Olin 7 vuotta masentunut, kunnes lopulta "alennuin" hakemaan lääkkeitä vaivaani. Olin erittäin epäluuloinen masennuslääkkeestä, mutta se onkin auttanut selvästi! Ei niinkään "paranna" masennusta taikaiskusta, mutta auttaa ajattelemaan selvemmin ja positiivisemmin, jolloin oppii hallitsemaan ja lopulta (kenties?) nujertamaan masennuksen. Itsetuntoni on noussut syvästä suosta, josta en sen ikipäivänä odottanut enää nousevan! Joten suosittelen kaikkia masentuneita hakemaan lääkettä hyvissä ajoin. Voin kokemuksesta sanoa, että pelkkä odotteleminen ei auta, vaan vaiva pahenee vuosi vuodelta, kun siitä tulee noidankehä. Välillä kuulee jotain kauhutarinoita mielialalääkkeistä, mutta ovathan kaikki lääkkeet väärinkäytettyinä vaarallisia! Tarkoitushan ei ole sotkea montaa merkkiä, vaan syödä vain yhtä merkkiä kerralla ja jos tulee outoja tuntemuksia, lääke ei silloin sovi kyseiselle henkilölle vaan se pitää vaihtaa! Järki käteen näissäkin asioissa.
Masentuneille
Pilleri
9745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi! Mietityttää vain että kuinka montaa merkkiä pitää koittaa... Unettomuus, naaman puutuminen, vatsaoireet on tulleet kahdesta tähänastisesta, mutta hetken taivas tuntui sinisemmältä ja elämä paremmalta...
Alakulo iskee ja haluaisin koittaa muita vaihtoehtoja, mutta lääkäri sanoi että "kun noin montaa merkkiä on jo koitettu niin turha enää koittaa". Tunnen olevani turha. Oikeassa lääkityksessä nämäkin mietteet katoaisivat...
Isälläni todettiin joskus vaikea masennus ja taidan olla itsekin sellaiseen taipuvainen. Kemikaalit ei vaan toimi aivoissani niinkuin pitäisi. Nyt olen tämän asian vihdoinkin tajunnut. Ei tähän auta mitkään terapiat, itse asiassa joskus vaan pahensi mielialaoireita. Diabeteksessa haima ei tuota insuliinia. Masentuneen aivot eivät tuota tarpeeksi serotoniinia. Tämä on sairaus. Tuskallinen ja turha. Pilleri naamaan, vaan mikä?
Kokeilin kolmea serotoniiniin vaikuttavaa tabua ja ei apua, mutta sitten lekuri antoi erilaisen tabun joka ei vaikuta serotoniiniin vaan siinä oli jokin muu vaikuttava aine ja se auttaa. Käypäs vielä lääkärillä ja jos ei edellinen lääkäri auta, mene jollekin toiselle. Kyllä meinas usko multakin loppua kun meni yli vuosi, et sopiva löytyi ja alunalkaen pelkäsin koko tabuja. Tästä on sivuvaikutuksena mulle vain suun kuivuminen, ei onneksi muuta.
Sivuoireethan yleensä vähenevät parin viikon myötä. En tiedä oletko kokeillut syödä lääkettä jonkun aikaa oireista huolimatta ja siltikään oireet eivät ole hävinneet.
Tietenkin jos sivuoireet ovat todella voimakkaita, niin asia on eri. Mutta esim. jos yhdestä lääkkeestä tulee unettomuutta niin mielestäni sitä voi yrittää syödä sen pari viikkoa ja katsoa onko yhtään sivuoire helpottanut. jos on vähänkin niin kokeilee kauemmin.
Itselläni eräs lääke joka aikaisemmin minulle sopi aiheutti vuoden tauon jälkeen pahenevaa ahdistusta ja sain vielä paniikkikohtauksia joita ilman lääkkeitä ei ole. Näitä en siis voinut syödä ja odottaa meneekö ohi, koska ko. lääkkeitä kielletään syömästä mikäli aiheuttaa pahenevaa ahdistusta.
Unettomuus minulla kuuluu masennukseen ilman lääkkeitäkin ja siihen minulle määrättiin unilääkettä.
Lääke on huume väärinkäytettynä ja huume on oikein käytettynä lääke.
Itse olen ihan streitti myös noiden lääkkeiden suhteen, ainakin nyt kun imetän. Olenkin tässä miettinyt että mikä auttaisi tähän jatkuvasti pahenevaan masennukseen, keskustelukumppania ei oikein löydy kun omakin mies on välillä niin masentunut että se ei halua/jaksa puhua.
