Mitä mieltä olette, milloin ihminen on liian vanha työmarkkinoille? Millaisia kokemuksia teillä on? Onko eroja naisten ja miesten tilanteessa? Miten ammattiala vaikutta?
Milloin on liian vanha?
unikukka
162473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ku alkaa virukset polottaa, ja linuxet kutsua...
Tiedät, ettei tuohon ole olemassa yhtä vastausta.
Itse olin 1969 alkaen toimihenkilötehtävissä ja minun mittani täyttyi 53 vuotiaana. Olin joka suhteessa terve. Olin vaihtanut työpaikkaa 10 kertaa konsulttitehtävät.
Yksinkertaisesti kyllästyin koska en saanut enää mitään uutta irti. Kipinä oli loppunut.
Siis olin liian vanha. Olisi pitänyt lopettaa pari vuotta aikaisemmin.
Kuitenkin mielestäni, kaikki 50 täyttäneet pitäisi panna, lähinnä psyykkiseen, määräajoin tapahtuvaan testiin työelämäkelpoisuuden määrittämiseksi.
Työelämässämme on uskomaton määrä 'leipiintyneitä', samaassa paikassa olleita ikäreitä, jopa 60 , jotka eivät pysty muuhun kuin jakkaransa täyttämiseen.
Varsinkin julkishallinnon virastoissa.
ULOS, ULOS, ULOS!!!!
Tuntipalkkaisella puolella luonnollinen karsinta pitää huolen tästä varsin pitkälle.
Riippuu paljon siitä onko sairauksia ja minkälaisia. Terveydentila vaikuttaa myös siihen, minkälaista työtä pystyy tekemään. Esim. itselläni on hankalat nivelvaivat, mutta pää toimii ja kitkuttelen töissä kipuineni.Jos ei terveydellisiä rajoitteita ole, voihan sitä tehdä työtä vaikka satavuotiaaksi. Monille pitkään eläneille vanhuksille (mm. 110- 118 v. gruusialaiset)kuulemma työn teko on ollut pitkän iän salaisuus.
Miten sen nyt kukakin ajattelee...jos on terve ja haluaa tehdä töitä ja pystyy siihen niin silloin se on työnantajista kiinni tuo raja ja jos taasen ei halua tai ei pysty niin raja on siinä oli ikä mikä hyvänsä. Ei se ikä sitten kai lukuna ratkaise kuin työnantajapuolella vaikka sen ei pitäisi ratkaista. Ei kai ihminen joka on 60 muutu yhtäkkiä työkelvottomaksi pelkän iän perusteella? Ja ei kai 50 ole mikään raja alkaa psyykkisiä testejä tekemään ? Ei noin voi yleistää. Ihmiset pitäisi ottaa yksilöinä kun kaikki ollaan erilaisia erilaisine juttuinemme. Suunta vaan näkyy ikävä kyllä olevan että isoja joukkoja-massoja-mittaillaan ja käsitellään. Ihminen siellä massassa unohdetaan. Tuottavuuden nimissä.
Miehen olevan liian vanha sitten, kun ei enää pysy mukana nopeasti kehittyvän tietotekniikan vaatimuksissa.
Naiselle taas työ ei aseta rajoituksia, vaan fyysinen ikä. Nainen on liian vanha työelämään sitten nkun hän ei ikänsä puolesta enää sovi miesten seksiobjektiksi. (Tämä on käytännössä koettu asia, joten kenenkään ei kannata repiä pelihousujaan.)
ei osaa enää työpaikalleen
Hyvä.. :DDD
Kiitti nauruista.. :)
Ammattiala ja koulutus merkitsevät paljon.
Toisilla aloilla on jopa edullista olla iäkäs, jollakin koulutuksella on mahdollista vaihtaa työpaikkaa vielä 60-vuotiaana. (Siitä on kokemusta. Tunnen kaksi henkilöä, jotka ovat vaihtaneet työpaikkaa 60-vuotiaana. Toinen on myyntimies, toinen kielitaitoinen sihteeri.)
Sitten on taas paljon sellaista, että 50-vuotias joutuu etsimään kauan työpaikkaa. Se koskee aloja, joilla on aina paljon hakijoita. Jokin erikoisaosaamin auttaa aina. Esimerkiksi taloushallinnossa ei juuri ikää katsota.
