Kerrankin minulla oli paikka minne mennä uutenavuotena juhlimaan. Toki minulla muitakin kavereita on mutta kun ei onnistunut muualle meno tällä kertaa. En silti tuntenut oloani hirveän tervetulleeksi, sillä siellä oli vain yksi suht kaukainen kaverini ja monia hänen kavereitaan. Alussa onnistuin olemaan puhelias ja reipas, mutta sitten puhti loppui. Istuin yksinäisellä tuolilla muiden ollessa rivissä sohvalla. He juttelivat toisilleen enkä pystynyt musiikin takaa huutelemaan mitään.
Loppuilta oli pahin. Kaikki muut olivat humalassa (mulle oli aikoja sitten tullut huono olo enkä viitsinyt ottaa enempää) ja juttua riitti. Ainoat sanat mitä he mulle sanoivat oli "kerropas sä nyt jotain. ollaan muut ihan hiljaa ja annetaan tän kertoa jotain!!" Yritä siinä sitten keksiä jotain kun vielä painostetaan. Oli TOSI turhauttavaa. Kaiken lisäksi kun yritin sanoa jotain, kukaan ei kuullut..tai no yksi kuuli ja huomautti että "sun äänes ei taida nyt oikein kuulua".
Joskus on sellaisia aikoja jolloin olen puhelias mutta ei ainakaan tuollaisessa tilanteessa missä muut ovat jo tottuneet hiljaisuuteeni enkä keksi mitään sanottavaa...ja kun muut ovat niin puheliaita...
Mistä löydän sellaisen porukan johon minua kaivattaisiin ja joiden kanssa tuntisin oloni yhteenkuuluvaksi..huoh...
Loppuilta oli pahin. Kaikki muut olivat humalassa (mulle oli aikoja sitten tullut huono olo enkä viitsinyt ottaa enempää) ja juttua riitti. Ainoat sanat mitä he mulle sanoivat oli "kerropas sä nyt jotain. ollaan muut ihan hiljaa ja annetaan tän kertoa jotain!!" Yritä siinä sitten keksiä jotain kun vielä painostetaan. Oli TOSI turhauttavaa. Kaiken lisäksi kun yritin sanoa jotain, kukaan ei kuullut..tai no yksi kuuli ja huomautti että "sun äänes ei taida nyt oikein kuulua".
Joskus on sellaisia aikoja jolloin olen puhelias mutta ei ainakaan tuollaisessa tilanteessa missä muut ovat jo tottuneet hiljaisuuteeni enkä keksi mitään sanottavaa...ja kun muut ovat niin puheliaita...
Mistä löydän sellaisen porukan johon minua kaivattaisiin ja joiden kanssa tuntisin oloni yhteenkuuluvaksi..huoh...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaikista inhottavinta juuri on tuollainen tilanne, jossa joku kääntää kaikkien muiden huomion yhteen ihmiseen. Juuri tuollaiset tilanteet kuin kuvailit harmittavat minua usein, olen kokenut samanlaisia. Minä en kykene heittämään herjaa missään suuressa porukassa, etenkin jos joukossa on paljon ihmisiä joita en tunne kovin hyvin. Kerran olin isomman porukan kanssa jossain, kun yhtäkkiä ystäväni huudahti: "Kui sä nyt olet taas noin hiljanen?" Ja taas häpesin.
tosi ikäviä tilanteet joissa "kaveri" sanoo isossa porukassa että sano säkin nyt jotain ym. Tosi ilkeetä kun näkee että toinen on ujo. Miks ihmiset on kiusaamassa?
Kun aikuisista on kyse, harvoin kukaan tieten tahtoen rupeaa ujompaansa kiusaamaan. Se vain on niin, että jos olet ihminen, jolla "suu rupeaa laulamaan" sosiaalisessa tilanteessa, sinun on vaikea ymmärtää, että sille hiljaisemmalle tällainen ryhmätilanne voi olla kiusallinen, ja ettei kysymys ole mistään asenteesta, vaan paljon muistakin ei-tahdon alaisista ominaisuuksista.
Sitä ei kannata miettiä, mitä toiset ajattelevat, vaan se on oleellista, miten löydät itsellesi sellaisen elämän, jossa voit viihtyä. Se ei ole helppo tehtävä, mutta tosiaan muiden mielipiteisiin keskittyminen voi pitkittää paljon tätä prosessia.
Mä "valmennan" yhtä nuorta poikaa erääseen harrastukseen. Tämä poika on kyllä tosi ujo ainaskin tuntuu siltä. No useamman kuin kerran olen isolle porukalle mainostanut että kattokaas kun "suojattini" näyttää. Tykkääköhän se huonoa? Se on vaan mun tyyli ei ole tullut ajatelleeksi että se voisi ujoa suututtaa. No kummiskin olen varma että tästä pojasta saamme vielä joskus lukea lööpeistä. Ainakin kovasti toivon niin :)
Ainakin minusta ujona ihmisenä tuntuu tosi ahdistavalta, jos joku yllättäen saattaa minut muiden huomion keskipisteeksi esimerkiksi kehumalla jotain koulumenestystä tms. Sitten kun vielä on suhteellisen kiltti ja antaa muille kehumisen aihetta, on jatkuvasti "vaaravyöhykkeessä". En tiedä, oletko sinä tupu itse ujo, mutta luulenpa, että useimmat ujot pelkäävät just tuota näytillä olemista. Etkä sinäkään kai sitä tahallasi tee, monet eivät vain tule ajatelleeksi.
