mistä ystäviä

Olen pitkäaikainen jyväskyläläinen. Täytän kohta "pyörreitä vuosia". Ystävät kaikkoa, ollaan eronneita, perheessä valitsee mustasukkaisuus, lapsenlapset hoidossa, sairautta, rahattomuutta jne...Nää on vienyt elämän ilon ei jakseta pitää ystävyyttä kyläilemällä. Voinpa sanoa, että tämä aika on sairasta. Jos jonkun haluaa tavata, niin tehdään tapaamiset ja treffit johonkin kahvikuppilaan ja kaljabariin. No, maksahan sekin, mutta nyt on näköjään tullut se myytiksi, että tarkkaillaan sisustuslehtien tiimoilta toisen kotia ei voida enää kutusua ketään kylään. Eräs ex-rouvakin ihmetteli, kun oma poika tuli yllättäin oven taakse kihlattunsa kanssa, että mitä tulivat urkkimaan, olisivat voineet soittaa vaikka kännykällä, mikään ei maittanut tarjottavasta tee, kahvi tai ruokakaan, huoneet vain kierrettiin ja lähdettiin pois. MIKSI NÄIN?Tää rouva on hyvin tarkka kodistaan on sen omillaan tienannut sellainen pikkukaksio lähiössä. Sanoi kerran kaupungilla, että mulla on aina paikat niin kunnossa, että voin kutsua kadulta, vaikka presidenttiparin kylään. Luetteli arvotaulujaan sekä arvohuonekalujaan.

iloinen paikka olisi tarpee... kirjoitti:

Olen pitkäaikainen jyväskyläläinen. Täytän kohta "pyörreitä vuosia". Ystävät kaikkoa, ollaan eronneita, perheessä valitsee mustasukkaisuus, lapsenlapset hoidossa, sairautta, rahattomuutta jne...Nää on vienyt elämän ilon ei jakseta pitää ystävyyttä kyläilemällä. Voinpa sanoa, että tämä aika on sairasta. Jos jonkun haluaa tavata, niin tehdään tapaamiset ja treffit johonkin kahvikuppilaan ja kaljabariin. No, maksahan sekin, mutta nyt on näköjään tullut se myytiksi, että tarkkaillaan sisustuslehtien tiimoilta toisen kotia ei voida enää kutusua ketään kylään. Eräs ex-rouvakin ihmetteli, kun oma poika tuli yllättäin oven taakse kihlattunsa kanssa, että mitä tulivat urkkimaan, olisivat voineet soittaa vaikka kännykällä, mikään ei maittanut tarjottavasta tee, kahvi tai ruokakaan, huoneet vain kierrettiin ja lähdettiin pois. MIKSI NÄIN?Tää rouva on hyvin tarkka kodistaan on sen omillaan tienannut sellainen pikkukaksio lähiössä. Sanoi kerran kaupungilla, että mulla on aina paikat niin kunnossa, että voin kutsua kadulta, vaikka presidenttiparin kylään. Luetteli arvotaulujaan sekä arvohuonekalujaan.

Lue lisää

Joopa joo minne katosi ne 70-80-luvun ihanat varttuneen iän tanssipaikat. Nykynuoret käy tanssilavoilla ja jos siellä varttuneempi käy seisomassa "seinäruusuna" se on tylsää!!! Jos on varttunut, niin tuttua sieltä tanssimaan haetaan, vieras jää sivuun. Voi niitä ihania päivätansseja joita oli mm. sunnuntaina tai jokin arkipäiväkin klo 15 - 20 asti. Kyllä käviöitä riiti.Vartuneempi väki kävi ja moni kävi työnsä jälkeenkin. Laitan vieläkin nuo iloiset "musat" CD soittimeen jossa soi iloinen humppa, niin mieli piristyy ja siivoaminen alkaa käydä toisella lailla. Luulen, että Aira Samulin on osannut hyvän terapian ymmärtää, että tanssi ja iloinen musiikki meinaa vanhainkodissakin jotain, MONIKAAN EI TARVISISI MASENNUSLÄÄKKEITÄ ja surutkin kohdattaisiin toisella lailla.

kun on ujo ja epävarma. Haluaisi nähdä vaivaa, mutta ei pysty, kun ei uskalla tarttua tilanteeseen käsiksi.

Tuttu tilanne. Ulkoisesti kaikki on kunnossa, jopa hyvin, mutta yksinäisyys vaivaa. Helsinkiin muuton jälkeen jäivät ennestäänkin harvat ystävyydet puhelimen ja sähköpostin varaan ja sosiaalinen elämä rajoittuu nyt työyhteisöön. Kun naisia ei tapaa muualla kuin töissä, niin epäonnistuneista seurusteluyrityksistä on jäänyt aika kiusallisia tilanteita.

Yksinäisyys painaa ihan tavallisena arkenakin, kun töiden jälkeen rojahdan läppäri sylissä sohvalle makaamaan. Kävelyllä, kirjastossa tai uimahallissa en tapaa ihmisiä. Perjantai-illat ovat erityisen raskaita, kun on yksinäinen viikonloppu edessä. Minun aikani kuluu hukkaan, kun en osaa käyttää sitä mitenkään.