Mikään työnantaja ei ole (eikä saa olla) niin moraaliton, että käyttäisi psykologisia testejä keinona heittää ihmisiä ulos. Se olisi lainvastaista.
Työnantajan pitää ylläpitää työkykyä, ehkäistä leipääntymistä eikä karsia jonkin vaivan vuoksi. Työssähän ne vaivat ovat syntyneetkin. Työkyvyttömyyseläkkeelle on nykyisin erittäin vaikea päästä, joten täytyy sinnitellä tai onnistua muuten rahoittamaan elämisensä.
työmaalle tuli 59v mies jolla asenne oli sellainen että hän ei enää opettele uusia asioita, koska on niin lähellä eläkeikää.
Kuitekin hän haki työpaikkaa oma aloitteisesti ei kenenkään pakottamana, ja ohitti nuoremmat hakijat työkokemuksensa tähden.
mun mielestä paikalle olisi pitänyt ottaa nuorempi ja motivoituneempi henkilö joka olisi tarvinnut työtä.
Tuolla asenteella ei tietysti pärjää missään työssä. Ajattelin edellä sellaisia, jota haluavat kehittyä ja tehdä töitä. Normaalisti ihmisella on uteliaisuutta oppia uutta.
Nuorten työttömyys on rankka paikka! Miten voi päästä kiinni elämään ja saavuttaa jotakin tärkeää, jos itsenäisen elämän alku on upottava suo? Pelottava ajatus.
Ollessani 54 vuotias purettiin työsopimukseni.
Oltuani työttömänä 13 kalenteripäivää minulle soitettiin kotiin ja kysyttiin haluani lähteä muutaman kuukauden työrupeamaan. Tietysti kiinnostuin.
Ikävä puoli oli se, että työ vaati käsittelyn ja tulostuksen exelin taulukkolaskennan muodossa josta minulla ei ollut mitään käsitystä.
Vaihtoehtoina oli 1/2 vuoden karenssi tai kunnollinen korvaus työstä.
Tehtävän vaatima ammattitaito oli hallinnassani mutta käsittely- ja tulostusmuoto aiheutti sen, että päivät keräsin tietoja ja illat ja viikonloput koodasin, rakensin matikkaa ja opettelin 0-pisteestä koneen käyttöä.
Oli raskas 1/2 vuotta.
Nuorempi jengi naureskelee moiselle mutta minulla ei ollut mitään käsitystä koko värkistä.
Minä voisin puolestani naureskella nuoremmille jotka, ilman koulutusta lähtisivät rakentamaan kyseisiä standardeja. Ei onnistuisi eikä olisi sallittuakaan.
Sen jälkeen en ole itse hakenut ainuttakaan tehtävää! Ne on tarjottu minulle ja nyt tarvittavilta osin sujuu exelinkin käyttö.
Tällä tahdon sanoa, että iän arviointi riippuu hyvin monista tekijöistä. Minun kohdallani ratkaisevaa oli aiemmin hankittu osaaminen joka oli täydennettävissä vaaditulla lisukkeella. Olisi ollut paljon helpompaa jos olisin saanut edes jonkinlaisen opastuksen koneen käyttöön.
Ratkaisevinta oli MOTIIVINI. Taloudellista pakkoa ei ollut. Olin saanut 1/2 vuoden palkan kipurahojen kera mukaani ja muutenkin talous oli kunnossa, mutta!
Ilman yllä kuvaamaani olisin ilman muuta jäänyt kotiin peläten tvtston hassuja ehdotuksia ja ottaen karenssit kieltäydyttäni niistä.
Kyseisen keikkailun lopetin lopulta vaimon painostuksesta. En raaskinut pitää lomaa 5:n vuoden ajasta 3,5:een vuoteen, jolloin vaimo ilmoitti, että nyt tuli ahneudelle loppu! Kuten tulikin.
Työtoverini jäi kotiin hoitamaan kuolemansairasta miestään ja irtisanoutui työstä.
Sitten mies kuoli. Työtoverini ilmoittauti heti työkkäriin työttömänä paikanhakijana. (Hänellä oli korkeakoulututkinto.) Hautajaispäivän jälkeisenä päivänä työkkäri ilmoitti hänelle vapaasta työpaikasta: Seksipuhelufirman huohottaja! - Hän oli tyrmistynyt.
