mitä tehdä kun lapsi (yli kymmenvuotias) ei haluaisi mennä isän luo? joka kerta soittelee sieltä ikävissään ja valittaa kun isä huutaa, ei antaisi soittaa minulle tai muille sukulaisille (on isä kuulemma kieltänyt puhumasta minun tai sukulaisteni kanssa puhelimessa siellä ollessaan, ja lapsi kuitenkin pitää säännöllisesti yhteyttä heihin omasta halustaan). isä haukkuu minua kusipääksi ym. lapsen kuullen ja muutenkin antaa ymmärtää että minä en tiedä mitään. ei välitä mielestäni tarpeeksi lapsen ruokavaliosta esim. lapsella todettu laktoosi-intoleranssi ja isä pakottaa syömään maitotuotteita... onko tämä hyväksi lapsen sekä ruumiillisen että henkisen terveyden kannalta?
kuitenkin minä olen se, joka maksaa puhelinten kustannukset, lääkkeet ja muut kustannukset kuten tietysti kuuluukin, lapsen asuessa luonani vakituisesti. minä jopa otin ja muutin toiselta paikkakunnalta lähemmäs isän kotia, ennen kun isä valitteli joutuvansa ajamaan lasta noutaessa ja kotiin tuodessa liikaa (noin tunti suuntaansa), jotta ennestään hankalat tapaamiset olisivat voineet helpottua, mutta asialla tuntuu olleen vain päinvastainen vaikutus...
moneen vuoteen ei ole isä puhunut minulle asioita vaan kaikki on hoidettu lapsen välityksellä. kerran sitten otin ja soitin hänelle kysyäkseni selvennystä johonkin asiaan ja ilmaistessani eriävän mielipiteeni asiaan oli vastine: älä akka nalkuta! no kiitos kiitos...
nyt lapsen ollessa murrosiän kynnyksellä alan todella ihmetellä kuinka paha vaikutus tällä onkaan lapseen ja ajaako henkinen pahoinvointi hänet täysin radaltaan. mitä voin asialle tehdä... onko pakko tavata isää?
entä saako elatusmaksun jättää maksamatta loman ajalta jolloin lapsi oli siis paikkakunnan muuton ja asunnon etsinnän vuoksi isän luona n. viikon tapaamissopimuksessa määriteltyä aikaa pitempään, hänen suostumuksellaan tietysti. tapasin lasta tällä välillä toki ja oli luonani yötä, mutta ei voinut asua kanssani koska bunkkasin ystäväni luona hänen yksiössään tämän ajan.
muutenkaan isä ei välitä tapaamissopimuksesta tuon taivaallista, vaikka on TÄSMÄLLEEN SELLAINEN KUIN ITSE HALUSI. muuttaa viikonloppuja mielivaltaisesti ilmoittamatta minulle, kellonaikoja nyt ei ole millään pystytty sopimaan milloinkaan hänen vedotessa siihen että ei ole pystynyt töidensä vuoksi etukäteen tietämään mihin aikaan pääsee tulemaan (tänä aikana eromme jälkeen hän on suurimman osan ajasta toiminut yrittäjänä (tietääkseni) ja ainakin noita lomamatkoja on voinut järjestää milloin on sattunut huvittamaan lähteä?!). kuitenkin minun on ollut pakko järjestää omat työni sitä silmällä pitäen, milloin isä mahdollisesti tulee hakemaan tai tuomaan lasta kotiin. onneksti tilanne on nyt siinä suhteessa helpompi kun lapsi on jo niin iso että voi lähteä ja tulla kotiin ilman minun paikallaoloani.
tähän asti olen hyväksynyt tämän ajatellen olevan kuitenkin lapsen paras saada tavata isää edes silloin kun hänelle sopii vaikka sopimus ei täysin siis toteutuisikaan. myös koulun loma-aikojen ulkopuolella tehdyt matkat olen hyväksynyt, ja tehnyt lapsen "kanssa" siitä aiheutuneet ylimääräiset läksyt ym. kiukuttelematta isän laistaessa kaikista näistä "epämiellyttävistä" velvollisuuksista täsin.