Juhlapäivät ovat pahimpia, kun ei ole ketään niitä jakamassa - lukuunottamatta vanhempiani, joille yritän uskotella että minulla olisi elämä. Muutos olisi tarpeen. Luen self-help -kirjoja ja kaikkea mitä netistä siltä alalta löytyy. Kirjoitan päiväkirjaa ja yritän ymmärtää tilannettani, joka on diagnosoitu krooniseksi masennukseksi, mutta vailla hoitoa.

En vain osaa tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi.

Mies 34 v. kirjoitti:

Tuttu tilanne. Ulkoisesti kaikki on kunnossa, jopa hyvin, mutta yksinäisyys vaivaa. Helsinkiin muuton jälkeen jäivät ennestäänkin harvat ystävyydet puhelimen ja sähköpostin varaan ja sosiaalinen elämä rajoittuu nyt työyhteisöön. Kun naisia ei tapaa muualla kuin töissä, niin epäonnistuneista seurusteluyrityksistä on jäänyt aika kiusallisia tilanteita.

Yksinäisyys painaa ihan tavallisena arkenakin, kun töiden jälkeen rojahdan läppäri sylissä sohvalle makaamaan. Kävelyllä, kirjastossa tai uimahallissa en tapaa ihmisiä. Perjantai-illat ovat erityisen raskaita, kun on yksinäinen viikonloppu edessä. Minun aikani kuluu hukkaan, kun en osaa käyttää sitä mitenkään.

Juhlapäivät ovat pahimpia, kun ei ole ketään niitä jakamassa - lukuunottamatta vanhempiani, joille yritän uskotella että minulla olisi elämä. Muutos olisi tarpeen. Luen self-help -kirjoja ja kaikkea mitä netistä siltä alalta löytyy. Kirjoitan päiväkirjaa ja yritän ymmärtää tilannettani, joka on diagnosoitu krooniseksi masennukseksi, mutta vailla hoitoa.

En vain osaa tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi.

Lue lisää

Mua ihmetyttää se että, miksköhän minäkin tunnen itseni yksinäiseksi, vaikka opiskelen ja käyn liikunnallisilla ryhmätunneilla, kuntosalilla jne..siellä on ihmisiä ja joidenkin kans tulee joku sana vaihdettua. Olen kuitenkin yksinäinen. Seurusteluyritykset ovat kariutuneet kun toinen ei ole halunnut sitoutua, olen odottanut enemmän parisuhteelta.

Olen myös 36 vuotias naishenkilö vailla ystäviä, olen todella yksinäinen ja pitkäaikainen suhdekin päättyi syksyllä. Viikonloput ja pyhät on rankkoja ja minulla on välillä todella vaikeita hetkiä jolloin vaan itkeskelen ja mietin tätäkö elämäni todella on.... ja elämästä kun pitäisi nauttia. Huh, onneksi töihin sentään pääsee yksinäisyyttä hetkeksi pakoon, mutta kun tulee illalla tyhjään kotiin, vain netti seurana niin kyllä masentaa. :-(
Jos haluat kirjoitella kanssani, voin ilmoittaa osoitteeni.

Lonely 69 kirjoitti:

Olen myös 36 vuotias naishenkilö vailla ystäviä, olen todella yksinäinen ja pitkäaikainen suhdekin päättyi syksyllä. Viikonloput ja pyhät on rankkoja ja minulla on välillä todella vaikeita hetkiä jolloin vaan itkeskelen ja mietin tätäkö elämäni todella on.... ja elämästä kun pitäisi nauttia. Huh, onneksi töihin sentään pääsee yksinäisyyttä hetkeksi pakoon, mutta kun tulee illalla tyhjään kotiin, vain netti seurana niin kyllä masentaa. :-(
Jos haluat kirjoitella kanssani, voin ilmoittaa osoitteeni.

Lue lisää

Sattuipas heti joku "kohtalotoveri" kohdalle. Kirjoitellaan vaan ihan mielellään, mutta en oikein henno laittaa tähän s-postiosoitettani sillä en omista ns anonyymiosoitetta vaan ihan tavallisen etunimi.sukunimi version..ja kuten ymmärrettävää on, sitä voi jotkut alkaa käyttää väärin. Muutoinkin olen aika "vihreä" tällaisila keskuselupalstoilla, joten keksitkö sinä jotain parempaa konstia ko asiaan?
Palataan asiaan!

lonely kirjoitti:

Sattuipas heti joku "kohtalotoveri" kohdalle. Kirjoitellaan vaan ihan mielellään, mutta en oikein henno laittaa tähän s-postiosoitettani sillä en omista ns anonyymiosoitetta vaan ihan tavallisen etunimi.sukunimi version..ja kuten ymmärrettävää on, sitä voi jotkut alkaa käyttää väärin. Muutoinkin olen aika "vihreä" tällaisila keskuselupalstoilla, joten keksitkö sinä jotain parempaa konstia ko asiaan?
Palataan asiaan!

