Missä menee raja "normaaleille elämisen äänille" ja häirinnälle? Voiko jostain vuokrata desibelimittaria? Joku puhui ympäristökeskuksen tehneen jonkun mittauksen - miten se tapahtuu (eli kauanko kestää, koskeeko vain jatkuvia ääniä jne.)?
Vähän taustaksi: häiriötä aiheuttavat yläkerrassa "kyläilevät" (asuvat n. 3pvää/vko) lapset, jotka eivät rauhoitu hetkeksikään hereilläoloaikanaan. Alkaa olla hermot aika kireällä kun viikonloppuaamuisin herätys on hyvin aikaisin ja koko päivän joutuu kuuntelemaan jatkuvaa töminää. Jopa näiden "häiriöasukkaiden" seinänaapuri on herännyt lasten reuhaamiseen, ihmettelivät miten jotkut muksut voivat aiheuttaa niin paljon melua... Ja ei, tämä töminä ei ole mitään sellaista normaalia askelten ääntä, olen asunut ennenkin lapsiperheiden alapuolella kerrostaloissa, vaan niin kovaa, että esim. meidän lasimme kilisevät tiskipöydällä tai puhelimessa ollessasi vastapuoli voi kuulla äänet... Ehkä voisi verrata siihen että yläkerrassa joku tekisi lattiaremonttia vasaralla koko ajan.
Näille asunnon aikuisille on mainittu asiasta, he vain naureskelivat että "voi kyllä he tietää ja ovat yrittäneet hillitä vähän lapsia, mutta ei ne usko". Joo, eivät tosiaan usko.
Jos tämä häiriö olisi vain joskus ja vain muutaman päivän, niin se olisi ihan OK. Mutta joka viikko ja monta päivää, koko päivän. Aina jos kutsuu esim. vieraita, saa jännittää onko lapset paikalla vai voiko esim. kuunnella musiikkia ja ruokailla rauhassa. Saati jos vieraat jää yöksi... Kukaanhan ei pysty nukkumaan tuossa melussa.
Jos kenelläkään ei ole mitään keinoja tämän ongelman hillitsemiseen, niin vinkkejä samanmoisen häiriön aiheuttamiseen otetaan myös vastaan (subbarit kattoon?). Alan vaipua selvästikin epätoivoon. Niin ja asunnon myynti ei tule kysymykseen, ainaakaan kahteen vuoteen.
Vähän taustaksi: häiriötä aiheuttavat yläkerrassa "kyläilevät" (asuvat n. 3pvää/vko) lapset, jotka eivät rauhoitu hetkeksikään hereilläoloaikanaan. Alkaa olla hermot aika kireällä kun viikonloppuaamuisin herätys on hyvin aikaisin ja koko päivän joutuu kuuntelemaan jatkuvaa töminää. Jopa näiden "häiriöasukkaiden" seinänaapuri on herännyt lasten reuhaamiseen, ihmettelivät miten jotkut muksut voivat aiheuttaa niin paljon melua... Ja ei, tämä töminä ei ole mitään sellaista normaalia askelten ääntä, olen asunut ennenkin lapsiperheiden alapuolella kerrostaloissa, vaan niin kovaa, että esim. meidän lasimme kilisevät tiskipöydällä tai puhelimessa ollessasi vastapuoli voi kuulla äänet... Ehkä voisi verrata siihen että yläkerrassa joku tekisi lattiaremonttia vasaralla koko ajan.
Näille asunnon aikuisille on mainittu asiasta, he vain naureskelivat että "voi kyllä he tietää ja ovat yrittäneet hillitä vähän lapsia, mutta ei ne usko". Joo, eivät tosiaan usko.
Jos tämä häiriö olisi vain joskus ja vain muutaman päivän, niin se olisi ihan OK. Mutta joka viikko ja monta päivää, koko päivän. Aina jos kutsuu esim. vieraita, saa jännittää onko lapset paikalla vai voiko esim. kuunnella musiikkia ja ruokailla rauhassa. Saati jos vieraat jää yöksi... Kukaanhan ei pysty nukkumaan tuossa melussa.