olenko minä nyt ihan hukkateillä koko asian kanssa vai onko tässä jotain tolkkua jota minä en vain ymmärrä?
onko kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia?ilmeisesti parasta ottaa yhteyttä paikalliseen lastenvalvojaan? tosin edelliselläkin paikkakunnalla isä onnistui livertelemään oman kantansa läpi minun jäädessä täysin mielipiteeni kanssa kuulemattomaksi... mutta onhan sillä toki eroa onko toinen puku päällä kulkeva mies ja äiti "vain" tavallinen duunari...
kuitenkin minä olen se, joka maksaa puhelinten kustannukset, lääkkeet ja muut kustannukset kuten tietysti kuuluukin, lapsen asuessa luonani vakituisesti. minä jopa otin ja muutin toiselta paikkakunnalta lähemmäs isän kotia, ennen kun isä valitteli joutuvansa ajamaan lasta noutaessa ja kotiin tuodessa liikaa (noin tunti suuntaansa), jotta ennestään hankalat tapaamiset olisivat voineet helpottua, mutta asialla tuntuu olleen vain päinvastainen vaikutus...
moneen vuoteen ei ole isä puhunut minulle asioita vaan kaikki on hoidettu lapsen välityksellä. kerran sitten otin ja soitin hänelle kysyäkseni selvennystä johonkin asiaan ja ilmaistessani eriävän mielipiteeni asiaan oli vastine: älä akka nalkuta! no kiitos kiitos...
nyt lapsen ollessa murrosiän kynnyksellä alan todella ihmetellä kuinka paha vaikutus tällä onkaan lapseen ja ajaako henkinen pahoinvointi hänet täysin radaltaan. mitä voin asialle tehdä... onko pakko tavata isää?
entä saako elatusmaksun jättää maksamatta loman ajalta jolloin lapsi oli siis paikkakunnan muuton ja asunnon etsinnän vuoksi isän luona n. viikon tapaamissopimuksessa määriteltyä aikaa pitempään, hänen suostumuksellaan tietysti. tapasin lasta tällä välillä toki ja oli luonani yötä, mutta ei voinut asua kanssani koska bunkkasin ystäväni luona hänen yksiössään tämän ajan.
muutenkaan isä ei välitä tapaamissopimuksesta tuon taivaallista, vaikka on TÄSMÄLLEEN SELLAINEN KUIN ITSE HALUSI. muuttaa viikonloppuja mielivaltaisesti ilmoittamatta minulle, kellonaikoja nyt ei ole millään pystytty sopimaan milloinkaan hänen vedotessa siihen että ei ole pystynyt töidensä vuoksi etukäteen tietämään mihin aikaan pääsee tulemaan (tänä aikana eromme jälkeen hän on suurimman osan ajasta toiminut yrittäjänä (tietääkseni) ja ainakin noita lomamatkoja on voinut järjestää milloin on sattunut huvittamaan lähteä?!). kuitenkin minun on ollut pakko järjestää omat työni sitä silmällä pitäen, milloin isä mahdollisesti tulee hakemaan tai tuomaan lasta kotiin. onneksti tilanne on nyt siinä suhteessa helpompi kun lapsi on jo niin iso että voi lähteä ja tulla kotiin ilman minun paikallaoloani.
tähän asti olen hyväksynyt tämän ajatellen olevan kuitenkin lapsen paras saada tavata isää edes silloin kun hänelle sopii vaikka sopimus ei täysin siis toteutuisikaan. myös koulun loma-aikojen ulkopuolella tehdyt matkat olen hyväksynyt, ja tehnyt lapsen "kanssa" siitä aiheutuneet ylimääräiset läksyt ym. kiukuttelematta isän laistaessa kaikista näistä "epämiellyttävistä" velvollisuuksista täsin.
olenko minä nyt ihan hukkateillä koko asian kanssa vai onko tässä jotain tolkkua jota minä en vain ymmärrä?
onko kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia?ilmeisesti parasta ottaa yhteyttä paikalliseen lastenvalvojaan? tosin edelliselläkin paikkakunnalla isä onnistui livertelemään oman kantansa läpi minun jäädessä täysin mielipiteeni kanssa kuulemattomaksi... mutta onhan sillä toki eroa onko toinen puku päällä kulkeva mies ja äiti "vain" tavallinen duunari...