Lue lisää

Tee toinen sähköposti jossa et käytä oikeita nimiäsi ja laita sen osoite tänne niin voitte ottaa yhteyden toisiinne tai muihin.

sähköposti kirjoitti:

Tee toinen sähköposti jossa et käytä oikeita nimiäsi ja laita sen osoite tänne niin voitte ottaa yhteyden toisiinne tai muihin.

En ole edellinen kirjoittaja, mutta satutko tietämään, tai joku muu, mistä kannattaisi sellainen sähköposti hommata. Vaatimuksina ilmainen, luotettava, ja sellainen ettei se ole täynnä mainoksia ym. roskaa heti, eli semmonen käyttäjäystävällinen. kiitos!

fdssd kirjoitti:

En ole edellinen kirjoittaja, mutta satutko tietämään, tai joku muu, mistä kannattaisi sellainen sähköposti hommata. Vaatimuksina ilmainen, luotettava, ja sellainen ettei se ole täynnä mainoksia ym. roskaa heti, eli semmonen käyttäjäystävällinen. kiitos!

Lue lisää

- Luotettava. Ei sen enempää ongelmia kuin maksullisissakaan (yli vuoden ollut käytössä ja pari kertaa on postien lukeminen siirtynyt).

- Riittävästi tilaa, tällä hetkellä 2,6 Gt ja levytila lisääntyy kokoajan. Liitetiedostojen määrää kylläkin on rajoitettu (samoin laatua, exe-tiedostot ovat bannassa), normaaliin käyttöön riittää kyllä hyvin. Liitetiedostojen kokoraja on 5 Mt mutta 6 Mt video kylläkin tuli perille asti.

- Pop3 tuki eli luettavissa myös sähköpostiohjelmilla.

- Ei toistaiseksi näkynyt mainoksia, vaikka käyttöehdoissa puhutaankin tekstimainonnasta (ehkä joskus tulee samaan tapaan kuin melkeinpä kaikissa ilmaisissa, lopussa pari riviä, poikkeuksellisesti kohdistettuja eli viestistä skannattujen avainsanojen perusteella valittuja). Tuon postin skannauksen ei kuitenkaan pitäisi heikentää tietoturvaa sen enempää kuin virus- tai roskapostisuodatuksenkaan.

- Saatavuus on ainoa ongelmallinen juttu, sen saamiseksi tarvitaan kutsu joltain Gmailin käyttäjältä. Tänne: http://www.bytetest.com/ voi laittaa kutsuja ja sitä tarvitseva sen sieltä löytää (tätä kirjoittaessa ei yhtään kutsua ollut saatavilla). Ei välttämättä toimi kovin kauaa nuo netin kutsupalvelut... kysellä voi myös keskustelupalstoilta, esim. suomi24/tietotekniikka/sähköposti. Täällä näkyi niitä myös olevan: http://murobbs.muropaketti.com/thread.jsp?forum=25&thread=326322 - nuo kutsut siis ovat kertakäyttöisiä linkkejä, jos ei toimi niin kokeile seuraavaa... Kielen saa vaihdettua suomeksi, jos sattuu jonkin muun kielinen linkki tulemaan vastaan.

lonely kirjoitti:

Sattuipas heti joku "kohtalotoveri" kohdalle. Kirjoitellaan vaan ihan mielellään, mutta en oikein henno laittaa tähän s-postiosoitettani sillä en omista ns anonyymiosoitetta vaan ihan tavallisen etunimi.sukunimi version..ja kuten ymmärrettävää on, sitä voi jotkut alkaa käyttää väärin. Muutoinkin olen aika "vihreä" tällaisila keskuselupalstoilla, joten keksitkö sinä jotain parempaa konstia ko asiaan?
Palataan asiaan!

Lue lisää

Moi! Laita meiliä osoitteeseen [email protected]

ac.dc kirjoitti:

- Luotettava. Ei sen enempää ongelmia kuin maksullisissakaan (yli vuoden ollut käytössä ja pari kertaa on postien lukeminen siirtynyt).

- Riittävästi tilaa, tällä hetkellä 2,6 Gt ja levytila lisääntyy kokoajan. Liitetiedostojen määrää kylläkin on rajoitettu (samoin laatua, exe-tiedostot ovat bannassa), normaaliin käyttöön riittää kyllä hyvin. Liitetiedostojen kokoraja on 5 Mt mutta 6 Mt video kylläkin tuli perille asti.

- Pop3 tuki eli luettavissa myös sähköpostiohjelmilla.

- Ei toistaiseksi näkynyt mainoksia, vaikka käyttöehdoissa puhutaankin tekstimainonnasta (ehkä joskus tulee samaan tapaan kuin melkeinpä kaikissa ilmaisissa, lopussa pari riviä, poikkeuksellisesti kohdistettuja eli viestistä skannattujen avainsanojen perusteella valittuja). Tuon postin skannauksen ei kuitenkaan pitäisi heikentää tietoturvaa sen enempää kuin virus- tai roskapostisuodatuksenkaan.

