimiseen, unohdat paljon muita asioita/tunteita. Jos ottaisit lomaa tai vaihtaisit työpaikkaa niin todennäköisesti ihastus mielessäsi laantuisi ja vaipuisi pikkuhiljaa kauniisiin muistoihin. Elämä jatkuu. Ajattele vaikka hoitaja-potilas-suhdetta. Ihastuminen voi olla hyvinkin tod.näköinen. On helppoa ajatella kuinka parantumisen jälkeen tapaisi potilaansa jossain muualla...mikä toisaalta on mahdollista. Silti elämässä on niin monia viehättäviä ihmisiä, ja kun puoli kuntaa on käynyt potilaanasi, osaat jo antaa ensimmäisen olla.
- Kokenut
Varo vaan! Kokemusta on kun pelailin kahden naisen kanssa! Toinen oli pitkä aikainen rakas, joka kuitenkin asui ja tulee asumaan vielä pitkään ulkomailla. Joululomalla, juuri ennen hänen tuloaan tapasin toista naisen, ja loput arvaatte..
Rakkauden tunteet oli tähän pitkäaikaiseen tyttöystävään (kuitenkaan ei oltu varsinaisessa parisuhteessa olosuhteiden vuoksi) mutta silti himoitsin tätä uutta tuttavuutta! Ja Tapanin päivänä kusi molemat jutut vaikka sitä luuli olevansa maailman onnekkain mies juuri joulun alla. Toiselta sain seksiä, toiselta toivoin rakkautta...
Nyt olen yksin...
Joten harkitse, sulla on paljon enemmän menetettävää!- axel 4
Kaikillahan noita työkaveri fantasioita on! mut se kannattaa jättää taakse ja jatkaa eespäin koska sen edestä löytää minkä taakse jättää?! vai?
- tipu
axel 4 kirjoitti:
Kaikillahan noita työkaveri fantasioita on! mut se kannattaa jättää taakse ja jatkaa eespäin koska sen edestä löytää minkä taakse jättää?! vai?
Lähes kaikki meistä ovat joskus olleet ihastuneita työkaveriinsa. Itsekin huomaan olevani suorastaan mustasukkainen miespuolisesta naimisissa olevasta työkaveristani, ja nautin yli kaiken hänen seurastaan. Itse olen sinkku. Ja kyllä hänkin musta pitää, vaikken tiedä kuinka kiihkeästi.
Mutta olen onneksi ottanut jo sen verran takkiini kokemusta, etten missään nimessä lähtisi toisen avioliittoa hajottamaan, enkä mitään sinne päinkään.
Sulle Sari suosittelisin, että lähdet oman puuolisosi kanssa vaikka lomalle tai jonnekin, täysin irti arjesta. Sillä liian tylsäksi se teidän keskinäinen elämä on varmaan mennyt, jos täytyy muista miehistä fantasioida?
- HAIHATTELU!
LOPETA SE AIDAN YLI KURKOTTELU HETI. SÄ OLET NAIMISISSA JA LUVANNUT OLLA YHDESSÄ KOKO ELÄMÄN, JUMALAN EDESSÄ LUVANNUT. ÄLÄ PETÄ MIESTÄSI. ARVOSTA JA KUNNIOITA. LOPETA JO HETI HAIHATTELU VAIKKA TOINEN OLIS MAAILMAN IHANIN, HÄN EI SINULLE KUULU. JA PISTE.
- Eikö olisi aika...
unohtaa kulttuuriperimä ja uskontojen vaikutus? Mietipä jos olisit syntynyt kulttuurissa jossa seksin harrastaminen on täysin sallittua avioliiton ulkopuolella. Kärsisitkö huonosta omatunnosta? Odottaisitko? Miettisitkö? Vai toimisitko?
Tyhmiä ihmisiä vaivaa se, että teette lupauksia joita on helvetin vaikeaa pitää. Eikö ole hullua, että jos parisuhteeseen mennään pelkän tunteen ohjaamina, pitäisi siinä kuitenkin pysyä järjellä.
