Hei.Onko kellään vanhemmilla ollut samaa kokemusta.14-vuotias tytär on ollut peiton alla neljä päivää,kun on vesirokko ja kasvot täynnä näppyjä. Hän häpeää niin paljon ettei suostu näyttämään kasvojaan.Mitä teen? Pitääkö antaa olla vaan vai? Olen huolestunut.
tytäreitule huoneestaan kun on vesirokko
Nimetön
52417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kai olet antanut kutinaan ataraxia? Saat reseptin soittamalla terpparista neuvolan kautta tai kouluterveydenhuollosta.
Kasvot pitäisi lisäksi pestä ja puhdistaa mentoolispriillä tai boorihapolla jotta näpyt häipyy nopeammin.
Vaarana jos lapsi vaan on vällyissään on se että puhjenneet rakkulat tulehtuvat ja jäävät arviksi kasvoille. Hautominen lämpimässä ei asiaa ainakaan auta, päinvastoin.. Muutenkin suihkussa käynti useammankin kerran päivässä olisi kehon näppylöille hyväksi.
Koita järkeä ja sitten pelottele arpinaamalla jos alkaisi toimia. Tiedän ettei ole mikään unelmaikä sairastaa yhtään mitään ulkonäöllisesti!!
mutta kun 15v tytöllä oli kova nuha ja silmät punaisena ja turvoksissa, yritti ehdottaa, että en voi tämän näköisenä mennä kouluun...ja oli tosissaan, kuumetta ei ollut. menihän se kun sanoin, että PAKKO
Jos lapsesi noin kipeä oli, vaikkakin ilman kuumetta, et olisi saanut pakottaa häntä kouluun. Oman poikani koulussa on sääntö, ettei liikuntatunneilta saa olla poissa koskaan, joten jos lapseni on flunssassa hän saa olla koko päivän pois. Kaikkihan me tiedämme jälkitaudeista.
Äitini melkein menetin flunssan jälkeiseen sydänlihastulehdukseen.
Itse ymmärsin, että avainsanat edellisessä oli "tämän näköisenä". Eli kyse ei mielestäni ollut sairauden takia poissa olosta, vaan ulkonäön takia. Murrosikäiselle se, miltä näyttää, voi olla todella totinen juttu.
Mielestäni oli ihan oikein, että pakotettiin lähtemään kouluun. Siinä oppii samalla, että ei elämä siihen kaadu jos silmät vähän punottaa tai jos on (parantumassa olevia) rakkulanjälkiä kasvoissa. Näin itseluottamus ja rohkeus kohdata vaikeita asioita kasvavat.
Itse olen kärsinyt koko ikäni suhteellisen pahasta huuliherpeksestä joka puhkeaa yleensä aina noin kuukauden-parin välein. Pahimmillaan se oli juuri tuossa 14-16 vuotiaana. Rakkulat ovat ainakin minun tapauksessani sen verran pahan näköisiä että suuremmin ei houkuttele silloin lähteä ihmisten ilmoille pyörimään. Pakolliset asiat hoidan, mutta muuten pysyn visusti kotona odottelemassa rakkuloiden parantumista.
Älkää pakottako murrosikäisiä lapsianne kouluuun, mikäli todella on suurempaa väliaikaista ulkonäöllistä "vikaa" (pieni näppylä nenänpielessä ei sellainen ole!). Muistan hyvin kummastuneet, inhoavat katseet ja kyselyt "mikä sulla tossa huulessa on, hyi!", ja moinen ei todellakaan tee hyvää nuoren kehittymässä olevalle itsetunnolle.
Joku sanoi, että kouluun vaan vaikka silmät turvonneet ja punaiset ovatkin. Siinäpä itseluottamus kasvaa.
Päinvastoin, nuori oppii peittelemään itseään ja häpeämään asiaa jossa ei sinänsä häpeämistä ole.