- Saatavuus on ainoa ongelmallinen juttu, sen saamiseksi tarvitaan kutsu joltain Gmailin käyttäjältä. Tänne: http://www.bytetest.com/ voi laittaa kutsuja ja sitä tarvitseva sen sieltä löytää (tätä kirjoittaessa ei yhtään kutsua ollut saatavilla). Ei välttämättä toimi kovin kauaa nuo netin kutsupalvelut... kysellä voi myös keskustelupalstoilta, esim. suomi24/tietotekniikka/sähköposti. Täällä näkyi niitä myös olevan: http://murobbs.muropaketti.com/thread.jsp?forum=25&thread=326322 - nuo kutsut siis ovat kertakäyttöisiä linkkejä, jos ei toimi niin kokeile seuraavaa... Kielen saa vaihdettua suomeksi, jos sattuu jonkin muun kielinen linkki tulemaan vastaan.

Lue lisää

Eiköhän noita maileja löydy mistä vain. www.luukku.com. www.hotmail.com. Sinne vain teet oman.

niitä kirjoitti:

Eiköhän noita maileja löydy mistä vain. www.luukku.com. www.hotmail.com. Sinne vain teet oman.

Ainakin minulle on luukun ja hotmailin osoitteisiin tulvinut roskapostia vaikka en niitä yleisesti ole jaellutkaan. Maksamalla niihinkin saa roskapostin suodatuksen mutta ilmaistahan kysyttiin. Helppoja vaihtoehtoja kuitenkin, väliaikaiseen käyttöön kelpaavat.

luukku, hotmail ja moni muu kirjoitti:

Ainakin minulle on luukun ja hotmailin osoitteisiin tulvinut roskapostia vaikka en niitä yleisesti ole jaellutkaan. Maksamalla niihinkin saa roskapostin suodatuksen mutta ilmaistahan kysyttiin. Helppoja vaihtoehtoja kuitenkin, väliaikaiseen käyttöön kelpaavat.

Lue lisää

luukkuun ole tullut koskaan roskaa. Sitten olisi joku netti.fi ja tämä suomi24.

Mies 34 v. kirjoitti:

Tuttu tilanne. Ulkoisesti kaikki on kunnossa, jopa hyvin, mutta yksinäisyys vaivaa. Helsinkiin muuton jälkeen jäivät ennestäänkin harvat ystävyydet puhelimen ja sähköpostin varaan ja sosiaalinen elämä rajoittuu nyt työyhteisöön. Kun naisia ei tapaa muualla kuin töissä, niin epäonnistuneista seurusteluyrityksistä on jäänyt aika kiusallisia tilanteita.

Yksinäisyys painaa ihan tavallisena arkenakin, kun töiden jälkeen rojahdan läppäri sylissä sohvalle makaamaan. Kävelyllä, kirjastossa tai uimahallissa en tapaa ihmisiä. Perjantai-illat ovat erityisen raskaita, kun on yksinäinen viikonloppu edessä. Minun aikani kuluu hukkaan, kun en osaa käyttää sitä mitenkään.

Juhlapäivät ovat pahimpia, kun ei ole ketään niitä jakamassa - lukuunottamatta vanhempiani, joille yritän uskotella että minulla olisi elämä. Muutos olisi tarpeen. Luen self-help -kirjoja ja kaikkea mitä netistä siltä alalta löytyy. Kirjoitan päiväkirjaa ja yritän ymmärtää tilannettani, joka on diagnosoitu krooniseksi masennukseksi, mutta vailla hoitoa.

En vain osaa tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi.

Lue lisää

Jos kiinnosttaa niin olen lapseni kanssa muuttamassa helsinkiin tai sinne lähettyville. Olen itse myös kokenut/koen masennusta ja olisi mukava saada sellainen ystävä joka ymmärtää sen ja eihän minulla siellä ole yhtään ystävää. kirjoittele jos haluat.

Minkä ikäinen olet? Ja mistä päin?

outi kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Ja mistä päin?

Mielenkiintonen keskustelu yksinäisyydestä. Mites me just eronneet (35v) koko elämä ollut miehen ja sen ystävien parissa, nyt on kuin olis tyhjän päällä...

outi kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Ja mistä päin?

Oon 21-vuotias ja asustelen Nurmossa, Etelä-Pohjanmaalla. Onko sullakin ystävät vähissä?

Toisaalta mukava huomata samoinajattelijoita löytyvän, toisaalta tällaista olotilaa ei oikein kenellekään soisi...

Samanlaisia ajatuksia on välillä minullakin. Työssä kylläkin käyn ja sitä kautta tapaan ihmisiä mutta se on jotenkin pinnallista. Työkaverit, jotka olen tuntenut jo pienen ihmisiän, tuntuvat oudon etäisiltä. Aivan kaikissa ihmissuhteissa tuntuu olevan jokin seinä välissä. Kai minussa jotain vikaa on kun en pysty ystävystymään tai luottamaan oikein mihinkään, vähiten itseeni. Todella toivotonta...

