Mitä teen kun varsinkin iltaisin iskee niin paha masennus, ettei tiedä miten päin olisi.Vakavasti sanottuna,pitäisi päästä joka ilta terapiaan puhumaan. Ahdistus vaivaa päivisinkin mutta lievempänä.Tarkoittaako tämä sitä,että pitäisi mennä sairaalaan? Ei ole varaa!
Mitä tehdä kun ahdistaa
ahdistunut
144279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinun pitäisi varmaan mennä puhumaan ongelmistasi aluksi vaikka jollekin yleislääkärille.
Ei minun ainakaan ole tarvinnut sairaalaan mennä.Mielenterveystoimistossa olen käynyt.
Mene terveyskeskukseen ja sitä kautta mielenterveystoimistoon. Ei käsittääkseni maksa, paitsi terveyskeskusmaksun. Joku kriiseihin ja mielenterveysasioihin perehtynyt järjestö myös tulisi kysymykseen jos paikkakunnallasi sellainen on.
Jos illalla tai päivällä olet kovin ahdistunut yritä tehdä jotakin. Ihan mitä vain. Sellaista mihin sillä hetkellä pystyt. Kuuntele myös musiikkia, josta pidät ja joka sopii sinulle siinä tilanteessa. Jos pystyt itkemään anna tulla vaikka saavillinen,älä pidättele,sillä se helpottaa oloasi.
Jos sinulla on aivan hirveän kauhean paha ahdistus, sellainen ettet pysty tekemään yhtään mitään, silloin mene lääkäriin apua hakemaan vaikka se maksaisikin. Parempaa uutta vuotta!
Ottaa ahdistus vastaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Kannattaa myös miettiä mikä on järkevää ja tärkeää ja jos ajatukset tuntuvat sairailta tai muuten vain vierailta ehdottomasti kannattaa jutella jollekin niistä. Vaikka omalle äidille, jos ei muita ole.
Juttelu on muutoinkin sallittua ja jopa suotavaa.
Kuten jo otsikostakin huomaa ensisijaisesti kannattaisi kysellä ammatti-ihmisen neuvoja.
Itsellä auttoi ahdistuslääke ilta-ahdistukseen.
Mene lääkäriin ja pyydä reseptiä.
Jos et pysty nukkumaan ahdistukseltasi, oikea mielisairaus ei ole enää kaukana.
Rankka liikunta illalla voisi auttaa myös.
Samoilla linjoilla minäkin olen. Minäkin koen ettei asiat niistä jauhamalla miksikään muutu menee vaan entistä enemmän sekasin kun ikävät asiat pyörii mielessä. Siksi mielummin toimintaa joka vie ajatukset muualle. Jos ei muu auta niin sitten vähän jotain pameja illalla. No me ihmiset ollaan erilaisia.
hei auttakaa nyt äkkiä.. mitä tehdä juuri sillä hetkellä kun ahdistaa kamalasti?
siis esim. tuntuu ettei saa henkeä ja ahdistaa niin paljon että päässäkin tuntuu oudolta.. mitä pitäisi siinä vaiheessa tehdä että rauhoittuisi?
Ensinnäkin varaat ajan lääkärille ja pyydät ahdistukseen lääkkeellistä apua. Toiseksi, sekoita lämpimään, isoon lasiin vettä 1/4-teelusikallista cayennepippurijauhetta ja juo se. Ahdistus menee helpommin ohi, kun lasket näin verenpainettasi. Tulee varmaan paljon haukkuja tästä, mutta kokeile edes.
Entä jos annat ahdistuksen vain tulla? Telkkarit, radiot yms. kiinni, olet vain ja annat ahdistuksen tulla.
Ei tunteitaan oikein voi paeta saati sitten lääkitä. Voi ne vaimentaa tai padota, mutta sieltä ne tulee, ennemmin tai myöhemmin, uudestaan ja uudestaan kunnes sen kohtaa.
Tunteista ei nykyään jutella juuri ollenkaan. Lääkäritkään ei niistä paljoa tiedä. Niitä yritetään kierrellä, kaarrella, lääkitä, juosta kirjaimellisesti karkuun, kehittää addiktioita sen ympärille, mutta kyseinen ihminen voi vain itse sen lopulta tuntea, kun sallii tunteen tulla. Se jos mikä alkaa ahdistamaan kun ei anna tunteen tulla. Tunteet ei ole vahingoittanut ketään, niiden pakeneminen monia.
Mielestäni on vähän huono neuvo. Kyllä niistä tunteista keskustellaan jatkuvasti esim. psykologilla, päiväkirjaan ja parhaiden ystävien kanssa. Ahdistus kyllä usein tarkoittaa sitä, että niitä tunteita ei pysty kohtaamaan ja jos tilanne on niin paha, niin ei niitä silloin kyllä yhdellä kertaa kannatakaan päästää valloileen, koska lopputulos on erittäin raaka.
