I am beautiful, i am special.. anoreksia on hirveä sairaus=( minulla se ei ole vielä yltänyt pahimpaan: painoin alimmillaan 50kg ja pituutta on 170cm, kuitenkin vanhempani sanoivat minun olevan sairaaloisen laiha.. näen itseni lihavana, reidet ovat selluliitista pahkuraiset, perseeni yli leveä, selässä ylimääräistä rasvaa.. näen peilissä hirviön, jota vihaan yli kaiken!
Älkää tulko tänne tuomitsemaan ja haukkumaan meitä, jollette ole ensin itse kärsineet. Anoreksiaa ei käynnistä se minkä näköisiä eräät mallit ovat, ei se että oltaisiin kauniimpia.. vaikka olisin laiha, luuranko, vihaan itseäni edelleen. tämä on tapa kiduttaa ihmisiä ja anorektinen ihminen kiduttaa itseään. Maailman kuva on välittynyt minun kohdallani niin tuskallisena ja kivuliaana etten kestä olla itseni kanssa.. viiltelen itseäni, hakkaan itseäni kunnes reiteni on turta, vihaan itseäni..
Pyydän nyt, olkaa myötätuntoisia, älkää haukkuko meitä huomion kipeiksi, lapsellisiksi.. älkää olettako että kidutamme itseämme niin mitättömistä syistä, kaikella on juurensa.
Viestini on sekava, mutta niin olen minäkin.. Lukekaa tämä loppuun kuitenkin, voi olla että opitte jotain..
Älkää tulko tänne tuomitsemaan ja haukkumaan meitä, jollette ole ensin itse kärsineet. Anoreksiaa ei käynnistä se minkä näköisiä eräät mallit ovat, ei se että oltaisiin kauniimpia.. vaikka olisin laiha, luuranko, vihaan itseäni edelleen. tämä on tapa kiduttaa ihmisiä ja anorektinen ihminen kiduttaa itseään. Maailman kuva on välittynyt minun kohdallani niin tuskallisena ja kivuliaana etten kestä olla itseni kanssa.. viiltelen itseäni, hakkaan itseäni kunnes reiteni on turta, vihaan itseäni..
Pyydän nyt, olkaa myötätuntoisia, älkää haukkuko meitä huomion kipeiksi, lapsellisiksi.. älkää olettako että kidutamme itseämme niin mitättömistä syistä, kaikella on juurensa.
Viestini on sekava, mutta niin olen minäkin.. Lukekaa tämä loppuun kuitenkin, voi olla että opitte jotain..
Vastaukset 6
Vanhimmat
yhdyn täysin tähän viestiin.
en todellakaan tahdo olla laiha koska mallit sitä ovat.
tämä on vain itsekidutusta.
vihaan itseäni.hakkaan itseäni, riudutan itseäni koska en tunne itseäni kohtaan kuin pelkkää vihaa.ansaitsen täysin kohtelun konka itselleni annan. olen surkea ihminen jolla ei ole mitään arvoa,oikeutta elää tässä maailmassa.minun pitäisi olla kuollut.
Toivon joskus et aika loppuisi, joku tulisi ja katkaisisi elämän lankani.. mutta katson siskojani ja näen heissä elämän, mietin miltä vanhemmistani tuntuisi, jos tekisin itselleni jotain.. jotain lopullista..
Yritä sinäkin jaksaa, älä mieti kuolemaa.. jossain vaiheessa helpottaa ja näet elämässäsi taas auringon=) nyt tuntuu pahalta ja tuskaiselta.. jossain vaiheessa se helpottaa, mikään ei ole ikuista, vain kerran eletään.. Toivon todella että paranet, niin kehosi kuin sielusikin=)
Yritetään yhdessä selviytyä elämän tuskasta=)
Ihana tietää muitakin, joilla on sama ongelma vaikken pidä sitä hyvänä asiana. Voimia ja elämän halua!
Minkä ikänen oot ja missä asut?
Olen 19vuotias, mutta sairastuin 17vuotiaana.. Espoossa päin asustelen.
Miksi haluat tietää?=)
mä oon sun kanssas täysin samaa mieltä.Mä oon saanu tarpeekseni ihmisistä jotka haukkuu meitä anorektikkoja.Ne ei tajuu yhtään mitään.Viimeks eilen sain ilkeitä katseita ja kuiskauksia perään kun olin kaupassa.Kuulin mitä musta kuiskittiin."huomion kerjääjä" ym. haistais paska.mä oon 170cm/40kg (en todellakaan nyt ylpeile tolla) mun vanhemmat ei sano mitää..Niitä ei varmaa ees kiinnosta.Joskus oon kysyny apua monestaki paikasta mut en oo saanu..Enää mä en todellakaa haluu apua yhtään keneltäkään.Mun on pakko laihtuu!Mä nään rasvaa kaikkialla ku katon itteeni peilistä.Mä oon iso rasvakasa kenestä kukaan ei välitä.Mä en kerjää mitään huomiota! Oon lukenu monta kertaa netistä sen "letter from ana" ja musta tuntuu et mun ainoo oikee ja paras kaveri on anoreksia.Joskus tuntuu et haluisin parantuu mut toisaalta mä kuolen mielummin ku lihoon ja tuun entistä läskimmäks.
Anteeks tää tyhmä ja epäselvä viesti :/
Mä niin oon samaa mieltä sun kaa. Ne, jotka ei oo sairastanu ikinä mitään syömishäiriöö tai kokenu sen tunteen, kun inhottaa olla oma ittensä, ku vihaa maailman epäreiluuttaa siks koska muut on niin laihoja eikä ite ole ollenkaa, ku tahtois vaan laihtuu eikä mitään muuta,ni niillä ei oo mitään oikeutta tulla arvostelee meitä! Jättäis jo rauhaan!!
Mä oon 160cm pitkä ja painan jotakuinkin päälle 50 kiloa. Mä onnistuin jokunen vuos sitten laihduttamaan 45 kiloseks, mutta nyt ne kilot on tullu takas. Mua oksettaa nähä itteni peilistä, kun alaselässä on kauheet kasat läskiä, maha on totaalinen ihravuori, reidet paksut ja selluliittiset ja käsivarret löllyy!!! Mä niin VIHAAN itteeni, et itken usein itteni uneen ja vihaan elämää. Oon joskus kauan sitten satuttanu itteeni (viillelly polviin), mutta mun bestis uhkaili kertovansa jollekin, ni sit lopetin sen. Mulle iskee hirvee paniikki aina, ku oon syöny, mut en silti tee mitään. Lenkille lähteminen yksin on niin masentavaa...Joten oisko sulla ohjeita miten laihduttaa tai liikkua? Kuinka monta litraa juoda vettä päivässä? Miten monta kalorii syödä? Ootko ite laihduttanu paljon lyhyessä ajassa? Paljonko liikut päivässä? Anteeksi, että kyselen, mutta olen ensimmäistä kertaa tällaisessa paikassa kirjoittamassa, ja haluaisin kiperästi ymmärtäväisiltä ja suht. samassa elämäntilanteessa olevilta ihmisiltä neuvoja ilman että tuomitsisivat. Kiitos jo etukäteen :)