Helposti muuttuu passiiviseksi ja masentuneeksi... Sehän taas ei yhtään paranna asiaa, vaan juuri silloin kun olo tuntuu ahdistuneelta pitäisi pystyä menemään ihmisten pariin, ettei liian synkältä ala maailma näyttää. Ainakin minä tarvisin monesti vähän vetoapua etten kokonaan jämähtäisi neljän seinän sisälle. Mutta kavereita on vain vähän ja heilläkin on oma elämänsä ja henkireiäksi jää sitten vain työ ja netti. Tuntuu vähän siltä kuin ainoa todellinen ratkaisu olisi löytää edes jonkinlainen elämänkumppani jakamaan ilot ja surut kokopäiväisesti. Mutta näyttää siltä, ettei minun kohtaloni ole sellaista elämää elää...

Ja saattaisi käydä kuten sinulle, ettei asiat miksikään muuttuisi, olisi vain joku fyysisesti lähellä. Tähän kohtaan sopisi Aki Sirkesalon biisi "Mul on ikävä sua" - "vaikka seisot metrin päässä, voisit olla vaikka päiväntasaajalla, kuun pimeällä puolella, taikka veden alla..." Tuosta kappaleesta tulee haikeita muistoja, lumituiskussa ajamassa vuosi sitten (hmm... itseasiassa päivälleen), vieressä nainen, ketä silloin uskoin rakastavani... Pakko oli ottaa kädestä kiinni, kelistä huolimatta :). Parempaa onnea Hänelle uudessa suhteessa :). Olisi oikeastikin jotenkin surullista joutua suhteeseen, mistä puuttuisi todellinen yhteisymmärys - ei siis siinä mielessä ole syytä olla katkera.

Mutta eipä sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, olehan minä puolivakavissani muutaman kerran täältä paikanvaihdostakin harkinnut - välillä nämä pienet ympyrät tuntuvat hieman ahdistavilta. Ei kuitenkaan ole riittävästi motiivia koskaan löytynyt täältä lähteä ja jotain tietoa työstä tai asunnosta pitää kyllä olla. Muuten ei kyllä rohkeus sellaiseen ratkaisuun riitä. Ja tuskinpa elämä sen mielekkäämmäksi muuttuisi, vaikka jonnekin muuttaisikin ellei itsekin jossain määrin muuttuisi.

Hassu ajatus sinänsä, mutta elämäni on tavallaan liian helppoa - oikeammin sanottuna selkeä päämäärä puuttuu ja ajattelen melkein kaikesta "mitäpä sillä on väliä". Tosiaankin, sen valon tunnelin päässä kun joskus löytäisi...

Tätä kirjoittaessa tuli mietittyä vähän kulunutta vuotta, kevään tosiaankin pysyttelin tältä palstalta pois ja viimeaikoinakin olen kirjoitellut vain satunnaisesti, seurannut sensijaan melkeinpä jatkuvasti tätä palstaa. Yksinäisyys tuntuu pysyvältä olotilalta, pieniä toivonkipinöitä, jotka jäävätkin kipinöiksi...

Heh, tulipa tekstiä :). Taisi olla vaihteeksi tarvetta vähän purkaa paineita... Uusi vuosi, uudet kujeet - toivottavasti...

ac.dc kirjoitti:

Toisaalta mukava huomata samoinajattelijoita löytyvän, toisaalta tällaista olotilaa ei oikein kenellekään soisi...

Samanlaisia ajatuksia on välillä minullakin. Työssä kylläkin käyn ja sitä kautta tapaan ihmisiä mutta se on jotenkin pinnallista. Työkaverit, jotka olen tuntenut jo pienen ihmisiän, tuntuvat oudon etäisiltä. Aivan kaikissa ihmissuhteissa tuntuu olevan jokin seinä välissä. Kai minussa jotain vikaa on kun en pysty ystävystymään tai luottamaan oikein mihinkään, vähiten itseeni. Todella toivotonta...

Helposti muuttuu passiiviseksi ja masentuneeksi... Sehän taas ei yhtään paranna asiaa, vaan juuri silloin kun olo tuntuu ahdistuneelta pitäisi pystyä menemään ihmisten pariin, ettei liian synkältä ala maailma näyttää. Ainakin minä tarvisin monesti vähän vetoapua etten kokonaan jämähtäisi neljän seinän sisälle. Mutta kavereita on vain vähän ja heilläkin on oma elämänsä ja henkireiäksi jää sitten vain työ ja netti. Tuntuu vähän siltä kuin ainoa todellinen ratkaisu olisi löytää edes jonkinlainen elämänkumppani jakamaan ilot ja surut kokopäiväisesti. Mutta näyttää siltä, ettei minun kohtaloni ole sellaista elämää elää...

Ja saattaisi käydä kuten sinulle, ettei asiat miksikään muuttuisi, olisi vain joku fyysisesti lähellä. Tähän kohtaan sopisi Aki Sirkesalon biisi "Mul on ikävä sua" - "vaikka seisot metrin päässä, voisit olla vaikka päiväntasaajalla, kuun pimeällä puolella, taikka veden alla..." Tuosta kappaleesta tulee haikeita muistoja, lumituiskussa ajamassa vuosi sitten (hmm... itseasiassa päivälleen), vieressä nainen, ketä silloin uskoin rakastavani... Pakko oli ottaa kädestä kiinni, kelistä huolimatta :). Parempaa onnea Hänelle uudessa suhteessa :). Olisi oikeastikin jotenkin surullista joutua suhteeseen, mistä puuttuisi todellinen yhteisymmärys - ei siis siinä mielessä ole syytä olla katkera.

