Lestadiolaisuus on jakaantunut moneen haaraan. Vl-liikkeen piirissä puhutaan pikkuesikoista, kun tarkoitetaan rauhansanalaisuutta. Käsittääkseni kuitenkaan esikoislestadiolaisuudella ei ole mitään tekemistä rauhansanalaisuuden kanssa. Mistä siis tämä pilkka?nimi on heille annettu? Tietääkö kukaan nimenomaan kutsumanimen historiaa?
ns "pikkuesikoiset"
historiasta
203092
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Pikkuesikoisuus
- syntyi 1930-luvulla vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksessa
- Rauhan Sana -niminen lehti, josta "rauhansanalaisuus"
Rauhansanalaisuus on perusnäkemyksiltään vanhoillislestadiolainen ryhmittymä, mutta se on pääuomaa opillisesti väljempi suuntaus. Liikkeellä on Suomessa noin 7000 kannattajaa. Suuntaus tunnetaan myös nimellä pikkuesikoisuus. Liikkeen lehti on Rauhan Sana. Rauhansanalaisuus vaikuttaa myös Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa.
Tämän kaiken tiedän, mutta miksi nimi pikkuesikoisuus?
Pikkuesikoisuus sai syntynsä esikoisuudeen jakaannuttua Amerikassa kahtia vuonna 1906. Osa Amerikan vanhoillislestadiolaisista alkoi pitämään seuroja yhdessä heidän kanssaan vuoden 1908 paikkeilla, elikkä pikkuesikoisuus osittain liittyi vanhoillislestadiolaisuuteen.
Kaikki Amerikan vanhoillislestadiolaiset eivät kuitenkaan sitä sekaseuraisuutta hyväksyneet, ja sekaseuraisuuden vastustajat perustivat Amerikassa vähemmistöön jääneinä Heidemanin johdolla oman kirkon(Firs Apostolic church) vuoden 1927 paikkeilla. ALC:ssä pikkuesikoisten kanssa toimintaa jatkaneita kutsuttiin suurseuralaisiksi(federation) ja pikkuesikoisiksi.
Suomessa Rauhansanalaisuuden syntyminen tapahtui kun pari saarnaajaa SRK:n kiellosta huolimatta kävivät Amerikassa pitämässä seuroja Suurseuralaisten keskuudessa. Pääasiallisesti hajaantuminen tapahtui vuonna 1934. Rauhansanalaisten kuuluisia saarnaajia olivat mm. Antti Krekula ja Pauli Rantala. Suomen rauhansanalaisia voidaan kutsua pikkuesikoisiksi koska he ovat samaa ryhmää kuin Amerikan pikkuesikoiset ja tekevät heidän kanssaa yhteistyötä.
Suosittelen lukemaan Wikipediasta lisätietoa.
sekaseuraisuuden vastustajat perustivat Amerikassa vähemmistöön jääneinä Heidemanin johdolla oman kirkon(Firs Apostolic Lutheran church)
lisäsin kirkon nimeen sen lutheran-kohdan, joka unohtui ekalla yrityksellä.
Suurseuralaisten
oikein kirjoitettuna: suurseuralaisten
Tarkistin vuosiluvut Wikipediasta.
"Pikkuesikoisuus sai syntynsä esikoisuudeen jakaannuttua Amerikassa kahtia vuonna 1906."
ei vaan vuonna 1903.
"sekaseuraisuuden vastustajat perustivat Amerikassa vähemmistöön jääneinä Heidemanin johdolla oman kirkon(Firs Apostolic church) vuoden 1927 paikkeilla."
ei vaan vuoden 1928 paikkeilla.
Asia tuli selväksi. Siis rauhansanalaisuudella ja esikoisuudella on yhteistä historiaa. Kiitos vaivannäöstäsi.
Eikun Pikkuesikoisilla ja eriseuralla on yhteyksiä. Esikoisilla tuskin on mitään yhteyttä.
Muutaman tarkennus tähän vielä. Nimittäin sekä tämä nk. Isoesikoisuus(VL käyttämä eriseuranimike) että pikkuesikoisuus ovat alunperin erilaisissa hajaannus/erimielisyys tilanteissa syntyneitä kutsuma nimiä. Voisipa jopa sanoa haukkumanimiä.