Laita järki ja tunteet järjestykseen. Ja jos haluat olla lojaali, kysy suoraan mieheltäsi mitä miehesi on mieltä jos ryhdyt moiseen. Tai jos teet sen selän takana... Suotko sen rehellisesti ajateltuna myös miehellesi. Ilman vihan ja mustasukkaisuuden tunteita?
Ihminen ei ole yksiavioinen. Avioliitto on. Ja avioliitto on institutio. Jos haluat noudattaa jonkun kirjoittamaa lakia, jolla toki on hyvä tarkoitus (älä loukkaa toisen tunteita). Noudata sitä. Tai etsi jokin uusi ratkaisu.
Pannako vai eikö panna? Vai antaako kaikkien panna ja olla silti paras ystävä ja kumppani?
Järki, tunteet ja halut ei mahdu samaan päähän. Tai ehkä sittenkin... - Sari
Voi hyvät hyssykät sentään! Aina löytyy tätä moralisointia ja nyt tähän vedetään se jumalakin (jota mulle ei ole!) loistavaa. Naimisiin menin, kun en jaksanut enää kuunnella sitä mankumista..Mennäänkö naimisiin.. On se kumma, kun ei sitten voinut tätäkään viestiä kirjoittaa ilman että löytyy näitä "siveyden sipuleita" ja moralisointia. Ne taitavatkin olla juuri niitä, joilla ei kokemusta tällaisesta tilanteesta..Tai ehkei minkäänlaisesta "tilanteesta". Fiksuimmat kommentit oon saanut saman kokeneilta ja kiitos, aion neuvoja noudattaa, ainakin osittain..Lisääkin saa kommentoida. Jeesustelijat hyppikööt pituutta!
- Manager
Vähän kaksipiippuinen juttu. Mielestäni ihminen ei ole yksiavioinen. Yhden ihmisen kanssa toinen pystyy kyllä koko elämänsä elämään, mutta kuka voi väittää aikuisiällä, ettei koskaan olisi himoinnut jotain toista? Epäilen, että siihen kastiin lukeutuu 1% kansalaisista...
Sinun tilanteesi vaikuttaa olevan aika kinkkinen. Tietenkin järkevä neuvo olisi sanoa, että pidä se hame jalassa, mutta minkä sitä ihminen tunteilleen mahtaa. Jos annat palaa vain, niin vaaranahan siinä on tietenkin se, että ihastut entistä enemmän kollegaasi.
Toisaalta se pikku seikkailu voi piristää kummasti tilannetta. Pääset yltiöpäisestä himostasi ja silti parisuhteesi jatkaa kukoistamistaan, eikä kenenkään tarvitse asiasta tietää. - kotisoffafilosofi
et ole yksiavioinen.
"Tämä on kamalaa ja avioliittoni on onnellinen ja kunnossa, tuntuu pahalta himoita toista miestä. Onko ihminen yksiavioinen sittenkään?"
Kun me ihmiset ollaa niin erilaisia niin yleistää ei kai voi. Näin kotisoffafilosofina väittäisin että kuuluisit siihen ryhmään ihmisiä, jotka voittaessaan täysosuman lotossa, kiroisivat vain voiton pienuutta, eli luonteeltaan ahne. Ahneutta kun on erilaista, toiset himoitsevat kuuluisuutta, toiset ylenpalttista huomioimista, jatkuvaa hyvänolontunnetta, rahaa tai vaikutusvaltaa. Toiset tyytyy vähempäänkin.
Mihin ryhmään kukin kuuluu, se selviää vain tekojen kautta. - molemmille
muista, että jos sallit itsellesi syrjähypyt, sama "oikeus" on myös miehelläsi. Samat pelisäännöt kummallekin. vai tuntuisiko se nyt ihastumisesi huumassa miltään, jos vaikka saisitkin tietää, että miehesikin unelmoi toisesta?
- mies11
Yks... lopeta fantasiointi. Se mylly kun ei pysähdy myllyä pyörittämällä - haluaminen ei lopu haluamisella.