Mutta eipä sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, olehan minä puolivakavissani muutaman kerran täältä paikanvaihdostakin harkinnut - välillä nämä pienet ympyrät tuntuvat hieman ahdistavilta. Ei kuitenkaan ole riittävästi motiivia koskaan löytynyt täältä lähteä ja jotain tietoa työstä tai asunnosta pitää kyllä olla. Muuten ei kyllä rohkeus sellaiseen ratkaisuun riitä. Ja tuskinpa elämä sen mielekkäämmäksi muuttuisi, vaikka jonnekin muuttaisikin ellei itsekin jossain määrin muuttuisi.

Hassu ajatus sinänsä, mutta elämäni on tavallaan liian helppoa - oikeammin sanottuna selkeä päämäärä puuttuu ja ajattelen melkein kaikesta "mitäpä sillä on väliä". Tosiaankin, sen valon tunnelin päässä kun joskus löytäisi...

Tätä kirjoittaessa tuli mietittyä vähän kulunutta vuotta, kevään tosiaankin pysyttelin tältä palstalta pois ja viimeaikoinakin olen kirjoitellut vain satunnaisesti, seurannut sensijaan melkeinpä jatkuvasti tätä palstaa. Yksinäisyys tuntuu pysyvältä olotilalta, pieniä toivonkipinöitä, jotka jäävätkin kipinöiksi...

Heh, tulipa tekstiä :). Taisi olla vaihteeksi tarvetta vähän purkaa paineita... Uusi vuosi, uudet kujeet - toivottavasti...

Lue lisää

... en kenenkään minäkään soisi tuntevan tällaista sielullista yksinäisyyttä. Tai pitäisikö toivoa olevansa vähemmän "viisas", ettei ajattelisi asioita niin paljon. En lakkaa hämmästelemästä, mistä ympärilläni olevat (eronneet) naiset ja miehet noin vain nappaavat itselleen uuden ja kykenevät luomaan nahkansa ja elämään uutta elämää. Kyllä se mullekin sopisi, mutta... miten ihmeessä se tapahtuu?

Vaikka sanotaankin, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa, niin on tämä rankkaa. Kun tarvitsisi oikeasti ihmisen rinnalleen. On kamalaa katkeroitua ja kyynistyä - sitä viimeiseksi haluan, mutta niin siinä pelkään käyvän.

ac.dc: mulla vaan on inhottava tunne, että meillekin olisi paikka löytynyt jostain muualta - toisista ympyröistä, sillä tiedän niitäkin olevan. Sinusta en tiedä, mutta itse jäin tavallaan omaan ansaani tänne. Nyt en voi lähteä lasten takia (siihen kaatui edellinen suhde) - ja kohta olen liian vanha saaman uutta työpaikkaa jne. jne. (valivali)

Tjaa, no tässä lisää uuden vuoden purkauksia. Olisiko siellä tunnelin päässä valoa? En tiedä, olen jo lähes alistunut. Jollei lapsia olisi, olisin jo antanut kokonaan periksi.

marilea kirjoitti:

... en kenenkään minäkään soisi tuntevan tällaista sielullista yksinäisyyttä. Tai pitäisikö toivoa olevansa vähemmän "viisas", ettei ajattelisi asioita niin paljon. En lakkaa hämmästelemästä, mistä ympärilläni olevat (eronneet) naiset ja miehet noin vain nappaavat itselleen uuden ja kykenevät luomaan nahkansa ja elämään uutta elämää. Kyllä se mullekin sopisi, mutta... miten ihmeessä se tapahtuu?

Vaikka sanotaankin, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa, niin on tämä rankkaa. Kun tarvitsisi oikeasti ihmisen rinnalleen. On kamalaa katkeroitua ja kyynistyä - sitä viimeiseksi haluan, mutta niin siinä pelkään käyvän.

ac.dc: mulla vaan on inhottava tunne, että meillekin olisi paikka löytynyt jostain muualta - toisista ympyröistä, sillä tiedän niitäkin olevan. Sinusta en tiedä, mutta itse jäin tavallaan omaan ansaani tänne. Nyt en voi lähteä lasten takia (siihen kaatui edellinen suhde) - ja kohta olen liian vanha saaman uutta työpaikkaa jne. jne. (valivali)

Tjaa, no tässä lisää uuden vuoden purkauksia. Olisiko siellä tunnelin päässä valoa? En tiedä, olen jo lähes alistunut. Jollei lapsia olisi, olisin jo antanut kokonaan periksi.