Jos kenelläkään ei ole mitään keinoja tämän ongelman hillitsemiseen, niin vinkkejä samanmoisen häiriön aiheuttamiseen otetaan myös vastaan (subbarit kattoon?). Alan vaipua selvästikin epätoivoon. Niin ja asunnon myynti ei tule kysymykseen, ainaakaan kahteen vuoteen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Menet vain melun aikana rimpauttamaan ovikelloa ja huudat jotain tyyliin "Nyt vittu loppuu se meteli tai ... (ihmisistä riippuen sopiva uhkakuva)"
Ei mitään desibelimittareita eikä seiniin koputtelua - varsinkin kun metelöivät sallittuna aikana.
Jos et ite uskalla mennä joku kaveri tms hommiin.
toi suoraa toimintaa oli tosi lapsellinen...
Asian voi hoitaa asiallisestikkin. Soitto isännöinti
firmaan ja pyydä mekastusta kuuntelemaan luoksesi. Tepsi meillä :o).Ei tarvittu kolmea huomautusta edes, kävi firmasta juttelemassa pariskunnalle, mitä asialle voisi tehdä. Naapurit pakkas kimpsut ja kampsut ja muuttivat pois. Aikoivat kuulemma ostaa omantalon, kiitos heille!
Meinaatko että kersoille suukapulat ja vaikka patteriin kiinni kuin sotavangit, vai...??
Nykyajan kakarat saa tehdä melkein mitä vaan,vanhemmat ei yritäkään kieltää heiltä mitään,saavat huutaa ja mesoa kurkku suorana!!
OLimme lennolla etelään vähän ennen joulua,taaksemme sijoittui,mummi,2lasten vanhemmat ja koko sen 6 t jouduimme kuuntelemaan tän 3-4 v pojan "huutoa" jota ei puheeks voinut sanoa!
Kun penkin välistä huomautin kohteliaasti tästä alkoi hirmuinen pajatus ENKÖ MÄ SAA PUHUA!! Voi itku ja hammasten kiristys!Mitä kiukuttelua,kiemurointia - kuin olisi häkkiin suljettu tää poika,ei pysynyt paikallaan,tuli ja meni ja kailotti koko ajan!Oli lentoemojen tiellä,ja jokapaikassa yhtäaikaa.
Meinas hermot mennä muiltakin kuin meiltä.
Ja kuinka ollakkaan! Menille Inglesin rannalla olevaan ravintolaan syömään.Ja kukas sinne saapuikaan,suomalainen nuoriperhe syömään.Isä roikotti lastaan joka suunnilleen roikkui ruoka-astioiden päällä ja huusi et mä haluun tota ja tota!!MÄ HALUUN;MÄ,mä,mä,!
OLi taas rauha menny siitä ravintolasta.Kaikki muut katsoi silmät pyöreinä lautastensa äärestä kun nää metelöi.
Mikä helkutti saa kaikki puhumaan ja elämään niin suurella äänellä,missä on vika?
Siihen törmää päivittäin kaupungilla liikuessaan,ts jokapaikassa.Aina huudetaan!!!
On olemassa ADHD-lapsia (ja aikuisia), jotka liikkuvat ja metelöivät koko ajan. Eivät pysty olemaan hiljaa ja paikallaan.
ADHD on siis syndrooma eli oireyhtymä. En tiedä onko lääkettä vai pitääkö vaan kärsiä ? Tosi rasittavaa, jos on naapurustossa semmoisia.
mulla on myös huippunuoripari naapurina joka yö 23 aikoihin alkaa kolistelu ,ovienhakkaaminen ,koiran haukut ja muut päälle. siis kun käy jokapäivä amutyösssä ,tosiaan väsyttää ja alkanut pohtia oisko helpotus jos räjäyttää koko talouhtiön taivaan tuuliin.
Itselläni on ollut ADHD koko ikäni, ja vaikka kieltämättä olen hieman hyperaktiivinen, jokseenkin vilkas ja keskittymiskykyni heittelee, en silti todellakaan pompi ympäriinsä ja soita suutani kaiken aikaa. En ole koskaan tavannut ADHD potilasta, joka ei pystyisi olemaan HETKEÄKÄÄN paikallaan, tai muuten elämään normaalia elämää kuin kuka tahansa muukin.
Lapsen ADHD voi olla hankalaa, mutta ainakin minulla on laantunut oireet saadessani lisää ikää, vaikka ei tosin kadonneet.
