Minä rakastan sinua, yhä vaan. Niin suuresti. Sellaisena kuin olet. En ole ennen tavannut ketään kaltaistasi, ja huomaan pitäväni kaikesta sinussa. Koen kanssasi niin syvää sanatonta yhteyttä (onko se sitä sielunkumppanuutta?), etten voi oikein vieläkään uskoa sitä todeksi. Koen silti, vaikka välillä olen pitkiäkin aikoja vetäytyneenä omien pelkojeni luomien kuorten sisällä ja sieltä käsin teen ehkä kummallisia johtopäätöksiä.
Pelkään, myönnän sen. Eniten pelkään, että hylkäät minut lopullisesti. Lähes yhtä paljon pelkään, että sotken elämäsi ja kadut sitä joskus. Ja sitä, ettet rakasta minua - et ainakaan rakastaisi, jos tuntisit minut paremmin. Pelkään vielä vähän taakse jäänyttä, mutta siinä asiassa näen kuitenkin selviäväni. Itsetuntonikin tästä ehkä vähitellen alkaa palautumaan. Enkä voi kuin ihmetellä, miten olen voinut antaa sen kaiken tapahtua.
Olen toivonut suuria, enimmäkseen hiljaa sisälläni, joskus jotain kirjasimien välityksellä. Minä, entinen järkeilijä ja realisti/pessimisti, toivoisin vielä joskus pääseväni sinun rinnallesi ja saavani viettää siinä loppuelämäni. Onkohan se ihan mahdoton haave? Kysyn sitä hiljaa ja varovasti; kaikki asiat eivät minulle kuulu enkä haluaisi aiheuttaa ahdistusta (voi tietysti kysyä, miksi sitten kirjoitan tämän: en voi kieltää olevani suhteesi järkyttävän itsekäs).
Olen hetkittäin luullutkin vaikka mitä. Täällä vain ei voi luottaa mihinkään, ja siellä toisaalla menen enemmän tai vähemmän puihin lähelläsi. En siis enää tee muuta kuin odotan (onkohan se toivottavaa vaiko epätoivottavaa?). Ja yritän nostaa välillä katseeni sinne päin.
Itse asiassa minua ei taida enää haitata, vaikka olisit tästä tunnustuksesta ihan avoimesti otettu.
Pelkään, myönnän sen. Eniten pelkään, että hylkäät minut lopullisesti. Lähes yhtä paljon pelkään, että sotken elämäsi ja kadut sitä joskus. Ja sitä, ettet rakasta minua - et ainakaan rakastaisi, jos tuntisit minut paremmin. Pelkään vielä vähän taakse jäänyttä, mutta siinä asiassa näen kuitenkin selviäväni. Itsetuntonikin tästä ehkä vähitellen alkaa palautumaan. Enkä voi kuin ihmetellä, miten olen voinut antaa sen kaiken tapahtua.
Olen toivonut suuria, enimmäkseen hiljaa sisälläni, joskus jotain kirjasimien välityksellä. Minä, entinen järkeilijä ja realisti/pessimisti, toivoisin vielä joskus pääseväni sinun rinnallesi ja saavani viettää siinä loppuelämäni. Onkohan se ihan mahdoton haave? Kysyn sitä hiljaa ja varovasti; kaikki asiat eivät minulle kuulu enkä haluaisi aiheuttaa ahdistusta (voi tietysti kysyä, miksi sitten kirjoitan tämän: en voi kieltää olevani suhteesi järkyttävän itsekäs).
Olen hetkittäin luullutkin vaikka mitä. Täällä vain ei voi luottaa mihinkään, ja siellä toisaalla menen enemmän tai vähemmän puihin lähelläsi. En siis enää tee muuta kuin odotan (onkohan se toivottavaa vaiko epätoivottavaa?). Ja yritän nostaa välillä katseeni sinne päin.
Itse asiassa minua ei taida enää haitata, vaikka olisit tästä tunnustuksesta ihan avoimesti otettu.
Vastaukset 45
Vanhimmat
, mutta hyvä ihminen tee jotakin. Tuolla odottamisella vain pilaat kaiken.. Saman asian puitteissa painiva ja pakko ottaa sitä rakasta niskasta kiinni vielä viimeisen kerran. Tunteita hänellä on, muttei ei uskalla näyttää. Ja jos olet samassa asemassa, niin lopeta odottelu. Ei olla marttyyreitä, eihän?!