Lue lisää

Käsittämättömän nopeasti toiset löytävät uuden heti eron jälkeen. Kadehdittavalta tuntuu löytämisen helppous. Voisi olla tosiaankin hyväksi, ettei jatkuvasti niitä mieti... pitäähän välillä kuitenkin mietiskellä syvällisiäkin. Näin vuoden alussahan onkin hyvä kelata missä onkaan mennyt vikaan ja yrittää oppia siitä.

Vähän epäreilua verrata itseään toisiin, mittasuhteet vähän vääristyvät kun kuitenkaan ei näe asian kaikkia puolia. Todella huonoja suhteitakin on, väkivaltaa, pettämistä jne. Pientähän siihen verrattuna on yksinäisyys. Riippuu siis vähän mitä huonolla suhteella tarkoitetaan, täydellisen naisen/miehen etsiminen on nirppanokkaisuutta, sitä ei tueta muttei myöskään mitä tahansa saa hyväksyä. Tärkein kriteeri taitaa olla se, että saan olla oma itseni (tietysti kohtuuden rajoissa, kompromissejahan suhteessa tarvitaan).

Niin, minä olen edelleenkin vapaa vaihtamaan asuinpaikkaa, jos tarvetta tai halua siihen löytyy. En sanoisi kuitenkaan kovin helposti sen käyvän. Ikä on tosiaankin merkittävä rasite, nuorena lähteminen ei samalla tavalla olisi kirpaissut, elämä ja mahdollisuudet vielä edessä päin, ainoastaan rohkeus puuttui. Nyt kun on muuten kykenevämpi ottamaan uusia haasteita vastaan, on paljon sidoksia nykyiseen asuinpaikkaan. Kuulostaa tekosyiltä ja kai siinä vähän sellaista onkin, edelleenkin puuttuu uskallusta. Edellisen todellisen tilaisuuden hukkasin ja odottelen nyt seuraavaa... Sitä ei ehkä koskaan tule, jos vain odottelemaan jää...

ac.dc kirjoitti:

Käsittämättömän nopeasti toiset löytävät uuden heti eron jälkeen. Kadehdittavalta tuntuu löytämisen helppous. Voisi olla tosiaankin hyväksi, ettei jatkuvasti niitä mieti... pitäähän välillä kuitenkin mietiskellä syvällisiäkin. Näin vuoden alussahan onkin hyvä kelata missä onkaan mennyt vikaan ja yrittää oppia siitä.

Vähän epäreilua verrata itseään toisiin, mittasuhteet vähän vääristyvät kun kuitenkaan ei näe asian kaikkia puolia. Todella huonoja suhteitakin on, väkivaltaa, pettämistä jne. Pientähän siihen verrattuna on yksinäisyys. Riippuu siis vähän mitä huonolla suhteella tarkoitetaan, täydellisen naisen/miehen etsiminen on nirppanokkaisuutta, sitä ei tueta muttei myöskään mitä tahansa saa hyväksyä. Tärkein kriteeri taitaa olla se, että saan olla oma itseni (tietysti kohtuuden rajoissa, kompromissejahan suhteessa tarvitaan).

Niin, minä olen edelleenkin vapaa vaihtamaan asuinpaikkaa, jos tarvetta tai halua siihen löytyy. En sanoisi kuitenkaan kovin helposti sen käyvän. Ikä on tosiaankin merkittävä rasite, nuorena lähteminen ei samalla tavalla olisi kirpaissut, elämä ja mahdollisuudet vielä edessä päin, ainoastaan rohkeus puuttui. Nyt kun on muuten kykenevämpi ottamaan uusia haasteita vastaan, on paljon sidoksia nykyiseen asuinpaikkaan. Kuulostaa tekosyiltä ja kai siinä vähän sellaista onkin, edelleenkin puuttuu uskallusta. Edellisen todellisen tilaisuuden hukkasin ja odottelen nyt seuraavaa... Sitä ei ehkä koskaan tule, jos vain odottelemaan jää...

Lue lisää

Näin on - olen samaa mieltä, tuntuu kuin puhuisit minun ajatuksistani.

Mutta samalla kuuntelen itseäni ja huomaan naurettavuuteni. Välillä huutelenkin itselleni: Haloo, herää unesta ja ala elämään! Elämässä on riskinsä. Eikä kukaan luvannutkaan, että se olisi oikeudenmukaista.

Ei niin, viimekin yönä heräsin ja itkin jälleen - kaikki on mennyt ihan väärin. Haluaisin vain rauhan tähän olotilaan.

marilea kirjoitti:

Näin on - olen samaa mieltä, tuntuu kuin puhuisit minun ajatuksistani.

Mutta samalla kuuntelen itseäni ja huomaan naurettavuuteni. Välillä huutelenkin itselleni: Haloo, herää unesta ja ala elämään! Elämässä on riskinsä. Eikä kukaan luvannutkaan, että se olisi oikeudenmukaista.

Ei niin, viimekin yönä heräsin ja itkin jälleen - kaikki on mennyt ihan väärin. Haluaisin vain rauhan tähän olotilaan.

Lue lisää

Ja ulkopuolisesta vaikuttaa varmaan vieläkin naurettavammalta... Helppo käskeä toista alkamaan elää. Asia kuitenkin on vakava kun se kohdalle sattuu. Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin askel eteenpäin.