Vastaukset 14
Vanhimmat
ei enää välttämättä halua mennä isälle,vaikka asiat olisi hyvinkin..
kaveripiiri alkaa olla tärkeämpi kuin vanhemmat,olet varmaan huomannut sen itsekkin,tuskin enää äitikään on niin huippuhyvä ja kiva kaveri kuin ennen..
pitää ottaa myös se murrosikä huomioon,ja oppia lukemaan rivienvälistä se mitä oikeasti tapahtuu,tuon ikäinen jo tietää mistä naruista pitää vetää,et äiti reagoi hänen haluamallaan tavalla.
toki isänkin pitää ymmärtää,et jos lapsi ei halua tulla,ei se johdu äidistä ehkä pätkääkään..
kehoittaisin juttelemaan asioista,vaikka sit lastenvalvojan luona jos ette kaksin saa isän kanssa asiallisesti juteltua..
Meillä kännyköiden ja soittamisien/txt kanssa on sama laulu, ja lastensuojelussakin oltiin sitä mieltä, että minun pitää rauhoittaa viikonloput ja olla soittelematta. Kyse onkin siitä, että minä en ota yhteyttä, vaan lapset. Hekin haluavat pois isän luota, eivät haluaisi mennä lainkaan, mutta syy ei ole suoranaisesti isässä vaan isän uudessa naisessa, joka on aina vihainen, huutaa ja arvostelee lapsia ja minua lapsille.
Tiedän miltä äidin sydämessä tuntuu, kun lapsi on allapäin ja kaipaa kotiinsa. Systeemissä on jotain mätää, jos tuijotetaan vanhempien oikeuksia, ja maksajana on lapsi. Ei voi olla lapsen edun mukaista, että hän joutuu joka toinen viikonloppu pakotettuna lähtemään paikkaan, jossa hänellä on paha olla. Enkä tarkoita nyt mitään pikku kiukuttelua tai marinaa siitä, että isin luona olisi erilaista kuin kotona tai isän pitäisi hyppiä lapsen pillin mukaan, vaan ihan oikeasti kuunnella lasta ja syitä, miksi hän ei halua tavata meidän tapauksessamme isää. Olen voimaton, koska lapset ovat niin pieniä ja lastensuojelun kanta on se, että isä on tärkeä lapsille. Hitto, olenko minä koskaan väittänytkään vastaan?? Päinvastoin!
Mielelläni viettäisin rentouttavan viikonlopun tai menisin töihin tyytyväisenä, ajatellen että lapsilla on kaikki hyvin, mutta. Eilen illalla 23 aikaan viimeiset viestit ja aamulla 8 aikaan ensimmäiset, että he haluavat kotiin, koska isän luona ollaan taas vihaisia joka asiasta. Rentoudu tässä sitten.
Näin kai jatketaan siihen asti, kunnes kuopus on 18 vuotias! Lastensuojelu on heittänyt häränpyllyä. Lapsen etu on väkisin tavata isäänsä, jos isä niin haluaa. Siispä, pitäisi olla myös sanktio niille isille, jotka eivät tapaa lapsiaan, eli pakkotyölaitokseen, jos ei tapaamiset maistu.
Ydinkysymys on:
Jos lapsi kykenee perustelemaan selkeästi, miksi hän ei halua tavata etävanhempaansa, tai miksi hän esim haluaa muuttaa etävanhempansa luokse.. nimenomaan ON KYKENEVÄ PEUSTELEMAAN SELKEÄSTI, miksi lasta ei kuunnella?
Sekunti sitten tuli viesti, jossa sanottiin, että heidän pitää sulkea puhelimet tai ne takavarikoidaan (naisystävän käsky), äidille ei txtailla.