Tekstisi on melkein kuin omasta "kynästäni". Olen itse kamppaillut samojen tunteiden kanssa toista vuotta ja odottanut että voisin joskus päästä avoimesti näytämään tunteeni suuresti arvostamalleni miehelle. Mutta kun annoin hänelle viestin itsestäni, teinkin itseni hölmöksi hänen silmissään ( näin ainakin itse tunsin). Hän ei siihen vastannut koskaan, eikä varmaan tule vastaaman. Sen jälkeen en ole uskaltanut häntä lähestyä, vaikka kaipaan häntä ja tunnen suunnatonta ikävää. Yritän päästä eroon tästä tuskaisesta tunteesta, mutta en ole vielä löytänyt oikeaa ratkaisua. Jospa ensi vuosi toisi tullessaan jonkin vastauksen tunteitteni sekoilulle.
Ihanaa Uutta Vuotta Sinulle!
Tämä sinun kirjoituksesi kuvasi lähes täydellisesti omia tunteitani!
Sinä siellä tunnet sielunkumppanuutta johonkin ihmiseen..samoin minä tunnen täällä!!!
Sanoit, että jos Hän tuntisi sinut paremmin, Hän ei rakastaisi sinua..Niin, minä en tunne Häntä niin hyvin kuin haluaisin tuntea. Hän todellakin vetäytyy kuoreensa juuri sillä hetkellä kun vaikuttaa siltä, että pääsen lähemmäksi - ja sitten pakenee paikalta!
Ei, en minä aio Häntä hyljätä. Jos en koskaan enää näkisi häntä, se tuntuisi sanoinkuvaamattoman surulliselta!!!
Sanoit, että olet järkeilijä...ja realisti/pessimisti...minä olen myös ja niin ne muutkin sanovat. Mietin, voisiko Hänkin sitä olla..Syvä sanaton yhteys - se tuntui jo ensimmäisellä kerralla, kun kohtasimme. Sivustaseuraajat olivat takuulla kuin puulla päähän lyötyjä! Luulivat, että olin tuntenut Hänet jo aiemmin!!!!!
Niin, jos kirjoituksesi olisi Hänen kirjoittamaansa, olisin aivan takuuvarmasti otettu!!!
Minä rakastan myös Häntä..Miksi? Se yhteys, jonka Hän loi minuun ensimmäisellä kerralla, oli jotain selittämätöntä. Kuin kaksi "vanhaa" ystävää olisivat kohdanneet vuosien jälkeen!!!
Kun hiljaa mielessäni ajattelen, kuinka paljon samanlaista meissä on, havahdun. Todella usein olen miettinyt, miten voikaan olla mahdollista että jokin "heitti" hänet minun eteeni! Kohtaloon en usko, mutta jonkinlaista johdatusta asioissa on pakko olla - muuta en voi sanoa.
Aika näyttää, mitä tuleman pitää..Siitä löysin, muuten, hyvän runon - olkoon se omistettu vaikka meille neljälle:
Aika on...
liian hidas odottaville,
liian nopea pelkääville,
liian pitkä sureville,
liian lyhyt iloitseville,
mutta niille, jotka rakastavat -
aika on ikuisuutta (kirj.tuntematon)
sydäntäni.Pelkosi ovat turhia,en koskaan torjuisi sinua saati katuisi päätöstä myöhemmin.Tunnen niin voimakasta yhteyttä sinuun, se saa minut kirjaimellisesti tärisemään kun olet lähelläni.Pelästyn joskus itsekin ja turvaudun tuttuihin ja turvallisiin päätöksiin,pakenen tunnekuohuja.
Jos tietäisit miten paljon haluaisin sinut rinnalleni...ei sitä voi edes sanoin kuvailla,räjähtäisin raketin lailla onnesta ilmaan.
Minusta vain tuntuu ettei tämä etene mihinkään sillä kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta.Minä kai pelkään niitä pakkeja vielä tuplasti enemmän...
Mari?
tarkoitettu ap:lle vai sille vastanneelle?
Mutta voisihan se olla ap.kin kirjoittaja.Miten on tytöt?
niin että sulla salapoliisilla ei nyt hommat luista kuten pitäs? Ostakaa elämä hyvät ihmiset.
huili hyvät hyssykät.örrrrrrörrrörrr
en tiedä mutta kenties... Kukahan kysyy? ;)
ihan sekasin............ ;)
Kenelle tämä tarina oli omistettu? Kerro hänen sukupuolensa ja vaikka silmien väri.
Ja ole nyt tarkkana. ; )
Tarkka yritän olla, mutta mokailu on paremminkin leipälajini ;)
Hän on - yllätys, yllätys - mies, ja hänen silmiensä väri on yksi lempiväreistäni. Pukeudun usein sen värin sävyihin.