Alunperin tämä sana esikoisuus viittasi raamatun Hebrealaiskirjeessa 12 luvussa mainittuun esikoistenseurakuntaan, jonka siis ensimmäinen esikoinen on Kristus itse ja hänen opetuslapsensa. Tähän samaan seurakuntaan viittasi Juhani Raattamaa ja sanoi, että olemme tulleet(siis hengellisesti) sen ensinsyntyneet seurakunnan osaksi. Jotkut käsittivät sen erheellisesti tarkoittavan ensinsyntynyttä lestadiolaista seurakuntaa, joka virheellinen käsitys vieläkin monella on(myös nk. esikoisilla mutta ei toki kaikilla). Tästä sai sitten alkunsa myös "haukkumanimi" ISOESIKOISTEN eriseura ja myöhemmin siis myös otettiin käyttöön tämä Pikkuesikoisuus eriseuran nimenä siis myöhemissa hajaannuksissa kuten edellä on mainiittu(1930 luvulla).
Heikki Jussilan mukaan "pikkuesikoiset" on A.L.Heidemanin käyttämä nimitys suurseuralaisista. Nimitys oli käytössä ennen rauhan ranan syntymistä sillä Heideman kuoli 1927. (Voin olla mahdollisesti väärässä mikäli tarkoitti nuorempaa Paul Heidemania).
Suurseuralaisten koostumuksessa merkittävä osa oli isoesikoisuudesta lähteneitä.
Asiallisesti kirjoittaen käytetään 1903-08 esikoisryhmistä nimityksiä Jällivaaran ja Lannavaaran esikoiset.
Voi olla että jo varhain puhuttiin iso- ja pikku etuliitteillä.
Pikkuesikoiset saivat nimen tuon ryhmän mukaan, vaikka E.Alajoki käyttää kirjoituksessaan kymmenen vuotta sitten haalilaiset, tarkoittaen suurseuralaisia. Haalilaiset olivat toinen merkittävä puolue, josta suurseuralaisuuden suuunta muotoutui.
Minä tutustuin 30 vuotta sitten kahteen pikkuesikoiseen teologian opiskelijaan kirjastossa. He lähtettivät minulle oman ruotsinkielisen yhteisönsä julkaisun Carex.
Entinen sheriffi taisi kyllä sanoa, ettei piokkuesikoinen sano, mitä nämä pojat sanoivat.
Kenen se Svenska Österbottenissas ilm Carex sitten on?
Olin silloin vielä perinnetervassa lujasti kiinni.
En voinut millään uskoa Lutherin sanovan, että Jumalan sana on tosi ja voimallinen, "vaikka kuulisit sen härjän suusta".
Minulla oli silloin vielä Lutheristakin se käsitys, mikä useimmilla on, rajoittuen pariin väärinymmärrettyyn lauseeseen.
Täällä on taas asiasta keskusteltu.
Joku näyttää aivan kinaavan, että avainten valta on "Pyhän Hengen virka".
Niinhän se onkin, mutta Pyhän Hengen työ ei ole sidoksissa tiettyihin ihmisiin, vaan muuttumattomaan Jumalan sanaan.
Eiköhän isoesikoisuudesta ole rauhanyhdesityksessä puhuttu vasta sen jälkeen kun on jo ollut pikkuesikoisia myös? Miksi muuten olisi tarvittu iso-etuliitettä.
Kommenttina edelliseen siteeraan Juhani Raattamaata:
Vielä muistutan rakkaat veljet ja sisaret teille, että elävä kristillisyys on aikakaudessamme kivulla syntynyt Ruotsin Lapissa, jossa provasti Laestadius on ollut suurin opettaja; ja vaikutti kouluin ja lähetystoimen kautta Lapissa, Torniolla, Norjassa ja Suomessa ja viimein Ameriikassa, että elävä kristillisyys on levennyt Jumalan voiman kautta itään, länteen, etelään ja pohjoiseen. Mutta niinkuin Jeesus on syntynyt Betlehemin tallissa, samoiden on elävä kristillisyys syntynyt aikakaudessamme halvassa Ruotsin Lapissa, joka on esikoisseurakunta, joiden nimet taivaissa kirjoitettu ovat.