Ahdistustuksesta kärsivien on hyvä pikkuhiljaa opetella kohtaamaan tunteensa, mutta ei todellakaan kaikkia kerralla.
Olen kyllä edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Tunteet vain tulee kohdata ja eihän ne kaikki tunteet nouse sieltä samalla kertaa. Ahdistuksen kuitenkin laukaisee jokin tietty tekijä ja se tulisi selvittää itselle mikä tämä tekijä mahdollisesti on ja miksi se aiheuttaa ahdistusta. Itse ahdistun yleensä melusta ja siitä jos ihmiset huutavat kilpaa yrittäen todistella omaa erinomaisuuttaan. Sitä tapahtuu paljon omassa perheessäni ja siksi en hirveän usein jaksa edes kyläillä omilla sukulaisillani, ainakaan tässä vaiheessa. Kenties myöhemmin kun olen itsetutkiskelun polulla edennyt pidemmälle. Käyn itse joka viikko terapiassa, jossa kohdataan tunteita, joita ei ole lapsuudessa ollut lupa kohdata, opetellaan tunnistamaan sekä käsittelemään niitä.
JUA ES SE RAUHOITTAA AINA
Vitun jonne! XDD
Itelläni auttaa, kun meen niin solmuun ku voin ja jumitun siihen! :D
Sit aamulla herään ihanan onnellisena, että illalla pitää masentua taas! XD
Yksi hyvä tapa purkaa ahdistustaan on lukea muiden kirjoituksia ahdistuksesta. Tajuaa, ettei ole yksin. Usein muiden ahdistus alkaa naurattamaan, sitä alkaa nauramaan itselleen ja muille kaltaisilleen. Naurua saattaa sitten seurata helpottava itku ja syvä yhteyden tunne muiden kanssa, vaikka vain lyhyen viestin kirjoittaneen kanssa. Masentunut tai ahdistunut ihminen ei välttämättä näe itsensä ulkopuolelle, se kuuluu asiaan, mutta jos muiden kuvauksista tunnistaa itsensä, voi syntyä kontakti.
Yksin ei ole hyvä jäädä, vaikka juuri yksinäisyys tuntuisi olevan ainoa oikea tapa olla. Enkä tarkoita yksinäisyydellä sitä, etteikö voisi olla itsekseen, pikemminkin sitä, että etsii jonkinlaisen väylän itsensä ulkopuolelle, olkoon se sitten lohduttava taide-elämys, elokuva, kirja, mikä vaan...
Voi huijata itseään, vaikka tajuaisikin, että lopulta olemme ultimaalisesti tuomittu yksinäisyyteen. Juuri tuon lopullisen tuntuisen epätoivon kynnyksellä lymyää taianomainen yhteenkuuluvuuden tunne. Jokin selittämätön, ohimenevä, mutta syvä lohdun tunne siitä, että jokin koskettaa itseä. Sanotaan sitä vaikka taikuudeksi.
Itse olen huomannut nauttivani suunnattomasti sellaisten kirjailijoiden kirjoista, jotka ovat tehneet itsemurhan, tai muuten käsittelevät näitä aiheita suoraan. Jotenkin he ovat kai sitten kulkeneet samoilla psyykeen alueilla ja heillä on ollut kyky jättää merkkejä noilta matkoiltaan.
Ihan konkreettisetkin toimet auttavat, joo, vaikka lenkillä käynti, mutta joskus merkityksettömyyden tunteen puutteeseen tarvitsee jonkun oppaan. Synkkiin ja ahdistaviin taideteoksiin sisältyy myös omalaatuista huumoria, joka saattaa aueta oikeassa mielentilassa mitä parhaiten. Kafkan huumorista saa ystävän (Kafka tosin ei tehnyt itsemurhaa). Stig Saeterbakkenin "Läpi yön" on myös mahtava kirja. Luen sen aina säännöllisin väliajoin.
Sitten on tietysti hyvä muistaa ahdistuksen ja masennuksen fysiologinen perusta, ottaa selvää miten oloaan voisi helpottaa. Joskus lääkehoito auttaa alkuun. Ihminen tarvitsee oikeanlaisen serotoniinituotannon ja oksitosiinia yms. noustakseen alhostaan. Länsimainen lääketiede toimii myös psyykkisissä sairauksissa.
Heikossa kunnossa spiraali saattaa syöstä voimakkaaseen laskuun. Konkreettiset toimet, kuten psykoterapia ja mahdollinen lääkehoito auttavat kääntämään laivan. Sitten voi alkaa miettimään tekeekö elämässä asioita, joita aidosti haluaa ja joissa kokee onnistuvansa, edes joskus. Onko työpaikalla selkäänpuukottajia, vituttaako kotiolot. Puhuminen suoraan auttaa, mutta että pystyy puhumaan suoraan, tarvitsee sanoja ja energiaa tuottaa noita sanoja. Voimia.