Minkäikäisenä sait ensimmäisen kohtauksesi? Minkälainen se oli ja missä sait sen? Kuinka pitkä aika ekasta kohtauksesta että tuli toinen?
Ja mitkä asiat yleensä laukaisevat kohtauksesi?
Kysymyksiä satelee ;)
Ja mitkä asiat yleensä laukaisevat kohtauksesi?
Kysymyksiä satelee ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
~15v vanha eli joskus 1973.
Silti epipäätös tehtiin vasta 1999.
14v. ja en kyllä muista muuta kuin, että sain poissaolokohtauksia. 2vk olin sairaalassa tutkimuksissa jolloin todettiin, että Epi on. Sairaalassa aloittivat lääkitykset enkä muista enään kuinka ne toimi. Missäkö sain, en muista.
Nyt ollut jo 24v. ja eikun pahenee koko ajan.
Selvää epilepsiaa oli itsellä ensimmäisiä kertoja jo joskus yläasteella, mutta meni jokunen vuosi kun alkoi kiusata siinä määrin että lääkärissä asiasta mainitsin. Muutama tutkimus ja homma oli aika selvä. Lääkkeitä söin joitain vuosia, mutta lopetettiin.
Joskus viina (krapula) laukaisee satunnaisesti jotain pienehköjä tuntemuksia, mutta eipä mitään kummoisia. Olen kyllä noista joskus maininnut, mutta sanottiin vain että jos nyt alkaa kovasti tuntumaan taas niin katsotaan eeg:tä tulevaisuudessa.
Aikalailla taka-alalla antanut asian mennä sen kummemmin miettimättä. Sitten tietty jos kramppaa kunnolla niin tarvii ruveta hoitamaan uudelleen. Muistaisin että kerran olisin yläasteella saanut kummemman kohtauksen, mutta se nyt oli ja meni ja laitoin viinaputken piikkiin. Tuli juopoteltua tuolloin vähän enemmän kai kun olisi ollut suotavaa...Nykyään hyvin harvoin.
alkoivat n.vuoden ikäisenä, todella pahoina kouristuksia missä tärisin tajuttomana ja vaahtoa suusta ja silmät kuulemma kääntyneinä. Näitä kohtauksia minulla tuli ensimmäisinä vuosina monta kertaa päivässä. ala-aste iässäkohtaukset vähenivät ja niitä tuli enää vain muutamia kertoja vuodessa, mutta edelleen todella pahoina. Yläasteella kohtaukset olivat välillä melkein pari vuotta poissa ja lääkityspurettiin kokonaan pois.Sitten kohtaukset tulivat takaisin. pari kohtausta tuli, mutta hyvin lieviä. Kohtaus oli pelkkäpoissaolo kohtaus missä kyllä koko ajan tajuissani, niitä tuli vielä puolisen vuotta myöhemmin toinen mutta olivat niin lieviä ettei lääkäri aloittanut vielä uudellen lääkitystä. ja sitä i onneksi sitten enää tarvittukaan koska nyt viimeisestä kohtauksesta on kulunut 6v, nyt 22v ja elämä taas mallillaan. Työskentelen lähihoitajana vuodeosastolla ja olen kihloissa maailman ihanimman ihmisen kanssa. Miehelleni olen kyllä kertonut taustastani mutta hän ei sitä juuri säikähtänyt =) loppu hyvin, kaikki hyvin.