Vaikea ymmärtää, koska en minäkään estä isää soittelemasta lapsille, enkä lapsia txt-viestittelemästä isälle. Olen hommannut kaikille kännykät, että isä voisi paremmin minun ohitseni pitää yhteyttä lapsiinsa.
siis olipa kiva että edes joku ymmärsi yskän... en minäkään NIIN blondi ole ettenkö ymmärtäisi kaikkien lasten jossain vaiheessa kokeilevan vanhempien asettamia rajoja joka asiassa kuten luultiin...
alkaa vain näin melkein kymmenen vuoden "temppuilun" ja ongelmien jälkeen tilanteen vain pahetessa koko ajan loppua kärsivällisyys minultakin... uusia "vaimoehdokkaita" en tuossa ensiviestissä maininnut, mutta heitäkin ollut erinäisiä vuosien varrella ja ilmeisesti heilläkin osuutensa asiaan...
ei kai tässä muuta voi kuin soitta lv:lle ja toivoa parasta sen jälkeen.
tarkoitin lähinnä et tuon ikäisen kanssa olis parempi,et tapaamiset menis siltä pohjalta et menee sinne silloin kun haluaa..
meillä toimittu aina niin,ja hyvin toimii..käy isällään 2-3 krt kuukaudessa..kaikilla se ei varmaan onnistu,mut en oe koskaan käsittänyt et miks pitää väkisin hakea lapsi viikonlopuksi,jos se ei kerran siellä viihdy..mut jos isä ei kykene joustamaan mitenkään päin,ni sittenhän se onkin hieman vaikeampaa..tais tuosta mun jutusta saada käsityksen,et arvostelin sinua,se ei toki ollut tarkoitukseni = ) sori..
Olen ajatellut, että veisin lapset kevään aikana jollekin ammattikuuntelijalle, jossa ulkopuolinen aikuinen, jolla on aikaa ja haluja kuunnella lasten ajatuksia (ilman minun läsnäoloani) ja jonka sana painaa tapaamisten kehittämisessä enemmän kuin last.s-viranomaisten tai perheneuvolan, tapaamisviikonloppujen rauhoittamiseksi.
En voi hakea uudelle naiselle lähestymiskieltoa lapsiini, vaikka hän selvästi aiheuttaa lasten ja isän välisiin suhteisiin säröjä, koska minut leimattaisiin silloin mustasukkaiseksi ja sairaaksi exäksi, eikä exä tapaisi enää lapsiaan lainkaan tai olisimme jälleen rosis-kierteessä.
Juuri saamassani last.suojelun käräjille menevässä lausunnossa on mustaa valkoisella, että viranomaiset eivät ole laisinkaan vakuuttuneita isän taidoista huoltaa lapsiaan, ja huoltovastuu on viikonlopputapaamisissakin Uudella Naisella = erittäin kiukkuisella ja äkkipikaisella sadistilla, joksi minä naista kutsuisin.
Sinuna minä kysyisin asiaa suoraan asianajajalta ja vasta sen jälkeen ottaisin yhteyttä lastensuojeluun. Minä sain as-ajajalta ohjeeksi varata ulkopuolisen todistajan vaikeille lähtö- ja kotiinpalaamishetkille. Ja kaikki txt-viestit (lasten ja exän) on kirjattu ylös todistajan läsnäollessa.
Haaveilen palaavani jonain päivänä takaisin normaaliin yh-äidin arkeen, koska kaikki nämä ongelmat alkoivat exän Uuden Naisen (= vaikea ero takanaan, jossa lapset jäivät isälle ja hänen yhteydenpitoaan exään rajoitettiin lain voimalla) astuessa kuvaan mukaan.
Miksi miehet ovat niin sokeita? Tekisi mieleni ravistaa exää ja huutaa että HALOO! Tajuatko, mitä teet omille lapsillesi!
"koska kaikki nämä ongelmat alkoivat exän Uuden Naisen (= vaikea ero takanaan, jossa lapset jäivät isälle ja hänen yhteydenpitoaan exään rajoitettiin lain voimalla) astuessa kuvaan mukaan. "
Lue uudelleen, mitä kirjoitit! Etkös tosta saa todistusta, että lapsillasi on huono olo sen naisen kanssa?