Kun saat mielesi ja olemuksesi tyynemmäksi ja olet enemmän oma itsesi voit nähdä enemmän ja tietää mitä todella tunnet ja ketä kohtaan. Pääset yhteyteen arvojesi kanssa ja sydämesi viisauden kanssa, joka ei ole tunnepauhua vaan enemmänkin hiljainen sekä tyyni ääni (minun ymmärrykseni mukaan).
Kaks... itse (oma lähestymiseni asiaan) varmaan tyyntyneenä puhuisin aviopuolisoni kanssa avoimesti... mitä koit/koet ja mistä se mahtoi johtua...
Sanoit olleesi pitkään nykyisen kumppanisi kanssa ehkä suhteenne on aika syventyä, muuttua tai katketa. Sitä ei voi tietää. Mutta sanoisin, että tämä voimallinen kokemus on sinulle ensiksi merkki pysähtyä ja katsoa itseäsi ja elämääsi ja sitten suhdettasi aviopuolisoon ja vasta sitten sanoisin, että kiinnittäisin huomiota tähän haluamisen kohteeseen. Hänhän voi olla vain instrumentti jonkun muutoksen tekemiseen tai perustelemiseen tai unelma tyydyttämättömien tarpeiden täyttymisestä. Ehkä tarvitset muutoksen ken tietää?
Opi itsestäsi ja elämästäsi lisää ja toimi vasta sitten taas hieman kypsempänä ihmisenä.
Shanti.
PS. Itse en vaadi kumppaniltani mitään muuta kuin avoimuutta/rehellisyyttä. Toinen on vapaa olento, mutta oletan täysin, että jos hän alkaisi ihastua ja mahdollisesti harrastaisi seksiä jonkun kanssa, niin kuulisin siitä heti. Tällöin kypsinä ihmisinä voisimme puhua asioista ja ihmetellä mitä suhteelle on tapahtumassa. Eikä sitä voi sanoa mikä on lopultakin hyväksi tai pahaksi elämän virrassa. Mutta tällaisessä luottamuksessa rakkauteni voi kukoistaa itseä ja toista kohtaan... - Jarivaan
Olet kyllä tunnepalossasi hankalassa tilanteessa. Kun itse aikanaan yritin yhdistää avio- ja poikamies elämän, tottahan molemista vaan parhaat puolet, ni eihän siitä seurannut kuin ero. 10v sitten ja 2 lastani edelleen viettää fifty/sixty elämää luonani.
Ans olla. Minä vannoutunut sinkku pari vuotta sitten ihastuin huomattavasti nuorenpaan "tyttöön" joka oli naimisissa, jolla oli lapsia, jonka elämään sai sopimaan riettaat hetket. Ja minä panin.
Kun hän laitto eronsa vireille, minä heräsin siinä vaiheessa tajuamaan että mitä minä tässä triangelissa teen. "tyttö" sano että "ois hän muutenki eronnu siitä, joskus". Mutta guis kävikään. YH-äiti saa kunnalta asunnon ja ajattelee että minä siihen pirtaan sopisin jotenkin.
Mutta en. Mulla on omaki elämä elettävänä. ja tiedän että joskus, kun lopetan tään pitämäni sinkkuelämän, nii löydän naisen jonka luona sieluni lepää.
Tiivistetysti: Kaikilla on fantasioita, saa ja pitääki olla. Ketään ei saa pettää, eikä ainakaan työkaverin kaa, sillä siinä on vaarana menettää hellu ja työpaikka(ku ahistaa nii ettei sielä voi enää käydä) samalla kertaa.
Että eiku fantasiaa ja lapasta haarukkaa. - abc
anna mennä
- Anonyymi
Ei muuta kun annat edestä,ja takaa! :):)
- Anonyymi
Miksi sitten menit naimisiin
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1263108
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2671265- 1011251
Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.651056Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791051Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr121010- 30956
IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku52947Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie42914- 44826