Hän pääsi takaisin meidän firmaamme entiselle paikalleen, ja myöhemmin työkkärikin kieltäytyi välittämästä seksipuhelufirmojen työntekijöitä.
Järkyttävä kokemus se hänelle kuitenkin oli.
Toinen outo kokemus työkkäristä: Eräs asiakkaani oli ollut työtön ja kertoi kokemuksestaan: Hän haki työkkärin kautta myyntisihteerin paikkaa. Hänelle tarjottiinkin hyvä paikka, ja hän sai sen. Kaikki tuntui olevan OK. Hän oli työssä vain viikon, sillä kyseinen yritys olikin pornon postimyyntifirma. Hänelle ei kerrottu tuotteista mitään työkkärissä eikä silloin, kun hän oli työpaikkahaastattelussa. - Hän oli 48-vuotias, ja sai pian aivan kunnollisen paikan vastaamalla lehti-ilmoitukseen.
Koskapa minulle juuri tarjottiin töitä, kun edellinen työpaikka vähensi väkeä. Eli jos olet hoitanut työsi kunnolla ja olet avoin uusille asioille, niin ikä ei ole este!
Yksittäisiä esimerkkejä löytyy varmasti äärestä toiseen.
Minulle tarjottiin vakituista työtä 55 vuotiaana. Otin sen jopa vastaan.
Toisaalta tuttavissani on henkilöitä joiden ikäraja on jo alle 50.
Kaikkinensa olen vm 1943:n kanssa samaa mieltä siinä, että varsinkin virastojen ja suurempien yritysten ikääntyneemmät toimihenkilöt ovat pahasti luutuneet 'vakansseihinsa' ja joutaisivat nuorempien tieltä pois.
Tiedä tarkalleen, että nimenomaan nämä henkilöt ovat jyrkästi eri mieltä mutta menisivät itseensä ja vastaisivat REHELLISESTI kysymykseen: Uskallanko vaihtaa työpaikkaa?
Eikä heillä (enemmistöllä) todellakaan ole kykyä eikä halua toiminnan ja menetelmien kehittämiseen.
Omasta mielestään ovat ahkeria ja tehokkaita mutta todellisuudessa käyvät vain viivytystaistelua peläten jopa eläkkeelle joutumista.
Ei onneksi koske kaikkia mutta suurta enemmistöä.
Olkaapa rehellisiä!!!!!
Itse olen juuri siinä tilanteessa, että vielä yli 40 vuotiaana aloin vaihtamaan alaa. Nyt sitten ihmettelen, että mitä oikein olen mennyt tekemään. Toisaalta ok, mutta kyllä vähän jännittää, että saanko syksyllä valmistumisen jälkeen töitä uudelta alalta. Tuntuu, että monessa paikassa se haluttu optimityöntekijä on alle 35v.
Biologinen ikä ei ratkaise vaan henkilön persoona ja ominaisuudet.
Useimpia 'vanhentavana' tekijänä mainitsisin juuttumisen samaan työpaikkaan ja vielä hirveämpää, samaan tehtävään. Tietysti muutoksia tapahtuu, mutta!
Kun henkilö on työskennellyt toimihenkilötehtävässä jossain suuremmassa yrityksessä yli 10 vuotta, aikaraja tosin vaihtelee, saavuttaa moni käännekohdan jonka jälkeen hän pelkää siitä lähtemistä, erottamisesta puhumattakaan.
Merkki tästä on tunne omasta korvaamattomuudesta! HÄLYTYS!!!
Minusta hän on 'vanha'. Ei toivottomasti mutta polkunsa alussa.
Ajan kuluessa tauti vain pahenee.
Virastomuumiot ovat luku sinänsä!
Sinne täytyisi jollain konstilla saada aikaan työkiertoa yksityisen sektorin kanssa ennen 10:tä työvuotta! Kyllä tekisi hyvää!
Luulen, että nämä muumiot pahiten älähtävät ajatustakin koska ovat omasta mielestään kertakaikkisen korvaamattomia.
Silloin kun henkilö alkaa pitämään itseään tärkeänä tai saatikka korvaamattomana, hän on liian vanha!
Hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia henkilöitä!