Exän mielestä minä rajoitan hänen elämäänsä, jos alan määräillä hänen morsiamensa oikeutta tavata hänen lapsiaan.(Tottahan se olisikin). Olen jo kerran ollut samasta asiasta rikospoliisin kuultavana: Minusta tehtiin turhaksi katsottu kunnianloukkaussyyte, "Koska estän Uutta Naista tapaamasta lapsiani".. Rikospoliisi ymmärsi kyllä, etten voi millään loukata Uuden Naisen kunniaa, koska pakkaan lapset joka toinen viikonloppu kellon tarkkaan isän luokse :)
Lapset kärsivät, enkä tiedä mitä tekisin.......
..odotan ihmettä? Unohdan, että lapsilla on paha olla? Nautin vapaistani? Lähden juhlimaan Uutta Vuotta ystävieni kanssa? Suljen puhelimeni? Unohdan joka toinen viikonloppu 49 tunniksi, että minulla on lapsia?
Jos lapset joutuvat kitumaan Uuden naisen kanssa vain tuon mainitsemani 49 tuntia, se on pienempi paha, kuin se, että exä olisi saanut heidät asumaan luokseen ja nainen olisi päässyt tuhoamaan heidän itsetuntonsa kokopäivätoimisesti. Pakko ajatella positiivisesti :)
Kyseessä on lapsen oikeus tavata isäänsä, pakko ei ole. Aivan saman kuin jos on ongelmia elatusmaksuissa, tällöin isä haastaa lapsensa oikeuteen, ei äitiä, jolle todennäköisesti summa lapsen hoidosta suoritetaan.
Nykytrendi on sosiaalitoimessa hyvin sisäistetty "lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa" joka on kääntynyt etän oikeudeksi tavata lasta lapsen vastustuksesta huolimatta. Etiä ei voida pakottaa tapaamisiin millään tavalla, mutta lähivanhemman on pakotettava lapset etävanhemmalle (koska lähivanhemman on tuettava kaikin tavoin etävanhemman ja lapsen välisiä suhteita), muuten on edessä lastensuojelukuviot, käräjäoikeus, uhkasakot jne. Niin se vain on.
Se, haluaako alle 12 v. lapsi tavata etävanhempaansa, sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361 sanoo näin:
"Lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittäminen
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista, jos vanhemmat eivät ole asiasta yksimieliset, jos lapsi on muun henkilön kuin huoltajansa hoidettavana taikka jos tätä muutoin on pidettävä lapsen edun kannalta aiheellisena.
Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti ja ottaen huomioon lapsen kehitysaste sekä siten, että tästä ei aiheudu haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa välisille suhteille."
Kehitysaste on sorvattu 12 vuoden kohdalle, eikä siitä poiketa. On "lapsen edun mukaista" tavata etävanhempaa pakosta, että etävanhempi saisi mahdollisuuden näyttää kykenevänsä vanhemmuuteen.
Kukaan ei määrittele, kauanko lapsen on jaksettava olla etävanhempansa pelinappulana. Kunnes täyttää 12? 15? 18? Kunnes uskaltaa nostaa keskisormensa pystyyn ja käskeä pompottajan häipyä huitsin Nevadaan?
Olen lukenut tapauksista, joissa 15 vuotiaskaan ei saa päättää, kumman vanhemman luona asuisi, silti 15 vuotias saa mennä naimisiin Presidentin luvalla. Käsittämätöntä. "Suomessa rikosoikeudellinen vastuuikäraja on 15 vuotta. Sitä nuorempien teot jäävät rankaisematta. Alle 15-vuotias on kuitenkin vahingonkorvausvastuussa teoistaan."
Mutta ei saisi päättää, kenen luona asuu ja ketä tapaa?
