AINA heteroita. :'(

et todellakaan.
Täälläkin yksi joka on menettänyt sydämensä hetskutytölle...

tuntuu aina voittavan rakkauden.

Hyvä pointti. Mutta oma onnettomuutensa on siinäkin, että ihastukset toisensa jälkeen ovat umpiheteroita, joilta yrjö lentää heti kun erehdyt tunnustamaan tunteesi. En missään nimessä puolla leikkimistä ihmissuhteilla, mutta parempi edes bimbotason sosiaalinen (?!) elämä kuin seinien tuijottaminen kotona.

Omakohtaista kokemusta ei kylläkään ole, mutta kai ihmisten seurassa voi viihtyä kaikinpuolisesti myös 100 % tietoisena siitä, että nyt ei ole syytä olla vakavissaan. Ehkä olen naiivi, kun ajattelen näin. Olen vain taipuvainen uskomaan, että suhteiden konteksteja on monenlaisia: niissä mennään tilanteen mukaan ja pidetään järki matkassa.

Sitten kun joskus saan nenilleni joltain muulta kuin umpiheterolta, ehkä huomaan olleeni väärässä. Ehkä =)

Elämisen vaikeus on siinä, että tunteensa pitäisi tuoda julki, mutta jos tuo ne julki, nolaa itsensä. Sen jälkeen ei joko uskalla tunnustaa mitään tai heti suunsa aukaistessaan kuulostaa täydelliseltä arkki-idiootilta.

Pah =/

Voisikohan olla, että osa ihastuu heteroihin, koska se on tietyssä mielessä turvallista eli kun ihastuu heteroon ei tarvitse rakentaa suhdetta eikä nähdä vaivaa toisen eteen, koska suhdehan on alun alkaen jo tuhoon tuomittu. Ehkä osa hakee sellaista turvallista kohdetta tunteilleen, koska pelkää jollain tasolla suhteen rakentamista tosissaan sellaiseen ihmiseen, joka olisi kiinnostunut oikealla tavalla (mikä ikinä sitä oikeaa sitten onkin ;)).

Tulipahan vain mieleen, kun itsekin aikanaan olen ihastunut heteroon ja näin jälkikäteen ajateltuna se taisi olla vain sitä, että pelkäsin oikeaa suhdetta ja ihastuin ns. turvalliseen kohteeseen, jota en voinut saada.

Surullinen tyttö kirjoitti:

Voisikohan olla, että osa ihastuu heteroihin, koska se on tietyssä mielessä turvallista eli kun ihastuu heteroon ei tarvitse rakentaa suhdetta eikä nähdä vaivaa toisen eteen, koska suhdehan on alun alkaen jo tuhoon tuomittu. Ehkä osa hakee sellaista turvallista kohdetta tunteilleen, koska pelkää jollain tasolla suhteen rakentamista tosissaan sellaiseen ihmiseen, joka olisi kiinnostunut oikealla tavalla (mikä ikinä sitä oikeaa sitten onkin ;)).

Tulipahan vain mieleen, kun itsekin aikanaan olen ihastunut heteroon ja näin jälkikäteen ajateltuna se taisi olla vain sitä, että pelkäsin oikeaa suhdetta ja ihastuin ns. turvalliseen kohteeseen, jota en voinut saada.

mistäs ihmeestä voi ihastuessaan tietää, onko kyseessä hetero?

Ei, pelkästään alitajunnassa ei näitä asioita ratkaista, kuten tältäkin palstalta luetut monta kaunista tarinaa kertovat =)

Se tavallinen tarina: ihastun puolituttuun ihmiseen, jonka kanssa haluan viettää aikaa -> tutustun häneen ja kukaties ystävystyn. Sanaisen arkun lähemmin avattuani huomaan olevani ex-puolituttu joka saa joulukortin loppiaisena.

Tiedän, mähän tässä se kriminaali olen, koska haluan ystävystyä "väärin perustein".

Mutta tärkeintä kai olisi edes yrittää...

elga kirjoitti:

mistäs ihmeestä voi ihastuessaan tietää, onko kyseessä hetero?

Ei, pelkästään alitajunnassa ei näitä asioita ratkaista, kuten tältäkin palstalta luetut monta kaunista tarinaa kertovat =)

Se tavallinen tarina: ihastun puolituttuun ihmiseen, jonka kanssa haluan viettää aikaa -> tutustun häneen ja kukaties ystävystyn. Sanaisen arkun lähemmin avattuani huomaan olevani ex-puolituttu joka saa joulukortin loppiaisena.

Tiedän, mähän tässä se kriminaali olen, koska haluan ystävystyä "väärin perustein".

Mutta tärkeintä kai olisi edes yrittää...

No juu, meneehän se noinkin. Minä vain olen melkein aina tiennyt syvällä sisimmässäni sen onko ihastumiseni kohde lesbo vai ei, vaikka jotain muuta olen ehkä yrittänytkin itselleni uskotella. Joitakin epävarmoja tapauksiakin on tullut vastaan, mutta vaistot ovat ohjanneet kuitenkin loppujen lopuksi oikeaan suuntaan.

Enkä ole kritisoinut asiaa mitenkään. Itsekin olen joskus heteroon ihastunut ja ikävä kyllä satuttanut itsenikin aika pahasti. Onneksi opin siitä ja kuuntelen vaistojani entistä tarkemmin, enkä haksahda näkemään sellaista mitä ei oikeasti ole eikä koskaan tule olemaankaan.

Surullinen tyttö kirjoitti:

Voisikohan olla, että osa ihastuu heteroihin, koska se on tietyssä mielessä turvallista eli kun ihastuu heteroon ei tarvitse rakentaa suhdetta eikä nähdä vaivaa toisen eteen, koska suhdehan on alun alkaen jo tuhoon tuomittu. Ehkä osa hakee sellaista turvallista kohdetta tunteilleen, koska pelkää jollain tasolla suhteen rakentamista tosissaan sellaiseen ihmiseen, joka olisi kiinnostunut oikealla tavalla (mikä ikinä sitä oikeaa sitten onkin ;)).

Tulipahan vain mieleen, kun itsekin aikanaan olen ihastunut heteroon ja näin jälkikäteen ajateltuna se taisi olla vain sitä, että pelkäsin oikeaa suhdetta ja ihastuin ns. turvalliseen kohteeseen, jota en voinut saada.

että alkuvaiheessa heteroihin saattoi tykästyä sillä lailla turvallisesti. Meillä naisilla ystävyyssuhteet muutenkin on aika intensiivisiä ja niihin kuuluu fyysistä läheisyyttä ja sellaista lämpöä mikä ei ole ollenkaan huonoa 'harjoitusta' varsinaista parisuhdetta ajatellen. Ainakin mun paras kaveri ja minä oltiin välillä kuin mikäkin vanha riitelevä aviopari ja välillä taas tuli melkein kipeäksi ikävästä kun joutui eroamaan toisesta vaikka koulutunnin ajaksi ja sitä rataa...