Olen harkinnut terapiaa, mutta silloin kun aikaisemmin olen käynyt terapeutilla, en ole kokenut siitä olevan mitään hyötyä joten olen lopettanut kesken. Sitäpaitsi meillä köyhällä opiskelijaperheellä ei edes olisi varaa maksaa tuollaista lystiä.
Onko köyhän äidin kohtalo vaan masentua ihan pohjalle? Joka toinen ilta itken itseni uneen, kun tuntuu ettei elämässä ole mitään mieltä. Oikeastaan vain tyttären takia pidän itseäni väkisin kasassa, muuten varmaan sortuisin päihteiden laajamittaiseen väärinkäyttöön tai vajoaisin syvälle omaan synkkään sisäiseeen sielunmaisemaani.
joo, ehkäpä voisit kokeilla jotain muuta ruokintaa lapsellesi? Jotta voisit alkaa pillerien popsimisen? Olishan se sulle parempi että ei tarttisi tolleen kärsiä. Itse oon aloittamassa sopivan lääkityksen hakemista. En jaksanut pari päivää sitten edes olla.
Tarkoitan vaan, että moni asia kerralla voi tuoda liikaa kestettävää ja mielekkyys elosta katoaa. On kai noita lääkkeitä?
Tervehtymiseksi ehdottaisin ihan vaan kirjoittamista. Täälläkin nettipalstoja on moneen lähtöön. Runot ja muu kirjoittaminen voi tuoda helpotusta, tai sitten joku muu sellainen asia jossa tiedät olevasi "joku". Äläkä anna kenenkään riistää sinua...
Sanoit,ettet syö imettäessäs lääkkeitä. Oikein. Sanoit, et ois kiva justkaa, mut mieskään ei jaksa. Ja et ootte köyhä opiskelijaperhe. Oletko sä myös opiskelija, opiskelijoillehan on tarjolla terveys-, myös mielenterveyspalveluja. Aina ei tartte terapiaakaan, siis pitkäaikaista, joskus on hyvä jutella psykkan kanssa silloin tällöin. Ja jos terapiaa tarttet, älä unohda Kelan kuntoutustukea, joka korvaa 2-3 käynnin terapiat,
kunhan anot sitä, ja sulla on psykiatrin lausunto terapian tarpeesta. Ratkaisuja löytyy, kun muistaa
etsiä. Hei, mä toivotan sylle upeeta syksyy, kysele hoitomahdollisuuksia, ja KELAn kuntoutustuki psykoterapiaan on huomattava ja merkittävä, varsinkin jos tulot on pienet. Siitä hei nyt piristymään, niin lapsikin on iloinen iloisesta äidistä ja isukista!!!Yritystä sulle!!
Hola. Joskus oli tukiasema.net. Onkohan enää mitään vastaavaa asiallista chattia?
täällähän on suomi24 se tukikeskustelu! itse olin innoissani kun löysin sen, mutta siellä ne tyypit puhuukin ihan niitä näitä, eikä siellä sellaista kunnon "tukikeskustelua" ole... Itse haluaisin juuri keskustella masennuksesta/sen hoidosta ja muusta sellaisesta:(
Äidinmaitoon erittyvät määrät on niin olemattomia, että ne ei hetkauta lapsen terveyttä suuntaan eikä toiseen. Sen sijaan äidin raskauden aikainen ja jälkeisen masennuksen on todettu aiheuttavan lapselle oppimishäiriöitä ja myöhempiä mielenterveysongelmia jos jätetään hoitamatta. Itse en ole lopettanut lääkitystä raskauden enkä imetykseen aikana joista tuloksena yksi ilman lääkitystä hankittu adhd/hahmotushäiriöinen lapsi jonka kanssa ekaa kertaa oltiin terapiassa kun tämä oli vuoden ja kaksi normaalia lasta joiden odotusaikana söin lääkkeitä masennukseen, epilepsiaan ja ahdistuneisuuteen.
Masentunut ihminen on suuri uhka koko ympäristön hyvinvoinnille. Masentunut äiti ilmehtii vähemmän, osoittaa kiintymystä vähemmän ja on vähemmän herkempi lapsen viesteille kuin ei masentunut. Masentuneiden äitien lapset reagoi huonommin kosketukseen, läheisyyteen ja inhimilisiin piirteisiin ja ovat sosiaalisesti kehittymättömämpiä tunneilmaisussa.
Mutta siis pelätkää lääkkeitä, leikkikää lapsen terveydellä.