Niin siis rakkaat veljet ja sisaret, olette tulleet veripunaisen oven, Herran Jeesuksen kautta esikoisten seurakunnan tykö, jotka esikoiset ovat ensinnä syntyneet Ruotsin Lapissa - aikakaudellamme. En sano, että vanhimmat kristityt ovat paremmat kuin nuoremmat, mutta oikeassa seurakunnassa ne vain ovat, jotka ovat tulleet hengen yhteytteen esikoisseurakunnan kanssa, jossa seurakunnassa kaikki synnit anteeksi annetaan Karitsan veren kautta, amen.
Erkki Antti kirjoittaa:
Tästä minulla on kalliit veljet ja sisaret enin murheellinen mieli, kun osa kristikuntaa tulee niin viisaaksi, ettei esikoisvanhimmat enää kelpaa opettamaan heitä, vaikka vapaat sielut tuntevat, että on vanhuksille annettu vielä Jumalan armosta ymmärrys ja elämän aikaa. - Tiedätte myös, että Ruotsin Lapista Jumala sai esikoiset tähän kristillisyyteen. Muualle on se sitten levitetty esikoisten kautta. Niin muodoin on he tulleet esikoisseurakuntaan, joka on, se oikia seurakunta raamattuinki jälkeen. Missäs niillä on turvapaikka, jotka ei tyydy esikkoseurakuntaan? On kuitenki totuuden suu sanonut, ettei ole kuin yksi lammashuone ja yksi paimen, ja on sanonut asuvansa siinä oikeassa seurakunnassa, joka on esikoisseurakunta.
En minä ymmärrä, miksi vanhoilliset pitävät haukkumanimenä esikoisten seurakunta nimitystä, varsinkin kun se on suoraan Raamatusta otettu.
Oletko sitä mieltä, että esikoisten seurakunta oli olemassa ainoastaa niissä ihmisissä, joista Raattamaa ja Erkki-Antti puhuvat?
Siis koko Pohjolassa tai koko maailmassa?
Minä en itse asiassa ollut mitään mieltä, ainoastaan lainasin lestadiolaisen heräyksen ensimmäisiä vanhimpia. Sen kyllä uskon, että heillä oli Pyhä Henki ja Pyhältä Hengeltä saatu valkeus.
Mutta kun kysyt, niin minä olen sitä mieltä, että
- oikeassa seurakunnassa ne vain ovat, jotka ovat tulleet hengen yhteytteen esikoisseurakunnan kanssa, jossa seurakunnassa kaikki synnit anteeksi annetaan Karitsan veren kautta, amen.
- on kuitenki totuuden suu sanonut, ettei ole kuin yksi lammashuone ja yksi paimen, ja on sanonut asuvansa siinä oikeassa seurakunnassa, joka on esikoisseurakunta.
Pyhä Henki ja inhimillinen erehtymättömyys on kaksi eri asiaa.
Erehtymättömiä on toistaiseksi ollut varsin vähän, useimmat heistä ovat olleet paaveja.
Mikä on hengen yhteys esikoisseurakunnan kanssa?
Miksi Laestadius luki esikoisten seurakuntaan myös kirkon, babtistit, metodistit - kaikki, jotka hänen ymmärryksensä mukaan olivat uudestisyntyneet.
Voiko siis syntyä uudesti esikoisseurakunnan ulkopuolella
baptisti, EI babtisti
että missä on se muuttumaton Jumalan sana? Meidäm ev.lut-kirkossako ja koulutetulla teologeilla? Luepa vaikka Kotimaa-lehden joulunumerosta 22.12.2005, mitä meidän oppineet ja piispat siellä kirjoittavat eräissä artikkeleissaan Raamatun totuusarvosta?
"Jumalakin erehtyy"==>"Voimme ja meidän täytyykin luoda näkemykset OMIN neuvoin,vapaasti ilman perinteiden ( Raamatun ) taakkaa.! Niinhän IHMISVIISAUS kehottaa. Kylläpä Jumala hairahtyikin, kun antoi meille Raamatun kaikkine siinä olevine ohjestuksineen" !!!
Raamattua pitää käyttää vastuullisesti: "On kaikiaan sekä epäkristillistä että epä-älykästä ratkaista RAAMATTUUN vetoamalla kysymystä homoseksuaalisuudesta..."
Siis, mihin sitten vedotaan, kun puhutaan Jumalan sanasta, jos ei juuri Raamattuun?
Mikä suhde teillä on Jeesukseen?
Miten tuo tähän kuuluu? On keskusteltu Lestaediolaisen herätysliikkeen historiasta.