Haluasitko kirjoittaa vähän henkilökohtaisemmin? Nimimerkin perään kun lisäät @suomi24.fi, posti tulee toivottavasti perille... (pieni epäluuloisuus on s24 postin toimivuutta kohtaan).

marilea kirjoitti:

... en kenenkään minäkään soisi tuntevan tällaista sielullista yksinäisyyttä. Tai pitäisikö toivoa olevansa vähemmän "viisas", ettei ajattelisi asioita niin paljon. En lakkaa hämmästelemästä, mistä ympärilläni olevat (eronneet) naiset ja miehet noin vain nappaavat itselleen uuden ja kykenevät luomaan nahkansa ja elämään uutta elämää. Kyllä se mullekin sopisi, mutta... miten ihmeessä se tapahtuu?

Vaikka sanotaankin, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa, niin on tämä rankkaa. Kun tarvitsisi oikeasti ihmisen rinnalleen. On kamalaa katkeroitua ja kyynistyä - sitä viimeiseksi haluan, mutta niin siinä pelkään käyvän.

ac.dc: mulla vaan on inhottava tunne, että meillekin olisi paikka löytynyt jostain muualta - toisista ympyröistä, sillä tiedän niitäkin olevan. Sinusta en tiedä, mutta itse jäin tavallaan omaan ansaani tänne. Nyt en voi lähteä lasten takia (siihen kaatui edellinen suhde) - ja kohta olen liian vanha saaman uutta työpaikkaa jne. jne. (valivali)

Tjaa, no tässä lisää uuden vuoden purkauksia. Olisiko siellä tunnelin päässä valoa? En tiedä, olen jo lähes alistunut. Jollei lapsia olisi, olisin jo antanut kokonaan periksi.

Lue lisää

hei minäkin olen yskinäinen tyyppi täällä....

marilea kirjoitti:

Näin on - olen samaa mieltä, tuntuu kuin puhuisit minun ajatuksistani.

Mutta samalla kuuntelen itseäni ja huomaan naurettavuuteni. Välillä huutelenkin itselleni: Haloo, herää unesta ja ala elämään! Elämässä on riskinsä. Eikä kukaan luvannutkaan, että se olisi oikeudenmukaista.

Ei niin, viimekin yönä heräsin ja itkin jälleen - kaikki on mennyt ihan väärin. Haluaisin vain rauhan tähän olotilaan.

Lue lisää

hei olen minäkin tosi yksin ettei jaksa enäää...kirjoita....

Tuo oli kuin minun suusta. Muutamalla pienellä erolla. Mulla ystävien etsintää hankaloittaa vielä se, että vajaan vuoden kuluttua muutan ihan toiselle puolelle Suomea. Joten juuri hankitut ystävät jäävät sinne niin ja katoavat.
Alan ehkä kyynisyyttäni ajatella niin, etten jaksa edes välittää uusista ihmisistä, ei ne kuitenkaan kauaa ole näköpiirissä. Ehkä pitäisi odottaa se vuosi ja katsoa sitten tilannetta uudestaan.
Asiaa hankaloittaa myös se, että tiedän olevani erittäin hankala persoona. se tuo oman sävytteen asiaan mukaan. Toisaalta ehkä sekin kertoo asiasta jotain, että on minulla avopuoliso joka on jaksanut jo yli 2 vuotta katsella mua ja mun kenkkuilua, että ehkä mä en ole niiin paha ihminen kun kaikki luulee.

Kauheen yksinäistä kun mistään löydä kavereita :P huoh oon ollut parin kaverin riesana miltein joka viikonloppu(parin siis), vaikka he kuinka väittävät että on ok että voin olla heidän kanssaan vaikuttaa se sellaiselta vähän väkinäiseltä ystävyys suhteelta..
Toivoisin et pirkanmaan suunnalta löytyis saman henkisiä ihmisiä, seuraks tai jotain.. olen siis jätkä:P

yksjätkä kirjoitti:

Kauheen yksinäistä kun mistään löydä kavereita :P huoh oon ollut parin kaverin riesana miltein joka viikonloppu(parin siis), vaikka he kuinka väittävät että on ok että voin olla heidän kanssaan vaikuttaa se sellaiselta vähän väkinäiseltä ystävyys suhteelta..
Toivoisin et pirkanmaan suunnalta löytyis saman henkisiä ihmisiä, seuraks tai jotain.. olen siis jätkä:P

Lue lisää

*huokailee jälleen*
Jotain seuraa kuitenkin... Itsekkin olen sen verran kranttu ettän lähde väkisin ystävyyssuhteita vääntämään. "Varakaverin" virkaa toimitin ennen, mutta enää siihen en enää lähde...

Onhan tämä ketju vanha, mutta pitäisikö kaikkien aloittaa aina uusi keskustelu? Silloin samat asiat täytyisi toistaa aina uudestaan ja uudestaan, ja jotkut aiempien kirjoittajien oivallukset jäisi myös näkemättä.