Jos hän taas sattuisi lukemaan näitä, hän löytäisi jokusen yhtäläisyyden aiempiin suorempiin kommunikointiyrityksiin. Eli oletan, että hän olettaisi oikein. Naureskelee ehkä jo parhaillaan "partaansa" :@ (ei vaiskaan, ei hän ole sellainen, siinä olin väärässä - mutta jospa tämä jollain lailla piristäisi päiväänsä).
Minua kutsuvat nyt tietyt miellyttävät velvoitteet, jotka sitonevat käteni loppuillaksi. Siis toivotan vilpittömin sydämin mukavaa uudenvuodenjuhlintaa. Toivottavasti hän muistaa suojella niitä maailman vivahteikkaimpia silmiä räiskeeltä...
silmät olivat minkäväriset?
'Hitler: Onko taustalla vanhettomuutta, insestiä, kiusaamista, joku muu hylkäämiskokemus vai muuten vain kieroon kasvanut ihminen?
Ahmitteko uudenvuodenyönäkin toisten tunteita, kun ei omiin ole varaa?
Ulkona on kyllä pelottavaa, kannattaa pysyä sisällä tietokoneen ääressä.
Sullekin vois lentää raketti perseeseen!
yhden "akan" kannattais hoitaa lääkityksensä kuntoon. On todella hepponen yksilö, raukka.
Tarkoitat?
Kerro jotain. Miten paljon olette yhdessä?
..näimmekö eilen? En rohkene enempää kysyä. Nyt katoan vuoden viimeiseen päivään ja katson juhliako vuoden vaihtumista...........
kyllä. Nyt hyvää yötä kaikille, juhlien tai nukkuen tai miten vain.
edellisten kolmen viestin suhteen kärryiltä, mutta ei kai sitä tarvitse ihmisen kaikkea ymmärtääkään. (Lääkityksen tarpeessa myönnän olevani, jos sellainen löytyy, joka idiotismista parantaa.)
...en toivota hyvää uutta vuotta, koska se on sanomattakin selvää. Elämä jatkuu... en jatka juhlien, saatan piipahtaa ulkona... nuku hyvin.
löytyy pilleri...otat tänään keltaisen ja huomenna vihreän...niin maanantaina saatkin jo punaisen...jos se ei tepsi kuten luulen niin raivohullua loppuvuotta ja elämää...
on sinulle rakkaani,
siihen luulotautiin.
Eivät vaan tunnu tepsivän.
No tilataan maan. uusi aika,
jospa se siitä.
tepsi, elämä on elettävä ja pärjättävä, ei siihen poppakonstit auta, joskus sitä luulee jotain ja sitten se ei olekaan totta.....
ei ole yhtä kuin luulotauti.. mene takaisin koulun penkille.. amispohjallako vauhkoat?
NAPS!
Taisi TAAS napsahtaa verisuoni päässäni mun.
tai eihän sekään auta, jos ei lukemaansa ymmärrä.
Mitäs tässä ketjussa muuten meuhkaat,
eihän tässä tonnikeijulle mitään ruokaohjeita ole.
olla nähty? Tonneja kertyy hänen alleen, joka työkseen toisia nakertaa. Ota se pilleri NAPS!
we sagen: Auf wiedersehen! Du bist ein dumm mennischen, NAPS!
ist ein dumm Mensch!
Mites on tämä sinum oman rakkauselämäsi laita?
sitä Jukkaahan minä sitten näköjään rakastan vaikka maailman tappiin asti.
Minäkin rakastan....hänen veljeään :D :D
liittyy ap:n viestiin? jos saa kysäistä. Eikö Katariina voi tehdä ihan oman pilleriketjun?
jos vain osaa yhdistää..
... tää on ihan ymmällään...????
muut niin menet itsekin sekaisin :)
...riittäny kommenttia jos jonkinlaista. Hyvää vuodenjatkoa kaikille diktatuurin uhreille ynnä muille. Kaikesta huolimatta. Yritetään pysyä ihmisinä.
Ja sille yhdelle lämpimät terveiset.
että läkityksen tarpeessa olen ollut, mutta onhan siitä nyt inhottava toisten tulla tänne kirjoittelemaan. Otan otan pillerini, niin jaksan itsekin itseäni paremmin.
Lämpimät olot kaikille!
...parasta lähteä nukkumaan. Öitä vaan...
ap:t sais nyt kertoa missä menee, ettei tarvis arvailla :)
saada unta. Ei kannattais sekoilla.
täällä palstalla ei käy miehiä, vain mustasukkaisia nautoja jotka vartioi tätä palstaa. Eli älä välitä, mutta älä myöskään kirjoittele, suuttuvat kunnolla vielä.
että näillä keski-ikäisillä perheellisillä leh..llä olis muutakin touhua kun kytätä muita netissä, mutta ei.
vedä viemäristä alas mielipitees.