Onko lasten haastettava isä oikeuteen tapaamisvelvoitteen pakkotäytäntöönpanosta? (Sarkasmia)
vaikka ikää minulle ei paljoa olen, eli olen huono sanomaan mitään, mutta elämä se on minuakin kolhinut, ja ammatin sosiaali alalta lukenut.
mun pojan isä ei ole tullut kkatsomaan poikaa kolmeen vuoteen, lapseni on kohta 4vee!
mä päätin että en ota yhteyttä häneen ollenkaan!
mitä elatus juttuihin tulee niin sun kannattaa otaa lastensuojeluun yhteyttä ja sanoa et haluat elatustuen joka kuukausi niin että se menee pojan isän tililtä suoraan, silloin se tulee sen miehenkin maksettua, ja saat periä ne myöhemminkin takaisin!
siitä lapsestasi, jos hän ei tunne oloa turvalliseksi ja hänellä on henkinen hätä isänsä luona niin ymmärrän jos hän haluaa pois sieltä, poika on kohta 12 vee ja silloin hän saa sanoa oman mielipiteen isönsä luona käymiseen, jos hän ei halua mennää hänen ei ole pakko! ja voit mennä puhumaan noista tapaamisista sinne lastensuojeluun, lapsesi isä ei saa siitä tietää jollei tapaamisiin tule muutosta!
voimia sinulle! äläkä tanssi sen miehen pillin mukaan, jollei se pidä sopimuksesta kii niin pidä sinä ainakin!
toisilla miehillä on tapana kiusata ex kumppania lapsen kautta! älä anna sen tehdä niin!
Koska lapsesi on noinkin vanha, häntä kyllä kuullaan. Ensimmäiseksi varmasti kannattaa ottaa yhteyttä lastenvalvojaan, jotta tämä kuulisi lasta. Sieltä saa lähetteen perheneuvolaan, jossa lapsesi kehityksen kypsyys tutkitaan. Usein 10-vuotiaat todetaan jo riittävän kypsiksi ilmaisemaan mielipiteensä. Jos saat tällaisen lausunnon, niin sinulla ei ole syytä huoleen: lapesi ei ole pakko tavata ja hän voi täysin laillisesti kieltäytyä kaikesta yhteydenpidosta.
Ex:si on aivan samanalainen kuin minun. Sinun on tehtävä miehelle rajat ja valvottava niitä, muuten mies käyttäytyy kuin mikään ei sitoisi häntä. Maksamattomat elatusavut voit viedä ulosottovirastoon perittäväksi. Viikon asumisaika ei riitä siihen, että hän jättää maksun maksamatta.
Elatusapu on suoritettava, vaikka lapsi ei tapaisikaan etävanhenpaansa.
Tässä on edettävä lapsen ehdoilla.
Tämä tulee nyt hieman myöhässä mutta ap sanoo, että isä estää lasta soittamasta, mutta silti joka kerta lapsi soittaa äidilleen ikävissään. luettuani katkeruuden sävyttämän postin on selvä, että kyse on äidin harjoittamasta vieraannuttamisesta joka on erittäin yleistä riitaisien erojen yhteydessä.
toisaalla kielletään lapsen isän naisystävää tapaamasta miehensä lapsia. keksitään kaikenlaisia ihmeellisyyksiä selittämään omia katkeruuden tunteita.
en yhtään ihmettele, että miehenne on jättänyt teidät. ihmettelen kyllä sitä, että miksi he ovat jättäneet lapsensa tuollaista sekopäiden huomaan.
Meillä lapsi ilmoitti isälle, ettei mene tapaamisiin. Viimeisin tapaaminen oli yhtä piinaa ja lapsi tuli sieltä itkien pois. On nähnyt tämän jälkeen toistuvia painajaisia, oireillut migreenillä ja paniikkikohtauksilla. Hän sai lähetteen kiireellisenä prykiatrian polille, toivon, että saa sieltä apua. Ei mielestäni isän tule hiillostaa lasta toistuvasti. Jos isä ei ymmärrä tapaamisten tarkoitusta, on varmasti parempi, että tapaamisia ei ole. Itse aion vaatia jatkossa valvottuja tapaamisia, jos lapsi jossain vaiheessa isälle haluaa mennä.
Voi elinakontula, etkö tajua, että isä on tässä tapauksessa aivan selvästi narsisti, jolle ei mikään merkkaa mitään! Ainoa on oma etu ja se, että saa tehdä kiusaa. Meillä on ihan sama tilanne, 8-vuotias ei halua mennä tapaamaan isäänsä eikä pidä tämän uudesta vaimosta.