ADHD:hen on mahdollista saada lääkitys, mutta aivan kaikissa tapauksissa sitä ei myönnetä, esim. ystävättärelläni on myös ADHD, mutta hänen tapauksessaan käydään vain terapiassa, ja erinlaisissa keskusteluissa joissa annetaan vinkkejä rauhoittumiseen. Itse olen saanut kumpaakin, lääkitystä ja keskusteluja, jotka ovat myös auttaneet pitämään niin sanotusti 'jalat maassa'. :)
Asuimme muutama vuosi sitten pienkerrostalossa ja asuntoa ostaessamme myyjä kertoi yläkerrassa asuvan 2 eläkeläistä.Niin asuikin ja heidän tyttärensä kakarat 3 kpl.Ts asuivat enemmän siellä kuin kotonaan.Lapsia tuotiin ja vietiin,5 ihmistä kun kävi iltaisin suihkussa,vede kohina oli tunteja,pelattiin palloa,pompotettiin lattiaan,ajeltiin skeittilaudoilla raput alas yms vain muutamia mainitakseni.
Kun muutaman kk päästä nätisti kirjeitse huomautimme asiasta,alkoi terrorisointi heidän puoleltaan.Ei auttanut valitus isännöitsijälle,hän kun vaan naureskeli ja ei ottanut kantaa.
Saimme potkuja ulko-oviin,ikkunoihin heiteltiin lumipalloja,terassillemme viskeltiin roskia laudanpalasista lähtien.Olimme vainottuja ja lopulta eräänä päivänä mökiltä tulon jälkeen ulko-ovemme etten oli tehty paskat!!
Mummo kyttäs parvekkeella sukkaa kutoen tulomme ja menomme,siivosi joka aamu maton hapsut roikkuen kaiteelta ovemme eteen,olivat lumitöissä jo 5 aikaan jne.
Myimme asunnon ja muutimme pois.Ja nopeesti.
Mietin ihan samaa, missä menee raja normaalin elämän äänissä.
Meidän yläkerran naapurit huutavat naidessaan niin että seinät paukkuu, kiljuvat ja karjuvat vaikka olisi keskiyö. Tätä jatkuu päivästä toiseen ja viikosta viikkoon. Normaalia?
"olisi huolestuttavampaa, ellei lapsista kuuluisi ääniä, tuitui" ja "Ikävää, ettet näe lasten riemukkaissa leikeissä ja lauluissa mitään kaunista, tuitui" ja "osta korvatulpat jos vihaat lapsia senkin ihmishirviö, räyhräyh!"
Meidän rauhalliseen kerrostaloon muutti penskaperhe,on ollu ennenkin.Tämä tapaus on omituinen,miten ne jaksaa ite kuunnella!Huutoa,pauketta jen.Eikö nykysin pennuilla oo nukkaman menoaikoja?Kuuluu jopa 11 asti yöllä.Tutuissakin on jotain näitä jotka ei ikinä kiellä pentujaan,tulis kuulemma traumoja.Jopa vieraissa piirtävät seinille,vanhemmat ei mitään.Vanha kunnon selkäsauna olis tarpeen olevinaan kielletty.Tunnen niitäki jotka kurittaa jos penska on silmille hyppivä.Eipä oo kärsineet oikein ovat fiksuja lapsia.Totuus on se,et penskat on piloilla nykysin.Yksityiset hoitajat täälläpäin on sanoneet,ettei nykyset tottele.Meillä asuvat alakerran asunnon vieressä,ja hyvin kuuluu kiljunta.Ovia paukuttavat niin penskat,kun aikuiset.Ilmotan isännöitsiälle siitä yö melskauksesta.Eipä voi paljoo tehä,paitsi etten ite tee pentuja.Todellakin inhoan niitä,vievät aikaa,rahaa ja varsinkin metelöivät.
Kiitokset tähän astisista (asiallisista) vastauksista. Haluan vielä tarkentaa, etten ole mikään lapsivihaaja, mutta ihan mitä tahansa reuhaamista en siedä. Tänään olen herännyt kello 05.00 yläkerran lastenlasten heräämisen kanssa yhtäaikaa. Oma herätyskello oli soimassa vasta 07, eli kivasti tuli lisäaikaa aamuun (krooh). Lapset hiljenivät eilen klo 23, eli en tiedä mitä vampyyreja lienevät jos eivät koskaan nuku...
Mutta joo, pitää vielä koittaa jotakin.
aamulla on metelöinti kielletty niin aikuisilta kuin lapsiltakin. Ota isännöitsijään yhteys ellei muu auta.