Ja juhlista puheen ollen, miekin vietin kerran uutta vuotta siskollani. Siellä oli kämppä täynnä porukkaa, jotka pölisivät iloisesti kaikesta niin turhasta. Minä itse jumitin koko illan sohvalla lukien muka tosi kiinnostuneena jotain kirjaa, enkä saanut etes juotua kuin pari kulausta siideriä (= Oli _todella_ ahdistavaa yrittää vastata muiden kysymyksiin, väistellä ihmetteleviä katseita ja koittaa jotenkin sopeutua känniseen joukkoon ainoana selväpäisenä untuvikkona (joka olen edelleen). Toinen kauhu oli vielä tuoreessa muistissa olevat ylppärijuhlani, joita en edes olisi halunnut pitää. Siitä käytiin kova taisto, ja lopulta alistuin istumaan juhlapöydän päässä muiden ihastellessa mekkoani. Hui että juhlat ovat ujolle paha paikka. Mitenköhän niihin aina ajautuukin.
P.S. Otin opikseni ja vietin viime uuden vuoden kaksin parhaan kaverini kanssa pelaten Afrikan tähteä (hävisin molemmat pelit).
Silti olen edelleen ihan varma että haluan löytää jostain maan kolkasta sen minun kainalooni haluavan kiltin hiljaisen ujon tytön. Mä olen ihan tarpeeksi elämässäni katsellut noita kaiken maailman räpätätejä / bilehileitä. Mä en todellakaan ole ujo. Eikös aina sanota että parin pitää täydentää toisiaan? Mä voin hoitaa sen räpättämisen ja esiintymisen. Kukas tulee hoitamaan ne hiljaiset hellät hetket. Pitämään mut aisoissa. Rakastamaan ilman ainaista kahnausta. Onhan se kiva jos puolison kanssa saa joskus väitellä. Ainainen jankkaaminen esim kaupassa käynnin aikana rupeaa jo pitkähermoisempaakin miestä vituttamaan. Suomeksi voi kait sanoa että haen sellaista tyttöä joka olisi tasavertainen kanssani mutta kumminkin kuuntelee mitä miehellänsä on sanottavaa. Eli ITTEPÄISET läpi harmaan kiven menevät räpätädit ohittakaa meikäläinen ihan rauhassa. Itsessä kieltämättä on hiukan ittepäisen vikaa en voi kyllä kieltää mutta se ei tarkoita sitä ettenkö osaisi arvostaa ja rakastaa naistani. Suomessa ei taida nykyään olla hirveänkään paljon ujoja tyttöjä. Tai sitten ne on niin ujoja ettei ne edes tohdi kirjoittaa meikäläiselle mailia. No etsien odottaen ja unelmoiden minä yksi pölhöö täältä eteläpojanmaalta
Hei tupu, sinulla on hyvä idea tuosta toisiaan täydentävistä ihmisistä. Toinen siskoni on luonteeltaan tosi temperamenttinen ja itsepäinen, ja hänellä sattuu ikävä kyllä olemaan samankaltainen avomies. Kumpikaan ei anna periksi vaaksaakaan, kynsin hampain tapellaan eikä kompromissia synny. Siinähän sitten vihoittelevat toisilleen monta päivää. Luulenkin, että jos kaksi tuon kaltaista ääripersoonaa yhdistyy, suhde voi olla tosi hankala. Vaali ideaasi, se kuulostaa aika hyvältä.
On se mahtavaa kun edes kannustuksia tulee.
"On se mahtavaa kun edes kannustuksia tulee."
-Vaikka yhteydenottoja ei tulisikaan, niinkö? :D No joo. Asiaan. Mieleeni tuli eräs toinen pari, joka on ollut yhdessä yli 20 vuotta. Nainen on ylisuojeleva äiti ja oikea kanaemo kertakaikkiaan, jokaisesta pienestä asiasta huolehtimassa. Mies sen sijaan on tosi rento, leppoisa ja vähän sellainen hälläväliä-tyyppi. Kaksi tosi erilaista ihmistä, mutta hyvin tuntuvat toimivan yhteen. Kyllä ne joskus riitelevät ja kinastelevat, mutta täydentävät toisiaan todella hyvin. Vähän kuin kaksi toisiaan hionutta timanttia, joita ei voi enää vetää erilleen. Tietysti nämä ovat vain yksittäistapauksia, mutta niihinkän ihmiset aina nojaavat uskomuksensa, eiks niin.
Muutetaan se vielä oikeaan muotoon. Vaikka yhteydenottoja ei olekkaan tullut.
Mä en kestäis suna hetkeäkään tuollaisten ihmisten seurassa, jos ne nöyryyttää sua ja saa sut häpeämään itseäsi, niin etkö mieluummin olisi vaikka yksin, jos sinulla ei parempia kavereita ole. Hyviä ystäviä on maailma pullollaan, jotka hyvväksyvät sut sellaisena kuin olet, eivätkä yritä muuttaa sua samaan muottiin mitä kaikki muut ovat. Ole ylpeä ujoudestasi, se tarkoittaa että sinussa on jotain persoonallista ja erilaista, mitä muilla ei ole. ja seuraavan kerran kun joku sanoo sinulle tyyliin että kerroppas sä nyt jotain niin sano sille rohkeesti vaan takas et olisit sä välillä hiljaa. ja usko pois, yleensä niillä on huonompi itsetunto, jotka hölöttävät koko ajan.